Onkohan aika kullannut muistot, vai miksi minusta tuntuu, että kultaisella 80-luvulla joulukalenterit olivat parempia kaikella tapaa? Oli pehmotarrakalenteria, jossa seikkailivat sinihipiäiset smurffit. Suklaakalentereita, joiden suklaa oli oikeasti hyvää ja joiden viimeinen luukku oli kolme kertaa muita suurempi ja suklaapala suuren joulutähden muotoinen. Ja sitten niitä, joissa luukun takana oli paperikalvo, joka tökittiin sormilla rikki. Paperin takaa paljastui pienenpieniä muovisia figuureita. Läpikuultavan keltaisia ja kirkkaanpunaisia. Turhakkeitahan ne olivat, ja varmasti vaarallisiakin suuhun joutuessaan, mutta niin ihania, kuin pikkuruisia jalokiviä! Muistatteko?

Kyllä ennen oli kunnollista! Nykyisten suklaakalenterien suklaa maistuu pahalta, kaikki palat ovat samanmuotoisia ja niiden kuvitukset rumia ja halpoja. Vain kalliilla saa hyvää ja silloinkin maksaa brändin logoilla kuvitetusta kalenterista, joka ei nyt varsinaisesti ainakaan minun joulumieltäni nostata.

Toisaalta luukuista saattaa 2010-luvulla tipahtaa kosmetiikkaa, legoukkoja, Tähtien sota -hahmoja tai pieniä karkkipusseja. Myös alkoholia on piilotettu luukkujen taa. Somekanavia selatessani on käynyt mielessä, olenko kovinkin huono tyttöystävä, kun en ole hankkinut miehelleni joulukalenteria, joka kätkee sisäänsä 24 erilaista käsityöläisolutta.

Perinteitä kunnioittava ostaa partiolaisten joulukalenterin ja tukee samalla lasten ja nuorten partiotoimintaa. Partiokalenterin kuvitukset on toteutettu ainoalla oikealla tavalla: kun luukun avaa, kalenterin kansikuva jatkaa elämäänsä myös alta paljastuvassa kuvassa. Partiolaisten kalenteriin voi luottaa kuin seinään. Itsenäisyyspäivänä piirros esittää siniristilippua ja 13. päivä luukusta kurkistaa lucianeito.

Kymmenen vuoden ajan olen tukenut suomalaista urheilua ja harrastustoimintaa ostamalla Veikkauksen joulukalenteriarvan. Raaputan kärsivällisesti vain yhden luukun päivässä. Joka vuosi aaton lähestyessä jännitän, ilmestyykö viimeisen raaputuspinnan alta puuttuva pukki vai ei. Ei se ilmesty. Koskaan.

Tänä vuonna Veikkauksen joulukalenterin vieressä nököttää partiolaisten kalenterin sijaan SPR:n vastaava. Olen muutenkin laajentanut repertuaariani ja ostin ensimmäistä kertaa teejoulukalenterin! Kalenteri koostuu 24 pienestä paketista, joissa jokaisessa on yksi pussi teetä, makuja on 12 erilaista. Ensimmäinen kupillinen pannaan hautumaan heti, kun tämä teksti on valmis. Luvassa on vihreää teetä maustettuna neilikalla, kanelilla, muskotilla, pippurilla, kardemummalla ja granaattiomenalla – luomuna tietenkin. Eiköhän pistetä siis postaus pakettiin.

ps. Snäpin puolellakin availlaan luukkuja viimeistään viikonloppuna. Pankaahan seuraten, tunnus on tuttu piapas.