Joka kesä olen törmännyt samaan ongelmaan: missään ei listata kattavasti kotimaan bed & breakfast -paikkoja. Viljantähkä-symbolilla merkittyjä peti ja puuro -kylttejä näkee kyllä teiden varsilla ainakin savon suunnalla hyvinkin taajaan, mutta etenkin moottoripyörällä matkatessa useamman kilometrin pituisen hiekkatien jyrääminen on turhauttavaa, jos määränpäässä ei olekaan petipaikkoja vapaana. Mielelläni soittaisin etukäteen ja tiedustelisin majoituksen saatavuutta, jos vain tietäisin minne soittaa.
Yöpymispaikkoja voi tutkailla esimerkiksi eri kaupunkien ja seutukuntien nettisivustoilta, mutta pienemmillä kirkonkylillä ei tällaisia palveluita välttämättä ole ja suurempienkin kattavuus on täysin majoitusta tarjoavan yrittäjän omasta aktiivisuudesta kiinni.
Lisäksi pitää tietää mistä etsii. Vaikka olenkin liikkunut Savon suunnalla useammin kuin kerran, en olisi ilman googlen apua osannut etsiä esimerkiksi Juvan majoitusmahdollisuuksia Visit Mikkelin sivuilta.
Viimekin suvena etsimme kuumeisesti netistä aamiaismajoitusta itäiseltä uudeltamaalta, mutta vaihtoehtojen puuttuessa päädyimme kartanoon, joka illallisineen ja kuohuviineineen oli toki tervetullutta luksusta, mutta aika kaukana alkuperäisestä ideasta.
Viikko sitten kävi parempi tuuri. Visit Mikkelin kautta löysimme useitakin vaihtoehtoja, mutta ne joissa oli idyllisimmät kuvat ja romanttisimmat aitat olivat päivän varoitusajalla tietysti täysin buukattuja. Lopulta löysin internetin uumenista Suomen luomumatkailuyhdistyksen sivut, jolta bongasin Häyrilän maatilamajoituksen. Sivusto piiloutuu ECEAT-kirjainyhdistelmän taakse, joka ei kyllä ainakaan meikäläiselle kerro yhtään mitään. Äskettäin törmäsin myös Suomen maaseutumatkailuyhdistyksen sivuun, joka ei jostain syystä näkynyt google-haussa reissun päällä ollessame. Täytyypä tutustua tarkemmin siihenkin.
Yö aitassa Häyrilän maatilamajoituksessa
Häyrilä oli kaikkea sitä, mitä toivoimme. Halusimme nimenomaan aittamajoitukseen ja onneksemme tilaa pihapiirin laidalla sijainneessa hirsiaitassa oli. Saapuessamme iltakuuden jälkeen, olimme ensimmäiset vieraat, joten saimme valita aittahuoneista mieleisimmän ja esittää toiveen myös aamiaisen ajankohdasta. Myöhemmin illalla päärakennuksen huoneisiin löysi tiensä muutama muukin pariskunta.
Häyrilän nettisivuilla olleet kuvat eivät tehneet oikeutta paikalle. Inkeri-kissan vartioima pihapiiri oli kaunis ja hyvin hoidettu. Muutaman kympin lisämaksua vastaan saimme saunoa puolitoista tuntia rantasaunalla ja pulahtaa kirkasvetiseen Tuusjärveen uimaan. Löylyt olivat lempeän tuliset ja järvivesi kuin linnunmaitoa.
Iltapalaksi olimme tuoneet mukanamme lanttukukon, pienen paketin voita ja pullon punaista. Saunan jälkeen istuimme ilta-auringossa, veistelimme kukosta palasia ja sipaisimme päälle voita. Chileläinen pinot noir pariutui savolaisen perinneruuan kanssa yllättävän hyvin, kuin olisivat olleet keskenään parempiakin ystäviä.
Aamulla puoli kymmenen tallustimme pihan poikki isoon tupaan hitaasti haudutetulle kaurapuurolle. Kyytipoikana oli Häyrilän mansikkapeltojen tuotoksia, ruisleipää päällysteineen sekä kahvia ja teetä. Proteiini puuttui pöydästä, mutta ilmankin pärjättiin. Aamiaisen aikana saimme tilan isännältä selvityksen luomuviljelyn periaatteista ja tilallisen arkipäivästä.
Ensimmäinen aamiaismajoituskokemus ylitti ennakkokuvitelmat, Häyrilän maatilamajoitus lunasti odotukset heittämällä. Rantasaunasta ropisi lisäpisteitä, samoin aitan sänkyjen päälle ripustetusta hyttysverkosta, joka toi tropiikin keskelle Savon sydäntä ja antoi väsyneille matkaajille yörauhan. Yhden toiveen voisin silti emännälle esittää: aamiaispöydässä olisi ollut mahtavaa maistaa navetan päädyssä asustaneiden kotkottajien tuoreita munia!
Ehkä seuraavalla kerralla opimme myös kumartumaan astuessamme ulos aitasta kalauttamatta pääkoppaa kipeästi karmeihin. Sillä seuraava kertahan tulee, aivan varmasti!
ps. Myöhemminkin olemme majoittuneet maatilalla, kurkkaa, millainen kokemus oli yöpyä Puolangalla, kainuulaisen Kuikan tilan kotimajoituksessa!
Oih mitä maisemia ja alemmassa postauksessa herkulliset ruokakuvat, ihan vesi herahti kielen päälle! On ollut vähän uuvuttavaakin seurata toisten lomapostauksia kun itse raataa vielä sorvin ääressä, mutta onneksi on enää 4 herätystä ja sitten pääsee lomalle. En muista milloinkaan odottaneeni lomaa näin hartaasti! Tuo raparperilohi vaikuttaa mielenkiintoiselta, ehkä voisi kokeilla. Tosin mulla on savustusuuni pihalla, että en tiedä miten se onnistuu siinä kun siihen ei laiteta lohta pussiin vaan ritilälle…hmm…täytyypä tuumata. Ihmeempiä lomasuunnitelmia ei ole, mutta neuloa meinaan oikein sydämen kyllyydestä! Vaikka ainahan täällä jotain virkataan ja värkätään, mutta nyt siihen on 4 viikkoa aikaa huomattavasti enemmän kuin arkena. Välillä täytyy paijata karitsoja 🙂 Mukavaa kesän jatkoa!
Kiitos Susanna! 🙂 Raparperit voi tunkea myös savustettavan kalan sisään, tekniikka toimii myös savustuslaatikossa, testattiin juuri tällä viikolla! Ihania lomapäiviä!
Kiitos ihanasta blogista! Onneksi löysin tänne nyt uudestaan kun kaikki vanhat suosikit elivät hiljaiseloa. Käväisin täällä ekaa kertaa varmaan vuosi sitten iltapäivälehden linkistä tietenkin, mutta silloin ruokakuvat ja ruokablogejen yleinen epäkiinnostavuus estivät minua lisäämästä tätä Bloglovin-feediin. Mutta nyt kun palasin tajusin että blogisi on niin paljon muuta kuin pelkkä ruokablogi: täynnä ihania tarinoita! Viime viikolla kului yksi jos toinen taukohetki (ja jonkin verran myös työaikaa) vanhojen postausten parissa. Ja ehkä täältä saisi inspiraatiota terveellisemmän ja varsikin maukaamman ruuan laittamiseen silloin tällöin.
Tervetuloa F! Onpa kiva kuulla, että löysit uudestaan tänne ja mahtavaa, että tekstit tempasivat tällä kertaa mukaansa. En itsekään jaksa lukea pelkistä resepteistä ja ruokakuvista koostuvia blogeja ja siksi yritän tarjota muutakin sisältöä lukijoilleni. Vähintään joka kolmanteen tarinaan ymppään silti reseptin, sillä haluan kirjata tärkeimmät ja parhaimmat niistä myös itselleni muistiin. Toivottavasti viihdyt täällä jatkossakin!
Me pohdittiin ihan samaa tuossa kun poljettiin Turun saaristotietä – tosin niistä löytyy netistä sentään infoa! Ja sama homma, aittamajoituksessa löin aika monta kertaa pään oven reunaan…
Heips Milja; Mitä tykkäsit Saaristotien pyörätiestä? Näin siellä päin mökkeilevänä häpeän sitä pyörätietä, joka muutamassa kohdassa on noin puolen metrin levyinen ja eipä siinä mitään päällystettäkään ole, sateella kurainen. Olen ihmetellyt, miksei koko pyöräreittiä tehty kunnolliseksi, Paraisten kannattaisi siihen panostaa. Saaristotiellä itsessään on taas vilkas liikenne eikä paras pyöräilijälle. Ja niin, eihän siinä tiellä saisi edes ajaa, kun on ”pyörätie”. Ja sitten vielä mainostetaan hienoa pyöräreittiä!
Moi Paakelssi! Anteeksi, että vastaan näin myöhässä, mutta olen ollut tien päällä. Me mentiin reitti lyhennettynä versiona; Rymättylästä Nauvoon ja sitten takaisin Merimaskusta Rymättylään. Joten Paraisten osalta en osaa reittiä kommentoida. Muuten muistaakseni reitti itsessään oli ihan ok, mutta majoituksia vähän haeskeltiin, ja päädyttiin lopulta yöpymään teltassa ja sitten Louhisaaren kartanon aitassa (jossa muuten on mieletön rantasauna!). Mutta sinnekin johtaa piiiiitkä kartanotie, ja oli vähän epäselvää, onko koko paikka auki tai onko siellä tilaa, kun oltiin vähän myöhään liikenteessä. Onneksi oli auki ja saatiin asustaa aitassa ihan keskenään!
Ja Pia, mä oon ihan koukussa näihin sun mökkitarinoihin! 🙂
Minäkin olen pyöräillyt Kustavista Maarianhaminaan joskus vuonna nakki. Muistaakseni yövyimme teltoissa joka yö, joten silloin ei tullut edes etsiskeltyä majapaikkoja. Suunnitelmissa on päräyttää moottoripyörällä vielä loppukesästä Kastelholman Smakbyhyn, saas nähdä millaiseen majoitukseen silloin päädytään.
Milja, mä aion aloittaa sun blogin lukemisen alusta tässä joku laiska päivä, harmittaa ihan kun en ole ehtinyt sitä vielä tehdä. Luin muutaman Kiina-postauksesi samaan aikaan, kun luvussa oli Kiina-aiheinen romaani, tuosta hetkellisestä ahaa-elämyksestä täytyy kirjoittaa kommentti sun blogiin. Ja kiitos, joku jaksaa vielä lukea mun mökkihöpinöitä! 😀