Ruokaystävät – vihdoinkin painossa!

Esikoiskirjani Ruokaystävät lähti painoon viikko sitten. Taiton sain nähtäväksi edellisellä viikolla, ja kuten arvata saattaa itkuksihan se meni. Ensin itkin helpotuksesta, ja vähän liikutuksestakin. Ihanaa, opus valmistuu sittenkin ennen joulua! Sitten tirautin pari kyyneltä puhtaasta hämmästyksestä. Tällainenko tästä tulikin? Ihan erilainen kuin mielessäni kuvittelin, mutta kuitenkin kaunis, toimiva ja käteensopiva. Seuraavana aamuna taittotiedosto näytti vieläkin mahtavammalta, sillä siihen oli saatu lisättyä kauan kaivatut kuvitukset. Ja kansi, miten minunnäköiseni se onkaan, ajattelin ja pyyhkäisin villamekkoni hihalla märät poskeni kuiviksi.

ruokaystävät

Kustannussopimus allekirjoitettiin joulukuussa 2019. Epävirallisesti kirjan julkaisemisesta kesän korvalla oli sovittu jo marraskuun ensimmäisellä viikolla, keskellä ranskalaista maaseutua, pienessä viinihiprakassa mustekynällä sopimusta lautasliinalle muotoillen. “Tehdään sitten näin,” sanoi Jonna Hietala, toinen Laineen perustajista, johon olin tutustunut Happy Hamletissa kolme päivää aikaisemmin. “Kun et kerran muuten usko, että olen tosissani ja haluan kustantaa tämän kirjan.”

Sitten maailma heitti häränpyllyä. Koronakurimus tuli ja vesitti kirjan alkuperäisen aikataulun, sillä keväällä yhdessä syöminen tuntui lähinnä surkealta vitsiltä. Nyt osaamme jo syödä yhdessä turvallisesti, huolehtien käsihygieniasta, riittävää välimatkaa pitäen ja tarpeen tullen vaikka etäyhteyden välityksellä illastaen. Uusi aikataulu oli pitkään hämärän peitossa. Ehkä syksyllä tai viimeistään jouluksi, sanoi kustantaja, jos maailman tilanne vaan paranee. Viilasin juttujani, karsin täytettävien sivujen kysymyksiä, kirjoitin vinkkilistaa ja listasin lopulliset reseptit. Heinäkuun lopulla olin esipuhetta vaille valmis.

ruokaystävät

ruokaystävät

Syyskuun alussa päätimme, että reseptit tarvitsevat sittenkin kuvat kylkeensä. Sitä ennen oli puhuttu kuvituksista, mutta tottahan se oli, kuten kustantaja asian ilmaisi, reseptiä kokeillessa täytyy nähdä miltä lopputuloksen kuuluisi näyttää. Vietin yhden päivän ja kaksi iltaa tiukasti työhuoneen keittiössä ja kokkasin. Kuvat otti taitava Sini Kramer, joka myös stailasi annokset.

Alkoi odottaminen.

Kohta päästään taittamaan. Meillä on tosi hyviä ideoita, ja graafikko on valtakunnan parhaita. Päätettiin, että tehdään kluuttikansi ja panostetaan kirjaan oikein kunnolla. Tilattaisiinko myös kangaskassit?

Kaikki kuulosti hyvältä, mutta olin silti hieman huolissani. Pöydän toisella puolella, kustannustoimittajan jakkaralla istuessani olin tottunut siihen, että kirjaprojektilla on tiukat deadlinet ja julkkaritkin tiedossa kuukausia etukäteen. Tutut ja vähän tuntemattomammatkin kyselivät kirjan perään. Koska se ilmestyy, millainen siitä tulee? En osannut vastata, kämmenet kostuivat ja tunsin, kuinka kylkeä pitkin valui hikinoro.

ruokaystävät

Onneksi tiesin, että Laineen naiset ovat suoraselkäisiä ihmisiä. Luotettavia ammattilaisia, jotka osaavat hommansa paremmin kuin kärsimätön kirjailija. Uskalsin avautua epävarmuudestani ja sain paluupostissa pitkiä perusteluja ja kannustavia sanoja.

Projekti etenee kyllä, sinä ja sinun kirjasi olette meille tosi tärkeitä. Luota meihin, tästä tulee todella kaunis. Kirja valmistuu varmasti ennen joulua.

Maratonin viimeiset metrit juostiin pikavauhtia. Ruokaystävät vaati kaksi oikolukukierrosta, Friends in Food yhden. Toisella kierroksella kirjan kolmannelle sivulle oli lisätty tekijätiedot. Melkein putosin tamperelaisen hotellihuoneen sängyltä, kun huomasin, kuka on piirtänyt kansikuvan ja kirjan muut kuvitukset. Jonnan 12-vuotias tytär! Briiffin mukaiset kuvat syntyivät kuulemma nopeasti ja niistä maksettiin asianmukainen palkka verokortilla. On suuri kunnia olla aloittelevan artistin ensimmäinen asiakas!

Ruokystävät on nyt painossa ja valmistuu joulukuun kolmannella viikolla, mutta minun on edelleen vaikea uskoa, että tämä kaikki tapahtuu minulle. Että olen todella julkaissut kirjan. Oikean kirjan, jossa on 160 sivua paksua luonnonvalkoista paperia, kluuttikannet ja punasävyinen foliointi. Ei mikään turha kirjanen.

Sini Kramer Ruokaystävät

Hämmentävää ja huikaisevaa samaan aikaan. Nauti nyt, moni teistä kehoitti, tämä on sinun hetkesi. Yritän, vastasin, mutta tähän mennessä olen lähinnä hyperventiloinut ja yrittänyt käsittää kaikkea tätä. Olen kierroksilla ja jokseenkin tiloissa.

Millanen kirjasta sitten tulee? Lainaan itseäni ja liimaan tähän alle kirjoittamani takakansitekstin. Lisää voitte lukea kustantajani, Laine Publishingin nettisivuilta. Samasta paikasta onnistuu myös ennakkotilaus. Jos mielit kirjaa pukinkonttiin (ja miksi et mielisi, sillä kirja sopii ihan jokaiselle) kannattaa se tilata heti. Tilaukset toimitetaan tilausjärjestyksessä ja kusti alkaa polkea heti, kun kirja saapuu painosta. Saatan tirauttaa pienet itkut myös silloin.

ruokaystävät kirja

Ruokaystävät on tarkoitettu kaikille, jotka syövät joskus yhdessä. Kansien väliin kasvaa vähitellen illalliskutsujen, syntymäpäiväjuhlien, mökkiviikonloppujen, sunnuntaipäivällisten, tupaantuliaisten ja arkisten ateriahetkien tuikitarpeellinen tietokanta, joka listaa ystävien ruokavaliot ja allergiat, lempiruoat ja inhokkiainekset. Enää ei tarvitse enää arvailla, kuinka moni vieraista juo teetä, kuka rakastaa korianteria, mitä kasvimaitoa kenenkin kahvi kaipaa, kenelle maistuu gin & tonic tai millainen ruokalahja sopii sankarille. Pilke silmäkulmassa ystäväkirjan aukeamilla leikitään kumman kaata ja kysytään onko selleri uhka vai mahdollisuus.

Sivujen sekaan on ripoteltu lyhyitä ja kannustavia tositarinoita yhdessä syömisen tilanteista. Kirjan viimeisille sivuille on valittu yksinkertaisia reseptejä, joiden avulla on mukava ideoida yhdessä syömisen hetkiä tai isompiakin kekkereitä ruoan ympärille. Lopussa on vielä vinkkejä, jotka madaltavat kynnystä ja helpottavat kokoontumista yhteisen pöydän ympärille.

Sini Kramer Ruokaystävät

Kaikki postauksen kuvat (pl. kirjan kansi) ovat Sini Kramerin käsialaa.

ps. Seuraamalla instagram-tiliäni pysyt kärryillä kirjan tilanteesta. Siellä ilmoittelen myös, kun Ruokaystävät on saapunut kauppoihin ja missä kivijalkaliikkeissä sitä on saatavilla!

Matkalla kirjailijaksi – pitkä päivä ruokakuvauksissa

Mitä sanoisit, jos kuitenkin lisättäisiin reseptien viereen ruokakuvat? Tuijotan typertyneenä läppärin näyttöä ja luen sähköpostiviestin kolmannen kerran. Kustantaja ehdottaa, että kuvauspäivä varattaisiin syyskuulle, että minä kokkaisin ja stailaisin, he hoitaisivat kirjaan valikoituneiden kolmentoista reseptin kuvaamisen. Ensimmäinen ajatukseni on ei. En halua, enkä osaa.

ruokaystävät kirjan kuvaukset

En ole tekemässä keittokirjaa stailattuine ruokakuvineen vaan matalan kynnyksen opusta, joka kannustaa yhdessä syömiseen. Kirjaa, joka on tyylitelty, joka istuu käteen ja joka on yksinkertaisen kaunis. Reseptit eivät ole pääosassa, yhdessä syöminen on. Siksi maalaan mieleeni yhden iltapäivän ajan uhkakuvia kirjasta, jota en halua tehdä ja vastaan kustantajalle kipakkaan sävyyn. En pidä ajatuksesta, sillä se on ristiriidassa alkuperäisen idean kanssa ja antaa liikaa painoarvoa reseptiikalle. Jos haluaisin tehdä keittokirjan, tekisin keittokirjan, puhisen ja lähetän vastauksen.

Saan paluupostissa empatiaa sekä  hyvät perustelut ruokakuvien puolesta, mutta päätän nukkua yön yli ennen kuin jatkan keskustelua.

Seuraavana päivänä otan etäisyyttä ja katson tilannetta ulkopuolisen silmin. Minua alkaa naurattaa. Olen istunut pöydän toisella puolella 11 vuoden ajan, ehdottanut kirjailijalle kautta rantain muutoksia kirjan ulkonäköön, yrittänyt varovasti ohjata sopivampaan suuntaan ja tarvittaessa suostutellut päättäväisin äänenpainoin toisenlaisia kuvia, uudenlaista kantta, parempaa paperivaihtoehtoa ja yksinkertaisempaa taittoa. Jotkut ovat ottaneet ehdotukset avosylin vastaan, mutta toiset ovat asettuneet poikkiteloin ja hyväksyneet muutokset vain pitkin hampain. Omasta esikoisesta ja siihen liittyvistä mielikuvista on vaikea päästää irti. Lopussa kaikki ovat olleet poikkeuksetta tyytyväisiä, myös ne, jotka aluksi puhisivat tai saattoivat marssia paikalta ovet paukkuen. Ja nyt minä olen hypännyt pöydän toiselle puolelle puhisemaan. Päätän suostua, kävi miten kävi.

ruokaystävät kirjan kuvaukset

Kolmentoista reseptin kokkaaminen kuvausta varten ahdistaa kuitenkin sen verran, että päädymme lopulta kompromissiin. Minun ei tarvitse huolehtia kuin siitä, että ruoka on ajallaan valmista. Valokuvaaja tuo mukanaan rekvisiitan, astiat ja kuvaustaustat. Ja mikä tärkeintä, hoitaa myös simppelin stailauksen. Sovimme kuvaukset syyskuun puolivälin tienoille. Varaan työhuoneelta perjantai-illan valmisteluille ja koko lauantaipäivän kokkaamiselle ja kamerahommille.

Pari päivää ennen kuvauksia alkaa jännittää. Vatsa pyörähtää sekaisin tämän tästä ja pää humisee täynnä ostoslistojaja minuuttiaikatauluja. Olen kuvannut kokkauksiani vuosien ajan, mutta vain omiin tarkoituksiini. Nyt kuvat painettaisiin paperille kirjaan, joka saattaa päätyä tuhansien ihmisten käsiin Suomessa ja ulkomailla. Vähemmästäkin hirvittää. Onneksi olen valinnut kirjaan vain tukun rakkaimpia luottoreseptejäni, jotka osaan kokata vaikka silmät suljettuina.

ruokaystävät kirjan kuvaukset

ruokaystävät kirjan kuvaukset

ruokaystävät kirjan kuvaukset

Keskiviikkona juna tuo minut Helsinkiin. Käyn tekemässä työhuoneella inventaarion ja listaan paperille kaiken, mitä kaupasta pitää viikonloppua varten hankkia. Torstaina kannan keittiöön kokkausviinit ja kassillisen kuiva-aineita sekä pullollisen samppanjaa. Se avataan, kun viimeinen kuva on saatu purkkiin. Perjantaina vaeltelen varsinaisen työpäivän jälkeen ruokakaupassa reilun tunnin ajan, vaikka yritän olla tehokas. Sitten kannan painavat kauppakassit työhuoneelle, kuuntelen äänikirjaa ja kokkaan sen minkä etukäteen voin.

Kiehautan linssikeiton, paloittelen lohen ja valmistan pastramin, pilkon kasvikset valmiiksi, irrottelen granaattiomenan siemenet, paistan suolaisen piirakan, teen sämpylätaikinan ja jätän puolukkapossetit jääkaappiin jähmettymään. Suklaapopcornit joudun tekemään kahteen kertaan, sillä ensimmäisen erän mikropoppareita onnistun käräyttämään. Olen unohtanut ostaa oliiviöljyn, joten joudun siirtämään artisokkatahnan sekoittamisen lauantaille. Puoli kahdeltatoista siivoan ja lähden kotiin nukkumaan. Uni tulee puoli yhdeltä yöllä.

Lauantaiaamuna kierrän vielä kaupan kautta ja kerään koriini jäätelöä, kokonaisina säilöttyjä tomaatteja, lisää tuoreita yrttejä sekä leipää. Työhuoneella pujotan essun päälleni, solmin nauhat vyötärölle, vedän villasukat jalkaan, nostan läppärin ikkunalaudalle ja järjestelen raaka-aineet eteeni. Kun valokuvaaja kurvaa taksilla oven eteen hieman yhdeksän jälkeen, minä hikoilen jo hellan ääressä. Tästä se alkaa, ensimmäinen kuvauspäiväni koskaan!

ruokaystävät kirjan kuvaukset

ruokaystävät kirjan kuvaukset

ruokaystävät kirjan kuvaukset

Kahteentoista mennessä on kuvattu melkein puolet resepteistä. Jalkoja särkee, sillä kivilattialla on kova seistä. Olisi pitänyt valita villasukkien sijaan lenkkarit tai terveyssandaalit. Avaamme punaviinin ja syömme lounaaksi tuntia aiemmin kuvatun pastan jämät. Katson kaaosta ympärilläni ja naureskelen itsekseni; minua tuskin kelpuutettaisiin ammattilaiskeittiöön. Jälkiruuaksi lusikoimme annokset puolukkapossettia ja sitten jatkamme töitä.

Kuvat valmistuvat yksi kerrallaan. Kun ruusukaalit kypsyvät uunissa tai tomaattisoosi porisee pannulla, käyn vilkaisemassa, millaisia astioita kameran eteen on aseteltu, mutta muuten annan kuvaajalle työrauhan. Luotan hänen ammattitaitoonsa täysin. Sini näyttää läppäriltä ensimmäisiä nopeasti käsiteltyjä versioita, ne ovat yksinkertaisen kauniita. Kolmen jälkeen juoksen esiliina päälläni läheiseen kalakauppaan hakemaan jättikatkaravunpyrstöjä. Kuvauspäivä on viimeistä reseptiä vaille valmis.

Viittä vaille neljä korkkaamme samppanjan, nostamme jalat ylös ja huokaisemme. Urakka on takana. Siivoamme vasta, kun lasit on juotu tyhjiksi.

ruokaystävät kirjan kuvaukset

ruokaystävät kirjan kuvaukset

Illalla saapuvat ystävät. Olen kutsunut heidät yhteiseen pöytään, jotta kuvattuja ruokia ei tarvitsisi heittää menemään. Yksin tai edes kaksin määrästä olisi ollut mahdoton selviytyä, eikä kaikkea olisi voinut pakastaakaan. Kaadan laseihin viiniä, kuuntelen kuinka mikro hurisee taustalla ja hellalla kiehuu siskon tuoma gluteeniton pasta. Istumme ison pöydän ympärille ja skoolaamme. Olkoon tulevaisuus täynnä samankaltaisia kohtaamisia, yhdessä syömistä, yhteisiä illallisia ja ystävien halauksia!

Sini Kramer Ruokaystävät

Olen kotona yhdeltätoista. Rättiväsyneenä, mutta tyytyväisenä. Ruokaystävät on taas askeleen lähempänä julkaisemista. Se saattaa olla käsissänne jo kahden kuukauden kuluttua. Kääk. Perhoset lehahtavat lentoon vatsan pohjalta ja adrenaliini pitää minut hereillä  vielä pari tuntia. Elämä on ihmeellistä.

Viimeinen kuva: Sini Kramer