Pyhätunturiin ilman autoa – näin se käy!

On asioita, jotka ovat niin itsestäänselviä, ettei tule ajatelleeksi, etteivät ne suinkaan ole muille läheskään samanlainen pala kakkua. Niin kuin nyt matkustaminen pohjoiseen ilman omaa tai vuokrattua autoa. Taloudessani ei ole ollut autoa sitten 1990-luvun lopun, joten jos olen halunnut matkustaa lumisiin maisemiin, on vaihtoehtona ollut nelipyöräisen lainaaminen, kimppakyyti tai julkisilla liikennevälineillä reissaaminen. Koska kaaran lainaaminen tutuilta pidemmäksi aikaa on hankalaa ja vuokraaminen kallista, olen hypännyt junan tai bussin kyytiin. Nyt, yli 20 vuotta myöhemmin reissaaminen sujuu jo rutiinilla, eikä tulisi mieleenikään istua tuhatta kilometriä auton ratissa, kun voin rentoutua junan kiitäessä kiskoilla eteenpäin. Jotta muutkin uskaltautuisivat reissaamaan raiteita pitkin ja liikkumaan kohteessa ilman autoa, päätin kertoa kuinka homma toimii. Näin sinäkin pääset Pyhätunturiin ilman autoa!

Pyhätunturille ilman autoa

Tämä teksti on kirjoitettu kahden Helsingissä asuvan keski-ikäisen näkökulmasta. Jos asut toisaalla, joudut ehkä googlaamaan vähän enemmän ja soveltamaan sopivissa kohdin. Olipa elämäntilanteesi tai asuinpaikkasi mikä tahansa, kannustan joka tapauksessa kokeilemaan vähintään kerran. Saatat yllättyä kuinka vapauttavaa ilman autoa matkustaminen onkaan.

Mainittakoon vielä sekin, että haluamme matkustaa mahdollisimman vastuullisesti ja päästöjä aiheuttamatta, joten lentäminen ei ole meille vaihtoehto, vaikka se muuten luetaankin ilman autoa matkustamisen kategoriaan.

Pyhätunturiin ilman autoa – Suunnittele matka ja osta junaliput hyvissä ajoin etukäteen

Kun reissaamme Pyhätunturiin ilman autoa, suosimme vähäpäästöisiä junia, mutta bussillakin toki pääsee. Toisin kuin VR, jotkut bussiyhtiöt ajavat reittejä jopa suoraan hiihtokeskuksiin. Kiskoja pitkin kulkijatkin joutuvat vaihtamaan bussiin Rovaniemellä tai Kemijärvellä. Olipa matkustustapasi kumpi tahansa, ole liikkeellä ajoissa. Jos et voi valita matkustusajankohtaasi vapaasti, on erityisen tärkeää olla kärppänä ostamassa junalippuja, kun ne myyntiin putkahtavat. Varsinkin joulun ja hiihtoloman reissuja varattaessa aikan nopeus on valttia. Liittymällä VR:n sähköpostilistalle saat etunenässä tiedon siitä, milloin seuraavan sesongin liput lykätään nettikauppaan.

Mitä aiemmin ostat junaliput, sitä halvemmalla ne todennäköisesti saat. Tämä koskee erityisesti yöjunalippuja. Yhden kahdelle tai kolmelle matkaajalle mitoitetun makuuhytin saa halvimmillaan 49 eurolla suuntaansa. Käytössä on tällä hetkellä sekä vanhoja yksikerroksisia makuuvaunuja, joiden hytissä on kolme paikkaa sekä kaksikerroksisia vaunuja, joiden yläkerrasta löytyvät hytit omalla vessalla ja suihkulla.

Yläkerran hytit ovat hiukan kalliimpia kuin alakerran makuupaikat, joiden käytössä on yksi suihku ja kaksi vessaa per vaunu. Isommalla porukalla ja lapsiperheen kesken matkustettaessa kannattaa varata viereiset hytit ja pyytää konnaria avaamaan hytit yhdistävä ovi. Vanhoissa sinisissä yksikerrosvaunuissa tätä mahdollisuutta ei ole.

Pyhätunturille ilman autoa

Jos matkustat yksin, huomioithan, että kulkutaudin myötä yksittäistä makuupaikkaa ei enää voi ostaa, vaan joudut joka tapauksessa lunastamaan koko hytin itsellesi. Suosittelen silti lämpimästi yöjunaa, sillä mikä olisikaan mukavampaa kuin nukahtaa kiskojen kolkkeeseen

Jos pystyt, matkusta keskellä viikkoa. Viikonloppuisin junalippujen hinnat ovat korkeampia, sillä monissa majoituspaikoissa vaihtopäivä on lauantai tai sunnuntai. Jos hyttien hinnat liikkuvat jo satasissa, kylmähermoinen voi odotella, josko junaan lisättäisiin makuuvaunuja, jolloin halvempia lippuja saattaa taas tulla tarjolle.

Junassa sukset ja muut talviurheiluvälineet kulkevat mukana ilman lisämaksua

Lentämistä kannattaa välttää paitsi luonnon ja ilmaston, myös suksien kuljettamisesta syntyvien lisämaksujen takia. Junassa ja bussissa kaikki vermeet kulkevat kätevästi mukana ilman ekstrahintaa.

Tämän sanottuani kehotan kuitenkin varaamaan vähän ylimääräistä aikaa kamppeiden roudaamiseen. Junien käytävät ovat ahtaita ja isot laukut sekä suksipussit vaativat tilaa. Nostele laukut vaikka yksi kerrallaan junaan ja asettele ne rauhassa matkatavaratelineille tai makuuhytin alasängyn alle. Sama pätee junasta poistumiseen, etenkin jos poistuu jollain muulla kuin pääteasemalla. Jos tavaraa on rutkasti enemmän, kannattaa ottaa yhteyttä junan konduktööriin, ja siirtää osa säilytettäväksi erilliseen matkatavaravaunuun.

Pyhätunturiin ilman autoa – Nauti kiskojen kolkkeesta ja yöjunan palveluista

Makuuhytissä on jokaiselle matkustajalle 0,33 litran vesipullo sekä käsi/kasvopyyhe. Hytistä löytyy myös lavuaari ja hana, jonka vesi ei ole juomakelpoista, mutta sitä voi käyttää käsien, kasvojen ja hampaiden pesemiseen. Myös saippuaa ja pahvisia kertakäyttömukeja on tarjolla.

Ravintolavaunu on yleensä auki paria aamuyön tuntia lukuunottamatta koko yön. Sapuskaa voi hakea omalle paikalle tai hyttiin, tai sitten voi nautiskella ravintolavaunun tunnelmasta. Alkoholia ei hyttiin voi ostaa, joten jos haluat skoolata lomalle hytin puolella, tuo omat juomat mukanasi. Aamiaisen voi nykyään tilata valmiiksi hyttiin konnarilta lipuntarkastuksen yhteydessä, tosin kellonaikaa ei ainakaan viimeksi pystynyt määrittelemään. Aamiainen koputtelee ovella kuitenkin hyvissä ajoin ennen pääteasemaa.

Pyhätunturille ilman autoa

Jos matkustat Pyhätunturiin ilman autoa Helsingistä käsin, kurkkaa etukäteen aikataulusta, pysähtyykö juna Tampereella pidempään. Juna saattaa olla pysähdyksissä tunnin tai pari, joten siinä ehtii hyvin käydä hakemassa noutoruokaa myös Tampereen keskustan ravintoloista tai asematunnelin kaupasta. Kerran ollaan ehditty jopa ravintolaan syömään pysähdyksen aikan, kiitos vaan nopeasta palvelusta Villit ja viinit. Kaverit ovat kertoneet, että pizzojen tai muiden ruokatoimituksien tilaaminen junalaiturille on sekin mahdollista!

VINKKI! Jos olet herkkäuninen ota yöllistä junamatkaa varten mukaan korvatulpat, teippiä ja paksumpi kartonkipala. Korvatulpilla vaimennat kiskojen kolkkeen ja seinän takaa kuuluvan kuorsauksen, kartonginpalalla peität jokaisella makuupaikalla olevan digitaalisen kellon punaisena hehkuvat numerot. Hytin ovenpielessä olevan sinisen yövalon voit peittää repulla tai vaikka kengillä.

Päätepisteenä Rovaniemi vai Kemijärvi – varmista jatkoyhteydet rautatieasemalta hiihtokeskukseen

Kun matkustat Pyhätunturiin ilman autoa, voit hypätä junasta joko Rovaniemellä tai Kemijärvellä. Molemmilta rautatieasemilta on jatkoyhteys bussilla Pyhätunturiin. Muista kuitenkin tarkistaa, kulkevatko jatkoyhteysbussit suunniteltuna matkustusajankohtana. Kaikilta junilta ei välttämättä ole suoraa bussiyhteyttä lopulliseen kohteeseen, vaan saatat joutua odottelemaan muutaman tunnin tai jopa yön yli.

Rovaniemelle voit matkustaa päivä- tai yöjunalla. Rautatieasemalta Pyhätunturiin kulkee päivittäin useita busseja, mutta jokaisen saapuvan junan jälkeen ne eivät kulje. Bussimatka maksaa reilut 30 euroa ja kestää n. 2,5 tuntia. Kemijärvelle pääsee Helsingistä vain yöjunalla, mutta sieltä bussirupeama rautatieasemalta Pyhätunturiin kestää vain 55 minuuttia ja maksaa kirjoitushetkellä 12,60 euroa. Huomioithan, että bussivuoro ei kulje sunnuntaisin  (ainakaan talvella 2022–2023).

Pyhätunturille ilman autoa

Tarkista yhteysbussien aikataulut ja hinnat aina Matkahuollon sivuilta. Myös hiihtokeskusten nettisivuilta löytyy yleensä tietoa siitä, miten perille pääsee ilman omaa autoa. Pyhätunturissa yhteysbussi pysähtyy sekä alakylässä sijaitsevan K-kaupan edessä olevalla pysäkillä, että yläkylän hotellilla. Selvitä etukäteen missä majoituksesi sijaitsee, mistä avaimet noudetaan ja mikä on lähin bussipysäkki. Paluumatkalle lähdetään samoilta pysäkeiltä. Yhteysbusseja kulkee sekä Rovaniemelle että Kemijärven yöjunalle.

Busseissa ei sesongin ulkopuolella yleensä ole kovin montaa matkustajaa, joten kuljettajalta kannattaa aina kysyä, josko hän voisi pysähtyä esimerkiksi vuokramökin tienhaarassa, vaikka siinä ei pysäkkiä muuten olisikaan.

Ilman autoa Pyhätunturissa

Kun lähdet matkaan ilman autoa, on majoituksen sijainnilla suuri merkitys. Pyhätunturissa onneksi kaikki on lähellä, joten jos et varaa majoitusta keskeltä metsää, joka paikkaan on lyhyt matka. Tykkäämme lomallakin kokata itse, joten useimmiten majoitumme perherinteen lähettyvillä olevissa kelohonkamökeissä, joista on lyhin matka kauppaan. Hotelli tai sen lähistöllä olevat huoneistot ovat hyvä vaihtoehto, etenkin jos suunnittelet istuvasi joka ilta valmiiseen pöytään.

Varatessasi majoitusta kurkkaa kartasta myös, missä menevät lähimmät ladut ja kuinka kaukana on lähin hissi. Sesongin ulkopuolella ja etenkin marras–joulukuussa matkustettaessa kannattaa tarkistaa myös milloin rinteet ja hissit avataan. Kivenheiton päässä olevasta hissistä ei ole mitään iloa, jos se seisoo paikallaan. Pyhätunturissa hissi, vuokraamo ja ladut ovat onneksi aina lähellä. Myös talvikävelyreiteille pääsee helposti ilman autoa.

Pyhätunturille ilman autoa

Jos haluat piipahtaa jonain päivänä Luostolla, pääset sinne päivittäin skibussilla. Matka kestää 30 minuuttia ja maksaa alle kympin. Minä haaveilen hiihtämisestä Pyhältä Luostolle tai toisinpäin. Matkaa kertyy yhteen suuntaan n. 30 latukilometriä, takaisin pääsee onneksi bussilla.

Kauppaan kannattaa aina lähteä pulkan kanssa asui sitten mökissä tai hotellilla. Pulkkaa ei yleensä tarvitse pakata kotoa mukaan, sillä sellainen sisältyy useimpien majoitusten varustukseen. Jopa hotellilla on yleisessä käytössä olevia pulkkia, joita voi lainata. Huomioi kuitenkin, että korkeusero kaupan ja hotellin sijainnin välillä on melkoinen, ja kauppareissu saattaa muuttua hikitreeniksi, jos pulkassa on paljon perässävedettävää. Kaupassa voi käydä myös suksilla, pakata ostokset reppuun ja nousta sompahissillä yläkylään.

Viinin ystäville tiedoksi, että Pyhätunturissa on vain Alkon noutopiste, eli viinit on syytä pakata mukaan tai tilata hyvissä ajoin kaupan yhteydessä olevalle noutopisteelle.

Pyhätunturille ilman autoa

Lähes kaikki ravintolat sijaitsevat Pyhätunturissa näppärästi kävelyetäisyydellä. Joulukuussa 2022 ihastuin kovasti K-kaupan läheisyydessä olevaan Neidon sydän cafe & wine -ravintolaan, josta saa sekä lounasta että illallista. Vohvelien ystävät suuntaavat Pyhätunturin huipulla nököttävään Tsokkaan, jonne pääsee tuolihissillä myös ilman suksia.

Jos haluat syödä todella hyvää ruokaa ja nauttia mainioista viiniparituksista, suosittelen lämpimästi ravintola Aihkia. Matkaa ravintolaan on viitisen kilometriä, mutta jos reippailu kaamoksen hämärässä ei houkuttele, ravintolasta voi tilata kuljetuksen kohtuullisella hinnalla molempiin suuntiin.

****

Huh, siinä ne taisivat olla. Kaikki mahdolliset vinkit, joiden avulla sinunkin on toivottavasti helppo matkustaa Pyhätunturiin ilman autoa. Jos vielä jokin jäi mietityttämään tai unohdin jotain olennaista, vastaan mielelläni kommentiboksin puolella!

Pyhätunturille ilman autoa

ps. Jos suunnittelet matkaa Ylläkselle, sinnekin pääsee helposti ilman autoa. Kurkkaa vastuullisen matkailijan vinkit Ylläkselle täältä!

Ilman autoa Ylläkselle – vinkit vastuulliseen hiihtolomaan!

Haaveiletko lomasta Lapissa? Hohtavista hangista, auringossa kimaltelevista kinoksista, pakkasen narinasta huopatossujen alla, liukkaista laduista ja tunturien tykkylumesta? Ymmärrän. Niin minäkin teen, joka vuosi. Joskus haaveilen myös siitä, että meillä olisi auto. Että voisimme heittää laskukamppeet takakonttiin, pakata sukset suksiboksiin ja lähteä tunturiin, tuosta noin vain, vaikka hetken mielijohteesta. Onneksi ilman autoakin pärjää – ja ilmasto kiittää!

ilman autoa ylläkselle

ilman autoa ylläkselle

Asumme muutaman kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Metrolle on muutama sata metriä, lähin bussipysäkki on viereisessä korttelissa ja ratikkakin kulkee kohta kerrostaloasuntomme kupeesta. Sulan maan aikaan liikumme polkupyörillä kaikkialle. Emme siis tarvitse autoa mihinkään, vaikka se kieltämättä olisikin kotimaata kolutessa kätevä.

Ilman autoa hiihtolomalle – uhka vai mahdollisuus?

Kun suunnittelimme ensimmäistä yhteistä laskureissua Lappiin, mies pyöritteli päätänsä. Ilman autoa Ylläkselle? Miten muka saamme kaiken sen kaman raahattua omin käsin pelipaikoille pelkkää julkista liikennettä käyttäen? Jo suksipussi, jossa on kahdet laskettelusukset ja yhdet murtsikat sauvoineen painaa kymmenen kiloa. Sen lisäksi kannettavana on monokassi, kaksi reppua, yksi vedettävä matkapakaasi ja yksi iso duffelilaukku. Minä olin kuitenkin matkannut pohjoiseen useita kertoja ennenkin ja vakuuttelin, että onnistumme kyllä. Autottomuus ei ole mikään ongelma.

ilman autoa ylläkselle

ilman autoa ylläkselle

Sen verran teimme ensimmäisellä kerralla myönnytyksiä, ettemme ottaneet omia suksia mukaan. Sinivalkoiset siivet lennättivät meidät Rovaniemelle, josta hyppäsimme bussiin, jonka päätepysäkki oli tunturissa. Mökiltä hissin ala-asemalle oli lyhyt kävelymatka ja kauppakin oli sopivasti pulkkamäen alapäässä. Kotona mies totesi, että eihän tämä niin vaikeaa ollutkaan. Niinpä tunturissa on käyty sen jälkeen joka vuosi.

Lentokonetta kätevämpi ja vastuullisempi valinta on yöjuna. Ei odottelua kentällä kummassakaan päässä, ei lisämaksuja suksista tai laudasta, eikä hirvittäviä hiilidioksidipäästöjä ilmakehään. Autonkin saa tarvittaessa mukaan, jos niin haluaa.

Junassa suksipussi ja matkalaukut mahtuvat alemman sängyn alle ja matka taittuu kuin huomaamatta pöllölakanoissa pötkötellessä. Pääteasemalla on vastassa jatkoyhteysbussi, jonka matkatavaratilassa pakaasit jatkavat matkaansa meidän ihaillessa linja-auton ikkunoista valkeaa maisemaa. Tämän yhdistelmän olemme valinneet viimeiset kolme vuotta. Lentäminen Lappiin on jäänyt pysyvästi historiaan.

ilman autoa ylläkselle

ilman autoa ylläkselle

ilman autoa ylläkselle

Olen tietoinen siitä, että näkökulmani on helsinkiläisen. Ei Joensuusta tai Vaasasta lähdetä niin vain yöjunalla pohjoiseen. Yöjunareitinkin varrelta kyytiin nouseminen voi olla hankalaa, jos lähtö on myöhään illalla tai keskellä yötä. Olisi varmaan pitänyt otsikoida juttu toisin: Ilman autoa Helsingistä Ylläkselle? Joka tapauksessa, tässä ovat hyväksi havaitsemamme vinkit kaikille autottomille, jotka haaveilevat Lapin lumista.

1. Ajattele ilmastoa ja matkusta maata pitkin

Juna on vastuullisen matkaajan valinta. Noin 90 % matkustajaliikenteestä kulkee kiskoilla sähköenergialla. VR:n nettisivujen mukaan vesivoimalla tuotetun uusiutuvan energian osuus junaliikenteen energiankäytöstä on jo yli 70 prosenttia. Kaiken muun hyvän lisäksi uusimmissa veturimalleissa voidaan hyödyntää jarrutuksen liike-energia ja syöttää se takaisin junan sähköverkkoon matkustajien iloksi. Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että kaikilla reiteillä sähkövetoisia vetureita ei kuitenkaan voi käyttää, ja siksi Ylläkselle eli Kolarin suuntaan matkustaessa viimeiset 300 km Oulusta eteenpäin likaisen työn tekee diesel-veturi.

ilman autoa ylläkselle

ilman autoa ylläkselle

ilman autoa ylläkselle

Yöjunassa matkustaminen on leppoisaa. Kaikista makuuvaunun hyteistä löytyy vesipiste, mukeja, vesipullot ja pienet pyyhkeet. Pöllölakanoin pedattujen sänkyjen päädyssä on lukulamput ja pistorasiat. Kiskojen kolke tuudittaa uneen ja ravintolavaunu tarjoilee aamiaista ennen perille saapumista. Kuulutuksia ei yön aikana tule, joten unta häiritsevät huonolla tuurilla vain seinän takana meteliä pitävät kanssamatkustajat.

Vain yksi asia makuupaikoissa ottaa päähän, mutta sekin ratkeaa, kun mukaan muistaa ottaa teippirullan. Kun valot sammuttaa, sängyn päädyssä olevan digitaalisen kellon numerot loistavat pimeässä kuin majakka merellä. Siksi tarvitaan teippiä ja pala paksumpaa paperia tai kartonkia. Tarkoitukseen sopii hyvin myös jokaisesta hytistä löytyvä yöjunan esite!

2. Tarkista jatkoyhteyksien aikataulut kohteesta, jonne olet matkalla.

Kolarin rautatieasemalta lähtee busseja sekä Ylläkselle että Leville. Bussien aikataulu on sovitettu junien saapumisaikojen mukaan, joten siirtyminen tunturiin on varsin näppärää. Aina bussikuljetuksen järjestyminen ei ole itsestään selvää, esimerkiksi Rovaniemen lentokentällä ei jokaisen saapuvan lennon jälkeen odota linja-autokyyti.

ilman autoa ylläkselle

ilman autoa ylläkselle

ilman autoa ylläkselle

Jossain kohteissa saatetaan odottaa bussikyytiin ilmoittautumista etukäteen, ja sesongin ulkopuolella bussikyyditys saattaa puuttua kokonaan. Hiihtokeskusten nettisivuilla on yleensä yksityiskohtaiset ja ajankohtaiset tiedot siitä, miten tunturiin pääsee. Varmista siis jatkoyhteytesi ennen junalippujen ostamista.

3. Varaa yöjunapaikat ajoissa

Hiihtokauden yöjunaliput tulevat myyntiin jo alkusyksystä. Tänä vuonna talven yöjunapaikkoja pääsi ostamaan elokuun 20. päivä. Mitä aiemmin ostat liput, sitä enemmän on valinnanvaraa ja sitä varmemmin onnistut nappaamaan tarjoushintaiset tiketit. Tätä kirjoittaessa tarjoushinta yhteen suuntaan on 49 euroa per nuppi makuuhytissä, jossa ei ole omaa vessaa. Maksamalla vähän enemmän saat yläkerran kylpyhuoneellisen hytin. Makuupaikan hinta on sama lähtö- ja saapumispaikasta riippumatta. Kannattaa tilata VR:n uutiskirje tai tsekkailla nettisivujen uutisia, jos tarjousliput kiinnostavat. Jos suunnittelet ottavasi auton mukaan, ole ekstravikkelä, sillä autovaunuja on vain muutama yöjunaa kohden.

4. Valitse majoitus hyvällä sijainnilla

Tunturihotelli on varma valinta, sillä rautatieasemalta lähtevät jatkoyhteysbussit kiertävät yleensä suurimpien hotellien kautta. Hotelleilta on usein myös lyhyt matka palveluihin tai hotellissa itsessään saattaa olla palveluita riittämiin. Hiihtoladutkin ovat luultavasti lähellä, ja tunturiin vievä skibussikin saattaa koukata hotellin kautta.

Me haluamme kuitenkin majoittua mökissä. Terassi, takkatuli, sauna, oma rauha ja keittiö, jossa voi kokata, ovat meille tärkeämpiä kuin valmis aamupala tai hienot hotellihuoneet. Ennen mökin varaamista kannattaa tehdä hieman salapoliisityötä. Selvitä, miten lähelle pääset jatkoyhteysbussilla. Paina mieleesi lähin tienhaara ja kysy kuskilta, voisiko siinä pysähtyä, vaikka pysäkkiä ei ihan vieressä olisikaan. Hyvin usein se onnistuu, sillä Lapissa kenelläkään ei tunnu olevan kiire mihinkään.

ilman autoa ylläkselle

ilman autoa ylläkselle

ilman autoa ylläkselle

Tarkista mökin etäisyys hiihtohisseistä, lähimmistä laduista, ruokakaupasta ja muista tarvittavista palveluista. Jos mökki ei ole tunturin välittömässä läheisyydessä ja laskettelu kiinnostaa, tsekkaa kulkeeko alueella hiihtobussi ja selvitä sen pysäkit.

Ylläksellä hyvä sijainti on Tunturitieltä kääntyvien teiden varrella. Tunturitietä pitkin ajavat sekä jatkoyhteysbussi että skibussi. Me majoituimme Niestatien kelorivarissa, josta matkaa lähimpään Tunturitien tienhaaraan oli vain reilu 100 metriä. Bussipysäkki oli 200 metrin päässä ja lähimmälle ladulle oli 300 metriä, ruokakauppaan ja ravintoloihin vartin kävelymatka.

ilman autoa ylläkselle

Toinen Ylläksen suuri fani, Islannissa asuva Satu Rämö kehuu tuoreessa postauksessaan Peltotievan aluetta, jonka sijainti on vieläkin keskeisempi. Monen mökin vakiovarustukseen kuuluu potkukelkka ja/tai pulkka. Ne ovat iso apu kauppareissulla, etenkin jos ostettavaa on kassikaupalla.

5. Suksilla suoraan mökille vaikka metsien halki!

Jos mökki ei ole hiihtohissien välittömässä läheisyydessä, on autoton helposti riippuvainen harvakseltaan kulkevien skibussien aikatauluista. Vaihtoehtoja kuitenkin on. Sukset ovat yllättävän kätevä liikkumismuoto, vaikka mökki sijaitsisikin hieman kauempana tunturista.

Sallassa laskemme tunturin sivussa sijaitsevalle kummisedän mökille metsiä pitkin. Se vaatii hieman seikkailumieltä, mutta laskutaitojen ei tarvitse olla offaritasoa. Hissukseen ja riittävän loivasti laskien hiljaisessa metsässä suksilla liikkuminen on ihanaa.

ilman autoa ylläkselle

ilman autoa ylläkselle

Ylläksellä missasimme ensimmäisenä päivänä skibussin ja jouduimme odottamaan seuraavaa pari tuntia kuppilassa tunturin kupeessa. Kun viimein kapusimme bussiin, näimme matkalla ikkunasta, kuinka kaksi lautailijaa viiletti kevyen liikenteen väylää pitkin kohti Äkäslompolon kylää. Seuraavana päivänä mekin teimme niin. Kun ottaa rinteestä riittävän vauhdin, joutuu lykkimään vain parikymmentä metriä, kunnes mäki alkaa viettää alaspäin. Lunta oli paljon, eikä jalkakäytäviä ollut hiekoitettu. Iloitsimme oivalluksesta, sillä enää emme olleet riippuvaisia skibussin paluuaikatauluista.

Ja hei, aina voit hypätä taksin takapenkille, ja ajaa tunturista mökille pirssin kyydissä! Pari kilometriä ei lompakkoa juurikaan laihduta. Näin olemme toimineet ainakin kerran Pyhällä ja toisen kerran Rukalla, kun lentokenttäbussin lähtöpaikalle oli armoton ylämäki ja raahattavana laukku jos toinenkin.

ilman autoa ylläkselle

Pohjoisessa siis pärjää hyvin ilman autoakin. Hommaa helpottaa, jos vuokraat kaikki tykötarpeet paikan päältä, mutta kyllä suksipussinkin kanssa toimeen tulee, etenkin yöjunassa. Sitten vain matkaa suunnittelemaan! Pian sinäkin ihailet hohtavia hankia, kuuntelet lumen narinaa huopatossujen alla ja istut latukahvilassa höyryävä kaakaomuki käsissäsi hiihtotakin ja käsineiden kuivuessa keskellä tupaa räiskyvän takkatulen lämmössä. Ilman autoa!

Pötköttelyä pöllölakanoissa – yöjunalla Lapin lumille

Asuin suurimman osan lapsuudesta Rovaniemellä. Välimatkaa Helsinkiin oli 834 kilometriä. Kuopion mummolaan kilometrejä kertyi 511. Lappi oli onneksi lähellä, parissa tunnissa ajoi tunturiin. Ajomatka oli tarpeeksi lyhyt myös takapenkkiläisille, vaikka kysymysten määrä lienee ollut melkoinen. Ollaanko jo perillä? Kauanko vielä kestää? Siksi pidemmät matkat taitettiin usein junalla.

Sinivalkoisissa makuuvaunuissa oli kolme sänkyä päällekkäin. Ylin oli aivan katonrajassa ja minä halusin nukkua aina siinä. Villainen viltti pisteli, pussilakanoita ei 80-luvun makuuvaunuissa ollut nähtykään. Ihoa vasten oli lakana, jonka toinen pää käännettiin viltin päälle. Viltti oli harmaa, lakana valkoinen, kulmassa VR:n sininen logo.

makuuvaunujen infografiikkaa

Ravintolavaunu oli neljän lapsen perheelle liian kallis, joten omat eväät pakattiin aina mukaan. Eväspussit avattiin heti, kun juna lähti liikkeelle. Karjalanpiirakoita, voileipiä ja mehua. Jostain syystä mieleen on jäänyt erityisesti se kerta, kun äiti oli laittanut itse leipomiensa karjalanpiirakoiden päälle juuston sijasta kannuswurstia. Se oli murrosikäisen mielestä pyhäinhäväistys. Juustoa sen piti olla, pelkkää juustoa. Kun sitten loppujen lopuksi suostuin syömään makkaralla päällystetyn piirakan, pyysin toisenkin.

tauko tampereella

Vanhaan hyvään aikaan kiskojen kolke jatkui läpi rataverkon. Säännölliseen kolkkeeseen oli turvallista nukahtaa. Unen läpi saattoi kuulla asemien kuulutukset ja makuuvaunun käytävillä kävelevät makuuhyttinaapurit. Peitto oli raskas ja lämmin. Pissahätää pidäteltiin viimeiseen asti ja tietenkin se pahin hetki ajoittui aina aseman kohdalle. Vessanpöntön reiästä näkyi suoraan raiteille, se oli samaan aikaan jännittävää ja jotenkin ällöttävää. Kuinkahan moni nykypäivän lapsista ymmärtää sanonnan ”toimii kuin junan vessa?”

Yöjunalla ja eritoten makuuvaunuilla on edelleen erityinen paikka sydämessäni. Odotan melkein enemmän matkustamista makuuhytissä kuin saapumista tunturiin. Hytit ovat muuttuneet, mutta tunnelma on sama. Ohi kiitävät metsät, kiskojen satunnainen kolke, asemien valot.

ravintolavaunussa

Ravintolavaunussa uppo-oudot juttelevat keskenään ja mikrossa lämmitetyt ranskalaiset ovat nahkean sitkeitä. Samassa pöydässä istuva rouva tilaa lisää valkoviiniä. Viereinen seurue herkuttelee pihveillä. Me hipsimme hyttiin ja juomme pahvimukeista lasilliset punaista. Yömyssyjen jälkeen makaan mukavasti puhtaissa pöllölakanoissa, luen kirjaa pitkälle yöhön matkan taittuessa itsestään. Vessa on edelleen käytävällä, mutta pöntön reiästä ei enää näy raiteita.

pöllölakanat ja punaviini

Aamupalalla tarjoillaan ilmaista puuroa mustikkakeiton kera. Ikkunan toisella puolella hämärä alkaa valjeta. Räntä räiskii lasiin, mutta maa on valkoinen. Kemijärven asemalaituri on loskainen ja liukas. Odotamme bussia, joka vie meidät tunturiin. Tuntia myöhemmin astumme ulos linja-autosta, lunta sataa ja jalat uppoavat mökkitiellä melkein polvia myöten lumeen. On kuin kotiin tulisi.

askeleet hangessa

ps. Melkein myöhästyimme junasta ja siinä kiireessä kameran piuha unohtui kotiin. Pahoittelut siis huonosta kuvanlaadusta, se on yksin omenapuhelimen syytä. Kunnollisen kuvakavalkadin näette sitten, kun palaamme pohjoisesta.