Kolmisen vuotta sitten juhlimme itsenäistä Suomea illallisella pitkän pöydän ääressä, uusien ja vanhojen ystävien kesken. Illan aluksi jokainen vieras sai painaa rintaansa ruusukkeen. Arvomerkin keskelle oli varattu paikka suurelle suomalaiselle. Kenelle, sen sai jokainen itse valita. Silmäilin paperille tulostettuja kasvoja, tiesin heti ketä niiden joukosta etsin.

Jyväskylässä syntynyt ja sittemmin savolaistunut Minna Canth on yksi historian merkittävimmistä suomalaisista naisista. Rohkea suunnannäyttäjä, joka osallistui aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Joka ymmärsi jo varhain, että kansakunnan kieliriidat olivat vain jäävuoren huippu, sillä todellisuudessa yhteiskuntaa repivät köyhyys ja epäoikeudenmukaisuus.

Minna Canth oli Suomen ensimmäinen lehtinainen, kirjailija, yhteiskuntakriitikko ja sisällöntuottaja noin sata vuotta ennen kuin termiä edes oli keksitty. Hän oli aikansa mielipidevaikuttaja, jonka tekstit ravistelivat asenteita ja muuttivat maailmaa.

Canth hivutti yhteiskuntakritiikkinsä näytelmiin, joita esitettiin Suomen suurimmilla näyttämöillä. Teatterin varjolla vaikeiden aiheiden ja ruman totuuden käsitteleminen oli helpompaa. Minna Canthin terävä kynä kommentoi köyhyyttä, naisen asemaa ja tasa-arvoa, alkoholin aiheuttamia ongemia, uskonnonvapautta, kielikysymyksiä, ihmisoikeuksia ja koulupolitiikkaa. Hän suomi julkisesti myös kirkon vanhoillisuutta ja sen valtaa ihmiseen sekä armokuolemaa. Kuulostaako tutulta? Samat aiheet puhututtavat vielä 2000-luvullakin.

Kuten arvata saattaa, modernia ajattelutapaa ja in your face -asennetta ei otettu avosylin vastaan. Canth sai niskaansa kritiikkiä, vastalauseita ja kommentteja, joita internetin aikakaudella kutsuttaisiin vihapuheeksi. Iltapäivälehtien klikkiotsikoiden sijaan kansa kohisi kaduilla, kahviloissa, yhdistyksissä ja yksityiskodeissa. Uutta demokraattista ajattelua paheksuttiin, mutta onneksi sille löytyi myös kannattajansa.

1800-luvun maakunnissa asuvilla naisilla ei ollut paljon valinnanvaraa mitä koulutukseen tulee. Vaihtoehtoina olivat kätilöopisto ja opettajan työhön valmistava Jyväskylän seminaari. Ne, joille näiden koulujen ovet eivät auenneet, viettivät elämänsä vaimoina, kotiäiteinä, taloudenhoitajina, piikoina tai kotiopettajattarina. Avioliitto tarkoitti siirtymistä miehen määräysvallan alle.

Minna Canth raivasi tietä vuosisadan vaihteessa Kuopioon perustetuille talouskoululle, kauppakoululle, palvelijattarien sunnuntaikoululle ja kansanopistolle. Canthin kirjoittama näytelmä Työmiehen vaimo vaikutti valtiopäivien kautta suoraan Suomen lainsäädäntöön. Vain muutama vuosi ensiesityksen jälkeen säädettiin laki, joka oikeutti avioliitossa elävän naisen hallitsemaan omaa ansiotuloaan.

Minna Canthin mukaan on nimetty katuja ja kouluja, hänen kunniakseen on pystytetty myös useita patsaita ja puistoja. Canth oli kirjailija, kauppias ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, mutta myös äiti ja leskivaimo, joka piti kotia pystyssä ja kasvatti seitsemän lasta, pääosin yksin. En tiedä oliko tällä supernaisella palvelushenkilökuntaa, joka tapauksessa jälkipolville sanotaan säilyneen ainakin yhden reseptivihon, josta google löysi maustekakun reseptin. Tänään, Minna Canthin päivänä, leivon kakun ja kuvittelen millaista olisi ollut nauttia palanen sitä 1800-luvun salongissa yhdessä älykkäiden naisasianaisten kanssa. Kermavaahdolla ja hillolla, tietenkin.

Minna Canthin maustekakku

2 dl kuohukermaa
1 muna
1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1/2 rkl pomeranssinkuorta
1/2 tl neilikkaa
1/2 tl inkivääriä
1 tl soodaa
1 dl siirappia
2 rkl sulatettua voita

Vaahdota kuohukerma, vatkaa myös munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä vaahdot varomasti nostellen. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja siirappi vuorotellen vaahtoon. Lisää lopuksi sula voi. Kaada taikina voideltuun, korppujauhotettuun n. 1,5 litran kuivakakkuvuokaan korkeintaan 3/4 korkeudelle, sillä kakku kohoaa paljon.

Paista puoli tuntia 175 asteessa ja noin puoli tuntia 150 asteessa tai kunnes kakku on kypsä. Tarkista kypsyys tuli- tai hammastikulla. Kun tikkuun ei tartu taikinaa, on kakku kypsä. Anna hetki jäähtyä ja kumoa kakku sitten lautaselle. Koristele tomusokerilla.

Kannan edelleen ylpeänä tuota pahvista askarreltua arvomerkkiä. Sen keskeltä katsoo Minna Canth. Mustavalkoisena, epäselvänä tulosteena, mutta silti niin voimakkaana. Jos minulta kysytään, Minna Canthin suurin perintö on itsenäinen, suomalainen nainen. Tasa-arvoasiassa on sadassa vuodessa edetty harppauksin, mutta vielä on tekemistä. Ollaan ylpeitä itsestämme, naiset. Pystymme, osaamme ja arvostamme osaamistamme. Vain siten maailma muuttuu. Asenne kerrallaan.

Kuntavaalit ovat nurkan takana. Muistakaa äänestää.

Lähteet:
Kaari Utrio: Suomen naisen tie – Pirtistä parlamenttiin
Kuopion kulttuurihistoriallinen museon nettisivut