Ranskalainen ratatouille – kasvisruokaa koronakevääseen!

1.4.2020 / piapas / Jätä kommentti

Silmiini osui eräänä päivänä lehtiartikkeli, jossa päiviteltiin sitä, että suomalaiset eivät syö tarpeeksi kasviksia. Mainitut määrät olivat hämmentävän pieniä. Miehistä vain 14 prosenttia syö riittävästi kasviksia eli puoli kiloa päivässä. Naisten vastaava luku on 22 prosenttia. Muistan pyöritelleeni päätäni, sillä minun kuplassani ei juuri muuta syödäkään. Valtakunnan tasolla väite pitänee kuitenkin paikkansa.

Samaisessa artikkelissa kehotettiin kokeilemaan yksinkertaista haastetta, jonka avulla kasvisten syöntiä on helppo lisätä. Haasta itsesi ja syö viikossa 25 erilaista vihannesta, hedelmää tai marjaa, siinä ehdotettiin.

Välittömästi artikkelin luettuani päätin seurata kulutustani. Mitä jos vain luulen syöväni riittävästi kasviksia? Kuinkakohan monta erilaista kasvista, hedelmää tai marjaa viikkooni oikeasti mahtuu? Otin esiin lehtiön ja kynän, ja ryhdyin pitämään kirjaa kasviksista. Söin viikon ajan tavallisesti, en hamstrannut vihanneksia yhtään enempää kuin normaalistikaan tai tehnyt ruokaa entistä kasvispainotteisemmin. Silti saldo kasvoi yllättävänkin nopeasti.

Ensimmäisenä paperille pääsivät tomaatti, pakastemansikat ja tyrnimarjat. Sitten viikuna, pinaatti, minttu, klementiini, sitruuna ja kurkku. Leikkasin leivän päälle paprikaa ja rouskutin tapani mukaan välipalaksi raakaa parsakaalia. Viikonloppuna sekoittelimme salsaa sipulista, tomatilloista, avokadosta, jalopenoista ja korianterista. Tacojen väliin lisättiin valkosipulilla maustettua kidneypapumuhennosta, raastettiin retikkaa ja lusikoitiin säilykemaissia. Illalla naposteltiin viinirypäleitä.

Valko- ja punakaalit saivat omat ranskalaiset viivansa, samoin porkkana, salaatti, purjo ja munakoiso. Viimeiseksi jonon jatkoksi pääsivät puolukka, omena, karviainen ja kikherne. Yhteensä 32 kasvista, hedelmää ja marjaa ihan tavallisen arkiviikon aikana!

Kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa on lukemattomia vitamiineja ja muita hyvinvoinnille välttämättömiä hivenaineita. Kaikki ne vaikuttavat mitä suuremmassa määrin vastustuskykyyn, joten nyt jos koskaan on erinomainen aika opetella syömään enemmän raikkaita rehuja. Ja mikä sen parempi tapa aloittaa kuin perinteinen ranskalainen ratatouille!

Ratatouille on nerokas ruoka. Siihen voi upottaa kaiken, mitä jääkaapin vihannelaatikoista sattuu löytymään eli kaupoillekaan ei tarvitse välttämättä lähteä. Jos kuitenkin tämän viikon kauppareissu on vielä tekemättä, suosittelen valitsemaan ostoskärryihin ainakin munakoison, sillä se tuo tuhtia tunnelmaa ja meheviä makuja tähän ranskalaisklassikkoon. Muuten voit soveltaa mielesi mukaan!

Yhdestä satsista riittää kasvisten koosta riippuen reilusti 4–6 nälkäiselle, voi siis olla, että haluat puolittaa aineksien määrän. Toisaalta, mikäs sen kätevämpää kuin kokata kerralla seuraavankin päivän tarpeisiin!

Ranskalainen ratatouille

Oliiviöljyä
1 munakoiso
1 kesäkurpitsa
2 paprikaa
1 keltasipuli
1 punasipuli
4 valkosipulin kynttä
2 sellerin vartta
6 tomaattia
2 chilipaprikaa
1 tlk kokonaisia tomaatteja
lehtikaalia
persiljaa tai basilikaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
sitruunamehua ja raastettua kuorta
suolaa ja pippuria
(chilimausteseosta)

Pieni munakoiso, kesäkurpitsa ja paprikat suuhun sopiviksi paloiksi. Lorauta pannulle pari ruokalusikallista oliiviöljyä ja kääntele kasviksia keskilämmöllä viitisen minuuttia. Siirrä syrjään siksi aikaa, kun kuullotat samalla pannulla sipulit, valkosipulit ja sellerin (n. 15 min). Lisää kuullotuksen loppuvaiheessa pilkotut chilit ja kunnon kourallinen persiljaa tai basilikaa.

Lisää aiemmin paistamasi kasvikset pannulle, revi joukkoon muutama lehtikaalin lehti, ja holauta koko komeuden päälle purkillinen tölkkitomaatteja. Mausta balsamiviinietikalla, suolalla ja pippurilla. Me ripottelimme sekaan myös tuliaisena saatua picante-mausteseosta, joka antoi kivasti lisäpotkua soosille. Anna ratatouillen hautua kannen alla hiljaisella tulella vähintään puoli tuntia. Tarkista suola, viimeistele sitruunan mehulla ja hienoksi raastetulla kuorella sekä halutessasi tuoreilla yrteillä. Keittele kaveriksi riisiä, ohrahelmiä, kvinoaa tai vaikka kuskusia. Pasta ja nuudelit toimivat myös, vaikka ranskalaiset tuskin olisivat samaa mieltä.

Syö ilolla, nauti ranskalaisesta makumaailmasta ja taputa itseäsi selkään, sillä kasvishaaste on kuin huomaamatta voiton puolella!

Verraton vegelounas: kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

24.10.2019 / piapas / Jätä kommentti

Lihaton lokakuu on pitkä. Olen ollut laiska keittiössä, ja väsyneenä olen tarttunut kaupassa välillä siniseen lenkkiin, tai kaivanut pakastimesta karitsanjauhelihapaketin. Vasemmalla kädellä kokkaaminen on ollut yllättävän vaikeaa, niinpä olen syönyt lounaaksi lähimarketin valmissushia, pakastepelmeneitä tai voileipiä, jos olen muistanut pyytää miestä leikkaamaan leipäviipaleet etukäteen. Yksikätisenä sekään ei nimittäin onnistu. Lihattomasta lokakuusta on siis lipsuttu aika lailla.

Kun kokoonnuimme tällä viikolla yrittäjäkollegoiden kanssa kirjoitusleirille Lammille, kyselin kunkin osallistujan ruokatoiveita. Kasviksia kiitos, tai ainakaan ei lihaa joka aterialla, sanoi yksi. Toinen vältteli valkoisia viljoja ja kolmas kaipaili hyväksi havaittuja vegaanisia reseptejä.

Näin tilaisuuteni tulleen, ja pakkasin leirireppuuni Elina Innasen vastikään sitten ilmestyneen ja saman tien Vuoden keittokirja -kisassa kunniamaininnan napanneen Chocochilin arkiruokaa -opuksen pressikappaleen. Vaikka kirja oli seilannut ruokapöydällämme useamman viikon ajan, yhtään reseptiä en siitä ollut vielä ehtinyt kokeilemaan. Testiryhmä oli innoissaan, sillä jokainen heistä toivoi helppoja kasvisvaihtoehtoja arjen ruokarepertuaariinsa. Niitä Chocochilin arkiruokaa on pullollaan, sen kertoo jo kirjan alaotsikkokin: 30 minuutin vegaanireseptit.

Testireseptiksi valikoitui Tempeä maapähkinäkastikkeessa. Varioimme reseptiä hieman, sillä uumoilimme, ettei pikkupaikkakunnan kaupoissa välttämättä ole tempeä tarjolla. Vaihdoimme siis varmuuden vuoksi proteiinin ja sen vuoksi nimesin myös reseptin uudelleen: Kaurapalat maapähkinäkastikkeessa.

Chocochilin arkiruokaa on hyvä lisä kenen tahansa kiireistä arkea elämän keittokirjahyllyyn. Ideana on tehdä vegaaniruokaa aineksista, joita on saatavilla tavallisista ruokakaupoista. Siksi alkuperäisessä reseptissä mainitaankin, että sitä on helppo muunnella, ja että tempen voi vaihtaa tofuun ja broccolinin vaikka vihreisiin papuihin.

Misotahna tönöttää nykyään kaikkien yhtään isompien kauppojen hyllyillä, ja kun purnukan kerran ostaa, siitä riittää useampaan kokkailukertaan. Erilaisia kasvisproteiineja löytyy hyllymetreittäin hypermarketeista, mutta pienempienkin kauppojen valikoima kannattaa tsekata. Jos suolattua maapähkinävoita ei löydy, voi suolattomasta tehdä suolaista lisäämällä suolaa. Melko loogista vai mitä? Aterian kokkaa 25 minuutissa, ja reseptistä riittää neljälle.

Kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

2 pkt Yosa kaurapaloja
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
150 g broccolineja tai vihreitä papuja
1 rkl öljyä
1 limen mehu
2 tl vaaleaa misotahnaa
3 rkl suolattua maapähkinävoita
400 ml kookosmaitoa
1 tl chilihiutaleita

Lisäksi:
Tuoretta korianteria Lime
Riisiä

Laita riisivesi kiehumaan. Silppua sipuli ja valkosipuli. Jos käytät broccolineja, halkaise ne puoliksi. Lisää riisit kiehuvaan veteen, että ne ehtivät kypsyä ajoissa. Jos et välitä valkoisesta riisistä, vaihda tilalle kokojyvää tai kiehauta kaveriksi vaikka nuudelit.

Kuumenna pannulla öljy ja lisää sipulit, limen mehu ja misotahna. Kuutioi kaurapalat ja lisää myös ne pannulle. Kuullottele sipuleita ja paista kaurapaloja hetki. Heitä pannulle sitten pavut tai broccolinit, maapähkinävoi ja kookosmaito, ja sekoita tasaiseksi. Anna porista hiljalleen vähintään 5 min. Mausta chilihiutaleilla ja suolalla. Nauti kaurapalat maapähkinäkastikkeessa riisin, tuoreen korianterin ja muutaman limeviipaleen kera.

Kun muut ryhtyivät aterialle, minä järjestelin pienet ruokakuvaukset kirjoitusleirin kohteeksi valikoituneen Hervon huvilan 1800-luvulta peräisin olevaan keittiöön. Säätämisen yhteydessä oma annokseni ehti jäähtyä, mutta ruoka maistui haaleanakin hyvältä. Voisin siis kuvitella, että se sopii myös lapsiperheen lounaaksi ja kiireisemmänkin päivän illalliseksi. Myös yksinyrittäjä arvostaa nopeasti ja vaivattomasti syntyvää myöhäistä lounasta!

Mutkatonta mökkiruokaa: nektariinigazpacho

27.6.201927.6.2019 / piapas / Jätä kommentti

Makeaa ja suolaista samalla lautasella – mitä tuumaatte, onko se uhka vai mahdollisuus? Vielä muutama vuosi sitten olisin pudistanut tiukasti päätäni ja kallistunut uhkan puolelle, mutta nykyään ryntään kokeilemaan reseptiä heti, kun tuollaiseen yhdistelmään törmään. Niinpä, kun kylmän tomaattikeiton somekommenteissa muisteltiin Vaimomatskuu-blogin viileää nektariinikeittoa, etsiydyin välittömästi ruokaohjeen äärelle. Nektariinigazpacho on mitä parhainta helleruokaa, ja hellepäiviähän on heinäkuussa taatusti tulossa, vaikka ennuste nyt näyttääkin lähinnä kolealta toukokuulta.

Nektariinigazpacho on erinomaista mökkiruokaa, sillä se valmistuu nopeasti eikä vaadi kuumentamista. Ainekset heitetään kulhon pohjalle, sitten sauvasekoitin surraamaan ja lopuksi maustetaan. Tadaa – makuhermoja hivelevä keitto on valmis! Parhaimmalta soppa maistuu viilennettynä, mutta menee alas kyllä huoneenlämpöisenäkin, etenkin jos heittää sekaan muutaman jääpalan.

Juhannusaatto helli meitä helteillä, joten siitähän se ajatus sitten lähti. Lounas valmistui alta aikayksikön ja siihen saatiin upotettua niin auringon pehmentämät nektariinit kuin vesimelonin jämätkin. Viimeksi mainittu ei alkuperäiseen reseptiin sisälly, sen verran uskalsin säveltää omiani. Kurkkua piti säästää tsatsikiin, joten keksimme korvikkeeksi vesimelonin, sisältäväthän molemmat pääosin vettä. Sisko toivoi keittoon ruokaisuutta, joten paistoimme oheen pienen kulhollisen kuutioitua halloumia. Sitä saivat nälkäisimmät lusikoida mielin määrin keiton päälle.

Koristelussa luovuus rokkaa. Meillä esteetisten elementtien virkaa toimittivat nektariinisiivut, syötävät ruohosipulin ja orvokin kukat, silputut kevätsipulin varret sekä kämmenellä murskattu rosepippuri. Tuoretta chiliäkin olisin halunnut käyttää, mutta toinen punaisista hedelmistä oli jo hukkunut marinoidun kaalin mausteliemeen. Nättiä oli näinkin. Reseptistä riittää lounaslautasellinen neljälle, alkukeittona se sopinee jopa kahdeksalle!

Nektariinigazpacho neljälle

5 nektariinia
2 keltaista paprikaa
1 sipulin valkoinen osa
3 pientä valkosipulin kynttä
n. 5 cm siivu vesimelonin neljänneksestä
n. 15 cm pätkä kurkkua
1 tuore punainen chili
Loraus eli n. 1 rkl viinietikkaa
Reilu loraus eli puoli desiä oliiviöljyä
Sopivasti suolaa
Tujaus rosépippuria
(halloumia)

Puolita nektariinit ja poista kivet. Lohko paprikat, pilko sipulivesimeloni ja pätki kurkku pienemmäksi. Silppua chili ja valkosipuli ja heitä kaikki edellämainitut syvän kulhon pohjalle tai tehosekoittimeen. Lorauta perään viinietikkaa (käytä sherryversiota, jos on!) ja hyvää oliiviöljyä. Surauta sileäksi sauvasekoittimella tai blenderillä, mausta ja nosta jääkaappiin vähintään tunniksi viilentymään.

Jos nälkä ei odota, kaiva pakastimesta tai kylmälaukusta reilusti jääpaloja ja annostele keitto niiden kanssa lautasille. Kuutioi ja paista halutessasi kuivalla pannulla yksi paketti halloumia. Koristele soppalautaset ja nautiskele mausta ja silmänruoasta!

Lyhyenä hetkenä

Puolikuivia tarinoita ruoasta, reissuista ja vähän rakkaudestakin.

vegaaninen