Ajatukset sinkoilevat päässäni. Ideoista ei tule loppua, vaikka kirjaan niitä kynä sauhuten muistikirjaan. Olen unohtanut realiteetit jo kauan sitten. Listaan kaiken, mikä kiinnostaa, enkä välitä siitä, onko ranskalaisia viivoja koskaan mahdollista toteuttaa. Uramuotoilukurssi patistaa eteenpäin, enkä minä pyristele enää vastaan.

Think big, sanotaan. Uskalla unelmoida, suorastaan painostetaan. Minä uskallan kyllä unelmoida ja piirtää pilvilinnoja, mutta niitä suuria haaveita kohti askeltaminen on toinen juttu.

Jouluna 2013 saan lahjaksi mokkanahkaisen muistikirjan. Kirjoitan ensimmäiselle sivulle motivoivan otsikon: Päivieni kimallus. Liimaan otsikon ympärille muovitimantteja tuomaan valoa synkkään sinkkuelämään. Tästä tulee hyvien asioiden kirja, jonka jokaiselle lehdelle kirjataan iltaisin vähintään viisi asiaa, jotka sinä päivänä ovat saaneet minut hymyilemään. Täytän kirjaa tunnollisesti, kunnes maaliskuun puolessa välissä unohdan kirjan olemassaolon.

Kaksi vuotta myöhemmin käännän ensimmäisen sivun viininpunaisesta muistikirjasta. Se täyttyy sekalaisesta sälästä, blogipostausideoista, matkasuunnitelmista ja epämääräisistä muistiinpanoista. Loppuvuodesta se hautautuu ideoineen lipaston laatikkoon ja unohtuu sinne.

Vuodenvaihteessa ostan pienen kirjan, jossa on ruudulliset sivut. Sen selässä lukee Adventures around the world. Tästä alkaa bullet journalin jäsentämä elämä – seikkailu kohti tavoitteita pikkuruisin ruutuaskelin tai niin ainakin suunnittelin. Viimeisin merkintä on maaliskuulta 2017.

Sitten saan pressikappaleen tehtäväkirjasta, joka on nimetty lupaavasti: Hyvän mielen vuosi. Aloitan innokkaana täyttämisen. Jo ensimmäinen tehtäväkokonaisuus jää kesken. Kirja lojuu edelleen hyllyssä. Aina välillä poimin sen käteeni, mutta en pysty keskittymään aukkotehtävien täyttämiseen.

Saatatte havaita tietynlaisen kaavan.

Rakastan listojen tekemistä ja tykkään visualisoida asioita. Suunnittelen aina kynää ja paperia käyttäen, se on konkreettista ja jollain tavalla palkitsevaakin. Kun päättömästi singahtelevat ajatukset saa purettua mustalla valkoiselle, vapautuu tilaa uudelle. Mutta jos listoja tekee pelkästään pöytälaatikkoon, ei niistä ole mitään hyötyä.

Viimeiset vuodet olen tuskaillut työni tulevaisuuden kanssa. Nykyisessä päivätyössä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta aika aikansa kutakin. Intohimoni eivät ole akateemisissa julkaisuissa ja muiden tuottamien tekstin muokkaamisessa, vaan kirjoittamisessa, ruuassa ja reissaamisessa. En kuitenkaan ole osannut pyrkiä intohimojani kohti.

Tulevaisuudessa työn määritelmä muuttuu väistämättä. Eläkevirkoja ei ole, eikä välttämättä vakituisia työpaikkojakaan. Työ koostuu pienemmistä puroista, useammista urista ja projekteista, joissa verkostot korostuvat. Mutta mistä purot virtaavat, millaisia kaarnalaivoja ne kuljettavat mukanaan ja kenen kanssa niitä uitetaan niin, että jotain jää myös viivan alle? Mihin haluan käyttää noin kolmasosan vuorokauden tunneista seuraavien vuosien ajan? Mistä nautin, mitä tahdon? Mikä minusta tulee isona?

Oman uran muotoileminen on hankalaa. Etenkin ihmiselle, joka kärsimättömänä jättää tehtäväkirjat kesken, paiskaa bullet journalit seinään ja unohtaa urasuunnitelmat pöytälaatikkoon.

Juuri nyt olen kuitenkin optimistinen, sillä meneillään on helmikuussa aloittamani Workday Designersin uramuotoilukurssi. Olen suorittanut verkossa vasta viidenneksen kurssin tehtävistä, mutta iso pyörä on jo liikahtanut oikeaan suuntaan. Tunnelin päässä loistaa häikäisevä valo.

Uramuotoilukurssin tehtävät ovat konkreettisia ja tuntuvat jäsentävän omaa ajattelua uudella tavalla. Minulle eivät sovi päivät, jotka alkavat kahdeksalta ja päättyvät neljään. Työskentelen parhaiten aikaisin aamulla ja alkuillasta. Kaipaan vaihtelua, uusia kokemuksia ja vaikuttavia kohtaamisia. Tärkeää on merkityksellinen tekeminen ja vapaus, sillä raha ei ole kaikki kaikessa. Kaiken tämän olen ehkä tiennyt ennenkin, mutta vasta nyt olen pystynyt sanallistamaan oivallukseni paperille. Puhumattakaan siitä, että olen onnistunut määrittelemään itselleni työfilosofian, johon tulevaisuuden valintoja on helppo peilata.

Erittäin vakuuttavaa settiä. Niin vakuuttavaa, että vaikka uramuotoilukurssi on edelleen kesken, uskalsin viime viikolla vihdoinkin täyttää toiminimen perustamisilmoituksen. Ja tässä sitä nyt ollaan – muina sivutoimisina yrittäjinä. Poksauttakaa samppanja, sillä tämä on parin vuoden venkoilun jälkeen todellinen juhlan paikka!

Jos olet samanlainen venkoilija kuin minä, pohdit yrityksen perustamista, etsit uutta suuntaa tai mietit alan vaihtoa, saattaa uramuotoilukurssi olla sinunkin juttusi. Koodilla ”lyhyenahetkena” (ilman lainausmerkkejä) saat 20 % alennuksen verkkokurssin hinnasta. Alennus on voimassa 31.5.2018 asti. Jos mietit pitäisikö, vastaan puolestasi: pitää! Elämäsi on sinun käsissäsi, muotoile siitä itsesi näköinen.

*Uramuotoilukurssi on saatu blogin kautta, suurkiitos urapolkuni uudistamisesta Workday Designers!

ps. Kiinnostaako, miten urani tästä eteni? Lue lisää yrityksen perustamisesta ja uuden yrittäjän elämästä!