Papu-munakoisopasta ja hipaton helmikuu

2.2.20188.5.2020 / piapas / Jätä kommentti

Lempivaatteet kinnaavat edelleen. Kotelomekko ei laskeudu lanteilta kauniisti ja farkkujen nappien kanssa joutuu rimpuilemaan kuin 1990-luvun margariinimainoksessa ikään. En ole yksin ongelmani kanssa, miehellä on samat oireet. On aika pienen ryhtiliikkeen. Hipattoman helmikuun aloittaa papu-munakoisopasta.

Tavoitteena on pudottaa pari kiloa. Rakkailla vaatekappaleilla on vielä elämää jäljellä, emme tahdo ostaa uusia pienen painonnousun takia. Ajankohta on nerokas, ajattelimme. Vuoden lyhin kuukausi, vain 28 päivää. Sitten seuraa maaliskuu ja reissut Hollantiin, Portugaliin ja Italiaan. Palkinto häämöttää siis kulman takana. Helppo nakki vähän heikommallakin tahdonvoimalla – tai sitten ei. Pyörittelimme päätämme kalenterimerkintöjen edessä: kuukauden aikana on kolmet pitkän kaavan illalliset. Saas nähdä miten meidän käy.

Kyllä kasviksille, marjoille, hyville rasvoille ja aktiiviselle liikunnalle. Ei viinille, oluelle, sokerille, juustoille ja muille herkuille. Ajatus tuntui tarpeelliselta, mutta samalla armottoman ankealta. Elämästä pitää pystyä nauttimaan ja liika ehdottomuus on pahasta. Niinpä hieman höllensimme sääntöjä.

Viiniä voi ottaa lasillisen, mutta vain ruuan kanssa ja korkeintaan kahtena päivänä viikossa. Yhden saunaoluen tai -siiderin voi siemailla, mutta puolen litran tölkki vaihdetaan kolmen desin vastaavaan. Herkkuhiiriä emme ole, joten makeat herkut eivät sinänsä ole ongelma, mutta sallimme silti itsellemme palan tai kaksi tummaa suklaata säännöllisesti nautittuna. Terveyssyistä, tiedättehän.

Myös valkoinen vilja on pannassa, mutta täysjyväpastan ja -riisin itsellemme sallimme, sekä kotona leivotun täyttä ruista olevan leipäviipaleen tai kaksi päivässä. Näillä mennään – maaliskuun alussa raportoin, kuinka kävi.

Pää löi jälleen kerran tyhjää, kun yritin palauttaa mieleeni ne parhaat kasvisreseptit. Sen sijaan, että olisin selannut omaa blogiani, avasin Hanna Hurtan Kasvis-kirjan. Sisällysluettelossa katseeni kiinnittyi ensimmäisenä papu-munakoisopataan, jonka kohdalta opuksen sitten avasin. Kaikki ainekset munakoisoa lukuunottamatta olivat valmiina kaapissa, joten pikainen kauppareissu ja sitten kauhan varteen. Oli lounasaika ja mieleni teki pastaa, joten muokkasin hieman ohjetta. Papu-munakoisopadasta tulikin papu-munakoisopasta. Minun versioni tulee tässä, reseptistä riittää 3–4 ruokailijalle.

Papu-munakoisopasta

1 pienehkö munakoiso
2 rkl oliiviöljyä
2–3 valkosipulinkynttä
1 pahvitölkillinen säilöttyjä papuja
kuivattua chiliä maun mukaan
(1,5 tl savupaprikajauhetta)
1 rkl tomaattipyreetä
1 tölkki tomaattimurskaa
2 dl vettä
tilkka sitruunamehua
1 rkl tahinia
suolaa ja pippuria

Pilko munakoiso noin sentin kuutioiksi ja kuullottele kuutioita isolla pannulla öljyssä pari minuuttia. Lisää sitten silputtu valkosipuli ja jatka kypsentämistä, kunnes koisokuutiot saavat väriä. Huuhtele hyvin säilötyt pavut (meillä oli kaapissa isoja valkoisia) ja lisää pannulle. Heitä sekaan chili ja halutessasi savupaprikajauhe (maustekaapissa oli paprikapurkin kokoinen aukko – hyvin toimi ilmankin!) sekä tomaattipyree ja -murska. Huuhtele tomaattitölkki parilla desillä vettä ja kaada kastikkeen joukkoon. Purista sekaan pikkuisen sitruunamehua.

Normaalisti lisäisin tässä vaiheessa tomaattikastikkeeseen myös hunajaa tai sokeria, mutta hipattoman helmikuun kunniaksi jätin makeutusaineen pois. Laita siis pastat kiehumaan ja anna kastikkeen muhia sillä aikaa. Sekoita lopuksi kastikkeen joukkoon vielä tahini sekä suola ja pippuri – ja papu-munakoisopasta on valmis.

ps. Tahini toi kastikkeeseen yllättävän lisän, se teki soosista samettisen ja kermaisen. Tahinikikkaa täytyy käyttää toistekin!

Satokausiruokaa: Karamellisoitu mustajuurisalaatti

26.1.20177.4.2020 / piapas / 2 kommenttia

Olen todella iloinen siitä, että ketjumarketitkin huomioivat nykyään satokauden. Joissain ruokakaupoissa on jopa erilliset laarit satokauden aarteille – hedelmille, vihanneksille ja juureksille, jotka ovat juuri sillä hetkellä parhaimmillaan. Saatan lähteä kauppaan ilman suunnitelmia ja ideoida tulevien päivien ruuat sen mukaan, mitä satokausilaareista sinä päivänä löytyy. Silloin tiedän, että lautasella on tuoretta ja edullista ruokaa. Tällä periaatteella syntyi myös mustajuurisalaatti.

Viime viikkoina olen lastannut ostoskoriini mustajuurta, maa-artisokkaa, avokadoa ja keräkaalia. Kaalin rouskuttelen menemään raakana, avokadot surautan smoothieksi yhdessä kiivin, banaanin, inkiväärin ja puolukoiden kanssa ja maa-artisokat paahdan uunissa kuorineen iltanaposteltavaksi.

Mustajuuri on tässä keittiössä uusi tuttavuus. Olen toki syönyt sitä ennenkin, useimmiten upotettuna keittolautaselle. Itse en kuitenkaan ole päässyt tuota pitkänhuiskeaa juurikasta koskaan kokkaamaan, joten olihan jo aikakin.

Halusin tehdä jotain muuta kuin soppaa. Yllätyin, kun kaupassa suoritettu pikainen googlehaku toi tulokseksi lähinnä keittoja ja parsan tapaan tarjottuja lisäkkeitä. Jatkoin etsimistä, kunnes löysin Hesarissa julkaistun karamellisoitujen mustajuurten reseptin, jota myös Gurmee-blogissa oli taannoin kokeiltu. Päätin sekoittaa hieman pakkaa ja lisätä makeat juurenpalaset salaattiin. Lopputuloksena syntynyt mustajuurisalaatti oli oivallinen. Jopa mies, joka on salaateistaan tarkka, eikä koskaan itse lisäisi niihin (tai mihinkään muuhunkaan suolaiseen ruokaan) makeita elementtejä, tykkäsi. Tuuletin salaa.

Karamellisoitu mustajuurisalaatti

300 g mustajuuria
2 rkl voita
vajaa rkl muscovadosokeria
pari kunnon ripausta kanelia

Ruukullinen tammenlehväsalaattia
puoli rasiaa kirsikkatomaattia
1–2 avokadoa

Pähkinä-yrttimuru

2 dl kuivahtanutta murennettua leipää
2 rkl öljyä
1/2 dl cashewpähkinöitä rouhittuna
1/2 dl pinjansiemeniä rouhittuna
2 rkl tuoretta korianteria
sormisuolaa

Kuori mustajuuret lavuaarissa veden alla, jotta vältyt juurien mustumiselta ja leikkauspinnoista pulppuavalta tahmaiselta maidolta. Pätki ne kattilaan sopivaksi (edelleen veden alla) ja keitä suolalla maustetussa vedessä lähes kypsiksi n. 10 min. Valuttele kypsät juuret ja pätki ne noin viisisenttisiksi paloiksi.

Sulata voi ja paista mustajuuria pannulla keskilämmöllä, kunnes ne saavat hieman väriä. Lisää sokeri ja kaneli ja kääntele mustajuuria vielä muutama minuutti, kunnes sokeri sulaa voin kanssa siirappiseksi.

Pähkinä-yrttimuruun käytin ruispainotteista sekaleipää, mutta vaaleakin varmasti sopii. Paista murennettu leipä öljyssä rapeaksi, heitä hetken päästä mukaan myös pähkinät, ja anna niiden paahtua pannulla minuutti, pari. Yhdistä leipämuruun yrttisilppu, jos et tykkää korianterista, vaihda se suosikkiyrttiisi. Mausta merisuolalla.

Revi salaatti kulhon tai lautasten pohjalle, pilko kirsikkatomaatit ja avokado. Kokoa ainekset kerroksittain, päällimmäiseksi mustajuuret ja muruseos. Kastikkeeksi voit halutessasi puristaa vähän sitruunamehua. Mustajuurisalaatti toimii parhaiten heti nautittuna, kun pähkinä-yrttimuru on vielä lämmintä ja rapeaa, mutta varsin maukasta salaatti oli vielä seuraavanakin päivänä.

Kannattaa siis katsella satokauden antimia uteliain silmin ja avoimin mielin. Halpuutettujen kasvihuonetomaattien ja kurkkujen välissä saattaa piileskellä herkkujen herkku tai juuresten kunkku!

Muuttajan muistilista: muuttoeväät!

6.11.2016 / piapas / Jätä kommentti

Aikuisiällä olen muuttanut Lintuvaarasta Leppävaaraan, Kauklahdesta Kallioon ja keskustasta Ullanlinnan kautta Kalasatamaan. Alussa tavaraa oli siedettävä määrä, mutta jokaisen muuton yhteydessä muuttolaatikkojen määrä kasvoi. Ensimmäisillä kerroilla kamat pakattiin banaanilaatikoihin ja epämääräisiin nyssäköihin, jotka mahtuivat tavalliseen pikkuautoon. Soluasuntoon ei montaa huonekalua mahtunut.

Myöhemmin pahvilaatikot vaihtuivat isoihin muovisiin muuttolaatikoihin, eikä niistä sen koommin ole luovuttu. Huonekalujen määrä on muuttojen myötä moninkertaistunut. Viimeisimmän muuton kuljetus- ja kantohommat ulkoistin ja todennäköisesti teen niin myös seuraavalla kerralla.

Muuttaminen on äärettömän stressaavaa. Tavaranpaljous yllättää joka kerta ja pakkaaminen jää viime tinkaan. Pakettiautokin pitäisi vuokrata jostain ja kavereita anella kantoavuksi. Osallistun muuttotalkoisiin aina kun mahdollista, sillä jossain vaiheessa tarvitsen apua itsekin ja silloin on ikävä huudella, jos ei koskaan ole tarjonnut auttavaa kättään.

Viitisentoista vuotta sitten olin muuttamassa silloista poikakaveria ja hänen kämppistään asunnosta toiseen. Olin luvannut molemmille yösijan luotani, sillä pikkutunneille venyneen muuton jälkeen ei ensimmäisenä tullut mieleen sänkyjen kasaaminen ja lakanoiden petaaminen. Kipaisin asunnolleni etukäteen ja laitoin uunin päälle. Varmistin, että jääkaapissa on kylmää olutta ja panin perunat kiehumaan.

Puolen tunnin päästä pojat rimputtivat väsyneinä ovikelloa. Iskin käteen kylmät olutpullot, nostin lautasille uunissa paahtunutta sinistä lenkkiä ja kauhoin viereen aimo annoksen pottumuussia. Olisittepa nähneet ne ilmeet! Ihmetyksestä toivuttuaan poikaystäväni kämppis totesi: She’s a keeper. Tästä tytöstä kannattaisi pitää kiinni.

Eilen olimme kymmenen hengen porukalla muuttamassa siskoni perhettä Marjaniemestä Laajasaloon. Minun urakkani koostui tällä kertaa lähinnä 3-vuotiaan pojanvesselin viihdyttämisestä ja vaatteiden sullomisesta jätesäkkeihin. Ison talon irtaimisto oli muutettu viidessä tunnissa. Talkoolaisille tarjottiin Fornitalyn pitsaa, olutta ja lasilliset skumppaa. Muuttostressi oli mennyttä, päivän treeni suoritettu ja muuttoapulaiset tyytyväisiä.

Pienten päiväunien jälkeen suuntasimme punaviinipullo kainalossa pyhäinpäivän iltamenoihin ystävien luo. Muutto ja viini vaativat veronsa, siksi meillä kokattiin tänään tuota arkiruokaklassikoksikin tituleerattua, helppoa ja vaivatonta uunimakkaraa. Suolaista lenkkimakkaraa, reilusti valkosipulia, vähän tomaattia, muutama juustosiivu ja kauhallinen silkkisen sileää perunamuusia. Taivas keskellä lumisateista sunnuntai-iltapäivää.

Uunimakkaraa, tomaattia ja valkosipulia

1 paketillinen lenkkimakkaraa
1 tomaatti viipaloituna
1–2 valkosipulinkynttä viipaloituna
pari paksua siivua kermajuustoa

Kuori makkarat ja viillä niihin poikittaisviiltoja. Tunge viiltoihin pari siivua valkosipulia, tomaattia ja pala juustoa. Paista 200-asteisessa uunissa 20–30 min. Keitä sillä aikaa perunat ja tee muussi. Muista lisätä maitoa ja runsaasti voita. Mätä suuhusi ja laskeudu vatsasi viereen ruokalevolle.

Kun siis seuraavan kerran suunnittelet muuttoa, älä unohda muuttoeväitä. Tyhjin vatsoin uurastavat nälkäkiukkuiset muuttoapulaiset, kymmenet muuttolaatikot, painava pesukone ja hissitön kerrostalo eivät sovi yhteen. Oikeanlaisilla polttoaineilla varmistat, että apukäsiä on saatavilla myös seuraavalla kerralla.

Lyhyenä hetkenä

Puolikuivia tarinoita ruoasta, reissuista ja vähän rakkaudestakin.

tomaatti