Konvehtien kirpeä korvike – kandeerattu inkivääri

Tiedän olevani outo ja erilainen. Jos ostan kotiin konvehtirasian, mitä tapahtuu hyvin hyvin harvoin, on puolet siitä syömättä vielä seuraavallakin viikolla. Kyseessä ei ole itsekurin hallintaan tähtäävä harjoitusmuoto, vaan vakio-ominaisuus minussa: makeanhimoni tyydyttämiseen tarvitaan vain muutama suklaapala, joskus riittää yksi ainokainenkin. Jostain syystä ilmiö koskee ainoastaan suklaata ja jäätelöä, sillä jälkiruokia, lakritsia, salmiakkia ja kirpeitä hedelmäkarkkeja voisin syödä loputtomasti.

kandeerattu inkivääri

Joulun tehdessä tuloaan en himoitse suklaakonvehteja – enkä muuten myöskään marmeladimakeisia, sen tajusin tekstiä kirjoittaessani. Mutta joulunpyhien jälkiruokia, piparitaikinaa, joulutorttuja ja jouluiseen kahvipöytäämme kuuluvia korvapuusteja, niitä minä odotan niin, että suu vettyy pelkästä ajatuksestakin. Myös lakritsimantelit ovat kokkauslistalla, samoin lakritsitoffee. Sanoinko jo, että rakastan lakritsia?

Uusin suosikkini on kandeerattu inkivääri. Syksyllä satuin avaamaan television juuri, kun Strömsössä valmistettiin näitä kirpeitä ja hieman terveellisempiä karamellej, ja jäin tuijottamaan silmät selälläni niiden valmistusta. Kuutioitua inkivääriä kypsytettiin ensin tovi kattilassa ja hauduteltiin sen jälkeen sokeriliemessä. Lopuksi kuultaviksi kypsyneet kuutiot kieriteltiin hienossa sokerissa ja kumottiin kauniiseen lasikulhoon. Nerokasta!

kandeerattu inkivääri

kandeerattu inkivääri

Pidän inkivääristä muutenkin. Syön pikkelöidyn inkiväärin eli garin muidenkin sushilautasilta, raastan sitä jättikatkarapujen kaveriksi ja heitän muutaman palan raakana silloin tällöin myös smoothieen. Vaikka inkiväärillä ei tutkimusten mukaan ole kovinkaan kummoisia terveysvaikutuksia, siivutan sitä usein flunssa-aikaan teekuppini pohjalle yhdessä sitruunan kanssa, kaadan kuuman veden päälle ja lisään lusikallisen kotimaista hunajaa nostamaan vastustuskykyäni. Inkiväärillä terästetty kuuma juoma avaa röörit, lämmittää karheaa kurkkua ja nujertaa siellä kasvavan kaktuksen.

Kandeerattu inkivääri käy konvehdin tai muiden karamellien korvikkeeksi myös juhlapöytään. Pieneen lasipurkkiin pakatut kandeeratut inkiväärikuutiot ovat loistava lahja, joka maistuu vielä pitkään joulun jälkeenkin. Vaikka inkivääri onkin kuorrutettu sokerilla, minikokoisen makupalan suutuntuma on niin intensiivinen, että sokeriövereitä makeisilla on vaikea saavuttaa. Itse tehdyt syötävät lahjat ovat ostettuja paketteja kestävämpi valinta, joten kattilat porisemaan ja pelastamaan maapalloa!

kandeerattu inkivääri

Käytä inkiväärin kuorimiseen pikkulusikkaa. Kaavi kuori irti lusikan kuppiosalla, tällä tekniikalla se irtoaa yllättävän helposti ja hukkaankin menee paljon vähemmän kuin veitsellä kuorittaessa. Inkiväärin määrä saattaa kuulostaa suurelta, mutta kuutiot kipristyvät keitettäessä kokoon. Jos keittelet kirpeitä karamelleja vain itsellesi, resepti kannattanee puolittaa. Minä käytin kokatessani ruskeaan taittavaa ruokosokeria, siitä johtuu valmiiden karkkien ruskeahko väri. Jos siis haluat heleämmän keltaisia kuutioita, käytä valkoista sokeria.

Kandeerattu inkivääri

n. 400 g tuoretta inkivääriä
3 + 1 dl vettä
noin 500 g hienoa sokeria

Kuori inkivääri ja leikkaa se sentti kertaa sentti -kokoisiksi kuutioiksi. Heitä kuutiot kattilaan, lisää 3 dl vettä ja anna inkiväärin kypsyä n. 45 minuutin ajan keskilämmöllä kannen alla. Alkuperäisen reseptin mukaan puolikin tuntia riittää pehmittämään kuutiot, mutta siinä vaiheessa inkivääri ei ollut pehmeää nähnytkään.

Jos kattilan pohjalla on vielä vettä 45 min jälkeen, kaada se pois (tai hyödynnä inkivääriteenä!). Punnitse inkiväärikuutiot ja kumoa ne sitten takaisin kattilaan. Lisää yhteä paljon sokeria ja 1 dl vettä. Jos sinulla ei ole vaakaa, arvioi silmämääräisesti sokerin määrä. Sitä pitäisi kaataa kattilaan saman verran kuin inkivääriä.

Keittele sekoitellen, kunnes sokeriliemestä on haihtunut suurin osa vedestä ja liemi on paksua ja tahmeaa, ja inkivääri on kypsynyt läpikuultavaksi. Tähän kului melkein kaksi tuntia.

Kaada 1–2 dl sokeria tilavaan kulhoon ja sekoita se inkiväärien joukkoon. Sekoittele, kunnes inkivääripalat on kuorrutettu sokerilla kauttaaltaan ja levitä ne sitten leivinpaperille kuivumaan. Lado kandeerattu inkivääri ilmatiiviisiin lahjapurkkeihin tai kannelliseen astiaan, josta voit ostaa kirpeitä karkkeja tarjolle.

kandeerattu inkivääri

Okei, myönnetään. Eivät nämä meidän joulunpyhinä kaikkia konvehteja korvaa, mutta osan kuitenkin. Jäin kerrasta koukkuun, ja niin voi käydä sinullekin!

Jos innostut kokkaamaan pukinkonttiin, kokeile myös näitä syötäviä lahjoja:

Taivaallinen tomaattihilloke – juustopöydän yllättäjä
Aatonaaton lahjavalvojaiset – lakritsimantelit
Pikkelöity punasipuli – loistolisuke lähes kaiken kylkeen
Viime hetken ruokalahja: suklaasalami
Tee-se-itse: gari eli pikkelöity sushi-inkivääri
Lakritsitoffee
Pikkelöity piparjuuri
Terapeuttiset piparicantuccinit

Taivaallinen tomaattihilloke – juustopöydän yllättäjä

Loppukesästä luin lehtiartikkelin, jossa kerrottiin tomaattien sisältämän lykopeenin olevan varsin terveellistä jokaiselle meistä. Se suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta ja saattaa ehkäistä jopa syöpää. Jälleen on löydetty siis uusi superruoka, joka on kaikkien ulottuvilla.

Tomaatti saa punaisen värinsä juurikin lykopeenista. Jutun mukaan tomaatit kannattaisi nauttia kypsennettyinä, sillä kuumennetun tomaatin lykopeeni imeytyy elimistöön helpommin kuin kypsentämättömän. Samainen artikkeli toteaa, että parhaiten rasvaliukoinen lykopeeni voidaan hyödyntää, kun se tarjoillaan oliiviöljyn tai muun terveellisen rasvan kylkiäisenä. Vaikka tomaatit ovat ennenkin olleet osa keittiömme vakiovarustusta, artikkelin aikaansaaman oivalluksen jälkeen punaposkien käyttö kokkauksessa on lisääntynyt räjähdyksenomaisesti. Mopo on niin sanotusti mennyt menojaan.

taivaallinen tomaattihilloke

Tuumaillessani pukinkonttiin kokkailtavien syötävien lahjojen laatua, törmäsin internetin ihmemaailmassa tomaattihillokkeen reseptiin. Kaikki raaka-aineet löytyivät kaapeista ja komeroista, joten pannut pantiin pöhisemään saman tien. Lopputulos oli kerrassaan taivaallinen! Kirpeän lempeä, parahultaisesti potkaiseva ja sopivan makea olematta äklö. Kaiken lisäksi hillokkeen valmistaminen oli erittäin helppoa, joten se onnistuu aloittelevaltakin kotikokilta. Annos täyttää kaksi desilitran vetoista lasipurkkia.

taivaallinen tomaattihilloke

Taivaallinen tomaattihilloke

450 g miniluumutomaatteja
2,5 rkl ruokokidesokeria
0,5 dl omenaviinietikkaa
0,4 dl vettä
2/3 tl suolaa
Pari rouhaisua mustapippuria
4 valkosipulinkynttä
Timjamia/rosmariinia
Kuivattua chiliä maun mukaan

Keittele kaikkia muita aineksia paitsi yrttejä ja chiliä hiljaisella tulella kannen alla välillä hämmennellen 10–15 minuuttia. Ota sitten kansi pois ja jatka keittelyä vielä puolisen tuntia tai kunnes seos alkaa paksuuntua. Lopputuloksen pitäisi muistuttaa tahmeahkoa, löysää hilloa. Poista seuraavaksi valkosipulinkynnet ja lisää kuivattu chili sekä timjami tai rosmariini. Sekoita hyvin. Lusikoi kiehuvassa vedessä desinfioituihin lasipurkkeihin niin, että purkkiin ei jää ilmataskua (älä siis tee kuten minä teen vaan tee niinkuin sanon – ks. kuva alinna). Anna jäähtyä ja siirrä sitten purkit jääkaappiin odottamaan onnekasta uutta omistajaa.

taivaallinen tomaattihilloke

Tomaattihilloke toimii juustotarjottimella erityisesti vahvojen ja rasvaisten juustojen seuralaisena. Voit sipaista sitä sellaisenaan myös paahdetulle leivälle tai vaikka sekoittaa keitetyn pastan joukkoon peston tavoin yhdessä oliiviöljyn kera. Jos näillä eväillä ei lykopeeni liukene, ei sitten millään!

taivaallinen tomaattihilloke

ps. Jos olet syötävien lahjojen ystävä, kurkkaapa tänään myös Hannan soppa -blogiin! Sain kunnian vieraskynäillä yhden luukun tämän vuoden joulukalenteriin ja mistäpä muusta sitä ruokaihminen kirjoittaisi kuin ruokalahjoista. Luukusta avautuu erinomaisesti joulupöytäänkin sopivan pikkelöidyn piparjuuren ohje.

Joulukalenteri – luukku 16: lakritsitoffee

Uh, oh. Muutamana vuonna olen yrittänyt väsätä pukinkonttiin jouluisia karkkeja. Tiedättehän, tryffelipalloja, vaahtokarkkeja, puolukkamarmeladia ja suklaafudgea. Paperilla ja kuvissa niin herkullisia ja helppoja valmistaa. Voin kertoa, että oikeassa elämässä joulumakeisten kokkaaminen on ihan jotain muuta. Hermoja raastavaa ja pirullisen vaikeaa.

luukku 16

Valkoisista tiiviistä kökkäreistä ei saanut ilmavia vaahtokarkkeja kirveelläkään. Tryffelipallot sulivat ensin pieneen sievään rasiaansa ja lopulta sormien lämpöön. Suklaafudgesta tuli jostain syystä niin kovaa, että pelkäsin hampaitteni puolesta ja puolukkamarmeladi – se päätti olla hyytymättä lainkaan.

Kaikkia nameja keitellessä seurasin reseptiä pilkuntarkasti ja silti meni vikaan. Lehtien ja (oikeiden) ruokablogien kuvissa karkit näyttivät onnistuneen täydellisesti. Ei vellinä notkuvaa marmeladivuokaa, ei suklaasta tahmaisia sormia ja kaapinovia eikä pöllähteleviä tomusokeripilviä. Vain joulunpunaisia nauhoja ja ihania lasipurkkeja, jotka kätkevät sisäänsä suussasulavia aarteita.

lakritsitoffee

Viimejouluisen puolukkamarmeladikatastrofin jälkeen päätin etten koskaan enää edes yritä. Never say never, sillä viime viikolla bongasin Hesarin Kielenvievää -blogista lakritsitoffeen reseptin. Kaikki ainekset löytyivät kaapista, siispä kerta kiellon päälle. Varmistaakseni selustan shoppasin keittiötarvikeliikkeestä lämpömittarin, jonka avulla reseptinmukaisen 124-asteisen toffeeseoksen keittelemisen pitäisi olla lasten leikkiä. Lakritsitoffee valmistuu reilussa puolessa tunnissa.

Lakritsitoffee

2½ dl kuohukermaa
3½ dl sokeria
1 dl siirappia
50 g voita
¾ tl suolaa
3 rkl lakritsijauhetta

Vuoraa leivinpaperilla n. 20 cm x 20 cm vuoka. Tipauta pari pisaraa öljyä paperin alle, jotta paperi pysyy paikoillaan. Ota sitten paksupohjainen, vähintään kahden litran kattila ja kaada kerma, sokeri, siirappi, voi ja suola kattilaan. Kuumenna seosta välillä sekoitellen. Kun seos kiehahtaa, laske lämpöä ja keitä sitä keskilämmöllä, kunnes seoksen lämpötila on 124 astetta. Minulta tähän kului noin 25 minuuttia.

Varaudu siihen, että lämpö ei ensin meinaa millään nousta ja että seos kiehahtaa helposti yli. Ota pöytäluuttu hollille. Viimeisillä minuuteilla lämpö nousee niin nopeasti, että kun selkänsä kääntää, mennään jo parilla asteella yläkanttiin. Kannattaisi etsiä lakritsijauhe kaapista ENNEN kuin aloittaa kokkaamisen. Nosta sitten kattila liedeltä, anna seoksen hetki rauhoittua ja jäähtyä. Lisää lakritsijauhe ja vatkaa massaa sähkövatkaimella noin kaksi minuuttia.

lakritsitoffee

Kaada vatkattu massa vuokaan leivinpaperin päälle. Kun lakritsitoffee on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi, siirrä se jääkaappiin. Kovettuneen levyn voit leikata kuutioiksi, paloiksi tai pötköiksi ja kääriä leivinpaperiin. Lopuksi voit etsiä kivan lasipurkin ja koristella sen punaisilla nauhoilla. Kuin aito ruokabloggaaja.

lakritsitoffee

Kiitos lakritsitoffee, kun palautit uskoni itsetehtyihin joulukaramelleihin. Minä nimittäin onnistuin, vihdoinkin!

ps. Myöhemmin olen onnistunut taikomaan myös suklaasalamia, lakritsimanteleita ja kandeerattua inkivääriä, jee!