Täytän tänään 40. Sen kunniaksi järjestin viime lauantaina olohuonepiknikin ystävilleni. Sain kortteja, joihin oli piirretty pyöreä luku kissankokoisin kirjaimin. Joka kerta kirjekuoren avatessani numerot muljauttivat vatsan ympäri. Tähänkö on tultu, nytkö olen keski-ikäinen? Mitä olen saavuttanut vai olenko mitään?
Ensipaniikin hellittäessä Googletin ja sain selville, että eliniän ennusteeni on 88,5 vuotta. Elämästä onkin jäljellä vielä 54,81 prosenttia! Jotenkin lohdullista. Olin siinä uskossa, että ollaan jo puolivälissä.
Sitten muistin eräässä väitöstilaisuudessa kuulemani lauseen. Vastaväittäjä mainitsi, että nykykäsityksen mukaan 40-vuotias on vielä nuori aikuinen. Haa, minulla on vielä vuosi oikeaan aikuisuuteen! Eliniän ennusteen perusteella keski-ikäkin voidaan määritellä kohdallani alkavaksi vasta 44-vuotiaana, eikö voidakin?
Puolitoista vuotta sitten hahmottelin itselleni bucket listiä. Siis sellaista ranskalaisten viivojen joukkoa asioista, joita haluaisin tehdä. Tarkoitus oli listata neljäkymmentä asiaa, jotka aion toteuttaa ennen kuin täytän neljäkymmentä. En koskaan saanut listaa valmiiksi, sillä en osannut karsia pienien unelmieni joukosta niitä tärkeimpiä. Sitten koko projekti unohtui.
Aamulla löysin paperin ranskalaisine viivoineen lipaston ylimmästä laatikosta. Kaikkia toiveitani en tohdi julkisesti esitellä, mutta tässä pieni otanta. Yhdeksän niistä on toteutunut kuin itsestään. Ihmeellistä, miten elämä vie.
Minä haluan:
– tehdä itse sushia
– nähdä Norjan vuonot
– rakastua
– toteuttaa Suomi-roadtripin
– poistattaa hankaavan luomen
– etsiä uuden kuoron
– maksaa velat
– hankkia uudet silmälasit
– syödä karhua
– osallistua crossfitin on ramp -kurssille
– ostaa Mary Janet
– opetella kalankäsittelyn
– matkustaa Kanarialle
– pitää virkavapaata
– uida yrjönkadun uimahallissa
– festaroida ilosaarirokissa
– katsoa leffoja Sodiksessa
– syödä Savoyssa
– liittyä Marttoihin
– harrastaa seksiä ulkona
– laskea telemarkia
– ommella mekon
– aloittaa blogin tai vlogin(!!!)
– kirjoittaa kirjeen
– maalata taulun
– sitoa kirjan
– tyhjentää kaapit turhasta romusta
– luistella ja hiihtää meren jäällä
– tanssia
– kasvattaa pitkät hiukset
– maalata graffitin
– olla lumisotaa
– rakentaa lumilinnan
– nähdä Jäämeren
– vaeltaa Karhunkierroksen
– tehdä telttaretken
– uskaltaa melontaretkelle
– opetella kellumaan
– ostaa punaiset saappaat
– muuttaa vanhaan kerrostaloasuntoon
– hypätä tandemhypyn
– lentää kuumailmapallolla
– harjoitella kitaransoittoa
Kaikki tämä on helposti toteutettavissa. Ei ehkä juuri tänään tai huomenna, mutta niiden 48,5 vuoden aikana, jotka minulle vielä tilastojen mukaan elettävänä on. Listan hännille lisään vielä yhden asian, kesämökin.
Ehkä neljäkymmentä on vain ikä siinä missä kolmekymmentäkin. Ja mitä sitten, vaikka minulla ei olekaan kolmea lasta, kuten nuorempana haaveilin. Ei nousujohteista uraa, eikä kattohuoneistoa Ullanlinnassa. Rahatilannekin on mikä on. Mies minulla on ja ihana koti. Ympärillä ystäviä, perhe ja roppakaupalla rakkautta. Se riittää.
