Uunissa kuivattu pihlajanmarjarouhe – valloittava vitamiinipommi

Katso ulos ikkunasta, näkyykö pihalla puuta, joka notkuu marjoja punaisenaan? Pihan pihlajapuu on juuri nyt täynnä runsaasti C- ja E-vitamiinia, karoteeneja, flavonoideja, kalsiumia, magnesiumia ja vatsalle elintärkeitä kuituja. Kansanperinteessä lähipuiston puissa notkuvia pihlajanmarjoja on käytetty lääkkeenä kihtiin, korkeaan kuumeeseen, nivelreumaan kuin kovaan vatsaankin. Siinä on jo yli kymmenen hyvää syytä ottaa kori kainaloon tai muovipussi pusakan taskuun ja happihypellä lähimmän punamarjaisen puun luo.

pirteä pihlajanmarjarouhe

Pihlajanmarjarouhe on helppo tapa lisätä vitamiineja päivän ensimmäiseen ateriaan. Se valmistuu melkein huomaamatta yhden etätyöpäivän tai laiskan sunnuntain aikana. Kerää koppaasi reilusti terttuja, sillä litrasta tuoreita pihlajanmarjoja tulee kuivuessaan vain kaksi pientä purkillista pihlajanmarjarouhetta.

Pihlajanmarjat kannattaa pestä huolella etenkin, jos keräät ne metsästä läheltä kaupunkiympäristöä. Vähintäänkin lähipuistosta kerätyt oranssit aarteet on hyvä huuhdella. Ihan tien vierestä marjoja ei kuitenkaan kannata kerätä, kuten ei mitään muutakaan syötäväksi tarkoitettua.

pirteä pihlajanmarjarouhe

Jos et minun laillani omista erillistä kuivuria, voit käyttää marjojen kuivaamiseen tavallista uunia. Lämmitä se 50 asteeseen, ja käytä kiertoilmaa, jos sellainen toiminto laitteestasi löytyy. Uunissa marjojen happo heikkenee ja maku pehmenee. Kannattaa siis kokeilla, vaikka tuoreet pihlajanmarjat saisivatkin suun irveeseen.

Nypi marjat irti ja soseuta ne blenderillä tai sauvasekoittimella. Levitä sose tasaisesti ohueksi kerrokseksi leivinpaperille ja lykkää koko komeus uuniin ritilän päälle. Sulje uunin luukku niin, että sujautat uunin ja luukun väliin puulastan tai vastaavan välineen, jotta kosteus pääsee vapaasti haihtumaan, eikä jää uuniin sisälle.

pirteä pihlajanmarjarouhe

Kuivaaminen vaatii kärsivällisyyttä. Lämpötilaa nostamalla kuivaaminen ei edisty, sillä korkeammassa lämmössä sose alkaa kiehua. Oikotietä onneen ei tässä puuhassa siis ole olemassa. Anna uunin pöhistä 3-4 tuntia, ja ota sitten jo hyvän matkaa kuivunut marjasose ulos uunista. Irrota sose leivinpaperista ja revi sitä vähän pienemmiksi paloiksi. Jatka kuivaamista vielä 2-3 tuntia, kunnes marjat eivät enää tunnu kosteilta käsissä.

Kun marjasose on kuivunut kaada se blenderiin tai syvempään kulhoon ja surauta rouheeksi. Jos käytät sauvasekoitinta, eikä kaappiesi kätköissä ole sille suunniteltua astiaa, suosittelen askartelemaan pahvista pyörylän, jonka keskellä on sauvasekoittimelle sopiva aukko. Kun asetat pahvipyörylän kulhon päälle, ei pihlajanmarjarouhe lentele pitkin pöytiä ja lattioita, kuten minulle kävi.

pirteä pihlajanmarjarouhe

Purkita tai pussista pihlajanmarjarouhe tiiviisiin ja puhtaisiin purkkeihin, ja lisää lusikallinen tai kaksi puuron, viilin, jugurtin, rahkan tai vaikka smoothien joukkoon. Parasta pitkään aikaan – kiitos inspiraatiosta Strömsö!

Retkellä kotikaupungissa

Olen huomannut yhä useammin haaveilevani retkeilystä. Mielikuvissani vaellan tasaisen rauhallisesti häikäisevissä maisemissa Lapin kairoilla ja luonnonpuistojen kansallismaisemassa. Ruska on parhaimmillaan ja alkusyksyn aurinko lämmittää. Askel on kevyt ja päivämatkat sopivia. Teltan ovesta aukeaa näkymä metsälammelle tai purolle, ruoka valmistetaan avotulella ja se maistuu paremmalta kuin koskaan.

Seuraan kateellisena Pipo silmillä -blogin reissuamista ja retkeilyä. Hulppeita maisemakuvia Lapista ja Lofooteilta, tiettömien taivalten varsilta. Ahmin matkakertomuksia ja sieluni silmin näen itseni samassa touhussa, rinkka selässä ja mutaiset vaelluskengät hikisissä jaloissani.

kolilla

Totuus on kuitenkin toisenlainen. Pisin päivän aikana vaellusolosuhteissa taittamani matka on noin 20 kilometria: Ukko-Kolilta Ryläyksen näkötornille ja takaisin. Selässä vain pieni reppu ja jalassa järeät ja painavat kengät. Askel alkoi painaa paluumatkalla, ja joitain jyrkempiä mäkiä kavuttiin nelivedolla. Hirvikärpäset napsahtelivat tasaiseen tahtiin takille ja hiki valui. Viimeinen kilometri oli tahtojen taistelua. Se tunne, kun jalat eivät enää ota käskyjä vastaan, on jokseenkin käsittämätön. Kaikkensa antaneena voittajana valuin hotellin saunaosaston porealtaaseen ja mietin, oliko tässä mitään järkeä.

lauttasaaren kärjessä
mustikkamaalla

Kotisohvalla on helppo haaveilla. Kaukolämmitetyt patterit pitävät lämpötilan miellyttävänä, hanasta tulee puhdasta kylmää vettä ja vesiklosetti kuumine suihkuineen on kymmenen askelen päässä. Uuni paistaa ja hella keittää, kaapeissa on rajaton määrä mahdollisuuksia kokkaamiseen. Sylissä läppärin välityksellä koko maailma. Viltin alla maatessa voi miettiä, olisiko minusta oikeasti edes pitkän viikonlopun mittaiseen vaellukseen?

sisä-hattu
eväät sisä-hatussa

Oikeilla varusteilla ja järkevillä päivämatkoilla, ehkä. Ensin pitää kuitenkin harjoitella lähimaastossa ja päivittää retkikamppeet. Etsiä teltta varastosta, tsekata makuupussien ja -alustojen kunto ja hankkia kevyemmät kengät. Rinkkaakaan en omista, mutta sellaisen voi onneksi myös lainata. Vielä tänä syksynä lähden Nuuksioon tai Sipoonkorpeen sään ja hirvikärpästen armoille, kokeilen kokkaamista nuotiolla, testaan kerrospukeutumista merinovillaisiin vaatteisiin ja kuuntelen telttakankaan läpi öisen metsän ääniä.

kaunnissaaressa
laiturilla

Telttaöitä odotellessa teen päiväretkiä lähelle. Kuljeskelen Viikin Arboriossa, kierrän fillarilla Vanhankaupunginlahden, tallaan pitkospuita Lammassaaren kautta Kuusisaareen, ihastelen Kivinokan luonnonsuojelualuetta, poljen Lauttasaaren kärkeen ja kahlaan Sisä-Hattuun, istun Mustikkamaan kallioilla, virittelen riippumaton rantakoivuihin ja kaadan termospullosta kupillisen kaakaota.

vanhankaupunginlahti
siltasaaren auringonlasku

Lähiretken eväitä ei tarvitse punnita ja optimoida, vaan reppuun voi pakata vähän parempaakin apetta. Paloiteltua ananasta tai melonia ja torilta poimittuja puolukoita. Rapisevaan voipaperiin käärittyjä täytettyjä voileipiä tai vaikka kanasalaattia. Suklaakeksejä ja pienen pullon kylmää kuohuviiniä.

tomaattisalaatti
ilta kivinokalla

Eväsleipä kädessä ja kaakaomuki toisessa katson Helsinkiä, enkä lakkaa ihmettelemästä miten monimuotoinen, elävä ja kaunis se onkaan.

kruunuvuorenrannassa