suklaakakku

Joulukalenteri – luukku 6: sinivalkoisia ajatuksia ja manteli-suklaakakkua

/ piapas / Jätä kommentti

Kaivoin tänään kaapistani pahvilaatikon, johon olen säilönyt reilut kymmenen vuotta sitten poltetut cd-levyt. Niihin on tallennettu valokuvia vuosilta 2001–2006. Valitsin levyn, jonka kannessa luki itsenäisyyspäivä 2004 ja toiveikkaana työnsin cd:n mieheni läppärin cd-kelkkaan.

6. luukku

Levy ei toiminut enää. Ei, vaikka jynssäsimme sen puhdistusliinalla ja koetimme useampaan kertaan. Osa kuvista on onneksi teetetty oikeiksi valokuviksi, mutta suurin osa on haihtunut bittitaivaaseen ikuisiksi ajoiksi.

En pysty siis esittelemään teille kuvia ylioppilaiden soihtukulkueesta, jossa astelin ylpeänä kantaen soihtua pääni yläpuolella. Laulaen savolaisen laulua, ylioppilaslakki päässä, varpaat jäässä ja sormet kohmeessa, savolaisen osakunnan lipun alla. En voi todistaa Presidentti Halosen vilkuttaneen meille juuri silloin, kun tv-kamerat kuvasivat kulkuettamme. Minulla ei ole kuvia senaatintorilta, jossa pidettiin puheita ja jonka portailla osakuntien liput seisoivat kunniavartiossa lumen leijaillessa taivaalta ja takertuessa punaposkisten ylioppilaiden silmäripsiin.

kuurankukkia

Savolaisen Osakunnan itsenäisyyspäiväjuhlat ovat painuneet mieleni syviin sopukoihin. Muistan sotiemme sankarivainajille ja veteraaneille pidetyt puheet, orkesterin esittämät Finlandian ja Porilaisten marssin, osakuntanauhojen jaon uusille osakuntalaisille ja Maamme-laulun, joka kaikui uuden ylioppilastalon käytävillä. Muistan yhteishengen ja yhdessä tekemisen meiningin, glögin ja joulutortut sekä rennon arvokkaat iltajuhlat Helmilässä – osakunnan huoneistossa Temppeliaukion kirkon naapurissa.

kakku ylhäältä päin

Opiskelun päätyttyä keksimme uusia perinteitä. Parinkymmenen ruokalajin aterioita ystävien seurassa, linnanjuhlien pukujen arviointia ja linnan virallisen boolireseptin varioimista. Itsenäisyyspäivälle sopivaa arvokasta tunnelmaa, lisää puheita, sinivalkoisia lauluja, kuohuviiniä, hirvipastia, punajuuria ja muita suomalaisia raaka-aineita.

Minna Canth

Pari vuotta sitten askartelimme arvomerkkejä. Jokainen sai valita rintaansa omimmalta tuntuvan sankarin tai sankarittaren. Minä valitsin Minna Canthin: yhteiskunnallisen vaikuttajan, naisten aseman edistäjän ja ensimmäisen suomenkielisen sanomalehtinaisen.

rääppiäiset

Tänään järjestimme itsenäisyyspäivän vastaanoton kotonamme Kalasatamassa. Ovet kotiime olivat avoinna puolesta päivästä iltayhdeksään asti. Glögikattila porisi hellalla lempeän tulisen linssikeiton hautuessa viereisellä levyllä. Pakkasesta piipahteli sisään ystäviä ja naapureita. Ovikello soi tuon tuostakin ja suklaakakku hupeni samaan tahtiin. Illan pimentyessä kynttilät syttyivät ja kuohuviinipullo poksautettiin auki.

skumppaa ja kynttilät

Olen kiitollinen saadessani asua tässä lintukodossa, jota Suomeksi kutsutaan. Turvallisessa ja demokraattisessa valtiossa, jossa on neljä vuodenaikaa. Maassa, jonka luonto salpaa hengen ja jossa metsä on aina kivenheiton päässä siitä, missä milloinkin satun seisomaan. Pääkaupungissa, jossa on kaikki mitä tarvitsen.

*****

Kahvilla maustettu manteli-suklaakakku (10 annosta)

175 g tummaa suklaata
2 dl mantelirouhetta
175 g voita
3 munaa
1 dl tavallista sokeria
1 dl muscovadosokeria
1/2 dl jauhoja
3 tl murukahvia

suklaa vesihauteessa

Kuorrutus:
150 g tummaa suklaata
1 1/2 dl vispikermaa
1 rkl voita
sormisuolaa

mantelirouhe

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Rouhi mantelit karkeaksi ja paahda niitä uunissa n. 6 minuuttia, älä polta. Vähennä uunin lämpöä 175 asteeseen. Sulata suklaa vesihauteessa ja voi mikrossa. Sekoita sokerit voisulaan (älä hermostu, jos muscovado jää paakkuisaksi, se sulaa uunissa kyllä). Erottele keltuaiset ja valkuaiset ja sekoita yksi keltuainen kerrallaan voi-sokeriseokseen. Lisää sulatettu suklaa, jauhot, murukahvi ja mantelit. Vispaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele vaahto varovasti mukaan taikinaan.

vajonnut kakkupohja

Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa vuoasta riippuen 35-60 minuuttia. Minulla oli korkea vuoka, joka vaati tunnin kypsymisajan. Anna kakun jäähtyä kunnolla ennen kuin kumoat sen, muuten käy kuten minulla, keskiosa valahtaa. Sulata kuorrutteen suklaa lämpimään vispikermaan (älä keitä!) ja lisää lopuksi voi. Anna jäähtyä hieman ja kaada sen jälkeen kumotun kakun päälle. Sirotteli viimeiseksi sormisuolaa. Tarjoile sellaisenaan tai vaikka vaniljajätskin kanssa.

kuorrutettu kakku

Kahden kakun synttärit

/ piapas / 2 kommenttia

Kolmivuotissynttärien lähestyessä siskoni varovaisesti kysyi haluaisinko tehdä heidän poikansa juhliin kakun. Epäröin, sillä en ole koskaan ollut taitava kakkutaikuri. Toki minäkin olen täytekakkuni vääntänyt. Kestittänyt anoppiehdokkaita, keittänyt kahvia ja leikannut lakkakakkua lautasille. Leiponut mansikkakermakakkua sukulaisten iloksi ja kierittänyt kääretorttua tupperwarekutsuilla tarjottavaksi.

Kakkujen maailma on kuitenkin muuttunut. Enää eivät kermakakut kelpaa. Pitää olla Salamaa, Ryhmä Hauta ja Hello Kittyä, Annaa, Elsaa ja Olofia. Sillä sellainen oli tarhakaverinkin synttäreillä. Mitä huikeampi kakku, sitä onnistuneemmat juhlat. Täydellisyys ennen kaikkea – tai niin ainakin tuntuvat monet äidit ajattelevan.

sirkuskakku

En tykkää marsipaanista ja kokemukseni sokerimassoista tai vaahtokarkkikuorrutuksista rajoittuvat instagramin käsittämättömiin kakkukuviin ja blogileipureiden saavuttamattomiin taideteoksiin. Koristekukkasten väkrääminen ja tomusokeripitsin nyplääminen ei ole minun juttuni.

Minulla ei ole omia lapsia, mutta voisin kuvitella, että pienille ihmisille on tärkeintä se mikä meille aikuisillekin. Perhe ja kaverit, yhdessä oleminen, mielekäs tekeminen ja se, että juhlissa on jotain makeaa tarjolla. Sellaista spesiaaliherkkua, jota ei muulloin saa.

kukkaiskakku

Sitä paitsi: kuka aidosti pitää sokerimassan tai marsipaanin mausta?! Jos maku ratkaisisi, olen varma, että kolmivuotias valitsisi sokerikuorrutetun superluomuksen sijaan yksinkertaisen jäätelökakun. Taaperoikäinen tuskin edes osaa odottaa synttäreinäkään karkkia kummempaa eikä saa itkupotkuraivareita, vaikka kuorrutuksessa ei olisikaan täydellistä kiiltoa ja hiki otsalla muovailtu marsipaanihevonen näyttää lähinnä ylensyöneeltä porsaalta.

Sen tähden minäkin uskalsin kääriä hihat ja tarttua toimeen. Tiesin, että tädin tekele otetaan joka tapauksessa riemulla vastaan.

Kun siskoni poika opetteli puhumaan, yksi kielenkäyttöön nopeasti vakiintuneista sanoista oli metro. Poika perheineen asui itäisessä Helsingissä ja matkusti vähintään kerran viikossa metrolla kaupunkiin. Tädin luo Tapiolaan, Sörnäisiin tai Kalasatamaan. Metro oli pienen miehen mielestä parasta maailmassa. Kakun mallia ei siis tarvinnut kaukaa hakea. Piti kehittää metrokakku.

sokerikakku

Sokerikakkupohjan paistoin leipävuoassa Pullahiiren ohjeiden mukaan. Siitä tuli kuohkea ja korkea. Täytteitä googlettelin pitkään ja päädyin mansikkaan, rahkaan ja valkosuklaaseen. Kuorrutteen alle levitin internetin kakkugurujen neuvosta voikreemiä eristeeksi. Kuorrutteen virkaa toimitti valmiiksi värjätty sokerimassa, ikkunoita ja ovia markkeerasivat lakritsinauhat.

sokerimassakuorrutus

Sokerimassan työstäminen oli yllättävän helppoa ensikertalaisellekin. Puoli kiloa riitti mainiosti, taikinaa jäi jopa yli. Kaulitun massan nostaminen suorakaiteen muotoisen kakkupohjan päälle olikin sitten vähän hankalampaa – kulmiin tuli väistämättä ruttuja ja ryppyjä. Myös lakunauhojen liimaaminen valkuais-tomusokerimassalla oli jokseenkin sottaista puuhaa, mutta lopputulos muistutti kuitenkin esikuvaansa riittävässä määrin.

valmis metrokakku

Nähdessään metrokakun synttärisankari päästi ilmoille riemunkiljahduksen ja juoksi pari kierrosta asunnon ympäri silkasta ilosta. Metro, metro, mun metro! Maku ei ollut häävi, mutta eipä se menoa tuntunut hidastavan. Sen verran parantamisen varaa kuitenkin jäi, että täytteiden reseptit jäävät tällä kertaa salaisuudeksi.

kynttilöitä puhalletaan

Aikuisille tein erikseen kakun aikuiseen makuun. Lakritsi ja suklaatryffeli päätyivät täytteeseen sulassa sovussa, vaikka onnistuinkin ensin kuumentamaan sulan suklaan rakeiseksi. Raivoisa vispaaminen notkeutti suklaamassan takaisin valuvaksi ja valmis kakku ylitti kaikki itselleni asettamat odotukset. Vaikka täydellisyyttä en tavoitellutkaan, lähelle päästiin. Kakun resepti on Dr. Sugarin, mutta jaan sen nyt tässä häikäilemättä. Kun maistatte, niin tiedätte miksi.

alumiininen kakkuvuoka

Tee kakkupohja ja täytä se jo edellisenä päivänä, jotta täyte ehtii asettua ja kakkupohjasta tulee kostea. Pohja tehdään 15 cm vuokaan, jos teet isomman kakun (vuoan halkaisija 24–26 cm) tee taikina tuplana!

Suklaa-lakritsikakku (10-12 palaa)

Kakkupohja:
3 dl erikoisvehnäjauhoja
3/4 dl tummaa kaakaojauhetta
2,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
50g voita, sulatettuna(/ tai öljyä mikäli haluat mehevämmän pohjan)
1,5 dl turkkilaista jugurttia
3/4 dl maitoa, lämmitettynä
1 kananmuna

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele ja jauhota halkaisijaltaan 15 cm korkea kakkuvuoka. Jos käytät irtopohjavuokaa, saattaa olla hyvä idea vuorata se leivinpaperilla (pohja ja reunat erikseen). Näin moni neuvoi netissä tekemään, tuloksista en tiedä, sillä minulla oli kiinteäpohjainen vuoka. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään isoon kulhoon.

Sulata voi ja lämmitä maito mikrossa, sekoita keskenään. Lisää sitten jogurtti niiden sekaan ja viimeisenä kananmuna. Sekoita kunnolla ja lisää seos kuivien aineiden joukkoon. Käytä vispilää ja sekoita ainekset juuri ja juuri keskenään. Älä vaivaa. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa 35–45 minuutin ajan uunin tehosta riippuen. Kokeile kypsyyttä puutikulla: jos taikina tarttuu tikkuun, jatka paistamista vielä viisi minuuttia ja kokeile uudestaan. Anna kakun vetäytyä hetken, sen jälkeen sen pitäisi irrota vuoasta helposti.

valmis suklaakakkupohja

Lakritsi-suklaamousse:
150g Brunbergin sinivalkoisia suklaatryffeleitä
200g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl vispikermaa
½ dl sokeria
2 tl lakritsijauhetta

Sulata suklaatryffelit vesihauteessa. Notkista tuorejuusto. Vatkaa kerma ja sokeri yhdessä kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita hellästi joukkoon tuorejuusto. Lisää lopuksi nuolijalla joukkoon sulatettu suklaatryffeliseos, kääntele hellästi. Lisää vielä lakritsapulveria maun mukaan, voit laittaa enemmänkin kuin reseptissä lukee.

suklaatäytekakku sisältä

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Kelmuta kakun paistovuoka ja laita pohjalle ensimmäinen kakkupohjalevy. Levitä sille puolet moussesta, paina päälle seuraava levy ja loput täytteestä. Paina päällimmäiseksi viimeinen levy ja käännä kelmut sen päälle. Laita kakku jääkaappiin vuoassaan ja jatka hommia seuraavana päivänä. Ota silloin kakku vuoasta, irrota kelmut ja kuorruta:

4 ½ dl tomusokeria
1 dl tummaa kaakaojauhetta
115 g voita
1 tl vaniljasokeria
½ dl vispikermaa

Vatkaa syvässä kulhossa pehmeää voita kunnes se vaalenee vähän. Lisää tomusokeri ja kaakao siivilän läpi vähän kerrallaan. Sekoita kunnolla, äläkä pelästy, jos massa tuntuu paksulta. Lisää vaniljasokeri ja kerma, vatkaa sekaisin. Jos kuorrute on vielä kuivan oloista, lisää kermaa. Vatkaa vielä minuutin verran, kunnes kuorrute on kuohkea ja valmis. Käytä kuorrutteen tasoittamiseen palettiveistä tai tavallista isoteräistä veistä. Veitsen pitäisi taipua vähän, jotta saat kuorrutteen painettua tasaisesti pintaan. Koristele suklaapaloilla ja lakritsikarkeilla.

valmis suklaatäytekakku

Kuulostaa monimutkaiselta, tiedän. Kokeile silti, sellaisena päivänä, kun sinulla on aikaa. Maku todella on kaiken vaivan arvoinen. Jos minä onnistuin, onnistut sinäkin!

Täytettä piknik-koriin

/ piapas / 9 kommenttia

Sain synttärilahjaksi piknik-korin. Ja nyt en tarkoita mitä tahansa koria täynnä ruokaa – sekin olisi ollut jees – vaan sellaista isoa rottinkista, kankaalla vuorattua, kannettavaa, sisältääkaikentarpeellisen-koria, jossa on punaiset somisteet.

Mies oli juoninut idean yhdessä siskojeni kanssa. Taas ropisi saavillinen pisteitä hänen tililleen. Lahja, jonka eteen on nähty vaivaa, tuntuu aina arvokkaammalta, vaikka se ei rahassa mitattuna sitä olisikaan.

kori sisältöineen

Juhannusviikon sunnuntaina kori sai tulikasteensa. Korin mukana tulleita astioita ja aterimia emme tietenkään olleet muistaneet tiskata, joten niiden testaaminen jäi seuraavaan kertaan. Tilalle vaihdettiin posliinia ja lasia. Kannettaessa kori asettui mukavasti lanteille ja kulki ketterästi myös pyörän tarakalla. Ei mikään turha kapine.

Tämä kesä olkoon siis piknikkejä pullollaan. Vähintään kerta viikkoon, parhaana kaksi. Ja koska kelit ovat juuri nyt parhaimmillaan ja viimeisetkin raskaan työn raatajat laskeutumassa lomilleen, on aika tarjoilla täytettä piknik-koriin.

kattaus

Alkuruuaksi lohipastramia, avokado-wasabitahnaa, ruisleipää, melonia ja parmankinkkua. Pääruuaksi kurkku-retiisilohta ja perunasalaattia salsa verdellä. Ja tietysti makkaraa, jos grillaaminen on mahdollista. Jälkiruuaksi suklaakakkua, valkosuklaalla, raparperilla ja mansikoilla höystettynä. Kylkeen kuohuvaa, roseeta tai vaikka raparperimehua.

Viimeksi päästin itseni helpolla ja linkkailin juhannusherkkujen ohjeita pitkin poikin ruokablogosfääriä. Tällä kertaa naputan kaiken omin sormin, sillä yksikään oheista ei ole yksi yhteen inspiraatioreseptin kanssa. Joten täältä pesee, härifrån tvättas! Ohjeet ovat 4–6 nälkäiselle.

Lohipastramiin ihastuin viime jouluna, kun tein sitä ensimmäistä kertaan meidän perheen kalapöytään. Resepti on simppeli ja sitä voi muunnella vapaasti omien makumieltymysten mukaan vaihtamalla mausteita. Pastrami tarvitsee useamman tunnin maustuakseen, joten spontaaniin piknikiin se ei sovi. Avokadotahnan bongasin Liemessä-blogista, mutta koska alkuperäisessä postauksessa ei mainita määriä, kirjoitan oman versioni ohjeesta tänne.

Lohipastrami ruisleivällä

Pastrami:
Mahdollisimman tuore ja paksu lohifile
suolaa
2 tl fenkolinsiemeniä
1/2 tl kuminansiemeniä
2 tl sumakkia
1/2 tl chilihiutaleita
kuorettomia seesaminsiemeniä

Avokado-wasabitahna:
2 pientä avokadoa
1 limen mehu
1 valkosipulinkynsi
1,5 tl valmista wasabitahnaa
suolaa ja pippuria suoraan myllystä

Leikkaa ruodottoman lohifileen paksuimmasta kohdasta yhtä leveä pala, kuin mitä fileen paksuus on. Leikkaa pala 8–10 sentin pätkiksi ja kieritä palaset suolassa. Kääri ne sen jälkeen yksitellen elmukelmuun ja anna maustua jääkaapissa vähintään tunti. Tee mausteseos valmiiksi ja rouhi se morttelissa hienommaksi. Avaa sen jälkeen paketit ja huuhtele suolat pois. Kuivaa palat ja pyörittele mausteissa. Paahda sen jälkeen kuivalla pannulla seesaminsiemeniä ja paista pastramipalat paahdettujen siemenien päällä. Paista palat tasaisesti, noin 30 sekuntia per puoli eli yhteensä 2 min. Kalan on tarkoitus kypsyä vain muutaman millin pinnasta. Kääri sen jälkeen palaset yksittäin puhtaaseen elmukelmuun. Kiristä molemmista päistä tiukaksi karkkipaperin tapaan, jotta saat aikaiseksi napakan pyöreän pötkylän. Siirrä palat jääkaappiin ja anna levätä pari tuntia. Sen jälkeen laita ne vielä tunniksi pakastimeen. Leikkaa kohmeiset pötkylät noin puolen sentin kiekoiksi ja pakkaa ne erilliseen rasiaan.

pastramit rasiassa

Soseuta avokadot, limemehu, valkosipuli ja wasabi tasaiseksi sauvasekoittimella ja lisää suolaa ja pippuria muutama rouhaisu. Ota tahna mukaan omassa rasiassaan. Leikkaa ruisleivistä vähän pastramikiekkoja isompia palasia, voit myös painaa pyöreitä leipäsiä muotilla tai vaikka pienen lasin reunalla. Myös ruisnapit tai -sipsit käyvät tähän tarkoitukseen mainiosti. Kasaa annokset vasta piknikillä, muista ottaa mukaan muutama lusikka ja haarukka tätä varten.

pastrami kivellä

Melonin ja ilmakuivatun kinkun yhdistelmä ei paljon selittelyjä kaipaa. Hunajameloni makeana toimii parhaiten, mutta myös cantaloupe menettelee. Pilko meloni lohkoiksi, poista kuori ja kääräise ympärille kinkkuviipale.

melonipalat

Perunasalaatti ja savulohi salaatteineen valikoituivat piknikille ystäväni Marian ruokapöydän kautta. Pettämättömän kesäinen yhdistelmä tarjoiltiin eteeni parin tunnin kitkemisurakan jälkeen. Alkuperäiset ohjeet ovat Kodin kuvalehden, mutta näitäkin olen muokannut omaan suuhuni sopivammiksi. Älä pelästy anjovista, kastike ei maistu millään muotoa kalalle!

Uudet perunat ja salsa verde

750 g uusia perunoita
4 kananmunaa
3 valkosipulinkynttä
1/2 dl persiljaa
1/2 dl basilikaa, meillä tavallista ja thai-basilikaa
1/2 dl voimakasta minttua
5 anjovisfileetä
2 rkl kapriksia
2 tl vahvaa sinappia
2 rkl sitruunamehua
mustapippuria myllystä
n. 1 dl hyvää oliiviöljyä

Keitä uudet potut ja kananmunat kypsiksi. Hienonna valkosipulit ja yrtit ja soseuta ne sauvasekoittimella tahnaksi yhdessä anjovisten, kapristen, sinapin ja sitruunamehun kanssa. Lisää oliiviöljyä tahnaan sekoittaen samalla, kunnes tahnasta tulee lusikoitavaa. Lisää pippuria, tarkista maku ja lisää suolaa, jos siltä tuntuu. Sekoita kastike perunoiden joukkoon ja koristele kananmunalohkoilla.

perunasalaatti

Savulohi ja kurkku-retiisisalaatti

1 filee lämminsavulohta, savusiika toimii varmasti myös
1 kurkku
1 retiisinippu
1,5 dl tuoreita herneitä
2 kesäsipulia varsineen
1/2 sitruunan mehu
2 tl ruskeaa sokeria
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
sopivasti tilliä

Ota esiin tarpeeksi suuri kannellinen astia. Höylää kippoon kurkusta suikaleita kuorimaveitsellä tai juustohöylällä. Pese ja viipaloi retiisit, perkaa herneet. Hienonna tilli ja sipulit varsineen. Purista kaiken päälle sitruunamehu ja lisää sokeri, suola ja mustapippuri. Sulje kansi ja hölskyttele kaikki sekaisin. Nauti savulohen yhdessä tai erikseen.

salaatti pöydässä

Suklaakakun piti alunperin olla tavallinen sokerikakkupohjainen rahkakääretorttu. Normaalia leveämpi uunipelti olisi kuitenkin vaatinut normaalia leveämmän leivinpaperin, jota ei lähikaupan valikoimista löytynyt eikä kauemmas ollut aikaa lähteä. Lisäsin alkuperäiseen ohjeeseen kaakaota ja paistoin taikinan pienemmässä vuoassa, leikkasin sen kahtia ja pinosin palat päällekkäin. Rahkatäytteeseen lisäsin valkosuklaata, joka jäähtyessään jähmettyi ja piti kakun hyvin koossa kilometrienkin kantomatkan ajan. Juhannuspiknikille oli tulossa myös yksi keliaakikko, joten vehnäjauhojen sijaan käytin kaurajauhoja.

Gluteeniton suklaakakku raparperi-valkosuklaatäytteellä

Pohja (jos haluat oikaista, osta kaupasta valmis kakkupohja!):
4 munaa
1 dl valkoista tai ruskeaa sokeria
1,5 dl kaurajauhoja
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Täyte ja kuorrute:
140 g valkosuklaata
200 g rahkaa
200 g raparperia (5 pienempää vartta)
pieni pala tuoretta inkivääriä
1 rkl sokeria
1/2 dl vettä
tuoreita mansikoita

Vatkaa munat ja sokerit vaaleaksi vaahdoksi. Minä tykkään käyttää ruskeaa sokeria, mutta valkoinen on hienompaa ja vatkautuu paremmin, joten laitoin puoli desiä molempia. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vähitellen siivilän läpi. Sekoittele varovasti vaikka nuolijalla, niin muna-sokerivaahto ei laskeudu liikaa.

vatkattu

Kaada taikina n. 20 x 30 cm leivinpaperoituun vuokaan ja paista 200 asteessa n. 20 min. Testaa kypsyyttä upottamalla tulitikku tai cocktailtikku kakun paksuimpaan kohtaan. Jos tikkuun tarttuu taikinaa, kakku ei vielä ole kypsä. Leikkaa kakkupohja kahtia, anna sen jäähtyä ja tee sillä aikaa täyte.

leikkaamaton kakku

Pilko ja kiehuttele raparperia, inkivääriä ja sokeria, kunnes raparperi hajoaa. Poimi inkivääripalat pois ja jäähdytä. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja sekoita sen joukkoon rahka. Levitä toisen kakkulevyn päälle ensin raparperihilloketta ja sitten osa valkosuklaa-rahkasta. Paina toinen kakkulevy päälle ja levitä sille loput valkosuklaa-rahkasta. Voit koristella kakun saman tien tai ottaa mansikat mukaan piknikille ja viimeistellä kakun siellä. Kakku paranee vanhetessaan, eli voit tehdä sen jo edellisenä päivänä valmiiksi jääkaappiin.

kakkupalat

Myönnetään, että nämä eväät vaativat vähän viitseliäisyyttä. Voin kuitenkin taata, että vaivannäkö palkitaan ihailevin katsein ja tyytyväisin huokauksin. Saattaa myös olla, että naapuriviltillä iskee annoskateus.

ps. Muista pakata mukaan myös aurinkorasva!