suklaa

Palmusunnuntain suuri pääsiäismunavertailu

/ piapas / Jätä kommentti

Tänä aamuna, kansalaisvelvollisuuden täytettyäni, kipaisin lähikauppaan. Kävelin suoraan karkkihyllylle, josta oli tarkoitus kerätä ostoskärryyn yksi kutakin myynnissä olevaa pääsiäismunaa. Haistaa, maistaa ja laittaa paremmuusjärjestykseen. Palmusunnuntai kuitenkin yllätti bloggaajan ja jäljellä oli vain lähes tyhjiä muovisia munakennoja. Hyllyn perukoilta löytyi ainoastaan kolmea munalaatua. Se siitä suuresta pääsiäismunavertailusta.

pääsiäismunavertailu

Onneksi henkilökohtainen munalähetti sattui juuri olemaan kaupungilla ja kävi poimimassa koriinsa muutaman suklaamunan lisää. Testiin päätyivät perinteinen Kinder, isokokoinen Rähinä, ennalta tuttu Rölli, halpisyllätysmuna Mister Magic Surprise sekä luksussuklaa Guylian.

suklaamunat

Tuoteselosteita tutkimalla Rölli (0,78 €) ja Rähinä (1 €) osoittautuvat samaksi Italiassa tuotetuksi 30-prosenttiseksi maitosuklaaksi. Ainesosaluettelossa oli kaakaovoin ja kaakaomassan lisäksi herajauhetta, täysmaitojauhetta, vanilliiniaromia ja emulgointiainetta. Suklaa oli testin vaalein ja sen maku oli laimean pehmeä ja halvan oloinen.

Halvin Mister Magic Surprise (0,48 €) oli yllättäen parempaa. Suklaa oli tummempaa, vaikka siinä foliokuoren mukaan oli saman verran suklaata kuin yllä mainituissa. Ravintosisältö näissä kaikissa kolmessa oli samaa luokkaa, ainoa selkeä ero oli suolan määrässä, sitä Mister Magicissa oli vähiten. Verrattuna Rölliin ja Rähinään maku oli suklaisempi.

Kinder-muna (0,79 €) on klassikko ja kestosuosikki myös meidän pääsiäispöydässä. Vanhemmiten sen suklaa on tosin alkanut maistua liian makealle. En pysty enää syömään edes puolikasta kerrallaan. Tavallisten maitosuklaamunien rinnalla Kinder tuntuu jostain syystä suussani extrasokeriselta, vaikka siinä on vähemmän sokeria kuin verrokkimunissa.

Guylian suklaamunat

Viides vaihtoehto on erilainen. Guylian minimunat (4,99 €) eivät sisällä yllätystä, vaan ne koostuvat kokonaan suklaasta. Makuja 185 gramman paketissa on kolme: maitosuklaatryffeli, praliini ja tumma praliini. Jätin ennakkosuosikin maistelujonossa viimeiseksi. Ainut ongelma on, että neljän pääsiäismunan jälkeen suklaakiintiö on ääriään myöten täynnä. Vaikka vatsa vastustaa, kuorin kiiltelevän käärepaperin ja puraisen tummaa praliinia.

Munien sisältä löytyneet yllätykset olivat pääosin perinteisiä muovisia, koottavia kapistuksia. Poikkeuksen tekee Rähinän muna, joka piilottaa sisäänsä kultaisen kaulaketjun. Kaikki muutkin yllätysvaihtoehdot edustavat räppäreiden estetiikka: isoja sormuksia, kiiltäviä avaimenperiä ja paksuja ranneketjuja. Hauska idea, joka tukee Rähinä Recordsin brändiä.

pääsiäismunavertailu

Ennen kuin julistan pääsiäismunavertailun lopputuloksen, muutama sana suklaamunien kaakaon alkuperästä. Rölli, Mister Magic ja Rähinä sekä tietysti Kinder ovat kaikki peräisin Italiasta. Guylianin minimunien koti taas on Belgiassa. Se mistä kunkin suklaan raaka-aine kaakao on ostettu, jää kuitenkin hämärän peittoon. Kolmen ensin mainitun suklaamunan kääreessä on UTZ-sertifikaatin tunnus. UTZ on puolueeton sertifikaatti, jonka myönnetään vain sellaisille valmistajille, jotka käyttävät tuotteissaan viljelijälle saakka jäljitettävissä olevia raaka-aineita.

Makeisvalmistajat ovat viime vuosina panostaneet vastuullisuuteen, sillä vielä 2015 Lidliä lukuunottamatta yhdelläkään kauppaketjulla ei ollut valikoimissa sertifioituja pääsiäismunia. Kuluttajan kannalta tilanne on kuitenkin edelleen kovin epäselvä. Kun yritin selvittää, kuinka luotettava Fazerinkin käyttämä UTZ-sertifikaatti on, kävi ilmi, että myös sertifikaatin alaisten tuotteiden raaka-aineita on viljelty lapsityövoimaa hyödyntävillä kahvi- ja kaakaoplantaaseilla.

pääsiäismunavertailu

Guylianin suklaa on maultaan ylivoimaisesti paras. Kartonkipakkauksessa ei kuitenkaan ole minkään valtakunnan vastuullisuussertifikaattia. Sen kyljestä löytyy kyllä merkintä kasviruokavaliosta ja halalista, mutta suklaan alkuperästä ei kerrota mitään. Kinderkään ei ole merkinnyt pakkaukseen toivottuja tietoja. Itse asiassa edes valmistusmaata ei ilmoiteta. Siksi tämän testin palkinto menee (rumpujen pärinää!) Mister Magic Surprise -pääsiäismunalle!

pääsiäismunavertailu

Seuraavan kerran, kun tartut suklaapatukkaan, pääsiäismunaan, kaakao- tai kahvipakettiin, tsekkaa onko vastuullisuutta otettu huomioon. Valitse vastuullisesti toimivan yrityksen tuote, mikäli se vaan on mahdollista!

Karkkipäivän suolainen kinuskikastike

/ piapas / 4 kommenttia

En muista koskaan olleeni karkkilakossa. Popsin hyvällä omallatunnolla silloin tällöin suklaapatukan tai pari palaa tummaa suklaata. Rakastan salmiakkia, lakritsaa ja kirpeitä hedelmänameja. Turkinpippureista en tykkää, enkä muistakaan imeskeltävistä karamelleista, ne rikkovat kitalaen. Täytelakuja en ymmärrä. Viinikumit on nekin aika ällöttäviä. Suolainen kinuskikastike, siitä en sen sijaan voi saada tarpeekseni!

Kuopion mummolan naapurissa oli maailman isoin leikkipuisto ja sen vieressä kioski. Se oli sitä aikaa, kun irtarit olivat lasin väärällä puolella ja piti sormella osoitella, että 20 pennillä tuota ja markalla tuota toista. Silloin tutit maistuivat paljon paremmalle ja merkkaritkin olivat tuplasti isompia ja sitkeämpiä. Vasta vuosien jälkeen merirosvorahojen halkaisijaa pienennettiin, koska joku meinasi tukehtua niihin. Serkkujen kanssa tungettiin paketillinen Hubbabubbaa kokonaan suuhun ja jauhettiin sitä loppupäivä, kunnes nukkumaan mennessä asetettiin ne kirjahyllylle odottamaan aamua (yyh). Sallan mummolassa keittiön kulmakaapissa oli aina jemmassa suffelipatukoita ja Kuukkaselta ostettiin joka kerta rasiallinen suklaarusinoita. Joskus mummi osti Fazerin parhaita, mutta lapsen suussa niiden maut olivat outoja. Tykkäsin vain ruskeassa käärepaperissa olleesta Toscasta ja niistä jääkarhukarkeista.

suolainen kinuskikastike

Kotona meidän siskokatraan karkkipäivää vietettiin lauantaisin. Ison tavaratalon alakerrassa oli kassan yhteydessä ihmeellinen irtokarkkipiste, josta sai kauhoa itse pussiin jos jonkinlaista toffeekuutiota ja vaahtokarkkia. Jos karkkipussit ostettiin ruokakaupasta, niiden sisältö jaettiin tarkasti tasan keittiön pöydän ääressä. Jokaiselle ihan yhtä monta ja jos jäi yli, pistettiin ne puoliksi tai neljään osaan. Minä säästin omiani ja kun pienemmät olivat ahmineet kaiken, saatoin syödä omani siinä nenien edessä. Julmana isosiskona piilottelin myös suklaapatukoita patjani alla, ja sieltä sitten niitä nakersin muiden nuoleskellessa huuliaan.

Isona en ole karkkipäiviä harrastanut. Syön suklaata ja salmiakkia, jos siltä tuntuu, mutta muuta karkkia en kovin usein kotiin edes osta. Leffaan toki varustaudun isohkolla irtaripussilla, mutta yleensä en ehdi syödä edes neljäsosaa, kun tulee paha olo. Makeanhimon (harvoin) yllättäessä kokkaankin mieluummin jotain oikeasta sokerista kuin napostelen jättipussillisen keinotekoisilla makeutus- ja väriaineilla pumpattuja karamelleja. Tällä viikolla se jotain oli suolainen kinuskikastike ja jäiset puolukat, maustettuna Ensitreffit alttarilla -kauden ensimmäisellä jaksolla. Pala taivasta maan päällä.


Suolainen kinuskikastike

1 dl ruokosokeria
0,5 dl muscovadosokeria
2 dl kuohukermaa
50 g voita
sormisuolaa

Sulata kuumalla pannulla sokerit, paahda vähän, jos haluat tummemman maun ja sekoittele joukkoon kerma. Normisokerikin käy, itse tykkään käyttää valkaisemattomia sokereita, niissä on enemmän makua. Älä säikähdä, jos sokeri kiteytyy uudestaan kylmän kerman vaikutuksesta, se sulaa kyllä kun vähän kapustalla heiluttelet. Keittele hetkinen, kunnes kinuski on ihanan kullanruskeaa, eikä enää niin litkua. Lisää voi. Ripottele lopuksi päälle vielä sormisuolaa. Ota puolukat (tai karpalot) pakkasesta ja kaada päälle kinuskia. Jos jotain jää (as if), kaavi suolainen kinuskikastike purnukkaan ja nosta jääkaappiin. Käy seuraavina päivinä lusikoimassa salaa suoraan suuhun. Ommmmmm.

Jokaisessa lusikallisessa maistuu elämä, sen suola ja kirpeät hetket.

Aikuiset ystäväni eli kuhaa ja sitruunaperunoita, avokadojäätelöä ja suklaamuffineja

/ piapas / 2 kommenttia

Minä en ole mistään kotoisin. Olen käynyt neljää eri ala-astetta ja asunut kahdeksalla eri paikkakunnalla ympäri Suomen. Ei siis ihme, että välillä on vähän juureton olo, vaikka samaistunkin vahvasti vanhempien kotiseutujen ihmisiin, savolaiseen mielenlaatuun ja lapinmiesten hiljaiseen jurouteen. Siksi olen aina ollut vähän kateellinen kavereille, jotka ovat kasvaneet yhdessä ja samassa naapurustossa, jossa leikkiseura on yhden ovikellonsoiton päässä. Minulta nämä lapsuudenystävät uupuvat, mutta onneksi tätä tyhjiötä paikkaavat kolme sitäkin rakkaampaa pikkusiskoa.

Aikuisena ystävystyminen on monimutkaista. Enää ei riitä, että ollaan samanikäisiä, samalla luokalla, törmätään yhteisellä kerrostalopihalla tai että äidit ovat keskenään kavereita. Yhdistävät tekijät ovat ihan eri tasolla: sama elämäntilanne, yhteiset kokemukset, mielenkiinnon kohteet ja harrastukset, samankaltaiset arvot. Sitten tarvitaan vielä sitä mannapuuroa ja mansikkaa. Minun maailmassani kestävän ystävyyden siemen kylvetään kohtaamisen ensiminuuteilla. Jotenkin tiedän saman tien, että tämä tyyppi tässä, se on mun ihminen. Ystävyyden alkumetrit ovat siis lähes täysin verrattavissa parisuhteen haparoiviin ensiaskeliin.

Olen onnekas, sillä olen törmännyt käsittämättömän mahtaviin tyyppeihin myös aikuisiällä. Opiskelijariennoissa, työpaikan kahvipöydässä ja osakuntakuoron riveissä, mutta myös sinkkuelämän pyörteissä, juhannustansseissa, kauhojen ja kattiloiden äärellä ja jopa tv-kameroiden edessä. Elämän koettelemusten lisäksi aikuisia ystäviä yhdistävät oikeanlainen kemia, huumori ja loputon luottamus siihen, että heikkoinakin hetkinä ystävyyden turvaverkko kantaa.

Aikuiset ystävät tietävät, että voivat kutsua itsensä kylään. Tai kuten eilen, ruokapöytään asti. Tuovat tullessaan viinipullon, istuvat sohvalle ja viihdyttävät jutuillaan, kun emäntä heiluu kauhan varressa ja kokkaa kuhaa ja sitruunaperunoita. Eikä ketään haittaa, vaikka edellisestä imuroinnista on kolme viikkoa tai pyykkivuori vyöryy kylppärissä pitkin lattioita.

”Kokkaisitko mulle jotain hyvää?” eli kuhaa ja sitruunaperunoita

Sopiva määrä kuhafileitä tai muuta vaaleaa kalaa
nippu retiisejä
n. 100 g voita
kevätsipulia
(luomu)sitruuna
400 g pottuja
suolaa

Keitä perunat suolatussa vedessä. Ruskista voi (jätä vähän kalojen paistamiseen), raasta sitruunan kuori ja purista mehu. Silppua kevätsipulien varret. Kuori kypsät perunat ja pilko ne vähän pienemmiksi. Lisää perunoiden sekaan puolet ruskistetusta voista, puolet sitruunankuoriraasteesta ja ruokalusikallinen mehua. Heitä päälle vielä puolet sipulinvarsisilpusta. Paista sitten suolalla maustetut kuhafileet voissa kuumalla pannulla. Puolita huuhdotut retiisit ja heitä nekin hetkeksi pannulle. Yhdistä jäljelle jääneet ruskistettu voi, sitruunankuoriraaste, mehu ja kevätsipulinvarret kastikkeeksi ja lämmitä se pienessä kattiassa.

kuhaa ja sitruunaperunoita

Jälkkäriksi tehtiin avokadojäätelöä ja suklaamuffineja, kuten ruokapiiripostauksessa lupasin. Nykyään osaan tehdä jäätelön alusta alkaen itse, mutta tässä reseptissä kuitenkin kurvataan hieman suorempaa oikotietä.

Avokadojäätelö

1 litra vaniljajäätelöä
2 kypsää avokadoa
2 tl vaniljasokeria
2 rkl tomusokeria
sitruunamehua

Paloittele jätski isoon kulhoon pehmenemään. Kuori avokadot ja purista päälle sitruunamehua. Surauta avokadot sokerien kanssa soseeksi ja lisää se jätskin kanssa samaan kulhoon. Sekoita sähkövatkaimella tasaiseksi massaksi ja laita pakkaseen pariksi tunniksi. Tee sillä aikaa muffinit.

Suklaamuffinit (12 kpl)

200 g tummaa suklaata
150 g voita
2 dl (tummaa) sokeria
4 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Sulata voi kattilassa, heitä sekaan paloiteltu suklaa ja anna sen sulaa. Jäähdyttele. Vatkaa sokeri ja munat pehmeäksi vaahdoksi. Kuivat aineet kannattaa lisätä siivilän läpi, jotta taikinaan ei jää jauhopaakkuja, kuten minulle kävi. Kääntele mukaan sulanut suklaa. Kaada taikina muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa n. 12 minuuttia. Tein nämä kahdessa erässä ja oman uunin optimipaistoajaksi arvioin jälkikäteen 13 minuuttia. Silloin muffinssin reunat ovat rapsakan kypsät, mutta sisus ihanan valuvaa!

WP_20150606_21_47_48_Pro

ps. Ihan kaikkea ei jaksettu kaksistaan syödä, joten näitä herkkuja on nyt pakkanen pullollaan. Tervetuloa jälkkärille, aikuiset ystäväni!