Stadin Panimobaari – rakkautta ensi silmäyksellä

Yhteistyössä: Stadin Panimobaari

Tämä on rakkaustarina. Se kertoo tytöstä, pojasta ja muutamasta kohtauksesta elokuvassa nimeltä Elämä. Kyynikot ja pessimistit voivat halutessaan poistua takavasemmalle, sillä kohtaukset sisältävät, sokeria, mallasta, kirsikoita, vaaleanpunaisia hattaroita ja imeliä hetkiä, jotka eivät sovi realisteille taikka turhantärkeille tosikoille. Näyttämölle saattaa astella myös yksisarvinen sateenkaaren väreissä. Ollos varoitettu.

Aikojen alussa, kun tyttö oli vielä nuori ja luuli tietävänsä elämästä kaiken, hän astui töölöläiseen olutravintolaan tilatakseen siiderin, sillä olutta hän ei ollut oppinut koskaan juomaan. Ei edes niinä aikoina, kun kaupoissa ei myyty muita alkoholijuomia. Ei siideriä, ei lonkeroa, ei edes limuviinoja. Moni oli yrittänyt opettaa, mutta huonolla menestyksellä. Humalan maku ei sopinut tytön suuhun.

olutravintolassa

Tuona iltana töölöläisellä tiskillä seisoi toinenkin janoinen. Baarimikko otti molempien tilaukset, avasi pullot ja pyöräytti juomat pitkiin laseihin. Tarjoili ne sitten tiskille, mutta vahingossa väärinpäin. Tyttö sai oluen, toinen janoinen siideriä. Hämmennyksestä selvittyään nämä kaksi päättivät pitää juomansa, kiinnostuivat uudesta mahdollisuudesta ja halusivat tutustua. Eivät toisiinsa, vaan tiskillä hikoileviin kylmiin juomiin.

lambic-tasting

Siitä hetkestä, 2000-luvun puolenvälin paikkeilta alkoi ensimmäinen tarina. Tyttö ihastui päätä pahkaa lambiciin, belgialaiseen Senne-joen laaksossa itsekäymismenetelmällä valmistettuun, villihiivoilla fermentoituun juomaan, joka happamuudessaan saattaa vetää tottuneenkin olutharrastajan suun irveeseen. Siiderit saivat jäädä, oli aika kuherruskuukauden.

lambic-tasting

Tyttö esitteli ihastustaan jokaiselle, joka jaksoi kuunnella. Harva oli yhtä mieltä ja moni vieroksui uutta tuttavuutta. Liian outo, omituisen hapan, eihän tuo edes maistu oluelta, sanottiin. Sehän juuri on se pointti, yritti tyttö selittää. Tyytyväisenä hän piti päänsä ja ihastuksen omanaan – väärinymmärrettyjä molemmat. Tapaamispaikkoja kaupungilla oli vähän, vain muutama ravintola päästi harvinaisen vieraan sisään.

stadin panimobaari

Kymmenen vuotta myöhemmin tyttö havahtui uutiseen. Kotikulmille avataan uusi kohtaamispaikka – Stadin Panimobaari. Baari lupasi ottaa valikoimiinsa paitsi panimon omia tuotteita, myös satoja muita olutmerkkejä. Vanhoja suosikkeja, mutta olutharrastajien iloksi myös harvinaisempia kuriositeetteja. Tyttö oli varma, että Stadin Panimobaarissa he kohtaisivat jälleen, hän ja lambic.

lambic-tasting

Ensimmäinen visiitti sinetöi suhteen. Ravintola tuntui heti kotoisalta, eikä siellä tarvinnut hävetä, vaikka ei tiennyt oluista juuri mitään. Olutvalikoima oli listattu kansioon, jonka ensimmäinen sivu ja puolet seuraavasta oli omistettu lambic- ja sour-oluille. Posket punehtuneina tyttö nipisteli itseään ja ymmärsi pian, ettei tosiaankaan nähnyt unta. Niinpä hän aloitti ensimmäisestä ja lupasi pian palata maistamaan seuraavaa.

Kolmen viikon kuluttua tyttö sai viestin vieraalta pojalta. Poika pyysi treffeille ja ehdotti paikaksi samaa panimobaaria. Tyttö oli epäileväinen, mutta suostui lähtemään, olihan pojalla selvästi hyvä maku. Pyöräillessään paikalle hän mietti, miten poika suhtautuisi, miten reagoisi happamaan tyyppiin, joka väistämättä kulkisi tiiviisti tytön mukana jatkossakin. Viestejä ei ollut vaihdettu treffipyyntöä enempää, pojalla ei voinut olla aavistustakaan tytön mieliteoista.

lambic-tasting

Pojalla oli leveä hymy ja veikeä pilke silmissään. Hän johdatti tytön baaritiskille, tilasi pullon lambicia ja kaksi lasia. Tyttö oli myyty sillä sekunnilla. Stadin Panimobaarin tiskillä, jossa poika luki hänen ajatuksensa. Hapan, outo ja omituinen oli parasta, mitä poika tiesi. Toisen tarinan ensimmäinen luku kirjoitettiin sinä iltana, lambic-lasien äärellä, pitkien katseiden lomassa ja pulppuavan puhetulvan keskellä. Vain ovet työvuoronsa päätteeksi sulkenut baarimikko ja kylmä kesäyö todistivat tarinan ensimmäisten lauseiden sinetöimistä suudelmilla.

stadin panimo

humalapelletit

Stadin panimobaarista tuli tytön ja pojan kantapaikka. Siellä skoolattiin yhteenmuutolle ja juhlistettiin syntymäpäivää. Sen terassilla hytistiin kesän ensimmäisinä päivinä ja sen tunnelmallisessa oluttuvassa lämmiteltiin pakkasilla. Sittemmin he pääsivät tutustumaan myös panimon pulputtavaan sydämeen ja todistamaan oluen syntyä omin silmin.

panimokierros

Pari viikkoa sitten he pääsivät osallistumaan lambic-tastingiin. Viisi vaaleaa ja viisi punaista, toinen toistaan happamempia, joissain aavistus makeutta. Monta uutta tuttavuutta, joukossa vanhoja ystäviä. Tuoksuissa asetonia, nahkaa, konjakkia ja lapsuuden uimarengasta, makupaletissa homejuustoa ja kirpeitä autonrengaskarkkeja.

lambic-tasting

lambic-tasting

Eniten sydämiä piirrettiin 3 Fonteinen Oude Gueuzen tynnyrikypsytetylle 1-, 2- ja 3-vuotiaiden lambicien sekoitukselle ja Hanssens Schaerfbeeksen villikirsikalle. Kolmannen sijan kaappasi itselleen Bzart Kriekenlambiek Millenium 2012 Biere brut, hiilihapoton lambic, jonka valmistukseen käytetään 400 grammaa kirsikkaa per litra. Maistuu kuulemma myös tumman suklaan ja sinihomejuuston parina, en epäile hetkeäkään.

stadin panimobaari

Ilta kului hujauksessa – niin kuin aina silloin, kun seura on parasta ja laseissa lambic-olutta. Tytön ja pojan ensitreffeistä on pian kaksi vuotta. Stadin Panimobaari on vain kolme viikkoa vanhempi. Yhtä matkaa mennään siis, tyttö, poika ja lambic-rakkaus. Onnea tulevaan ja monia tuoppeja!

tyttö ja poika

Uskalla siis kokeilla välillä jotain uutta, vaikka vain vahingossa. Ota vastaan se, minkä elämä antaa. Pidä silmät auki ja korvat kuulolla, sillä et voi etukäteen tietää milloin ihastut. Ja jos tuuri käy, amor lennättää nuolensa suoraan sydämeesi.

Kiitos Stadin Panimobaarille mahdollisuudesta osallistua panimokierrokselle ja lambic-tastingiin.

Keskeneräinen Kalasatama – kivijalkakauppoja ja kortteliravintoloita

Keväällä 2013, kun muutin Kalasatamaan, täällä ei ollut mitään. Ja kun sanon ei mitään, tarkoitan, ettei yhtään mitään. Vain nostureita, rakennustyömaita, työmaaliikennettä ja kaiken keskellä kolme kerrostaloa, joista kahdessa asuttiin. Vieressä se kolmas, joka valmistui vapuksi. Myyntipuheet asuntoa ostaessa olivat melkoiset. Toimivat liikenneyhteydet, kivijalkaliikkeitä, kattoterasseja, merinäköala, viheralueita ja vieressä Mustikkamaa, jonne vievän sillan rakennus alkaa aivan näillä näppäimillä!

isoisän silta taivasta vasten

Kuten arvata saattaa, totuus oli toisenlainen. Merinäköala katosi viikon asumisen jälkeen vastapäisen kerrostalon noustessa harjakorkeuteensa, ikkunat mustuivat rakennuspölystä vielä vuodenkin kuluttua ja ensimmäistä kivijalkakauppaa odoteltiin melkein vuosi. Toimiva joukkoliikenne oli yhtä kuin metro, jonne muuttaessani oli kävelymatkaa noin 600 metriä. Seuraavana vuonna kevyt liikenne ja jalankulku ohjattiin kiertotielle ja matka piteni kilometriin. Itäväylän bussilinjojen pysäkeistä jouduttiin vääntämään kättä HSL:n kanssa pitkään ja ensimmäinen Kalasataman asukkaita palveleva linja avattiin tammikuussa 2015. Ratikkakiskot rakennetaan joskus 2020-luvulla.

isoisän silta mustikkamaalta käsin

Viheralueita ei ole vieläkään, mutta Isoisänsilta aukesi vihdoin tänä kesänä, vain kaksi vuotta aikataulustaan jäljessä! Metsä, meri, kalliot ja lenkkipolut ovat vain kivenheiton päässä. Aamulenkillä vastaan tulee lähinnä lintuja ja muutama koira ulkoiluttajineen. Kesällä saarella kiekuu kukko ja kotkottavat kanat. On mieletöntä asua keskellä kivikaupunkia ja samalla niin lähellä luontoa.

isoisän silta auringonlaskussa

Toki tiesin tänne muuttaessani eläväni keskeneräisyyden kupeessa vielä useita vuosia. Ympärillä rakennetaan edelleen, vaikka viereiset talot ovatkin valmistuneet jo aikaa sitten. Minua keskeneräisyys tai raksan äänet eivät häiritse, päinvastoin – rakentuvan kaupunginosan jatkuvaa muutosta on todella kiehtovaa katsella!

Ensimmäistä ravintolaa saimme odottaa reilun vuoden verran. Nyt ravintoloita on kilometrin säteellä viisi ja baareja kolme.  Meidän talon kivijalassa sijaitsee Siwa ja viereiseen kortteliin avataan joulukuussa Alepa. Alkokin saapui Tukkutorille vuosi sitten. Kehitys siis kehittyy ja sitä on kiinnostava seurata lähietäisyydeltä.

Preston pizza

Ja ne ravintolat, niihin kannattaa tulla kauempaakin! Presto Trattoria on aito italilainen: meheviä pizzoja, pikanttia pastaa ja koostumukseltaan oikeanlaisia risottoja. Ei fine diningia vaan runsasta ja rehtiä ravintolaruokaa. Paikka on myös poliisipartioiden suosiossa, ruoka on tuoretta ja hyvää ja se tulee pöytään kohtuullisessa ajassa. Janoisempia palvelee naapurissa Vaahto, kodikas kuppila, jonka ikkunoista voi ihailla Isoisänsiltaa iltavalaistuksessa.

Stadin Panimon terassilla

Stadin panimobaari eli kavereiden kesken Stapa, on sekin naapurissa. Stapan terassilla on nautittu olut jos toinenkin. Valikoima on käsittämättömän laaja, pelkästään itsekäymismenetelmällä valmistettuja belgialaisia lambic-oluita on listalla parikymmentä. Stapan hämyisässä nurkkauksessa, lambic-lasin äärellä on solmittu ainakin yksi avoliitto. Ensitreffeistä tulee kohta kuluneeksi puolitoista vuotta.

Aan Tafel with Maannos

Aan Tafel with Maannos kattaus

Viimeiseksi pro-vinkki! Vanhaan tiilirakennukseen Kalasataman ytimeen on kätketty todellinen helmi: Aan Tafel with Maannos. Pop up -ravintola tarjoilee 14+ ruokalajin menua torstaista sunnuntaihin 27.11. saakka. Sen jälkeen rakennus moukaroidaan maan tasalle. Sali on suuri, mutta siellä on vain 30 asiakaspaikkaa. Jokainen pöytä on vähintään viiden metrin päässä seuraavasta, ikkunoiden äärellä, joista avautuu panoraama Katajanokalle ja eteläiseen Helsinkiin.

Aan Tafel with Maannos pöydät

Aan Tafel with Maannos baar kuusimetsässä

Kuulin huhun, että kaikki kattaukset on jo loppuunvarattu, mutta aina kannattaa kysyä peruutuspaikkoja! Tai istahtaa baarin puolelle kuusimetsän siimekseen. Pääsen testaamaan hehkutetun ruokalistan vasta parin viikon päästä lauantaina, mutta baaria ja etenkin talon cocktailia voin suositella jo nyt erittäin lämpimästi.

Aan Tafel with Maannos house cocktail

Kalasatama ei ole asuinpaikkana yhtään hassumpi. Joidenkin näkökulmasta tämä on pussinperä, johon joukkoliikennekään ei kunnolla yllä ja josta palvelut vielä puuttuvat. Meillä kuitenkin on oma ruokapiiri, lähibussi, fillariliike, kotikäyntejä tekevä suutari, kirjastoauto, talkoilla järjestettäviä tanssitunteja ja pallopelejä Kalasataman uudenkarhealla koululla ja parin vuoden päästä myös Redi, Helsingin suurin kauppakeskus. Naapureina Suvilahti, Flow ja Teurastamon ravintolakeskittymä. Eiköhän me näillä pärjätä.

ps. Kokeile myös Ravintola Lämmön brunssia ja Pikku-Nepalia, joka on piiloutunut Kalasataman itäiselle rannalle!

Isoisänsilta pimeässä

Vuosipäivän parhaat parisuhdevinkit

Hääpäivä tulossa ja sormi suussa? Vuosipäivä jo nurkan takana, etkä tiedä mitä tehdä? Jos olet mies, lue tämä. Jos olet nainen, lue tämä ja lähetä linkki sen jälkeen miehellesi (tai naisellesi). Nyt seuraa nimittäin neuvoja naiselta naiselle ja mieheltä miehelle.

Olen romanttinen sielu. Kaipaan romantiikkaa myös parisuhteelta, pieniä eleitä tärkeinä päivinä, merkkejä siitä, että toinenkin muistaa. Enkä usko olevani ainoa, vaikka en koko sukupuoleni puolesta voikaan puhua. Se miten kukin romantiikan määrittelee, on sitten toinen juttu.

alppiruusuja

Joskus olen saattanut pienessä päässäni uskotella, että jos toinen ei huomioi ensimmäisten treffien vuosipäivää mitenkään tai edes muista koko päivämäärää, en ole hänelle tärkeä, eikä parisuhde merkitse hänelle niin paljon kuin minulle. Tyhmää ja epäjohdonmukaista, tiedän. Saatan muutenkin käsikirjoittaa tulevaisuuttani kaikessa hiljaisuudessa. Suunnittelen päivieni kulkua mielessäni ja sitten petyn, kun kässäristä poiketaan, kun asiat eivät edenneetkään suunnitelmieni mukaan. Oletan liikaa ja odotan. Kiukkuan, vaikka syy on useimmiten itsessäni.

riippumatossa

Joitakin vuosia sitten keskustelin siskoni kanssa aiheesta. Heille oli syntynyt esikoinen ja ensimmäinen äitienpäivä lähestyi. Siskoni tiesi kyllä, että miehensä ei välttämättä ole toiminnan mies mitä merkkipäiviin tulee, mutta odotukset olivat silti korkealla. Olihan ensimmäinen äitienpäivä ikinä, joten pakkohan miehen nyt on tajuta ilman, että siitä tarvitsee erikseen sanoa. Juhlapäivänä siskoni sai ”vain” kortin ja pettyi. Mies oli ihmeissään, ei hän ollut osannut lukea ajatuksia. Sittemmin aiheesta on keskusteltu ääneen, nyt odotukset ja toteutus kohtaavat jo paremmin.

Toukokuussa satuin paperikauppaan samaan aikaan tuoreen isämiehen kanssa. Mies kuljeskeli korttihyllyjen välissä selvästi hermostuneena. Viimein hän avasi suunsa ja kysyi myyjältä, millainen kortin pitäisi olla, kun vaimo viettää ensimmäistä äitienpäiväänsä. Kuuluuko siinä lukea äidille vai jotain muuta? Myyjä opasti ostamaan rakkaudesta kertovan kortin. Mies huokaisi helpotuksesta.

alppiruusuja

Koska ajatuksenlukutaitoa on suotu aniharvoille, odotuksista puhuminen helpottaa. Jos odotat, että miehesi tai naisesi muistaa vuosipäivän, muistuta häntä siitä etukäteen. Jos hääpäivän juhlistaminen on sinulle tärkeää, sano se ääneen. Kun tärkeä päivä lähestyy, puhu aiheesta. Jos et tiedä, mistä puoliskosi pitää, kysy. Jos epäilet ideasi toimivuutta, etkä halua pilata yllätystä, kilauta kaverille. Varsin yksinkertaista.

alppiruusuja

Kun meidän ensimmäinen vuosipäivämme lähestyi, kerroin avoimesti, että minusta olisi ihanaa juhlistaa tärkeää etappia jotenkin. Ehdotin, että järjestäisimme vuosipäivän ohjelman vuorotellen. Hän ensimmäisenä vuonna, minä seuraavana. Tekemisen ei tarvitse olla mitään elämää suurempaa luksusta, yhdessä oleminen on tärkeintä. Mies nyökytteli ja sanoi yrittävänsä keksiä jotain.

Mitä me sitten teimme? Joimme aamiaisella lasit proseccoa, fillaroimme keskuspuistossa, haahuilimme käsi kädessä Haagan alppiruusupuistossa, istuimme olusilla ensitreffien Stadin Panimolla ja söimme Ravintola Aitossa, Töölössä. Kotisohvalla, yömyssyjen äärellä pussailimme ja puhuimme tuntikaupalla siitä, miten ihmeessä olemme nyt tässä. Rakastuneina ja onnellisina.

image

Neuvoni on siis ikiaikainen: puhukaa toisillenne. Keskustelkaa toiveista, haaveista, odotuksista ja romantiikan nälästä. Mitä juuri te kaipaatte? Haluatteko juhlia vuosipäivää, onko hääpäivän vietolla väliä?

auringonlasku

Sen jälkeen on helpompi tehdä päivästä molemmille mieleinen. Palata ensimmäisten kertojen tapahtumapaikoille, kuljeskella pitkin kylänraittia, syödä kantapaikassa, pussailla elokuvissa, ihailla auringonlaskua rantakallioilla, nauttia piknikiä talvipuutarhassa, tuijotella silmiin maailmanpyörässä, narrata ahvenia laiturilla, tilata pizzat tai keittää vain vähän paremmat aamukahvit. Your choice.

ps. Tämän tekstin kirjoittamista ehdotti mies, joka arveli, että emme ole ainoita aiheen kanssa painiskelleita. Taisi olla oikeassa.