Simppeli ja sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Jokin aika sitten istuin ravintola Espan aamiaispöydässä ja kuuntelin, kun Saku Tuominen kertoi uutuuskirjastaan Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta. Opus on kaukana keittokirjasta, se on ennemminkin ylistys yksinkertaiselle ruokafilosofialle, joka perustuu parhaisiin raaka-aineisiin ja satokauden mukaiseen ajatteluun. Reseptejä kirjassa ei ole, Tuominen vannoi ja vakuutti.

sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Paitsi että on. Vaikka ruokaohjeita ei olekaan painettu reseptimuotoon, ne on kursivoitu kovien kansien väliin, keskelle kertomuksia ja ruokaan liittyviä tarinoita. Oivallusten lomassa Tuominen kertoo, miten hän keittää munat, millainen on hänen aamiaisensa ja mistä peruspilareista hänen keittiönsä rakentuu. Lisäkesalaatiksi valmistuu kuulemma usein sitruunainen kesäkurpitsasalaatti.

Mittoja ei ehkä kerrota, eikä valmistustapoja yksityiskohtaisesti selitetä, mutta ainekset luetellaan ja niiden käsittelyä kommentoidaan. Selatessani kirjaa julkkareissa arvasin, että mieheni ihastuu kirjaan ikihyviksi. Enkä ollut väärässä.

sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Kahden päivän kuluttua hän oli jo selannut kirjan kannesta kanteen, luukuttanut stereoista Saku Tuomisen kokkaukseen käyttämää soittolistaa ja kokeillut muutamaa konkreettista vinkkiä käytännössä. Sunnuntain illalliseksi valmistamansa karitsanpotkan kylkeen hän pyöräytti tuon kuuluisan sitruunaisen kesäkurpitsasalaatin. Se vei kielen mennessään.

Ymmärrän hyvin, miksi sitruunainen kesäkurpitsasalaatti on Tuomisen perheen vakiokalustoa. Avainsanoja ovat raikas hapokkuus, rapsakka rakenne ja hullun hyvin toimiva kokonaisuus. Rakkautta ensipuraisulla, sanoisin. Siksi halusin valmistaa sitä illallispöytään myös Happy Hamletissa.

sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Happy Hamletin konseptiin kuuluu täysihoito. Residenssiviikon hintaan sisältyy aterioiden lisäksi kaikki juomat. Vieraat ovat silti tervetulleita keittiöön, apukädet ovat aina tarpeen. Minä halusin kuvata uuden suosikkisalaattini residenssin mielettömissä maisemissa ja siksi tarjouduin tekemään lisukkeen isännän savustamalle paikalliselle ankalle.

Jestas, kuinka ihanasti sitruunainen kesäkurpitsasalaatti asettui lautaselle kermaperunoiden, vihreän salaatin ja savustetun ankan viereen. Siksi haluan jakaa oman versioni reseptistä myös teidän kanssa. Siitä riittää pieneksi lisukkeeksi neljälle nälkäiselle. Huomioi, että kesäkurpitsaa seisotetaan sitruunamehussa tunnin verran, eli supernopeasti tätä salaattia ei lautasille saa. Testiryhmä rakastui, vaikka kertoi etukäteen karttavansa kesäkurpitsaa kaikissa muodoissaan.

sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

1 keskikokoinen kesäkurpitsa tai kaksi pientä
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
Reilu kourallinen pähkinöitä
Loraus oliiviöljyä
Suolaa ja pippuria
(pecorinoa tai parmesania)
(Yrttejä)

Suikaloi kesäkurpitsa pitkittäin ohuiksi siivuiksi perunankuorijalla, juustohöylällä tai mandoliinilla. Raasta sitruunan kuori ja purista siitä mehu. Sekoita kesäkurpitsasiivut, sitruunamehu, sitruunankuori ja vähän öljyä. Lisää suolaa ja pippuria, ja anna maustua tunnin ajan.

Ennen ruokailua paahda pähkinät pikaisesti kuumalla pannulla ja rouhi niitä vähän pienemmäksi. Nostele salaatti pieneen laakeaan vuokaan, marinadin voit käyttää myöhemmin vaikka pastakastikkeeseen. Kaada kesäkurpitsoille oliiviöljyä ohuena nauhana ja heitä päällimmäiseksi paahdetut pähkinät. Rouhaise vähän mustapippuria ja ripottele päälle vielä pecorinoa tai parmesania ja tuoreita yrttejä, jos sellaisia kotoasi löytyy, vaikka ilmankin pärjäät kyllä.

sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Sulje silmät, kuvittele itsesi Italiaan tai Lounais-Ranskan maaseudulle ja rouskuta menemään!

ps. Sitruunassa marinointi teki kesäkurpitsalle niin suuria ihmeitä, että taidanpa jatkossa käsitellä myös keittiöni vakiorepertuaariin kuuluvan kesäkurpitsatagliatellen samalla tapaa!

Pollo Limonello – klassikkoreseptin uusi tuleminen

Pollo Limonello eli legendaarisen ysibaarin klassikkoannos vei sydämeni jo parikymmentä vuotta sitten. Blogiin tämä superherkullinen pastaresepti päätyi ensimmäisen kerran kuutisen vuotta sitten. Palataanpa siis  hetkeksi ajassa taaksepäin, elokuuhun 2015. Olen bloggaajana vielä keltanokka, räpsin ruokakuvia kännykällä ja julkaisen ne ilman sen kummempia kiemuroita. Käsittelemättöminä ja vähän sinne päin sutaistuina. Yhteen tekstiin riittää yksi kuva. Eikä sillä yhdelläkään ole niin väliä, sillä tarina on tärkeämpi. Niin myös loppukesästä blogiin kirjatun Pollo limonello -reseptin tapauksessa. Katsokaa nyt vaikka alla olevaa, ainokaista kuvaa, jossa komeilee kulhollinen nahistuneita sitruunoita. Missä tuoreet ja houkuttelevat raaka-aineet, missä annoskuvat, missä luonnonvalo ja missä itsekritiikki?

Alkuperäinen tarina sen sijaan, se on edelleen hyvä:

”Vuosia sitten olin töissä Uudenmaankadulla vastapäätä Bar 9 -ravintolaa. Kuten arvata saattaa, bar ysistä tuli meikäläisen kantis lounasaikaan. Palvelu oli vaihtelevaa ja tiskin takana seisoi usein murahtelevaa sakkia, mutta ruoka oli mainiota ja maittavaa. Jo ennen Uudenmaankadun aikoja minut vei lounaalle kaveri, joka söi ysibaarissa aina saman annoksen: Pollo Limonellon. Jäin kerrasta koukkuun. Pari vuotta ja kymmeniä pollo limonelloja myöhemmin sain tekstarin: Oothan lukenut Nyt-liitteen?? Kaivoin lehden esiin ja siellähän se patsasteli, Pollo Limonello -resepti! Keltainen sitruuna-kanapasta laitettiin tulille vielä samana iltana ja lukemattomia kertoja sen jälkeen. Jugurtti, sitruuna, inkivääri ja hunaja, ihanien aineksien liitto, johon ei tunnu kyllästyvän koskaan!”

pollo limonello

Ja se resepti, joka löytyy tuolta alempaa, on täysin ennallaan. Jokin muu sen sijaan on muuttunut. Kolme vuotta myöhemmin kana on kadonnut keittiöstäni melkein kokonaan. En halua tukea tehotuotantoa, mitä broilerien kasvatus väistämättä on, vaikka kuinka oltaisiin sympaattisia mielikuvia herättävillä perhetiloilla. Luomutuotanto on onneksi yleistynyt, ja isompien kauppojen hyllyillä luomubroiskupaketit ovat jo vakiokamaa.

Luomutiloilla kananpojilla on enemmän tilaa sekä ulkona että sisällä, ja ne elävät tehotuotettuja serkkujaan pidemmän elämän. Se ei tietenkään pehmennä sitä faktaa, että linnut eivät koskaan saavuta sukukypsyyttä, eivätkä ikinä elä täysin lajilleen tyypillistä kanan elämää. Eivätkä muuten edes ulkoile kuin muutaman viimeisen elinviikkonsa ajan, jos silloinkaan, sillä talvella ulkoilumahdollisuutta ei ole. Täytyy myös muistaa, että luomutuottajakin tähtää tuottavuuteen. Luomun ostaminen ei siis puhdista omatuntoa tai lupaa kanoille tai muillekaan tuotantoelämimille välttämättä hyvää elämää. Siksi jätän tänä päivänä luomufileet useimmiten kauppaan ja ostan mielummin kokonaisen luomukanan, jolloin koko lintu tulee hyödynnettyä. Tykkäämme myös broilerin maksasta ja sydämistä, jotka ovat erittäin halpoja ja syntyvät sivutuotteena. Broilereita kasvatetaan lihan vuoksi, ei sisäelimien.

pollo limonello

Pollo limonello ei tietenkään ole pollo limonello ilman kanaa, mutta reseptiä voi hyvin kokeilla myös kasvisversiona tai jopa vegaanisena. Jutun juju ainakin omasta mielestäni on kuitenkin kastikkeessa, ei itse proteiinissa. Ole siis luova ja kokeile kukkakaalia, tofua, kaurapalaa, nyhtistä tai härkistä, vaihda kanafondi kasvisversioon, turkkilainen jugurtti ja kerma kaurapohjaisiin tuotteisiin ja hunaja vaikkapa agavesiirappiin. Tänään lempipastaa kokattiin Rantasalmella, tämän kesän vuokramökin terassilla. Kuvat eivät vieläkään ole priimaa, mutta ehkä kuitenkin parempia kuin kulhollinen kulahtaneita sitruunoita.

Pollo limonello (3–4 sitruunasuulle)

3 broilerin rintafileetä
50 g voita ja/tai loraus öljyä
1 pieni sipuli pilkottuna
ripaus cayennepippuria
2 dl (luomu)kuohukermaa
1 rkl kanafondia
1/2 rkl kurkumaa
3–4 valkosipulinkynttä
1–2 tl raastettua inkivääriä
2 rkl sitruunamehua
2 rkl hunajaa
2 dl turkkilaista partaäijäjugurttia
suolaa

Leikkaa broilerinfileet sopiviksi suupaloiksi ja ruskista ne pannulla voissa ja/tai öljyssä. Lisää pilkottu sipuli ja cayennepippuri, kuullota hetkinen pienoinen. Lorauta sitten joukkoon kerma ja kanafondi ja anna kypsyä muutama minuutti. Lisää kurkuma, valkosipuli, inkivääri, sitruunan mehu ja hunaja. Vähennä lämpöä ja hauduttele vielä hetki. Lisää lopuksi jugurtti. Maista, tarvitseeko suolaa lisätä (fondissa saattaa olla sitä riittämiin). Sekoita kastike keitetyn pastan joukkoon. Päälle parmesaania ja vähän vihreää, jos sitä kotoa löytyy. Pollo Limonello on valmis. Buon appetito!

pollo limonello

Kolme vuotta sitten kirjoitin:

”Pollo Limonello on edelleen Bar 9:n ruokalistalla ja kun tänä keväänä pitkästä aikaa eksyin kuluttamaan kuppilan penkkejä, oli pakko testata, vieläkö se maistuu yhtä hyvältä. En tiedä, oliko aika kullannut muistot, kokki ollut varovainen soosia keittäessään vai keittiössä muuten vain huono päivä, mutta jotain puuttui. Ehkä makuero johtui sitruunan tai inkiväärin määrästä, mutta joka tapauksessa jouduin toteamaan: Minä teen tämän paremmin!”

pollo limonello

Sen koommin en ole ysibaarin pöytään istahtanut, joten tuoretta tietoa tilanteesta ei ole. Henkilökuntakin on todennäköisesti parissa vuodessa vaihtunut, mutta ruokalista pysyy. Internet kertoo, että Pollo limonello löytyy listalta edelleen, joten testikäynti loppuvuodesta lienee paikallaan. Lupaan raportoida, kuinka tällä kertaa kävi!

Pollo Limonello ei suinkaan ole ainoa sitruunaresepti, jota rakastan. Tsekkaa myös nämä reseptit:
Sitruunaiset lammaslihapullat
Sitruunapasta ja kaurapalat
Simppeli ja sitruunainen kesäkurpitsasalaatti
Grillatut sinisimpukat ja sitruunainen tagliatelle
Helppo sitruunarisotto

Grillatut sinisimpukat ja sitruunainen tagliatelle

Olenko jo hehkuttanut tarpeeksi meidän lähikalakauppaa? Hehkutan varmuuden vuoksi vielä vähän lisää. Tukkutorin Kalan valikoima on verraton – tuoretta ahventa, lahnaa, lohta, haukea, kuhaa, ruijanpallasta ja makrillia. Itse leppäsavustettua siikaa, suomalaisia täplärapuja, perattuja muikkuja, turskanseläkettä ja halstrattuja nahkiaisia. Ruotsalaiset sinisimpukat kevensivät kukkaroa vain 4,99 euroa kilolta. Laatu oli erinomainen, kaikki nilviäiset olivat elossa.

tuoreet sinisimpukat

Kesä on mennyttä, mutta grillikausi jatkuu vielä pitkään. Siksi päätimme tällä kertaa heittää sinisimpukat hiilien hyväilevään hehkuun. Tai no, voi olla, että puhallusvoimalla hehkuva hiililieriön tulikuuma tohotus oli kaukana lempeästä lämmöstä, sillä jo ensimmäisen minuutin aikana parvekkeelle levisi kaikkea muuta kuin miellyttävä tuoksu. Haisi siltä, kuin kasa hiuksia olisi heitetty hehkuville hiilille.

puhdistetut sinisimpukat

Olimme asialla ensimmäistä kertaa, joten emme tienneet kuuluuko epämiellyttävä lemu kuvioon, toivoimme vain, ettei se tartu simpukan lihaan. Mies jäi kääntelemään simpukoita, minä heitin vastaväännetyn tagliatellen tulille.

tagliatelle

Viiden minuutin jälkeen simpukoiden kuoret olivat osittain hiiltyneet, eikä niitä voinut ajatellakaan lisättäväksi suoraan kypsän tuorepastan sekaan. Lämpö todella taisi olla näille otuksille liikaa. Vähiten kärventyneet yksilöt poimittiin kuvausrekvisiitaksi, muut noukittiin mustuneiden kuorten sisältä yksitellen lautasille.

grillatut sinisimpukat

Ruokapöydällä oli hiiltyneitä simpukanpaloja ja sormet tahraantuivat nopeasti mustiksi. Mies pyöritteli päätään, grillatut sinisimpukat eivät pääse jatkoon. Minä heitin tiskiin eriävän mielipiteeni. Olihan syöminen toki sotkuista, mutta simpukoiden maku kuitenkin varsin hyvä. Kun ruokakuvat oli otettu ja päästiin pastan kimppuun, oli miehenkin myönnettävä, että ilman santsikierrosta tästä ei selvittäisi.

sitruunainen tagliatelle

Seuraavalla kerralla tiedämme käyttää matalampaa lämpötilaa tai mahdollisesti foliovuokaa simpukoiden ja tulisina tuikkivien hiilien välissä. Myös 7 minuutin paistoajasta voi helposti nipistää minuutin tai pari. Maalaisjärkeä peliin ja täydellistä tulee.

grillatut sinisimpukat ja tagliatelle

Grillatut sinisimpukat ja sitruunainen tagliatelle

1 kg tuoreita sinisimpukoita
loraus oliiviöljyä
1 rkl voita
2 pientä salottisipulia
1–2 valkosipulinkynttä
n. 1 dl valkoviiniä
1 dl kuohukermaa
puolen sitruunan raastettu kuori
suolaa ja pippuria
(tuore)pastaa

Puhdista simpukat, revi irti parta ja heitä pois kaikki yksilöt, jotka eivät kopauttaessa sulkeudu tai joiden kuori on rikki. Jos teet pastan itse, käytä esimerkiksi Jamie Oliverilta mukailtua reseptiä, voit käyttää myös kaupan tuorepastaa tai perusspagettia. Kun pasta on valmista keitettäväksi, tee kastike. Tässä vaiheessa myös grillin pitäisi olla jo kuumana.

Kuullottele sipulisilppua öljyssä ja voissa pari minuuttia. Lisää sitten valkoviini ja kiehauta. Lisää kerma. Anna porista hiljaisella tulella ja raasta sillä aikaa sitruunankuori. Lisää raaste ja mausta suolalla ja pippurilla. Jos käytät kuivapastaa laita pastat tässä vaiheessa kiehumaan.

Grillaa sinisimpukat joko folivuoassa, vahvan folion päällä tai suoraan ritilällä. Paistoaika riippuu siitä, kuinka kuumana hiilet hehkuvat, 5–7 minuuttia pitäisi riittää. Heitä pois kaikki simpukat, jotka eivät kypsennyksen aikana ole avautuneet. Keitä lopuksi tuorepasta reilusti suolatussa vedessä ja kaada kypsä pasta kastikkeen sekaan. Sekoittele ja tarkista suola.

grillatut sinisimpukat ja tagliatelle

Nostele pastaa syville lautasille ja lado päälle grillatut sinisimpukat kuorilla tai ilman. Varaa viereen viipale vaaleaa leipää, jolla voit kaapia lautasen puhtaaksi. Kaada lasiin vielä viilennettyä valkoviiniä, sulje hetkeksi silmät, hengitä syvään ja toivota hyvää ruokahalua.