savulohi Archives | Lyhyenä hetkenä

Sain synttärilahjaksi piknik-korin. Ja nyt en tarkoita mitä tahansa koria täynnä ruokaa – sekin olisi ollut jees – vaan sellaista isoa rottinkista, kankaalla vuorattua, kannettavaa, sisältääkaikentarpeellisen-koria, jossa on punaiset somisteet.

Mies oli juoninut idean yhdessä siskojeni kanssa. Taas ropisi saavillinen pisteitä hänen tililleen. Lahja, jonka eteen on nähty vaivaa, tuntuu aina arvokkaammalta, vaikka se ei rahassa mitattuna sitä olisikaan.

Juhannusviikon sunnuntaina kori sai tulikasteensa. Korin mukana tulleita astioita ja aterimia emme tietenkään olleet muistaneet tiskata, joten niiden testaaminen jäi seuraavaan kertaan. Tilalle vaihdettiin posliinia ja lasia. Kannettaessa kori asettui mukavasti lanteille ja kulki ketterästi myös pyörän tarakalla. Ei mikään turha kapine.

Tämä kesä olkoon siis piknikkejä pullollaan. Vähintään kerta viikkoon, parhaana kaksi. Ja koska kelit ovat juuri nyt parhaimmillaan ja viimeisetkin raskaan työn raatajat laskeutumassa lomilleen, on aika tarjoilla täytettä piknik-koriin.

Alkuruuaksi lohipastramia, avokado-wasabitahnaa, ruisleipää, melonia ja parmankinkkua. Pääruuaksi kurkku-retiisilohta ja perunasalaattia salsa verdellä. Ja tietysti makkaraa, jos grillaaminen on mahdollista. Jälkiruuaksi suklaakakkua, valkosuklaalla, raparperilla ja mansikoilla höystettynä. Kylkeen kuohuvaa, roseeta tai vaikka raparperimehua.

Viimeksi päästin itseni helpolla ja linkkailin juhannusherkkujen ohjeita pitkin poikin ruokablogosfääriä. Tällä kertaa naputan kaiken omin sormin, sillä yksikään oheista ei ole yksi yhteen inspiraatioreseptin kanssa. Joten täältä pesee, härifrån tvättas! Ohjeet ovat 4–6 nälkäiselle.

Lohipastramiin ihastuin viime jouluna, kun tein sitä ensimmäistä kertaan meidän perheen kalapöytään. Resepti on simppeli ja sitä voi muunnella vapaasti omien makumieltymysten mukaan vaihtamalla mausteita. Pastrami tarvitsee useamman tunnin maustuakseen, joten spontaaniin piknikiin se ei sovi. Avokadotahnan bongasin Liemessä-blogista, mutta koska alkuperäisessä postauksessa ei mainita määriä, kirjoitan oman versioni ohjeesta tänne.

Lohipastrami ruisleivällä

Pastrami:
Mahdollisimman tuore ja paksu lohifile
suolaa
2 tl fenkolinsiemeniä
1/2 tl kuminansiemeniä
2 tl sumakkia
1/2 tl chilihiutaleita
kuorettomia seesaminsiemeniä

Avokado-wasabitahna:
2 pientä avokadoa
1 limen mehu
1 valkosipulinkynsi
1,5 tl valmista wasabitahnaa
suolaa ja pippuria suoraan myllystä

Leikkaa ruodottoman lohifileen paksuimmasta kohdasta yhtä leveä pala, kuin mitä fileen paksuus on. Leikkaa pala 8–10 sentin pätkiksi ja kieritä palaset suolassa. Kääri ne sen jälkeen yksitellen elmukelmuun ja anna maustua jääkaapissa vähintään tunti. Tee mausteseos valmiiksi ja rouhi se morttelissa hienommaksi. Avaa sen jälkeen paketit ja huuhtele suolat pois. Kuivaa palat ja pyörittele mausteissa. Paahda sen jälkeen kuivalla pannulla seesaminsiemeniä ja paista pastramipalat paahdettujen siemenien päällä. Paista palat tasaisesti, noin 30 sekuntia per puoli eli yhteensä 2 min. Kalan on tarkoitus kypsyä vain muutaman millin pinnasta. Kääri sen jälkeen palaset yksittäin puhtaaseen elmukelmuun. Kiristä molemmista päistä tiukaksi karkkipaperin tapaan, jotta saat aikaiseksi napakan pyöreän pötkylän. Siirrä palat jääkaappiin ja anna levätä pari tuntia. Sen jälkeen laita ne vielä tunniksi pakastimeen. Leikkaa kohmeiset pötkylät noin puolen sentin kiekoiksi ja pakkaa ne erilliseen rasiaan.

Soseuta avokadot, limemehu, valkosipuli ja wasabi tasaiseksi sauvasekoittimella ja lisää suolaa ja pippuria muutama rouhaisu. Ota tahna mukaan omassa rasiassaan. Leikkaa ruisleivistä vähän pastramikiekkoja isompia palasia, voit myös painaa pyöreitä leipäsiä muotilla tai vaikka pienen lasin reunalla. Myös ruisnapit tai -sipsit käyvät tähän tarkoitukseen mainiosti. Kasaa annokset vasta piknikillä, muista ottaa mukaan muutama lusikka ja haarukka tätä varten.

Melonin ja ilmakuivatun kinkun yhdistelmä ei paljon selittelyjä kaipaa. Hunajameloni makeana toimii parhaiten, mutta myös cantaloupe menettelee. Pilko meloni lohkoiksi, poista kuori ja kääräise ympärille kinkkuviipale.

Perunasalaatti ja savulohi salaatteineen valikoituivat piknikille ystäväni Marian ruokapöydän kautta. Pettämättömän kesäinen yhdistelmä tarjoiltiin eteeni parin tunnin kitkemisurakan jälkeen. Alkuperäiset ohjeet ovat Kodin kuvalehden, mutta näitäkin olen muokannut omaan suuhuni sopivammiksi. Älä pelästy anjovista, kastike ei maistu millään muotoa kalalle!

Uudet perunat ja salsa verde

750 g uusia perunoita
4 kananmunaa
3 valkosipulinkynttä
1/2 dl persiljaa
1/2 dl basilikaa, meillä tavallista ja thai-basilikaa
1/2 dl voimakasta minttua
5 anjovisfileetä
2 rkl kapriksia
2 tl vahvaa sinappia
2 rkl sitruunamehua
mustapippuria myllystä
n. 1 dl hyvää oliiviöljyä

Keitä uudet potut ja kananmunat kypsiksi. Hienonna valkosipulit ja yrtit ja soseuta ne sauvasekoittimella tahnaksi yhdessä anjovisten, kapristen, sinapin ja sitruunamehun kanssa. Lisää oliiviöljyä tahnaan sekoittaen samalla, kunnes tahnasta tulee lusikoitavaa. Lisää pippuria, tarkista maku ja lisää suolaa, jos siltä tuntuu. Sekoita kastike perunoiden joukkoon ja koristele kananmunalohkoilla.

Savulohi ja kurkku-retiisisalaatti

1 filee lämminsavulohta, savusiika toimii varmasti myös
1 kurkku
1 retiisinippu
1,5 dl tuoreita herneitä
2 kesäsipulia varsineen
1/2 sitruunan mehu
2 tl ruskeaa sokeria
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
sopivasti tilliä

Ota esiin tarpeeksi suuri kannellinen astia. Höylää kippoon kurkusta suikaleita kuorimaveitsellä tai juustohöylällä. Pese ja viipaloi retiisit, perkaa herneet. Hienonna tilli ja sipulit varsineen. Purista kaiken päälle sitruunamehu ja lisää sokeri, suola ja mustapippuri. Sulje kansi ja hölskyttele kaikki sekaisin. Nauti savulohen yhdessä tai erikseen.

Suklaakakun piti alunperin olla tavallinen sokerikakkupohjainen rahkakääretorttu. Normaalia leveämpi uunipelti olisi kuitenkin vaatinut normaalia leveämmän leivinpaperin, jota ei lähikaupan valikoimista löytynyt eikä kauemmas ollut aikaa lähteä. Lisäsin alkuperäiseen ohjeeseen kaakaota ja paistoin taikinan pienemmässä vuoassa, leikkasin sen kahtia ja pinosin palat päällekkäin. Rahkatäytteeseen lisäsin valkosuklaata, joka jäähtyessään jähmettyi ja piti kakun hyvin koossa kilometrienkin kantomatkan ajan. Juhannuspiknikille oli tulossa myös yksi keliaakikko, joten vehnäjauhojen sijaan käytin kaurajauhoja.

Gluteeniton suklaakakku raparperi-valkosuklaatäytteellä

Pohja (jos haluat oikaista, osta kaupasta valmis kakkupohja!):
4 munaa
1 dl valkoista tai ruskeaa sokeria
1,5 dl kaurajauhoja
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Täyte ja kuorrute:
140 g valkosuklaata
200 g rahkaa
200 g raparperia (5 pienempää vartta)
pieni pala tuoretta inkivääriä
1 rkl sokeria
1/2 dl vettä
tuoreita mansikoita

Vatkaa munat ja sokerit vaaleaksi vaahdoksi. Minä tykkään käyttää ruskeaa sokeria, mutta valkoinen on hienompaa ja vatkautuu paremmin, joten laitoin puoli desiä molempia. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vähitellen siivilän läpi. Sekoittele varovasti vaikka nuolijalla, niin muna-sokerivaahto ei laskeudu liikaa.

Kaada taikina n. 20 x 30 cm leivinpaperoituun vuokaan ja paista 200 asteessa n. 20 min. Testaa kypsyyttä upottamalla tulitikku tai cocktailtikku kakun paksuimpaan kohtaan. Jos tikkuun tarttuu taikinaa, kakku ei vielä ole kypsä. Leikkaa kakkupohja kahtia, anna sen jäähtyä ja tee sillä aikaa täyte.

Pilko ja kiehuttele raparperia, inkivääriä ja sokeria, kunnes raparperi hajoaa. Poimi inkivääripalat pois ja jäähdytä. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja sekoita sen joukkoon rahka. Levitä toisen kakkulevyn päälle ensin raparperihilloketta ja sitten osa valkosuklaa-rahkasta. Paina toinen kakkulevy päälle ja levitä sille loput valkosuklaa-rahkasta. Voit koristella kakun saman tien tai ottaa mansikat mukaan piknikille ja viimeistellä kakun siellä. Kakku paranee vanhetessaan, eli voit tehdä sen jo edellisenä päivänä valmiiksi jääkaappiin.

Myönnetään, että nämä eväät vaativat vähän viitseliäisyyttä. Voin kuitenkin taata, että vaivannäkö palkitaan ihailevin katsein ja tyytyväisin huokauksin. Saattaa myös olla, että naapuriviltillä iskee annoskateus.

ps. Muista pakata mukaan myös aurinkorasva!

Kun kaksi ruokaihmistä lähtee mökille, tärkeintä on saada mahtumaan mukaan tarpeeksi ruokaa. Kaikesta muusta karsitaan, ruuasta ei koskaan. Mökkireissun suunnittelu alkaa reseptien selailusta ja ostoslistan laadinnasta. Kuinka paljon perunoita tarvitaan? Montako pulloa viiniä? Millainen keittiö meitä odottaa ja mikä on sen varustus? Toimiiko grilli? Onko paistinpannua, entä raastinrautaa? Löytyykö kaapeista suodatinpusseja tai perusmausteita?

Matkustusväline toi omat rajoitteensa, sillä moottoripyörän laukkuihin ja selässä oleviin reppuihin ei suurta omaisuutta mahdu. Kotoa pakkasimme mukaan perusmausteet ja muutaman bonuspurkin, kuten kardemummaa, sumakkia ja chilisuolaa. Sivutaskuihin sulloimme vaaleaa balsamicoa, sitruunoita, tuoretta inkivääriä ja valkosipulia. Minigrip-pusseihin sujautettiin risottoriisiannos, avattu kuskuspaketti, sopiva määrä sokeria, pähkinöitä ja manteleita sekä valmis jauhosekoitus ohrarieskaa varten. Jääkaapista mukaan lähti 10 luomumunaa ja hedelmäkulhosta tummuneet banaanit. Viljelysäkeiltä poimittiin reppuun nippu raparperia. Note to self: ota kuva mukaan pakattavista aineksista, saat muistilistan seuraavalle kerralle!

Alkosta etsittiin muovipulloviinejä. Mitä vähemmän painoa pyörän päällä, sen parempi. Vaihtoehtoja olikin yllätten useampi ja koriin valikoitui kolme litran pulloa, yksi kutakin lajia, valkoista, punaista ja roseeta. Ja tietenkin skumppaa, lasipullossa.

Ensimmäinen kauppastoppi tehtiin Porvoossa. Meillä oli kaksi ostoslistaa, toinen isompaa kauppaa varten ja toinen kyläkauppaan, josta oli kävelymatka lähtösatamaan. Kaikki ostokset eivät olisi millään mahtuneet pyörän kyytiin, siksi monimutkainen logistiikka. Harmitti hiukkasen, että oli sunnuntai, emmekä päässeet hyödyntämään Porvoon lihakauppojen tiskejä. Possu, naudan luomujauheliha, kanafileet, lohi, makkarat, leivät, leikkeleet ja juustot oli siis ostettava markettitavarana. Myös mansikat ja nektariinit mahdutettiin mukaan. Apteekista haettiin punkkipihdit ja kyypakkaus, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Emme tienneet millainen valikoima kyläkaupalla oli, mutta päätimme silti ostaa sieltä tilaa vievimmät raaka-aineet, kuten maitotuotteet, säilykkeet, kasvikset ja hedelmät. Sillä mennään, mitä saatavilla on. Kyläkauppias yllätti positiivisesti, sillä vihannestiskillä oli jopa parsaa. Sen lisäksi koriin kerättiin tomaattia, kurkkua, parsakaalia, retiisejä, salaattia, perunaa, sipulia, voita, jugurttia, maitoa, kermaa, tomaattimurskaa, pastaa, oliiviöljyä, kahvia, teetä ja suodatinpusseja, jotka olivat unohtuneet kotiin.

Matka kaupalta satamaan ajettiin kauppakasseja käsissä roikottaen. Olimme henkisesti varautuneet useamman kilometrin täydennyskauppareissuun soutaen, mutta vuokraisäntä kertoi, että myös lähimmästä poukamasta (800 metrin päässä saaresta) pääsee kävellen kauppaan. Jos jotain unohtui, apu olikin lähellä.

Mökkikeittiön varustelu oli odotettua parempi. Iso jääkaappipakastin, kahvinkeitin, tuplaleveä leivänpaahdin, maustekaapissa suola- ja pippurimyllyt. Suodatinpussejakin oli, tottakai. Viinilasit, vino pino posliinilautasia ja riittävästi aterimia. Peräti kaksi paistinpannua ja se raastinrauta. Grilli toimi kaasulla. Juomavesi kannettiin sisään ovenpielessä olevalta vesipisteeltä. Ehkä me pärjätään.

Aamuisin keitettiin kahvia, teetä ja kananmunia. Pöytään katettiin kurkku-juustovoileipiä ja luonnonjugurttia hedelmien, marjojen ja pähkinöiden kera. Puettiin päälle sen verran, että tarkeni syödä ulkona. Vaikka manteretta hellisi helle, merellä ja saaressa on vilpoisempaa. Aamiaispöytään paistoi silti aurinko, joka ikinen aamu. Kun vatsa oli täynnä alkoi seuraavan aterian suunnittelu.

Miksiköhän se muuten on niin, että kotona tiskaaminen on maailman puuduttavinta hommaa, mutta mökillä tuosta askareesta nauttii? Jokseenkin epäloogista, sillä mökkioloissa se on paljon vaivalloisempaa. Pitää lämmittää vesi, sohlata vatien kanssa, kantaa astioita ulos ja sisään, keittää lisää vettä, kuivata käsin ja siltikin astioihin jää hienonhieno rasvapinta. Kaiken tämän keskellä kuitenkin laulattaa.

Mökillä olisi aikaa hifistellä, mutta mieli hakeutuu perusasioiden äärelle. Grilli, liha ja salaatti. Kylkeen lasi viiniä. Yksinkertainen ja aina toimiva resepti. Possua ja parsaa. Kanaa ja parsakaalikuskusia. Lohta ja tomaattisalaattia. Jauhelihapihvejä ja appelsiini-sipulisalaattia. Grillimakkaraa ja sinappia. Sateisena päivänä perinteistä bolognesea.

Muutamaa reseptiä oli kuitenkin pakko kokeilla, nimittäin Haarukkavatkaimen raparperi-lohileipiä ja savulohitäytteisiä nokkoslettuja.

Flatbread-taikinaan meillä ei ollut aineksia, sillä jauhot ja hiiva odottivat vielä täydennyskäyntiä kyläkaupalla, mutta vaalea, grillissä käytetty leipä, oli korvikkeena mitä mainioin. Raparperin suikaloiminen juustohöylällä meinasi viedä tämän kokin hermot, kuorimaveistä kun keittiöstä ei löytynyt. Etikan tilalle holautettiin balsamico-kastiketta, samalla vähennettiin sokerin määrää. Pikkelöintiin tuo kastike ei tietenkään ole paras mahdollinen, mutta lopputulos oli kuitenkin mukavan maukas.

Mökin ympäristössä oli nokkospuska jos toinenkin, niinpä nokkoslettuneitsyys oli pian mennyttä. Taikinan perusreseptin googletin Hesarin ruokasivuilta, mutta olosuhteet pakottivat soveltamaan sitäkin jonkin verran. Kahdelle alla oleva puolen litran taikina on liikaa, joten puolet siitä säästettiin myöhemmin paistettaviin makeisiin lettuihin.

Nokkosletut savulohitäytteellä (4 nälkäiselle)

5 dl nestettä, meillä oli 2 dl hyla-maitoa ja loput vettä
3 munaa
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl sokeria
(2 rkl voisulaa)
1-2 l tuoreita nuoria nokkosia
Täyte: vuohenjuustotuorejuustoa, ruohosipulia ja savulohta

Kerää ja ryöppää eli kiehauta nokkoset runsaassa vedessä. Jäähtymistä voi nopeuttaa jäävedellä. Puristele kuiviksi ja pilko silpuksi. Sitten vaan kaikki lettutaikinan ainekset (paitsi ne nokkoset) sekaisin ja taikina turpoamaan puoleksi tunniksi. En jaksanut sotkea sulatetun voin kanssa, joten jätin sen pois, eikä haitannut ollenkaan.

Nokkoset voi lisätä taikinaan tai heittää suoraan pannulle ja kaataa taikinan päälle. Minä heitin neljäsosan niistä pannulle voin kanssa ja valuttelin taikinan hissuksiin nokkosten lomaan. Puolikkaasta taikinasta tuli tällä tekniikalla neljä isoa lettua. Sivele tuorejuustoa letulle, lisää sopivasti savulohta ja silppua päälle ruohosipulia.

Makeisiin lettuihin voit keitellä täytteeksi raparperi-inkiväärihillon. Pilko pari vartta ja heitä ne kattilaan. Raasta joukkoon pieni pala inkivääriä. Lisää pari lusikallista sokeria ja puoli desiä vettä ja keitä, kunnes raparperi hajoaa. Vatkaa kaveriksi sokerilla ja kardemummalla maustettua kermavaahtoa.

Mökkilomalla illallisravintolan pöytä on juuri siinä, mihin satut takapuolesi laskemaan – laiturilla, rantakalliolla tai sammalmättäällä. Jokaisessa kattauksessa pääset ikkunapöytään ja maisema salpaa hengen. Seura on parasta mahdollista, tunnelma intiimi, eikä muita asiakkaita ole. Kattona on taivas, valaistuksena laskeva aurinko, taustamusiikkina tiiran huuto ja veden liplatus laiturin alla. Kielen päällä loppuelämän säilyvä makumuisto.

Lyhyenä hetkenä

Puolikuivia tarinoita ruoasta, reissuista ja vähän rakkaudestakin.

savulohi