Ruokakuvausretriitti – ranskalaisia illallisia, viiniä ja valokuvausvinkkejä

Elokuun lopussa pakkasin pakaaseihini muutaman hellemekon, uima-asun ja varvastossut. Vaatteiden lisäksi kassiin löysivät tiensä tietokone, kännykkä, kamera, laturit ja liuta vara-akkuja. Olin lähdössä Ranskan maaseudulle ruokakuvausretriittiin yhdessä yhdeksän muun innokkaan kanssa. Tuoreita raaka-aineita, yhdessä tehtyä ruokaa, paikallista viiniä, auringossa hohtavia värejä ja visuaalista ilotulitusta Happy Hamletin pittoreskissä pihapiirissä kuuden päivän ajan. Kerrankin on aikaa keskittyä valokuvaamiseen kokonaisen viikon ajan – täydellistä!

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

Hallitsen valokuvauksen periaatteet, ja otan mielestäni kelvollisia kuvia ruuasta, ihmisistä ja kaikesta siltä väliltä. Siksi hämmästyinkin, kuinka paljon ruokakuvausretriitti antoi, ja kuinka nopeasti kehityin kuvaamisessa yhden ainoan viikon aikana. Uskalsin vähentää valoa, jaksoin panostaa sommitteluun, maltoin etsiä erilaisia kuvakulmia ja käsitellä rohkeammin kuvia. Ja koska minäkin pystyin siihen, pystyt sinäkin. Listasin muutaman oppimani asian alle, ehkäpä niiden avulla sinustakin tulee piirun verran parempi ruokakuvaaja!

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

Suunnittele ja sommittele!

Pysähdy, ajattele ja sommittele. Älä sohi menemään, vaan mieti, mitä olet tekemässä. Etsi hyvä kuvakulma, siirtele kuvassa olevia asioita ja katso asetelmaa kameran kautta, kunnes olet tyytyväinen kompositioon. Jos kuvaat ihmisiä, puhu kuvattaville ennen kuin painat laukaisinta. Puhuminen hidastaa meneillään olevaa liikettä ja saat todennäköisesti paremman ja terävämmän kuvan.

Hyödynnä tyhjää tilaa, muista kultainen leikkaus ja kolmanneksen sääntö. Käytä tyhjää tilaa korostamaan kuvattavia kohteita. Koko kuvausalan ei siis välttämättä tarvitse olla ripoteltu täyteen kaikkea mahdollista, vaikka runsaudellekin on paikkansa. Kokeile erilaisia tyylejä, mieti, mikä miellyttää sinun silmääsi. Joitan perussääntöjä kannattaa kuitenkin yleensä noudattaa. Sommittele kuva niin, että kuvattava kohde on kultaisessa leikkauksessa tai kolmannesten risteyskohdassa. Käytä hyväksesi kameran näytön ja kännykkäkameran ristikkoa kuvatessasi ja huomioi asia myös rajatessasi kuvaa myöhemmin.

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

Huomaa yksityiskohdat. Katso ympärillesi, tutki tekstuureja ja kiinnitä huomiota yksityiskohtiin, joita on joka puolella. Yksi ruskan värjäämä lehti on usein kiinnostavampi kuin kauempaa kokonaisesta puusta otettu kuva. Käytä suurta aukkoa, tarkenna siihen, mitä haluat korostaa ja anna vähemmän tärkeän taustan rauhassa sumentua.

Leiki väreillä. Kokeile sävyttää kaikki kuvassa olevat astiat, rekvisiitta ja alustat samaan sävyyn. Etenkin vastaväreissä hehkuva ruoka saattaa nousta paremmin esiin, kun taustan värimaailmassa tapahtuu vähemmän. Kokeile valkoista lautasta valkoiselle alustalle ja sinistä siniselle ja vihreää vihreälle.

Kuvausastian koko ratkaisee. Käytä aina pieniä astioita, sillä suuriin on vaikeampaa asetella annosta nätisti. Pienet astiat mahtuvat myös paremmin kuvaan. Astioiden ja raaka-aineiden muodollakin on väliä: pitkulaiset astiat, ohuet ja terävät juustopalat, rullat, pötköt ja kaikki muukin pitkänmallinen kannattaa joko asetella niin, etteivät ne ole kokonaan kuvassa tai sitten murentaa muoto pienemmiksi palasiksi.

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

Valolla ja sen suunnalla on väliä. Kuvaa ruokaa mieluummin vastavaloon tai niin, että valo tulee sivusta. Näin saat kuvaan muotoja, kontrasteja ja kolmiulotteisuutta. Suora auringonpaiste on vaikea kuvattava, joten käytä himmennintä tai vaikka valoverhoja pehmentämään valoa. Tyylejä on monenlaisia, ja välillä kannattaa koettaa kuvata tunnelmallisemmassa valossa. Dark and moody on keikkunut pitkään ruokavalokuvaustrendien harjalla. Lisäesimerkkejä tummemmasta tyylistä voit vakoilla Vaimomatskuu-blogista ja blogin instatililtä.

Järjestelmäkameraa ei aina tarvita, kännykkäkin riittää

Mieti suuntaa ja kuvakulmaa. Kännykkäkuva toimii erityisesti läheltä ja tarpeeksi kaukaa otettuna. Kuva kannattaa ottaa suoraan sivusta tai lintuperspektiivistä – muutkin kuvakulmat saattavat toimia, mutta nämä toimivat varmasti. Kännykkäkuvaamisessakin kannattaa muistaa kunnollinen kuvausasento ja kahdella kädellä operoiminen, varsinkin jos käytät kännykkäkameraa silloin, kun valoa on vähän. Paina kädet kiinni kylkiin ja muista hengittää.

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

Seuraavaksi ärsyttävän helppo jippo, jonka ruokakuvausretriitti minulle opetti. Säädä valotus jo kuvattaessa. Kun tarkennat kännykän kameralla kohteeseen, ilmestyy ruutuun tarkennusneliön viereen viiva, jonka keskellä on aurinko. Vetämällä aurinkoa ylöspäin valotus voimistuu, alas vetäminen taas vähentää sitä. Nerokasta! Miksi kukaan ei kertonut tätä minulle aiemmin?

Jos luonnonvaloa on vähän tai kohde on valaistu pelkillä keinovaloilla, mustavalkokuva saattaa toimia paremmin kuin värikuva. Muuten valmiita filttereitä kannattaa välttää ja säätää kuvaa mielummin jälkikäteen.

Lataa puhelimeesi helppokäyttöinen kuvankäsittelysovellus, kuten Snapseed. Korjaa tarvittaessa kirkkautta, kontrastia, kylläisyyttä ja lämpöä. Poista häiritsevät roskat, korosta niitä värejä, valoja ja varjoja, joiden haluat kiinnittävän katsojan huomion. Vinjetillä, eli kuvan laitoja tummentamalla korostat automaattisesti kuvan keskikohdassa olevia asioita. Kokeile, leiki ja ole luova!

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

Ruokakuvaajan tarpeellisia tavaroita

Kirjoitin kuvauspäivien perusteella itselleni muistilistan asioista, jotka pitäisi hankkia tai muuten vain hoitaa kuntoon. Kirjaan senkin nyt tähän, ehkäpä sinäkin saat listasta ideoita itsellesi.

Ryhdistäydy ja nikkaroi viimeinkin itsellesi uudet kuvausalustat. Käytä maalaamisessa viileitä kalkkivärejä ja mattamaaleja. Muista pinnan rosoisuus, jota voi korostaa esimerkiksi sekoittamalla maaliin hieman hiekkaa. Kunnosta ja maalaa myös vanhat kuvausalustat!

Käytä diffuusoria pehmentämään suoraa luonnonvaloa etenkin juomien kuvauksessa. Vastaavasti, jos valoa on liian vähän, valoa heijastavasta pinnasta voi olla hyötyä. Verkkokauppa.comista kokoontaiteltavan diffuusorin/heijastimen saa alle 50 eurolla.

Tsekkaa erään nimeltämainitsemattoman pikamuotiketjun puuastioiden hinta, laatu ja valmistusmaa. Hanki muutama, jos omatunto ei soimaa liikaa.

Muista myös ruokavalokuvauskilpailut, niihin kannattaa osallistua muidenkin kuin ammattivalokuvaajien. Tsekkaa ainakin Pink Lady Food Photographer -kilpailu!

ruokakuvausretriitti

Bonusvinkki: kun matkustat ulkomaille, kolua paikalliset kirpputorit ja vanhan tavaran liikkeet läpi. Etenkin maaseudun pikkukylistä saatat löytää aarteita ja rouheaa kuvausrekvisiittaa pilkkahintaan. Vai mitä sanotte yllä olevan kuvan astiapinosta, josta Moissacin pikkukaupungin laitamilla sijaitsevan brocanten eli antiikkikirppiksen myyjä pyysi käsiään levitellen kolme euroa?

Ruokakuvausretriitti Happy Hamletissa

Happy Hamletin ruokakuvausretriitti järjestetään myös vuonna 2020. Hintaan kuuluu opetuksen ja valokuvausvinkkien lisäksi majoitus mielettömän kauniissa huoneissa, runsaat ranskalaiset ateriat aamiaisesta illalliseen, viinit, aperitiivit, drinkit ja kaikki ruokajuomat, retkiä viinitiloille ja paikalliselle ruokatorille sekä kirsikkana kakun päällä visiitti yllämainitulle, ruokakuvaajan taivaaksikin kutsutulle antiikkikirppikselle. Retriitin ohjaavat ruokakuvausguru Mari Moilanen ja huippukokki Teresa Välimäki.

Osallistumispaikkoja on rajallinen määrä, joten jos innostuit, klikkaile kipin kapin lukemaan lisää retriitistä – ja ilmoittaudu pian. Sanomattakin on selvää, että suosittelen lämpimästi!

Kameran takana

Olenkohan koskaan maininnut, että kaikki blogissa julkaisemani kuvat on otettu Lumia 1020 -kännykkäkameralla, eikä niitä ole käsitelty rajausta lukuunottamatta mitenkään? No, näin joka tapauksessa on näreet.

Valokuvaus on minun kuppini teetä, mutta jostain syystä en ole koskaan tullut hankkineeksi hienoa ja kallista järjestelmäkameraa. Ensimmäisen kunnon pokkarini sain ylioppilaslahjaksi. Se oli hopeanharmaa Olympus, jossa linssin eteen sai liutettua kannen, vähänkö siistiä! Sitä ennen kuvasin lelukameroilla ja joskus isän filmijärkkärillä. Vuosia myöhemmin ihastuin Canonin pokkareihin ja niistä neljäs taitaa olla nyt laatikon pohjalla.

Suhteeni valokuvaukseen on varsin käytännöllinen. Ennen digiaikaa, kännykkäkameroita, naamakirjaa ja instagramia kuljetin filmipokkaria mukana kaikkialla. Ala-asteella saatoin kuvata pari filmirullallista ihan tavallisina koulupäivinä, kuudennen luokan leirikoulusta Raahen Pattijoella rullia kertyi varmaan neljä. Tilannekuvia kavereista, tylsistä ruotsintunneista ja luokkaretkistä Porvooseen. Valokuvien kehittäminen oli joka kerta yhtä jännittävää, millaisia hetkiä filmille oli tallentunut, kenellä oli rumin ilme ja miltä se ihanin poika näytti paperikuvaan printattuna?

Aikuisena hankin digikameran ja dokumentoin kuororeissut, veneretket, ulkomaanmatkat ja syntymäpäivät. Teetin parhaimmista paperikuvat. Kuvasin jopa muutamat häät. Aika hyvin pokkarikuvaajalta. Kai minulla aina on ollut silmää kuvalle, vaikka kunnon kuvausvermeitä en olekaan koskaan omistanut.

Sitten varsinainen kuvaaminen jäi. En oikein tiedä mikä tappoi tavan – kyllästyinkö vai tuliko siitä liian helppoa ja arkipäiväistä? Satoja ja tuhansia kuvia, mutta ei aikaa käydä niitä läpi. Nykyiset kännykkäkamerat ja valmiit suotimet tekevät jokaisesta kaduntallaajasta vähintäänkin kohtalaisen kuvaajan. Instagram on täynnä ravintola-annoksia, aamupaloja, vauvojen varpaita, auringonlaskuja ja treeniselfieitä. Siinä samassa kuvavirrassa ajelehtivat minunkin otokseni.

Blogin myötä vanha harrastus on nostanut vihdoin päätään. Samoin on tapahtunut kunnianhimolle kuvaajana. Kateudesta vihreähkönä seuraan muiden bloggareiden taidokkaasti valaistuja valokuvia, viilattuja asetelmia ja onnistuneita kuvakulmia. Joillain on jopa vakkarikuvaajia, jotka tallentavat heidän arkeaan. Miten ihmeessä itse yltäisin samaan?

IMG_7031 copy
IMG_7061 copy
IMG_7096 copy
IMG_7100 copy

Siksi olen nyt erityisen innoissani. Potkun persuuksiin antoi Helsingin työväenopiston ruokavalokuvauksen kurssi. Kahden päivän tiivis yhteenveto siitä, miten luonnonvaloa voi hyödyntää, mihin suurentavaa parranajopeiliä voi ruokaa kuvatessa käyttää, kuinka vihannekset saadaan näyttämään tuoreilta pidempään, millä tavoin kastike lisätään annoksen päälle, mihin tarvitaan pinsettejä ja miltä korkeudelta siirappi tulee valuttaa pannukakuille, jotta se näyttää vastustamattoman hyvältä kuvissa.

IMG_0011
IMG_0019
IMG_0009

Tiesittekö, että paremmat pisarat ”kylmän” olutpullon pintaan saa lisäämällä suihkepulloon glyserolia? Tai että kuvattava annos on hyvä koota kuvauspaikalla, sillä siirtämisestä jää aina jälkiä astiaan? Ja että toimivat, mutta silti edulliset valaisuvälineet löytyvät rautakaupan hyllyiltä? En minäkään, mutta nyt olen valaistunut. Ja pian varmasti useita satasia köyhempi, sillä vaikka kännykällä saa kelvollisia kuvia, on kameralla näköjään oikeasti väliä. Myös ruokakuvauksessa.

WP_20160417_12_26_30_Pro
WP_20160417_12_31_47_Pro
WP_20160417_11_11_36_Pro
IMG_7036 copy
WP_20160417_11_17_57_Pro
Tästä lähtien silmäni skannaavat tarkkaan jokaisen vastaantulevan kirppispöydän ja roskalavan, sillä patinoituneita puulevyjä, ruostuneita peltivuokia ja kuluneita pellavapyyhkeitä voi löytyä mistä vaan ja ne kelpaavat kuvausalustaksi ja rekvisiitaksi melkein mihin tahansa ruokakuvaan. Kameraa ei taida kuitenkaan kirppiksiltä löytää. Taidan lotota tulevanakin lauantaina.

ps. Kuten vesileimoista näette, osan näistä kuvista otti kokkausparini Ninarose Maoz, johon tutustuin kuvauskurssilla. Kiitos otoksista ja valloittavasta seurasta ja terkkuja myös muille uusille blogikollegoille!

pps. Paremmiksi kuvaajiksi meitä opasti kokenut ruokakuvaaja ja Kamera-lehden toimittaja Timo Ripatti ja ruokapuolesta vastasi kotitalousopettaja Anne Ponkkonen. Suosittelen syvästi. Tämä jos mikä on vastinetta verorahoille!