Olen jo jonkin aikaa pohtinut ravintolan pyörittämistä satunnaisesti kotonani tai jossain muussa sopivassa tilassa. Sellaisen, jossa olisi korkeintaan kaksi kattausta illassa tai vaikka vain kaksi asiakaspaikkaa romanttisesti kynttilänvalossa. Voisin hyvin myydä muutaman lounasannoksen, samalla kun teen lounasta itselleni. Keittää samalla vaivalla seitsemän litraa linssisoppaa tai paistaa lihapullia kahden sijaan kahdeksalle. Minua kiehtoo myös ajatus Helsingissä vierailevista matkailijoista, sellaisista tyypeistä, jotka haluaisivat kokea illallisen tavallisen helsinkiläisen kotona. Reissaajista, jotka tahtoisivat tutustua rennosti paikalliseen ruokakulttuuriin ja uusiin ihmisiin. Siinä sivussa he saattaisivat saada ruoka- ja ravintolavinkkejä paikkoihin, joita eivät muuta kautta välttämättä löytäisi.

Kotiravintolat ovat olleet kova sana Euroopassa jo pitkään. Itsekin tutkailen reissusuunnitelmia tehdessä mahdollisuuksia syödä yhdessä paikallisten kanssa. Jostain syystä kotikuppilat eivät kuitenkaan ole rantautuneet Suomeen. Syitä ei ole vaikea arvata, sillä ne liittyvät satavarmasti valtakunnassa vallitsevaan byrokratiaan ja hankaliin lupakäytäntöihin, sekä alkoholilainsäädäntöön, joka ei tee ruokajuomien tarjoilusta kovin helppoa. Verottajallakin on ollut sormensa pelissä. Todennäköisesti samoista syistä suomalaisia kotiravintoloita ei näy kansainvälisillä sivustoilla, kuten voulezvouzdiner.com tai mealsharing.com. Sivustot sanoutuvat irti vastuusta ja painottavat, että ravintolan isännän on noudatettava paikallisia lakeja ja säännöksiä.

Viikko sitten Ravintolapäivän puuhamiehet Timo Santala ja Antti Tuomola pistivät pystyyn tiedotustilaisuuden. Pressissä he kertoivat, että viime lauantaina 21.5. viisi vuotta täyttänyt ravintolapäivä on tullut tiensä päähän ja lakkaa olemasta sellaisessa muodossa kuin ruokakarnevaali tähän asti on tunnettu. Tästedes ravintolapäivä on joka ikinen päivä. Siis myös tänään, eilen ja huomenna. Pop up -ravintolan voi avata vaikka saman tien ja täysin laillisesti. (Kuva alla: Lotta Numminen)

Mutta entäs Evira ja verottaja, eikö ketään kiinnosta ja miksei muka lupia tarvita? Elintarviketurvallisuusvirasto eli Evira on antanut siunauksensa pop up -toiminnalle. Eviran mukaan yksityisen henkilön pyörittämä pop up -ravintola ei tarvitse erillisiä lupia, mikäli toiminta on tilapäistä ja tarjolla ei ole erityistä huolellisuutta vaativia riskialttiita ruokalajeja kuten raakaa kalaa tai lihaa. Sushia ja tartaria voi silti tarjota, kunhan tekee asiasta ilmoituksen viranomaiselle vähintään kuukautta ennen. Elintarvikehuoneistolupaa ei siis vaadita, eikä hygieniapassikaan ole tarpeen. Vastuullinen ravintoloitsija toki tutustuu hygieniavaatimuksiin ja huolehtii keittiönsä puhtaudesta joka tapauksessa.

Verottaja taasen kiinnostuu vasta sitten, jos ravintolatoiminnasta saadut tulot jäävät ilmoittamatta tai niiden määrä liikkuu viisinumeroisissa luvuissa. Kuitit pitää säästää ja menot ja tulot kirjata, mutta muuten riittää että ilmoittaa mahdolliset käteen jäävät voitot henkilökohtaisessa veroilmoituksessa muina ansiotuloina. Alv-velvollisuuden raja tulee vastaan vasta kymppitonnin tuolla puolen. Satunnaisella emännöinnillä tuon rajan ylittäminen tuskin on mahdollista. Lisää byrokratian kiemuroista voit lukea ravintolapäivän sivuilta, jossa rautalankaa on taivuteltu varsin havainnollisesti. Myös City-lehden ansiokas artikkeli kannattaa lukea.

Tämän kaiken olen tiennyt jo jonkin aikaa, ainoana esteenä on ollut markkinointikanavan puute. Miten tavoittaa nälkäiset ruokavieraat muulloinkin kuin virallisena ravintolapäivänä? Facebookissa syömään voi kutsua kaverit ja kaverien kaverit, mutta laajempi asiakaskunta jää saavuttamatta. Parhaimmillaan riittää puskaradio, mutta siitäkään ei alkumetreillä juuri apua ole. Santala ja kumppanit ovat luvanneet päivittää restaurantday.org-palvelun kartan jokapäiväiseen käyttöön. Vielä tämä uudistus ei verkkosivuilla näy, toivottavasti muutos tapahtuu pian. Sillä välin pop up -ravintoloille on luvattu näkyvyyttä ravintolapäivän facebook-sivuilla. Kun markkinointi saadaan rullaamaan, väliaikaisen ravintolan perustamisen kynnys madaltuu huomattavasti, ainakin tässä taloudessa.

Kaikesta edellä mainitusta johtuen pääni sisällä on tällä hetkellä hieman ruuhkaa. Ideat sinkoilevat, jakaantuvat ja synnyttävät uusia, ihan hirmuista vauhtia. Olette etuoikeutetussa asemassa, sillä kuulette ensimmäisinä, kun ne konkretisoituvat.

Viisivuotiaan kunniaksi Kalasataman kestikievari tarjoili lauantaina italialaista hääkeittoa ja raparperitiramisua. Aurinko helli kattoterassille saapuneita ruokailijoita niinkin lämpimästi, että välillä piti siirtyä varjoon. Kameraan tallentui vain muutama kuva ja vaikka ne eivät tee minkäänlaista oikeutta onnistuneelle lounashetkelle, dokumentista ne kyllä käyvät. Onnea ravintolapäivä ja pitkää ikää!

ps. Snapchatista on tullut minulle reilussa viikossa jonkinlainen päiväkirjan korvike. Tuoreimpia kuulumisia ja satunnaisia höpinöitä siis myös snäpissä, tunnuksella piapas.