Edellisestä reseptipostauksesta on aikaa. Niinpä päätän tarttua taikinakulhoon ja vaivata kunnon köntin pastataikinaa. Jääkaapissa sattuu olemaan litran purkki punajuurisosetta, joten satokauden kunniaksi leivon perustaikinan sekaan punajuurta. Jamie Oliverin opeilla ei voi mennä harhaan, tai niinhän minä tässä vaiheessa luulen.
Brittiläisen julkkiskokin neuvojen mukaan korvaan pari kananmunaa punajuurisoseella. Lisäilen löysähköön taikinaan hieman lisää jauhoja ja saan aikaiseksi mielestäni varsin mainion sitkoisen ja silkkisen pastataikinapalleron. Kaikki meni tähän saakka oikein hyvin, vaikka väri onkin kaukana Jamien keittokirjan kuvissa esitellystä syvänpurppuraisesta taikinasta.
Kun taikinaköntti on levännyt jääkaapin viileydessä reilun tunnin, aloitan pastakoneen veivaamisen. Pastataikinan koostumus on hyvä, ja vaikka metsäsienistä, ricottajuustosta ja timjamista sekoitettu täyte olisi voinut olla kiinteämpi, ja Kauppakeskus Redin hyvien tekojen kaupasta hissi-smalltalkia vastaan saatu muotti on suoraan sanoen ihan paska, sujuu raviolien valmistaminen silti jouhevasti.
Ennen kiehuvaan veteen upottamista raviolit näyttövät kohtuullisen näteiltä, väriltään valjuilta ja muodoltaan epäsymmetrisiltä, mutta muuten mukiinmeneviltä. Kolmen minuutin jälkeen nostelen raviolit reikäkauhalla lautaselle, ja nauraa räkätän vedet silmissä. Edessäni on annos, joka näyttää kaikin tavoin kasalta keittokinkkua. Päälle valutettu salvialla maustettu valkoviini-voikastike vain pahentaa mielikuvaa, sillä kastikkeen kiilto saa “kinkkuviipaleet” näyttämään siltä, että parasta ennen -päivämäärä on ohitettu kaksi viikkoa sitten.
Maku kuitenkin korvaa kaiken vaivan ja epämiellyttävän ulkonäön. Pasta on sopivan ohutta ja kastike vie kielen mennessään. Että jotain hyvääkin tämänkertaisessa ruokakatastrofissa. Illalla yritän uudestaan ja käytän muotin sijaan perinteistä taikinarullaa. Ulkomuoto muuttuu siedettävämmäksi, mutta keittokinkkumaisuus on silti vahvasti läsnä.
Punajuuriraviolit vaativat siis vielä toistokertoja, joten reseptin julkaiseminen jääköön toistaiseksi hamaan tulevaisuuteen. Sen sijaan tarjoilen teille takuuvarman ja nopean sunnuntaibrunssiruuan, sillä lupaus on lupaus – resepti teidän tulee saaman. Tässä tulee Jennin ja Saaran Brunssikirjan reseptin pohjalta mukaeltu israelilainen tomaattikastikkeen ja kananmunien taivaallinen liitto eli shakshouka!
Shakshouka sopii helppoudessaan ja ruokaisuudessan paitsi brunssipöytään myös mökkiolosuhteisiin tai miksei jopa retkikokkailuun. Tarvitset nimittäin vain paistinpannun, veitsen ja leikkuulaudan tai vastaavan. Raaka-ainelista on pitkähkö, mutta ruoka on oikeasti yksinkertainen ja ihana. Tulisuutta voit säädellä chilien määrällä ja mausteitakin voi muunnella omien mieltymysten mukaan. Ainoa vaara on pohjaan palaminen, mutta muuten tämä ruoka onnistuu satavarmasti.
Sunnuntaibrunssin Shakshouka (gluteeniton)
1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
2 paprikaa
oliiviöljyä
2 tl juustokuminaa
1 tl savupaprikajauhetta
Muutama kuivattu chili maun mukaan
1 tl sokeria tai hunajaa
suolaa
1 tlk tomaattimurskaa
1,5 dl vettä
1 tlk kikherneitä
4 kananmunaa
mustapippuria
200 g fetaa
tuoretta korianteria
Silppua sipulit ja pilko paprika. Kuullota sipulisilppua ja paprikoita pannulla öljyssä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia tai kunnes ne pehmenevät. Lisää kaikki mausteet, tomaattimurska ja kikherneet. Huuhtele tomaattitölkki 1,5 desillä vettä ja kaada se pannulle. Anna hautua rauhassa vartin verran.
Tee sitten kastikkeeseen neljä koloa ja riko niihin kananmunat. Peitä pannu kannella ja kypsennä, kunnes valkuaiset kiinteytyvät. Murustele päälle reilulla kädellä fetaa, rouhaise mustapippuria myllystä ja revi koristeeksi korianterin tai muun suosikkiyrttisi lehtiä. Syö shakshouka leivän kera tai sellaisenaan. Myös riisi toimii hyvin shakshoukan kanssa.
Tsemppiä, onnistumisen iloa ja maukkaita ruokahetkiä viikonloppuun!
