Viisaan viininystävän vastuulliset valinnat

Kaupallinen yhteistyö: S-ryhmän ravintolat / Raflaamo

Kauas on tultu niistä ajoista, kun kyykättiin alimmalta hyllyltä se edullisin chileläinen. Tuijotettiin hintaa ja mahdollisesti väriä, lihalle perinteisesti punainen ja kalalle viileä valkoinen. Kuohuvaa nautiskeltiin muuten vaan ja rose kuului ainoastaan valoisiin kesäiltoihin. 2010-luvulla kaikki on toisin. Ravintoloissa istuu tiedostavia asiakkaita, ja alkoholiliikkeiden henkilökunnan osaamista testatataan joka päivä. Ilmastonmuutoksen aikakaudella etsitään vegaanista tai vähähiilistä vaihtoehtoa, suositaan luomua tai biodynaamista ja vaaditaan reilua kauppaa.

vastuulliset viinit

Niin teen minäkin, enkä pelkästään viinien kanssa. Vastuullisuudesta on punottu valintojeni punainen lanka, sitä seuraan ruokaostoksilla, vaatekaupassa, viinihyllyillä ja etenkin ravintoloissa. Haluan tietää, mitä lasiini kaadetaan ja lautaselleni päätyy. Mietin, missä oloissa viini ja ruoka on tuotettu, onko viljelyn vaikutukset ilmastoon otettu huomioon, mistä kaukaa raaka-aineet on kuljetettu ja mikä niiden hiilijalanjälki mahtaa olla. Viini ei ole koskaan vähäpäästöisin valinta, mutta kuluttamalla luomua ja kestävän kehityksen periaatteilla valmistettuja juomia, voi vaikuttaa siihen, miten maailma tulevaisuudessa makaa ja mihin suuntaan tuotanto kehittyy.

Viinien vastuullisuus on nostettu valokeilaan myös S-ryhmän ravintoloissa, sillä seuraavan vuoden ajan kolme neljästä asiakasomistajaviinistä on vastuullisesti tuotettu. Vastuullisemmat vaatimukset viineille asetettiin jo valintaprosessin alussa, eli tällä kertaa kisaan hyväksyttiin vain juomat, joiden tuotannossa vastuullisuusnäkökulma oli huomioitu. Luomusta, biodynaamisuudesta, reilusta kaupasta ja kestävän kehityksen mukaisista tuotantotavoista sai lisäpisteitä. Päätökselle on syytä nostaa hattua kerran jos toisenkin, sillä vastuullisuusteko on Suomen mittakaavassa kunnioitettavan suuri. Asiakasomistajaviinejä nimittäin myydään puoli miljoona pulloa vuodessa.

vastuulliset viinit

Näillä kriteereillä voittajiksi valikoituivat pohjois-italialaisen Cielo e Terran Ekuò-luomuviinit Veneton viinialueelta. Asiakasomistajahintaisena samppanjana jatkaa tuttuun tapaan Nicolas Feuillatte. Roseviiniä ei valikoimassa tänä vuonna nähdä siitä yksinkertaisesta syystä, että vastuullisesti tuotetut ja hyvällä hinta-laatusuhteella varustetut vaaleanpunaiset luomuviinit ovat valintaraadin mukaan kiven alla. Samppanjalla yhtälö on vieläkin vaikeampi.

Kiertotalouden ja paremman maailman puolesta, ilmastonmuutosta vastaan

Istun kuuntelemassa Ekuò-viinien maahantuojan puheenvuoroa kaupungin kattojen yllä, Sokos Hotel Vaakunan saunakabinetin terassilla. Teeman mukaisesti pöytiin on kerätty luonnonkukkia ja maljakkoina toimivat käytetyt viinipullot. Ruokatarjoilu on kasvispainotteinen ja osittain vegaaninen. Aurinko paistaa ja puitteet ovat muutenkin viimeisen päälle kunnossa.

vastuulliset viinit

vastuulliset viinit

Neljännessä polvessa toimivan perheyrityksen viinit valmistetaan luomuviljellyistä rypäleistä niin, että luonto kuormittuu mahdollisimman vähän. Kemialliset torjunta-aineet ja lannoitteet ovat pannassa, ja viinin luontaisten sulfiittien määrää on tavanomaisiin viineihin verrattuna rajoitettu. Hienoa ja eritoten vastuullista on sekin, että Ekuò-viinien taustalla on hyväntekeväisyysjärjestö, joka jakaa osan jokaisen myydyn viinipullon hinnasta mm. syrjäytymisuhassa olevien nuorien opiskelun tukemiseen ja työllistymiseen. Jälleen yksi syy lisää valita viinilistalta vastuullisempi vaihtoehto.

Maailmanpelastajaluonteeni ilahtuu, kun kuulen, että myös pakkausten hiilijalanjäljen minimointia on ajateltu. Ekuòn puna- ja valkoviinit on pullotettu kevyimpiin mahdollisiin lasipulloihin, joiden paino on maksimissaan 420 grammaa. Mitä kevyempi pullo, sitä pienempi kuljetusaikainen polttoaineen kulutus. Myös viinit maahantuova Winestate on lisännyt lusikkansa soppaan ja kuljetuttaa viinit Italiasta Suomeen meriteitse. Vaikka rahtialusten päästöt ovat samaa luokkaa kuin lentämisen, viinit saadaan kuljetettua todennäköisesti suuremmissa erissä, ja kasvihuonekaasut pulloa kohden ovat näin ollen pienemmät.

vastuulliset viinit

Kuplajuomiin mieltynyt suuni tykästyy erityisesti kuohuvaan, Garganega ja Chardonnay -rypäleistä valmistettuun Ekuó-kuohuviiniin. Se sopii moneen menoon: skoolattavaksi, aperitiiviksi tai salaattien ja kasvisruokien kaveriksi. Vähän kursaillen käyn pyytämässä pienen lisäkaadon ja ihailen korkeuksista avautuvaa kesäistä Helsinkiä.

Luomua, biodynaamista vai reilua kauppaa?

Lopuksi saamme tiiviin tietopaketin vastuullisista vaihtoehdoista. Biodynaamiset viinit ovat aina luomua, mutta ne käyvät tiukemman seulan läpi. Viinitilalle asetetaan vaatimuksia, jotka harva tuottaja täyttää. Tilan tulee olla itsenäinen tuotantoyksikkö. Sen alueella tulee pitää eläimiä ja viljellä kasveja niin, että ne ovat symbioosissa toistensa ja maaperän kanssa. Minkäänlaiset kemialliset lannoitteet, torjuntamenetelmät tai lisäaineet eivät ole sallittuja.

vastuulliset viinit

Reilun kaupan tunnuksella merkityn viinin tuotannossa on kiinnitetty huomiota etenkin viljelijän ja työntekijöiden olosuhteisiin. Kaikille osapuolille maksetaan oikeudenmukainen korvaus tehdystä työstä ja noudatetaan työolosuhteita valvovia kansainvälisiä sopimuksia ja kansallisia lakeja. Euroopassa viinitilat ovat tarkan valvonnan alla, eikä laiminlyöntejä juurikaan ole, mutta maailmalla tilanne saattaa olla toinen.

Viinin vegaanisuuteen kiinnitetään toistaiseksi erityistä huomiota vain täällä Euroopan pohjoisimmassa kolkassa. Viini itsessään on tuotteena tietysti kasviperäinen, mutta sen kirkastamisessa saatetaan käyttää liivatetta, maitoproteiinia tai munanvalkuaista. Valmistusprosessi voidaan kuitenkin hoitaa myös ilman eläinperäisiä aineita. Moni viinintuottaja näin tekeekin, mutta ei ymmärrä tai näe tärkeäksi ilmoittaa asiasta etiketissä tai erillisellä tunnuksella. Varmasti vegaanisen viinin tunnistaa myymälässä veg- tai vegan-tunnuksesta, ravintolassa vegaanisia vaihtoehtoja kannattaa tiedustella sommelierilta.

vastuulliset viinit

Jaloillaan äänestäminen on yksi tehokkaimmista keinoista vaikuttaa markkinoihin ja siihen, millaisia tuotteita meille tulevaisuudessa tarjotaan. Kysyntä kasvattaa painetta siirtyä kestävämpiin tuotantotapoihin myös viinitarhoissa ja maatiloilla. Valitse siis viisaasti ja suosi vihreämpiä viinejä!

Lue lisää vastuullisista viineistä ja kestävästä viinintuotannosta Raflaamon sivuilta.

Ps. Muistathan, että alkoholin mainitseminen kommenteissa kaupallisen yhteistyön yhteydessä on Suomen lainsäädännön mukaan kiellettyä, joten keskitytään siis keskustelemaan vastuullisista valinnoista yleisemmällä tasolla!

Helteinen Madrid ja kaupungin paras sangria

Viikko ennen lähtöä Madridiin seurasin sääennusteita kauhunsekaisin tuntein. Helsingissä satoi vettä ja mittari näytti 10 astetta, samaan aikaan Madrid paistatteli 35 asteen helleaallossa. Matkalaukkua pakatessa oli pakko muistuttaa itseään muutaman minuutin välein, että tällä reissulla ei todellakaan tarvita pitkiä housuja, sukkiksia eikä villatakkia. Puolentoista viikon vaatekerrat mahtuivat heittämällä upouuteen lentolaukkuun.

Teoriassa oli mahtavaa päästä lämpimään, maalata varpaankynnet kirkkaanpunaisiksi, sujauttaa sandaalit jalkaan ja pujahtaa hellemekkoon, mutta tiesin kokemuksesta, että käytännössä tilanne on toinen. Johtuneeko lappilaisista geeneistäni, mutta kuumuus ei pitemmän päälle tunnu mukavalta. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ulkoilman lämpötila lähestyy ihmisen luonnollista ruumiinlämpöä, alkaa ahdistaa.

kesävarpaat

Sisämaan kaupungissa paahdetta pääsee pakoon vain ilmastoituihin sisätiloihin. Varjossa on hieman helpompi hengittää, mutta hiki virtaa silti ja päässä heittää. Ei auta, vaikka suolatasapainosta ja nesteytyksestä kuinka pitää huolta, kroppani ei viihdy porottavan auringon alla. Minulle riittävät 25 asteen helteet. Siksi en harrasta rantakohteita, eikä Thaimaan suuntakaan ole koskaan houkutellut.

Ensimmäisinä päivinä yritimme sitkeästi sietää lämpöaaltoa, mutta pian opimme olemaan kuten paikalliset. Kulkemaan Madridin katujen varjoisia puolia, pakenemaan keskipäivän aurinkoa Reina Sofian miellyttävään viileyteen tai puiston suurten lehtipuiden varjoon ja viettämään siestaa ilmastoidussa Malasañan vuokrakattohuoneistossamme. Ja suurkuluttamaan sangriaa. Kaupungin parasta janojuomaa etsittiin kauppahalleista, tapasbaareista ja kattoterasseilta.

mercado san Anton kattoterassi

sangria mercado san Anton

mercado san Anton rooftop

Mercado de San Antonin terassi oli tyhjä, enkä yhtään ihmettele miksi. Kukaan järkevä ihminen ei hakeutuisi katolle kuumimman keskipäivän aikaan, kun aurinko porottaa niskaan suoraan ylhäältä eikä varjonpaikkoja ole. Paitsi tietysti kaksi suomalaista suorittajaa, jotka halusivat nähdä kaiken heti ensimmäisenä päivänä. San Antonin sangria tarjoiltiin jättimäisistä laseista, pilleillä, joissa oli jatkopalat (saako semmoisia Suomesta?). Punainen juoma oli meidän makuumme liian makea ja alkoholipitoinen, mutta lisäpisteitä ropisi hedelmistä, joita oli heitetty sekaan reilulla kädellä.

madrid azotea del circulo kattoterassi

madrid azotea del circulo kattoterassi

Seuraava testisetti nautittiin Círculo de Bellas Artesin kattoterassilla. Edellisestä viisastuneina olimme liikkeellä myöhään iltapäivällä ja sen huomasi. Väkeä oli paljon, vaikka terassille on neljän euron pääsymaksu, mutta onneksi tekonurmelta löytyi pieni varjoisa kulmaus meillekin. Kattoon ja seiniin oli kiinnitetty pienet suuttimet, jotka sumuttivat viilentävää vettä kuumuudessa kärvistelevien asiakkaiden helpotukseksi.

Baarimikko sekoitti sangriat nenämme edessä, joten osasimme aavistaa, mitä tuleman piti. Kunnon loraus likööriä, vähän punaviiniä ja loput sitruunalimpparia. Parempaa kuin San Antonissa, mutta makeaa silti, aivan liian makeaa. Ja liian vähän hedelmiä. Näköala kuitenkin kompensoi, allamme levittäytyi koko kaupunki kaikessa komeudessaan. Kattojen yläpuolella yllätyimme, miten matala ja tasainen Madridin siluetti onkaan, vain muutama rakennus erottui kaupunkikuvasta.

madrid azotea del circulo kattoterassi

madrid azotea del circulo kattoterassi

sangria azotea del circulo kattoterassi

Kolmas versio kesäisestä juomasta valmistui airbnb-asunnon jääkaapissa. Kolmen euron punaviinipullo kaadettiin kattilaan yhdessä appelsiini- ja sitruunalohkojen kanssa ja annettiin tekeytyä helteisen päivän ajan. Ennen tarjoilua sangriaa jatkettiin lähikaupasta ostetulla kivennäisvedellä, jonka piti olla maustamatonta, mutta osoittautuikin sitruunaiseksi kuplajuomaksi. Tuhansien askelten, kymmenien kenkäkauppojen, painostavan kuumuuden, hikisen iltapäivän ja kylmän suihkun jälkeen meillä oli käsissämme voittaja. Myöhemmin tuunasimme juomaa vielä roseviinipullon jämillä.

Sangria kotiterassilla

sangria kotiterassilla

Joku saattaisi nyt viisastella, että eihän tuo sekoitus ole sangriaa nähnytkään. Viisastelija on tavallaan oikeassa. Perinteisesti sangrian reseptiin tulee jotakin likööriä, tujaus brandya ja jopa sokeria, eikä sitä välttämättä jatketa alkoholittomalla kuplajuomalla vaan esimerkiksi cavalla. Perinteisemmän sangrian ystävät ohjaan New York Timesin ruokasivuilta omimaani ohjeeseen, mutta jos kaipaat vähäalkoholista vaihtoehtoa kesäjanoon, suosittelen Madridin kuumuuteen kehittelemäämme riisuttua versiota.

sangria omalla terassilla

Resepti on ehkä lähempänä tinto de veranoa kuin sangriaa, mutta nimettäköön se tässä kuitenkin jälkimmäiseksi, sillä sangria taitaa meille suomalaisille olla se tutumpi juomasekoitus. Tinto de veranon ei myöskään tarvitse tekeytyä, kun taas tämän ohjeen juju on nimenomaan makujen syventäminen hedelmien kera jääkaapissa.

Kesäisen raikas sangria

2 osaa halpaa punaviiniä (esim. Riojan alueelta)
1 osa halpaa roseviiniä
3 osaa sitruunalla maustettua kivennäisvettä (tai sitruunalimsaa)
appelsiinia, sitruunaa, nektariinia, ananasta, mansikoita tms.
(tujaus brandya tai konjakkia)
jäitä

Tarkista ensimmäiseksi, että pakastimessa on jäitä. Jos ei ole, kiireen vilkkaa jääpalamuotit vettä täyteen ja jäätymään. Pilko sitten isoon kannuun, kulhoon tai vaikka kattilaan runsaasti hyvin pestyjä hedelmiä. Kaada päälle punaviini ja rose ja anna tekeytyä viileässä vähintään pari tuntia. Jos haluat juomaan terävyyttä, lisää tujaus brandya tai muuta tiukempaa tavaraa.

Ota iso lasi ja annostele sen pohjalle runsaasti jäitä. Kaada viilentynyttä viiniä puoleen väliin lasia, nostele mukaan myös hedelmiä ja lisää kivennäisvesi. Makeuden määrää voit säädellä kuplivalla: jos tykkäät makeasta, käytä esim. Spritea, jos taas sokeri ei ole sun juttu, voit lisätä jopa maustamatonta kivennäisvettä. Minun mielestäni sangriaan sopii parhaiten kevyesti sitruunainen, maustettu kuplavesi.

raikas sangria

Ensimmäisen itse tehdyn sangriakannullisen jälkeen ymmärsimme jatkossa tilata janojuomaksi tinto de veranoa. Siinäkin on riskinsä, sillä joissain paikoissa se tuotiin pullotettuna versiona, joka ei tietenkään maistunut samalta kuin varta vasten sekoitettu drinkki. Toisaalta, 34 asteen helteessä juoman laadulla ei ole niin suurta merkitystä. Kunhan se on kylmää.

Ollaanko tämä kesä näin?

Loma! – se on täällä ja näkyy myös postausten tahdissa. En halua istua koneen ääressä etenkään silloin, kun aurinko paistaa ja kaupunki on täynnä koettavaa. Sadepäivätkin vietän mieluiten kylki kyljessä peiton alla, bonusseurana hyvä kirja ja irtokarkkipussi. Sallittakoon siis satunnainen blogihiljaisuus meille kaikille. Menkää tekin ulos, kesä ei odota!

taivas

Kaveriksi voitte ottaa vaikka termarillisen punaista juomaa.

Red Sangria (by NY Times)

1 pullo punaviiniä
1,5 appelsiinin mehu
1 sitruunan mehu
1 limen mehu
1,2 dl espanjalaista brandya (myös Jallu käy)
0,6 dl Triple seciä tai muuta sitruslikööriä
1 omena
1 päärynä
1 kanelitanko
puolikas pullo cavaa tai vaikka kuivaa siideriä (0,33 riittää)
jäitä

Punkkuna toimii erinomaisesti n. 8 euron espanjalainen Radio Boca (tämä ei ole mainos, viiniä vain sattuu olemaan omassa kaapissani ja rypäle on alkuperäisen reseptin suosittelema garnacha). Kuori ja pilko hedelmät, purista sitrusten mehu. Yhdistä kaikki muut ainekset paitsi skumppa/siideri ja anna muhia kylmässä ainakin 4 tuntia, yönkin yli voi makuja tasata. Lisää ennen tarjoilua jäät ja kuplat. Kielenvievää, tämäkin!

mopo

Tää jättää nyt blogin hetkeksi oman onnensa nojaan ja hyppää moottoripyörän pakkarille reilun viikon ajaksi. Pois alta risut ja männynkävyt!