Olen mestari suunnittelemaan. Listaan ideoita post-it-lapuille, kirjaan tavoitteita ja to do -luetteloita vihkoon, muistikirjaan, kännykkään tai satunnaisille paperilapuille – siihen mikä käsillä juuri sillä hetkellä sattuu olemaan. Stressi hellittää samaa tahtia kuin ideat piirtyvät paperille. Ajatukset eivät enää sinkoile päässäni sattumanvaraisesti sinne tänne, syke tasaantuu ja kierrokset laskevat.
Tiedän, ettei oikeastaan mikään ole mahdotonta, jos niin päättää. Ottaa päivän kerrallaan, eikä haukkaa liian suurta palaa kerralla. Etenee kohti tavoitetta, pienin askelin. Epävarmasti, mutta päättäväisesti. Helposti sanottu, hiukan hankalammin tehty. Etenkin niinä päivinä, kuin sisäinen ääni alkaa epäillä ja kyseenalaistaa tai käskee ripustamaan hanskat naulaan.
Tämän vuoden aikana aion silti saada paljon aikaan. Niin paljon, ettei minun enää tarvitse vuoden osittaisen opintovapaan jälkeen palata kokoaikaiseen päivätyöhön. Suunnitelmilla on tapana toteutua silloin, kun niistä uskaltaa puhua ääneen. Kun avaa suunsa, maailma vastaa. Siksi uskaltaudun jakamaan tavoitteeni tässä ja nyt, vaikka se pelottavaa onkin.
Aion aloittaa podcastin. Puhua asioista, jotka minulle ovat tärkeitä. Haastateltavat vieraat ja näkökulmat on jo mietitty ja käsikirjoituksen runko lähes valmis. Samalla mietin, miten ihmeessä otan haltuun tarvittavan tekniikan? Kysymysmerkkejä on kymmenittäin, kuten millainen mikrofoni pitäisi hankkia? Entä alusta ja jakelukanava? Opinko editoimaan? Ja kuuntelisiko ohjelmaa ylipäänsä kukaan?
Aion avata kotiravintolan. Kokata muillekin kuin meille kahdelle. Tavata uusia ihmisiä, tutustuttaa ulkomaalaisia suomalaiseen ruokakulttuuriin ja syödä yhdessä tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Mutta keksinkö helposti toteutettavan, riittävän edullisen ja houkuttelevan menukokonaisuuden? Miten testaan ruokalistaa ja missä mainostan? Rajoittaako Suomen alkoholipolitiikka toimintaa? Tuleeko kukaan? Tulisitko sinä?
Aion kehittää blogia ja ansaita osan toimeentulostani sen avulla. Tavoilla, jotka sopivat blogini henkeen ja nojaavat alan eettiseen koodistoon. Panostan sisältöön, tekniseen toimivuuteen ja hakukoneoptimointiin, verkostoidun ja luon hyödyllisiä kontakteja. Astun mukavuusalueeni ulkopuolelle ja olen yhteydessä yrityksiin, joiden tuotteet tai palvelut saattaisivat sopia blogini pirtaan.
Aion päivittää työkalut. Ostaa valovoimaisemman objektiivin kameraan, hankkia vihdoinkin jalustan ja tarvittavat valot. Aion kierrellä kirpputoreja ja ostaa ruokakuvausrekvisiittaa. Ja elää säästeliäästi, että kaikkeen edellä mainittuun olisi varaa.
Aion siivota kotini tavaroita pursuavat nurkat. En konmarita, mutta hankkiudun eroon turhasta tavarasta – opiskeluaikaisista muistiinpanoista, kulahtaneista vaatteista ja kirjoista, joita en koskaan tule toista kertaa lukemaan.
Suunnittelussa saatan olla mestari, mutta toimeen tarttuminen on välillä tahmeaa, kun ei oikein tiedä, mistä mikin urakka pitäisi aloittaa. Tänä vuonna olosuhteet ovat erityisen otolliset, aikaa on riittämiin ja motivaatio kohdallaan. Tammikuussa aloitettu bullet journal täyttyy pienistä, mutta merkityksellisistä askelista. Sanokaa minun sanoneen: tänä vuonna tapahtuu hyviä asioita.
Jos kuitenkin kävisikin niin, ettei yksikään yllä luetelluista tavoitteista täyttyisi, aion siitä huolimatta tehdä edelleen hyvää ruokaa, reissata ja rakastaa. Kertoa tarinoita ja jakaa elämäni lyhyitä hetkiä teidän kanssanne. Siitä olen sataprosenttisen varma.