Viikonloppuna tehtailimme tuorepastaa. Ravioleja, tortellineja ja tagliatelleä. Jauho pöllysi ja pastakone lauloi. Veivi natisi ja sileä pastataikina taipui koneen telojen välissä. Kurpitsat paahtuivat uunissa ja veitsi silppusi parvekepuutarhan viimeisiä basilikapuskia.

Edellisen kerran väänsin pastakoneen kampea ehkä kuusi tai seitsemän vuotta sitten. Joulupukille kirjoittaminen oli tuottanut tulosta ja valkoparran paketista paljastui uutuuttaan kiiltävä kapine. Seuraavina kuukausina Laivanvarustajankadun pikkukeittiössä kokattiin pastaruokia antaumuksella ja olan takaa.

Kun parisuhde päättyy 11 yhteisen vuoden jälkeen, lusikoita riittää jaettavaksi. Kaappeihin on kerääntynyt patoja ja pannuja, viinilaseja ja lautaspinoja. Lihamyllykin lymyää ylähyllyllä, leivänpaahdin patsastelee pöydällä, sauvasekoitin ja sähkövatkain lojuvat laatikossa. Ja sitten on pastakone. Kaikki lahjaksi saatuja, yhteiseen keittiöön, yhdessä käytettäviksi.

Vaikka ero olisi kuinka draamaton ja sopuisa, ei tavaroiden tasajako käy helposti, olan kohautuksella. Maalliseen mammonaan liittyy muistoja, eikä kiintymykseltäkään voi välttyä. Muistatko, kun tein työpaikalle lounaaksi haukipullia? Niin hyviä, että kehuit niitä estoitta kaikille kollegoillesi. Tai kun pesin lihamyllyä hammasharjalla ja rasvaton hauki takertui myllyn pintaan kuin paraskin pikaliima? Miten tässä padassa haudutettu liha sulikaan suuhun, onkohan tuohon kohtaan pinttynyt pieni tippa sitä maailman parasta punaviinikastiketta?

Jos sinä saat lihamyllyn, minä otan pastakoneen. En minä lihamyllyllä mitään tee, pastakoneella on enemmän käyttöä. No ota sitten tuo pata. Ei se ole sama asia. Haluan pastakoneen. Kompromissia ei saatu aikaan, joten päätimme pitää sitä vuorovuosin. Pastakoneen yhteishuoltajuus, ei kai se niin kummallista ole?

Ensimmäinen vuosi venähti kolmeksi, mutta vihdoin viimein pari kuukautta sitten oli minun vuoroni huolehtia metallinhohtoisesta kaunottaresta. Se pääsi samantien Jamie Oliverin oppiin. Reilut 4 desiä durumvehnää ja toinen samanmoinen erikoisvehnäjauhoja, luomuna tietenkin. Sekaan 7 pientä luomumunaa. Vaivataan silkkiseksi ja tasaiseksi taikinaksi. Annetaan levätä kylmässä vähintään tunti. Sitten veivataan niin maan perusteellisesti.

Tasapuolisuuden vuoksi tämä pastakone pysyy tässä keittiössä seuraavat kolme vuotta. Sitten tarkastetaan yhteishuoltajuussopimus uudemman kerran.