Appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu – pääsiäisen hittiherkku

Vuodessa on kaksi pyhää, jolloin lapsuudenperheeni kokoontuu saman pöydän ääreen – joulu ja pääsiäinen.

Se ei suinkaan tarkoita sitä, ettemmekö tapaisi toisiamme useammin, sillä välillä näemme viikoittainkin, joskus jopa joka päivä. Vuoden varrella yhdessä syöminen on enemmän tai vähemmän spontaania. Suku on liikkuvaista sakkia, yksi seilaa maailman merillä, toinen koluaa tuntureita ja kolmannella on täysi työ ruuhkavuosien kanssa. Kolmetoistahenkiseksi suurperheeksi kasvanutta konkkaronkkaa on hieman haastavaa saada saman pöydän ääreen. Paitsi jouluna ja pääsiäisenä.

appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu

Pääsiäisen pitkä viikonloppu on pyhitetty perheelle, siitä ei tarvitse erikseen edes keskustella. Äiti laittaa lammasta, valkosipuliperunoita, marinoituja porkkanoita ja vihreää salaattia. Meidän muiden vastuulla on alkuruoka ja sokeriset herkut. Tänäkin vuonna tiedän tasan tarkkaan mitä jälkiruokapöytään valmistan. Aurinkoisen keltainen ja appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu on varma hitti, joka hävisi lautasilta muutamassa silmänräpäyksessä myös keittokirjaklubin ensimmäisessä kokoontumisessa. Ennustan jälkiruoalle samaa kohtaloa myös pääsiäisen juhlapöydässä.

keittokirjaklubi appelsiininen tuhatlehtitorttu

Rairuoho viheriöi korkeana ja keltaisista muovitipusista näkyy vain pörröinen päälaki. Narsissit tuoksuvat ja pitkän pöydän peittää edellisenä iltana silitetty pellavaliina . Mämmiä ja rahkapiirakkaa syödään pitkin päivää, aamiaiseksi, välipalaksi ja jäätelön kanssa saunan jälkeen yöpalaksi. Pienemmät poukkoilevat pitkin taloa kärsimättöminä – joko nyt, joko mennään? Pihalle piilotetut suklaayllätykset ja munajahti odottavat.

Paitsi että. Tänä keväänä mökkikuume alkoi nousta jo helmikuussa siihen malliin, että haaveilin viettäväni pääsiäisen Savon sydämessä kahdestaan siippani kanssa. Otin asian varovasti puheeksi maaliskuisella hiihtoreissulla, ja kysyin kautta rantain äidiltäni, mitä hän tuumaisi, jos tekisimmekin poikkeuksen perinteistä ja juhlistaisimme pääsiäistä kaksin. Vähän yllättäenkin hän vastasi, että mikäs siinä, kyllä hän arvasi, että tämä päivä oli tulossa ennemmin tai myöhemmin.

appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu

Nyt, pari päivää ennen pääsiäistä, päivitän tunnin välein sääennustusta. Eilen illalla näytti siltä, että viikonlopuksi luvattu viidentoista asteen lämpöaalto näyttääkin suuntautuvan lähinnä läntiseen Suomeen ja mökkipaikkakunnalle ennustetaan vain kahdeksaa astetta ja kylmiä öitä. Tätä kirjoittaessa meteorologit ovat kääntäneet takkinsa ja lämmintä piisaisi myös idempään. En tiedä, onko minussa sinnikästä sissiä yöpymään koleassa ja talven jäljiltä kosteassa mökissä pohjoistuulen kolistellessa nurkkia. Mutta jos keli onkin lämmin ja aurinkoinen, olisi ihanaa loikoilla mökkiterassilla ja lämmittää illalla puusauna.

Saatamme siis hyvinkin päätyä lopulta perinteiseen pääsiäispöytään. Saapa nähdä, päätös jääköön kiirastorstaille. Kävi miten kävi, appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu jää joka tapauksessa vakiorepertuaariimme, sillä se teki vaikutuksen myös makeasta vähät välittävään mieheeni. Klassikkoainesta, voisin jopa sanoa – ja sanonkin.

appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu

Resepti on lainattu Tessa Kiroksen Hillasoilta oliivilehtoihin -keittokirjasta. Olen säätänyt määriä ja korjaillut reseptiä (alkuperäisessä kirjassa oli sekaannusta valkuaisten ja keltuaisten kesken) ja lopputulos oli todellakin kaiken vaivan arvoinen.

Ainesosaluettelossa mainittu appelsiininkukkavesi ei ole välttämätön, sen voi korvata toisella teelusikallisella appelsiinihilloa. Jos erikoisuutta kuitenkin haluaa jälkkäriin lisätä, löytyy appelsiininkukkavettä etnisistä kaupoista tai esimerkiksi Ruohonjuuresta. Suosittelen ensimmäisiä, sillä Ruohonjuuren puteli oli ryöstöhintainen: pikkiriikkinen pullo maksoi 7,5 euroa. Myös filotaikinaa löytyy etnisten kauppojen hyllystä todennäköisesti halvemmalla kuin lähiprismasta.

appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu

Jumalaisesti uunissa karamellisoituneet, mielettömän rapeat filolastut ovat sairaan hyviä sellaisenaankin. Sen vuoksi en puolittanut niiden määrää, vaikka reseptiä muuten muokkasinkin. Sinua on siis varoitettu, voilla, sokerilla ja hunajalla aateloituihin filolastuihin voi jäädä koukkuun!

Appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu voi vaikuttaa ensi alkuun monimutkaiselta, mutta vaikea se ei ole. Jos haluat oikaista, voit ottaa appelsiinihillon suoraan purkista ja unohtaa appelsiinikastikkeen. Rapeat filolastut, tuoreet appelsiinit ja sabayon-vaahto ovat tämän jälkiruoan kulmakivet. Ihania kokkaushetkiä!

appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu

Appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu

3 filotaikinalevyä
75 g voita
reilut 2 rkl sokeria
3 rkl juoksevaa hunajaa
2 appelsiinia

Appelsiinihillo:
1/2 appelsiinin raastettu kuori ja mehu
reilu 1 rkl sokeria

Appelsiinikastike:
1,5 appelsiinin mehu
75 g voita
reilu 1 rkl sokeria
1/2 rkl portviiniä

Sabayonvaahto:
1/2 liivatelehti (1g)
1 pieni muna + 1 keltuainen
2 rkl sokeria
1 tl appelsiininkukkavettä
1 tl appelsiinihilloa (ks. yllä)
1,5 dl kuohukermaa

Käy ensin käsiksi filotaikinaan. Lämmitä uuni 180 asteeseen ja sulata voi. Levitä filotaikinalevy varovasti pöydälle, sudi se kauttaaltaan voisulalla ja ripottele päälle tasaisesti puolet sokerista. Ota toinen filotaikinalevy, laske se varoen edellisen päälle, voitele ja sokeroi. Lisää vielä kolmas levy ja voitele myös se sulalla voilla.

Leikkaa päällekkäin olevat levyt terävällä veitsellä ensin pituussuuntaan puoliksi ja leikkaa sen jälkeen kummatkin puoliskot 12 osaan. Nostele näin syntyneet lastut leivinpaperoidulle pellille ja valuta niiden päälle hunajaa pitkinä noroina. Paista uunissa n. 10 minuuttia eli kunnes filotaikina on kullanruskeaa ja rapeaa. Nostele filolastut jäähtymään puhtaan leivinpaperin tai leivinlaudan päälle, jotta ne eivät jäähtyessään takerru toisiinsa tai käytettyyn leivinpaperiin.

Tee seuraavaksi appelsiinihillo. Raasta puolikkaasta appelsiinista kuori ja purista siitä mehu. Lisää sekaan sokeri ja keittele kokoon pienessä kattilassa, kunnes seos sakenee hilloksi. Laita sivuun ja anna jäähtyä.

Keittele siten appelsiinikastike. Purista appelsiineista mehu ja lisää muut ainekset sen kanssa kattilaan. Keitä kokoon, kunnes kastike hieman sakenee. Anna myös kastikkeen jäähtyä.

Sabayonvaahto on tämän reseptin hankalin osuus, mutta ainakin minulla se onnistui heti ensimmäisellä kerralla. Upota liivate kylmään veteen ja anna sen liota rauhassa. Riko sitten metallikulhoon muna ja erottele toisesta keltuainen. Lisää 2 rkl sokeria. Laita liedelle kattila, jossa on pari senttiä vettä ja kuumenna kiehuvaksi. Pudota sitten vähän tehoa ja nosta metallikulho kattilan päälle niin, ettei se koske veteen. Vatkaa munia ja sokeria vimmatusti tässä vesihauteessa, kunnes vaahto on kuohkeaa ja paksua. Minulla tähän meni 4 minuuttia, mutta varsinkin jos teet suuremman satsin, saattaa vatkausvaihe kestää yli 10 minuuttiakin.

Ota kattila liedeltä ja vatkaa joukkoon appelsiininkukkavesi ja appelsiinihillo sekä liotettu liivatelehti (sen pitäisi sulaa nätisti lämpimään vaahtoon). Vatkaa sitten kerma pehmeäksi vaahdoksi ja kääntele se hieman jäähtyneen muna-sokerivaahdon joukkoon. Valmis sabayon säilyy viileässä useammankin päivän, joten jos et ole kokoamassa jälkkäriä heti, siirrä vaahto jääkaappiin odottamaan.

Fileoi vielä 2 appelsiinia annoksia varten. Leikkaa appelsiinien kuoriosa terävällä veitsellä pois ja fileoi varovasti appelsiininlohkot irti kalvoista, niin että jäljelle jää vain pelkkä ranka. Purista mehu rangasta talteen. Sitä ei tarvita tässä jälkiruoassa, mutta ei sitä hukkaankaan kannata heittää.

appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu

Kokoa tuhatlehtitorttu suoraan tarjoiluvadille tai -lautasille. Aseta alimmaiseksi filolastu (katkaise se tarvittaessa pienempään kokoon) lusikoi sille vähän sabayonvaahtoa, asettele 1–2 appelsininlohkoa vaahdon päälle. Lisää seuraava filolastu, lusikoi päälle jälleen vaahtoa ja appelsiininpaloja. Viimeistele kolmannella filolastulla. Siivilöi koko komeuden päälle tomusokeria ja lorauta appelsiinikastiketta lautaselle.

Tadaa, appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu eli pääsiäisen takuuvarma hittiherkku on valmis!

Appelsiinisalaatti, jugurttimoussea ja Campari-siirappia – jälkiruoka aikuisten pääsiäispöytään

Lokakuisten kirjamessujen jälkeen keittokirjahyllyymme ilmestyi uusi opus. Mies oli napannut tarjouksesta Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen tiiliskiven – Peppi Aralehdon ja Ari Ruohon reseptejä pullollaan olevan kokoomateoksen. Olin innoissani, sillä olin haaveillut kirjasta jo jonkin aikaa. Ei enää kuukausiliitteestä repäistyjä ruokaohjeita, vaan kunnon kahvipöytäkirja, josta reseptit kätevästi löytyvät.

appelsiinisalaatti

Sittemmin on käynyt ilmi, että päältä kaunis kirja on silkkoa sisältä. Reseptit ovat taatusti olleet alun perin toimivia, mutta jossain kirjan tuotantovaiheessa on tapahtunut jotain kummallista. Kirjallisista ohjeista puuttuu raaka-aineita, lauseet katkeavat kesken, kirjoitusvirheitä vilisee, välilyöntejä uupuu, mitat eivät täsmää ja hakemisto on vajavainen. Olemme kokanneet kirjasta useasti, sillä kuvat ovat erityisen houkuttelevia. Jokaisen reseptin kohdalla olemme kuitenkin joutuneet säätämään maalaisjärjellä raaka-aineiden ja mausteiden, kuten suolan määrää pienemmäksi (kolme teelusikkaa neljän hengen muusiin, jonka perunoiden keitinveteen suolaa on lisätty jo saman verran, on taatusti liikaa).

jugurttimousse

Tämän pääsiäisen jälkiruuaksi valikoitunut appelsiinisalaatti vaati sekin yhden testikerran, sillä reseptin ohjeella moussesta ei tullut moussea, vaikka yritys oli kova. Lisäksi ohjetta seuraamalla valmista vaahtoa tulee järjetön määrä. Pari päivää jaksoimme sekoittaa sitä aamurahkan joukkoon, mutta loput oli pakko heittää menemään. Turhauttavaa, mutta nyt ainakin tiedämme, että kirjan resepteihin tulee suhtautua varauksella. Että tiedoksi vain Hesarille, täällä olisi yksi supertarkka kustannustoimittaja, joka tosi mielellään auttaa keittokirjojen toimittamisessa!

appelsiinisalaatti

Olen auttamattoman myöhässä pääsiäisen jälkkärivinkkini kanssa, mutta tässä se nyt kuitenkin tulee: appelsiinisalaatti höystettynä jugurtilla ja Camparilla. Resepti on yksinkertainen ja syntyy muutamasta raaka-aineesta, mutta vaatii jugurtin valutuksen vuoksi vähän enemmän aikaa. Jos Camparia ei satu kotoa löytymään, eikä Alko ole auki, voi siirapin keitellä (veri)appelsiini- tai greippimehusta. Samoin voit toimia, jos pöydässä istuu myös nuorempia illallisseuralaisia. Aikuisten kesken Camparista voi taiteilla jälkiruoan kaveriksi vaikka negronit. Reseptistä riittää 4–6 herkuttelijalle. Voit käyttää mitä tahansa sitruksia, mutta veriappelsiinista tai -greipistä saat lautaselle hehkuvaa lisäväriä.

appelsiinisalaatti

Appelsiinisalaatti, jogurttimoussea ja Campari-siirappia

2 appelsiinia
TAI
1 appelsiini
1 veriappelsiini tai verigreippi

Mousse:
2,5 dl turkkilaista jugurttia
1 dl kuohukermaa
1/2 dl tomusokeria
1/4 appelsiinin kuori raastettuna

Campari-siirappi:
3 rkl sokeria
1 rkl Camparia
Sitrusten kuoriin jääneen hedelmälihan mehu

Valuta jugurtti esimerkiksi suodatinpussissa kahvinsuodattimessa. Parhaan tuloksen saat, kun maltat valuttaa vähintään 6 tuntia tai yön yli. Raasta pestyn appelsiinin kuori varoen, ettei mukaan tule kitkerää valkoista osaa. Vatkaa sitten kerma kestäväksi vaahdoksi ja sekoita se valutetun jugurtin, kuoriraasteen ja tomusokerin kanssa. Anna jähmettyä jääkaapissa tunnin verran.

appelsiinisalaatti

Kuori sillä aikaa sitrushedelmät terävällä veitsellä, poista sillä myös kaikki kuoren valkoinen osa. Irrota sitten sitruksen lohkot leikkaamalla ne veitsellä varovasti irti kalvojen välistä. Laita irrotetut lohkot pieneen kulhoon odottamaan ja keitä siirappi. Purista kuorienn hedelmälihasta mehu kattilaan, lisää sokeri ja Campari. Kiehauta ja anna jäähtyä hetki. Kaada siirappi sitten lohkojen päälle kulhoon ja anna maustua, kunnes mousse on jähmettynyt.

Muotoile pikkulusikoilla muutama kvenelli lautaselle tai jälkiruokakulhoon. Voit myös jättää hifistelyn sikseen ja lusikoida moussea kippoihin reilusti sellaisenaan. Asettele päälle siirapissa maustuneet sitruslohkot. Jos haluat, voit kaataa kulhon pohjalle jääneen siirapin annoksen päälle. Nauti appelsiinisalaatti negronin kanssa tai ilman.

Iloista ja valoisaa pääsiäistä!

Ps. Lisää pääsiäisen jälkiruokaideoita löydät täältä: Pääsiäisen jälkiruokia – kolmen kärjessä keikauskakku!

Pääsiäisen jälkiruokia – kolmen kärjessä keikauskakku!

Pääsiäinen on minulle juhlapyhä, johon ei suurempia traditioita liity. Se on tervetullut palkallinen vapaa, jolloin ehtii levähtämään ja lukemaan. Viettämään aikaa pienten ja suurten sukulaisten kanssa. Syömään ja nauttimaan pari lasia punaista. Laiskottelemaan luvan kanssa.

Yritin kuitenkin etsiä muistojeni syövereistä pääsiäistarinoita, pisamanaamaisia trulleja, pörröisiä pupuja ja rairuohomättäällä keekoilevia kirkuvankeltaisia tipuja. Ei tullut mieleen monipolvisia kertomuksia pajunkissoista, munien maalaamisesta tai iloisenvärisistä höyhenistä, eikä syvällisiä pohdintoja hengellisistä tilaisuuksista, paastosta tai ylösnousemuksesta. Mutta pieniä yksityiskohtia, niitä on paljon. Lauseenmittaisia minitarinoita ja mikromuistoja, syvälle tajuntaan tallentuneita kuvia. Suu muistaa, silmät näkevät ja korvissa kaikuu heleä nauru.

narsissit

Huopakynän hidas viiva keitetyn kananmunan kuorella. Silkkipaperin rapina, höyhenien hehkuvat värit ja liimasta tahmeat sormet, jotka silittävät silkinpehmeää pajunoksan kukintoa. Kellastuneen talouspaperin päälle liian myöhään kylvetty rairuoho. Pääsiäismunan helinä, kun sen sisälle oli piilotettu kaulakoru tai rihkamasormus. Kelohirsimökin harmaantunut terassi tunturissa, auringon sohjoksi sulattama lumi, joka rahisee suksien alla.

Äidin leipoma rahkapiirakka, josta rusinat jätettiin syömättä. Mehevä lampaanviulu, joka ei maistunutkaan villasukalta. Mämmijäätelön jättämä ähky. Keltaiset kevätverhot. Virpomislorut, joita ei uskallettu ujouksissamme lausua edes omille vanhemmille. Pasha, joka jäi syömättä. Valkosipuliperunat ja marinoidut porkkanat, joita en ole koskaan onnistunut toisintamaan.

sitruunavanukas

Viime vuosina pääsiäispöytään on vaivihkaa ujuttaunut uusi perinteen poikanen. Jälkiruoka, jossa on jotain keltaista. Ensin tuli sitruunavanukas, sitten passionhedelmäposset. Tänä vuonna keltainen piilotetaan keikauskakkuun, sen täytteeseen ja sitruunaiseen voikreemiin.

Instagramin kuvatulvassa harva otos pysäyttää, mutta Jen & Nellys -blogin keikauskakku teki sen. Siltä seisomalta päätin kakun myös toteuttaa. Kunnon ruokabloggaaja olisi tietysti testannut kakun kolmeen kertaan ja kuvannut sen harkiten aseteltujen patinoitujen rekvisiittalusikoiden ja taustakankaiden kera. Taidan kuitenkin olla genressäni musta lammas, joten leipominen on vielä suunnitteluasteella.

Jen & Nellys keikauskakku

Niinpä kuvakin on lainattu alkuperäisestä blogipostauksesta, krediitit siis siskoksille. Minkäs teet, kun törmäät täydelliseen kakkuun vasta pari päivää ennen pääsiäistä. Uskaltaudun silti jakamaan reseptin jo nyt. Aion käyttää maustamatonta rahkaa ja maustaa sen itse. Samoin sitruuna-aromin yritän korvata sitruunamehulla ja raastetulla kuorella. Ja koska pääsiäispöydässä istuu yksi keliaakikko, tarkoitus on tehdä keikauskakku gluteenittomana. Kunhan pääsiäisherkkua on päästy maistamaan, palaan tänne takaisin tuunaamaan ohjeen vastaamaan omia kokeilujani.

edit 17.4.2017: Alkuperäisen ohjeen ruisjauhot korvasin tattarijauhoilla ja voikreemin sitruuna-aromin reilulla teelusikallisella raastettua sitruunankuorta ja lorauksella sitruunan mehua.

Gluteeniton pääsiäisen keikauskakku

Pohja:
200 g voita
1 3/4 dl fariinisokeria
5 dl tattarijauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Täyte:
400 g maustettua rahkaa oman maun mukaan
200 g kermaviiliä
1 dl sokeria
1 rkl hunajaa
4 munaa
1 kypsän mangon liha (tai sopivasti säilykemangoa)

Koristelu:
200 g huoneenlämpöistä voita
200 g tomusokeria
n. 1 tl raastettua sitruunan kuorta ja loraus sitruunan mehua
n. 50 g mantelilastuja
pieniä suklaamunia

Sekoita sulatettu voi ja fariinisokeri. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja lisää siten voi-fariinisokeriseos, sotke tasaiseksi. Voitele ja jauhota vuoka. Painele taikina ohuelti pitkin vuoan reunoja tiiviisti ja anna sen jähmettyä jääkaapissa sillä aikaa, kun teet täytteen.

Sekoita rahkat ja kermaviili, lisää sokeri ja hunaja. Paloittele mango, lisää se rahkan joukkoon ja tarkista makeus. Vatkaa joukkoon munat. Ota vuoka kylmästä ja valuta täyte laidoille painellun taikinan päälle. Paista 175-asteisessa uunissa ala-tasolla n. 50–60 minuuttia. Jäähdytä, peitä pinta ja anna kakun tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Jos täytettä jää yli (kuten minulla kävi), käytä se vaikka minijuustokakkuihin, joiden pohjan voit taiteilla murustetuista (gluteenittomista) kekseistä ja voista.

Kumoa kakku varovasti vuoasta tarjoilulautaselle. Vatkaa huoneenlämpöinen voi voikreemiä varten vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita joukkoon tomusokeri ja aromi, sekoita tasaiseksi. Levitä kreemi kakun pintaan ja koristele mantelilastuilla. Kanna kakku pöytään ja vastaanota ihastelevat huokaukset.

Pääruuaksi katetaan tuttuun tapaan lammasta, perunoita ja marinoituja porkkanoita. Mämmiäkin syödään. Itse tehtyä tietenkin. Mutta se onkin sitten jo toinen tarina se!