omena

Omenapaistos, joka kesytti kaaoksen

/ piapas / 2 kommenttia

Tänään oli tarkoitus kirjoittaa siitä, miten Italian-matka melkein peruuntui. Miten vietin sydän syrjälläni torstaista perjantaihin ja miten onnellinen olin, kun viimein pääsimme matkaan. Luettuaan luonnostellun tekstin mies kuitenkin käytti veto-oikeuttaan, syistä, jotka täysin ymmärrän. Lupaan kertoa tarinan myöhemmin, ehkä ensi viikolla, ehkä kuukauden päästä. Heti kun saan siihen luvan.

omenapaistos

Kuten jo monta kertaa tällä viikolla, vedän takataskusta varasuunnitelman. Kirjoitan tutusta ja turvallisesta: omenoista, syksystä ja vaniljajäätelöstä. Vaikka kaikki muu muuttuisi ja maailma murenisi ympäriltäni, tämä yhdistelmä pysyy. Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen omenapaistos kietoo koleat syyskuun illat tiukkaan ja lämpimään syleilyynsä. Kesyttää kaaoksen ja rauhoittaa mielen.

Vanhempien pihalla kasvaa kolme vanhaa omenapuuta. Sato vaihtelee, mutta jotain tulee joka vuosi. Tänä vuonna sato on runsaampi kuin aikoihin. Joudun toppuuttelemaan isääni, en mitenkään ehtisi säilöä kauppakassillisia omenoita, vaikka kuinka olisivat madottomia ja punaposkisia. Ehkä pitäisi hankkia mehulinko ja puristaa syksyn sadosta porkkana-omenamehua, jota vanhempanikin juovat joka aamu.

omenapaistos

Kielloista huolimatta kynnykselleni ilmestyy säkillinen omenoita. En ehdi keittämään hilloja, eikä niille olisi tilaakaan. Pakastin on täynnä marjoja ja jääkaapissa vielä edellisen vuoden säilykkeet. Koska kaaos kaipaa kesyttämistä, ritilä nostetaan uunin keskitasolle ja uunivuoka uuniin. Jälkiruuan paistuessa sekoitamme drinkit. Blenderiin pilkotaan kirpeää vihreää omenaa, puristetaan puolikkaan limen mehu, kaadetaan desi (tai pari) roseviiniä, vähän sokeria ja reilusti jäämurskaa. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen cocktail, helppo ja halpa, mutta samalla näyttävä.

omenapaistos

Omenapaistoksen ohjetta lainaan siskoltani. Hän on soveltanut sen Hellapoliisin reseptistä, mutta lisännyt ripauksen sitä ja hyppysellisen tätä. Minä maustan paistoksen omalla tavallani ja kirjaan sen muistiin sekä itseäni että teitä varten. Tässä se tulee, kaikkien omenapaistosten äiti, mummo ja kummitäti. Omenapaistos, joka kesytti tämänkin kaaoksen.

Omenapaistos, joka kesyttää kaaoksen

12 pientä suomalaista omenaa
1/2 dl vaahterasiirappia
100 g voita
3/4 dl (ruoko)sokeria
3 dl kaura- tai neljänviljanhiutaleita
1 tl vaniljasokeria
reilusti kanelia
ripaus suolaa

Poista siemenkodat ja pilko omenat kuorineen lohkoiksi. Levitä pienen vuoan pohjalle ja ripottele päälle kanelia. Valuta vaahterasiirappi omenoiden sekaan. Sulata voi ja lisää sokerit, hiutaleet, kaneli ja suola voin sekaan. Lusikoi seos tasaisesti omenalohkojen päälle. Paista 225-asteisessa uunissa 25 minuuttia tai kunnes kuorrute on kauniisti ruskistunut.

omenapaistos

Lusikoi omenapaistos lautaselle lämpimänä, lisää jäätelö tai vaniljakastike. Maista – ja katso, kaaos on kesytetty.

ps. Tsekkaa myös salvialla maustetun omenapiirakan resepti!

Joulukalenteri – luukku 23: Joulupöydässä

/ piapas / 2 kommenttia

Huomenna se on taas edessä – jouluähky. Ensin syödään vatsa täyteen riisipuuroa, sitten keitetään kahvit ja syödään vähän pullaa ja pipareita. Eipä aikaakaan kun glögihammasta jo kolottaa, pöytään katetaan samalla uunituoreita joulutorttuja. Sitten päästään varsinaiseen asiaan.

2015-12-24_17-42-15

Puuhella pöhisee ja poronkäristys tirisee padassa. Kattilassa kiehuvat puikulaperunat, uunissa paistuu ohrarieska. Laatikot lämmitetään juuri ennen illallisaikaa. Sinappihunnutettu kinkku haetaan lasiverannalta.

wp_20141224_18_28_23_pro

Pöytään kannetaan purkkia ja purnukkaa: puolukkaa, tintintaikaa, marinoituja porkkanoita, punajuuria, suolakurkkuja, sinappia, juustoa, voita. Leipäkori täytetään tuoreella rieskalla, mallasleivällä ja karjalanpiirakoilla.

2015-12-24_17-43-15

Huojuvaan kynttelikköön sytytetään elävä tuli. Kalapöytä notkuu. Kuohuviinipullo poksahtaa auki, lasit kilahtavat yhteen. Lapset eivät malta syödä, koska lahjavuori on ilmestynyt kuusen alle joulusaunan aikana. Pukki on tänä vuonna kiireisempi kuin koskaan ja tontut ovat jättäneet lahjasäkin oven pieleen.

2015-12-24_17-43-41

Aikuiset ovat vasta aloittamassa ruokailua, santsikierros kalapöydässä alkaa. Sitten pidetään hetki taukoa, maistetaan viiniä ja kotikaljaa, kunnes käristyksen tuoksu kutsuu keittiöön. Puuhellan lämpimillä levyillä ovat vieri vieressä laatikot, poronkäristys ja muusi. 13 kilon kinkulle on varattu oma pöytä. Ähky piileskelee jo nurkan takana, mutta ei välitetä siitä vielä tässä vaiheessa.

wp_20141224_18_29_16_pro

Lapset avaavat ensimmäiset lahjat, aikuiset jonottavat kolmatta kertaa käristyksen äärelle. Kohta on pakko aukaista nappi. Onneksi osaan jo varautua tähän, olen pukeutunut joustavaan mekkoon, joka ei kiristä tai purista. Jälkiruokavatsassa on vielä tilaa mustikkapannacotalle ja konvehdeille.

2015-12-25_20-14-26

Viisaammat ovat kertoneet, että kun ähky iskee, ei kannata jäädä aloilleen. Makaamalla olo vain pahenee. Liikkuminen auttaa, niinpä nousen rappuset yläkertaan ja palaan alas. Eiköhän tämä tästä.

2015-12-25_17-59-57

Jos haluat välttää jouluähkyn, keskity kevyempään kalapöytään. Syö sinappisilakoita, viivy valkosipulisilakoiden parissa, täytä lautanen graavilohella ja -siialla. Vältä perunaa ja leipää. Paitsi mallasleipää voit syödä, koska mikään muu ei kelpaa mädin ja smetanan kaveriksi. Punajuuret ja rosolli ovat nekin sallittujen listalla.

img_2875

Niin on myös meksikolainen joulusalaatti, jota sain maistaa ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten ruokapiiritapaamisessa. Uutta ja erilaista, mutta mainiosti joulupöytään sopivaa.

Meksikolainen joulusalaatti

2 punajuurta
1 porkkana
1 omena
1 päärynä
1 banaani
1 dl saksanpähkinöitä
1 granaattiomena
1 rkl sitruunamehua
3 rkl rypsiöljyä
0,5 tl sokeria
ripsaus suolaa

Keitä punajuuret ja porkkana kypsiksi. Irrota granaattiomenan siemenet, pilko kaikki hedelmät, punajuuret ja porkkana. Asettele ne vadille erikseen tai sikin sokin. Paahda pähkinöitä muutama minuutti uunissa, tee sillä aikaa kastike sitruunamehusta, rypsiöljystä, sokerista ja suolasta. Pirskota kastike salaatin päälle ja koristele paahdetuilla pähkinöillä.

Oman keittiöni MasterChef

/ piapas / Jätä kommentti

Olen koukussa MasterChefiin. Katsottuna ovat kaikki suomalaisversion kaudet, junior-painos ja joitain täkäläisessä teeveessä esitettyjä muiden maiden versioita. Australian kotikokkien aiemmat tuotantokaudet ovat kuitenkin jääneet välistä, siskoni jatkuvasta hehkutuksesta huolimatta.

Pari viikkoa sitten flunssaisena etsin suoratoistopalveluista katsottavaa, kun silmiini osui aussien uusin kausi. Jo ensimmäisen jakson alkupuoliskolla kyynelehdin. Ohjelmasta oli osattu tehdä todella tunteisiin vetoava ja hyväntuulinen. Tuomarit olivat symppiksiä ja kannustavia ja kilpailijoiden tarinat samaistuttavia.

Siitä lähtien olemme katsoneet jaksoja miehen kanssa yhdessä, vähintään yhden per päivä. Olemme oppineet miltä näyttää krokotiilin liha, millaisia ovat inkamarjat ja mitä tarkoittaa leipurinkerma. Olemme seuranneet pastataikinan vaivaamista, majoneesin epäonnistumista ja viiriäisen puhdistamista luista ja ihmetelleet silmät suurina kokkaukseen hurahtaneitten tavisten taidonnäytteitä. Voittaja-annoksia, jotka voisi lisätä huippuravintolan listoille sellaisinaan.

masterchef-essu

Onnistuneiden annosten jujuna tuntuvat usein olevan erilaiset tekstuurit. On hampaissa rouskuvaa pekonimurua, suussa sulavaa moussea, tuhkaksi poltettua purjoa, rapeaksi pikkelöityjä vihanneksia, geelimäistä hyytelöä, samettista pyreetä, täydellisesti kypsynyttä lihaa tai kalaa ja kaiken kokoavaa kastiketta. Lautaselle kootaan useampia komponetteja samasta raaka-aineesta: inkivääriä crumblena, jäätelönä ja karamellisoituna. Lopputulos on kaunis katsella ja lähentelee taidetta.

Omassa keittiössäni harvoin yllän tai edes yritän päästä vastaaviin suorituksiin. Vaikka tykkään silloin tällöin syödä fine dining -ravintoloissa ja välillä hifistellä ja nysvätä itsekin, komponenttien määrässä en pärjää masterchefeille. Annoksen pikkutarkkaan sommitteluun ja pinsetein asetteluun kärsivällisyys tuskin koskaan tulee riittämään. Ruoka jäähtyy ja ruokaseura hermostuu.

Ruokafilosofiani noudattaa sanontaa vähemmän on enemmän, less is more. Yksinkertaista, hyvää ruokaa muutamista laadukkaista raaka-aineista. Tänä viikonloppuna se tarkoitti sitruunaperunoita ja broilerinsydämiä salvia-kermakastikkeessa. Lisukkeena pikkelöityjä porkkanoita ja vihersalaattia. Jälkiruuan löysi google: äidin ja isän pihapuusta poimitut omenat saivat kaverikseen uunissa paahdettua keksimurua ja nougatjäätelöä, joka haettiin lähikaupan pakastealtaasta. Inspiraatiosta kiitos HS:n ruokasivuille, joiden julkaiseman reseptin tuunasin suuhuni sopivaksi.

omenat

Jälkkäriohje vaikutti ensin monimutkaiselta, mutta osoittautui hyvinkin nopeaksi toteuttaa. Ihanan rapea keksimuru säesti voissa, sokerissa ja kanelissa pehmenneiden omenakuutioiden ja kermaisen jäätelön liittoa. Kun lahjaksi saamani musta mc-essu päälläni levittelin lasilautaselle murustettua, kullanruskeaa keksiä, asettelin päälle karamellisoituneita omenoita ja viimeistelin annoksen kuumalla lusikalla muotoillulla jäätelöpallolla, tunsin itseni lyhyen hetken ajan oman keittiöni masterchefiksi. Oikeaan kisaan minusta ei ikinä olisi.

Astetta hienompi omenamuru (2–3 nautiskelijalle)

keksi:
25 g huoneenlämpöistä voita
2 rkl neljänviljan hiutaleita
1 rkl vehnäjauhoja
1 rkl ruskeaa sokeria
1/2 rkl valkoista sokeria
25 g mantelijauhoa
1 tl kardemummaa

paistetut omenat:
omenaa kuutioituna
1–2 rkl tummaa ja/tai valkoista sokeria
1/2 tl kanelia
25 g voita

Tee ensin keksi. Sekoita kuivat aineet pehmeään voihin ja levitä leivinpaperoidulle pellille. Paista kullankeltaiseksi 200 asteessa n. 10 minuuttia. Tarkkaile keksiä, sen reunat palavat herkästi. Anna jäähtyä ja murustele. Kuutioi omena, kotimaisia ei tarvitse kuoria. Sulata voi pannulla tai pikkukattilassa ja heitä sekaan sokeri ja kaneli. Pyörittele omenakuutioita voi-sokeri-kanelissa, kunnes ne pehmenevät. Kokoa annos: alimmaiseksi keksimuru, väliin omenat ja päälle jäätelö.

omenamuruannos