Kalenteri on tänäänkin täynnä. Valittamaan en silti sorru, sillä kaikki mustakantiseen muistivihkoon kirjattu on kivaa tekemistä. Seitsemästä yhdeksään sisällöntuottajan hommia, sitten normipäivä kustantamossa, siihen päälle aivojumppaa koreografisella tanssituntilla ja illan päätteeksi vielä työliitännäinen tapaaminen sekä asiakkaan seuraavan päivän somepäivitysten kirjoittaminen ja ajastaminen.

Samalla sapluunalla mennään nykyään melkein joka päivä, liian usein myös viikonloppuisin. Siksi on viikkoon on välillä mahdutettava hermoja helliviä huilipäiviä. Toissapäivänä sellainen sisälsi uuden leikkauksen ja värin lisäksi neljä tuntia hiusten hiplaamista Wellan kouluttajien osaavissa käsissä. Siinä sivussa piipahdin PR-toimistolla noutamassa testattavia tuotteita, valitsin uudet silmälasikehykset viisi vuotta vanhojen, jo kerran korjattujen tilalle ja hemmottelin itseäni Johan & Nyströmin teejoulukalenterilla.

Lounas kaupungilla houkutteli, mutta sen sijaan kävelin kotikeittiöön kokkaamaan. Sekä reseptin, että ruokakuvien inspiraationa toimi taannoisen pastareseptin tapaan Hanna Hurtan Kasvis-keittokirjan Munakoiso-papupata. Käytännössä avasin jääkaapin oven ja ladoin työtasolle kaiken, joka oli jo vähän nahistunut tai muuten vaarassa joutua pian biojäteastiaan. Keittiön pöydälle kertyi kasa kasviksia: We food -hävikkiruokakaupasta pari päivää aiemmin kotiin kannetut paprikat ja munakoisot, viime viikolla paahdettujen ruusukaalien jämät, vuoden kuivakaapin ylähyllyllä majailleet kidneypavut ja vajaa tahinipurkki, jonka parasta ennen merkintä on vuodelta 2015, mutta jossa ei aistinvaraisesti arvioituna ollut mitään vikaa.

Heitin pannun tulille ja ajatukset narikkaan. Syntyi simppeli ja varsin kelvollinen kasvispata, josta riittää syötävää tänäkin flunssaisena työpäivänä. Alla siitä hieman riisutumpi versio, minä heitin mukaan vielä pekonirasvassa käristetyt ruusukaalit, mutta ruoka rokkaa ilman niitäkin. Tähän sapuskaan voit hyödyntää juuri niitä aineksia, mitä vihanneslaatikosta kokkaushetkellä sattuu löytymään. Parsakaalia, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, sipulia, tomaattia – vain jääkaapin sisältö on rajana. Myös porkkanaa ja muita juureksia voi käyttää, jos ne vain pilkkoo tai raastaa tarpeeksi hienoksi, että ehtivät kypsymään.

Kiireisen päivän kasvispata

1 keskikokoinen munakoiso
puolikas paprika
2 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
(nokare voita)
1–2 valkosipulin kynttä
tuoretta tai kuivattua chiliä
1 prk tomaattimurskaa
1,5 dl vettä
1 prk säilöttyjä papuja
1 rkl tahinia
sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Kuutioi munakoiso ja paprikan puolikas. Lorauta öljy (ja nokari voita) pannulle ja paista munakoisoa ja paprikaa pari minuuttia. Lisää sitten silputtu valkosipuli ja chili, ja jatka paistamista, kunnes kasvikset saavat kunnolla väriä. Huuhtele säilötyt pavut runsaalla vedellä ja holauta ne yhdessä tomaattimurskan kanssa pannulle. Huljuta tomaattimurskapurkki vedellä puhtaaksi, ja kaada vesi padan sekaan. Jos et halua käyttää papuja, voit korvata proteiinin esim. Härkiksellä. Anna pöhistä vähintään viisi minuuttia, mielummin vähän pitempään.

Jos kaipaat kasvispadan kaveriksi hiilihydraatteja, keitä tässä välissä riisi, pasta, kuskus, nuudelit tai polenta. Kun hiilarit ovat kypsyneet, mausta kasvispata tahinilla, sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Kokoa lautaselle ja heitä päälle jotain vihreää. Kuten vaikka herneenversoja, jotka marraskuun pimeyttä uhmaten edelleen kitkuttelevat hengissä parvekepuutarhan viljelylaatikossa.

Esteettisesti kaunis tämä ruoka ei ole, mutta maku onkin se, mikä ratkaisee. Tarpeeseen tulee myös sisäinen villapaita eli chili, joka potkii sopivasti ja avaa flunssaisen röörit ihan ilman keinotekoisia kemikaaleja ja lääkeaineita.