Gluteenittomat uuniomenat mantelilla, kookoksella ja suolakinuskilla

16.9.2020 / piapas / Jätä kommentti

Mitäs me syötäisiin tänään lounaaksi, kysyy mies läppärinsä takaa. Istumme mökillä pirtinpöydän ääressä toisiamme vastapäätä. Katson häntä tuskastuneena sormet näppiksellä ja sanon, etten tiedä, eikä jotenkin jaksa edes kiinnostaa. Lykkäämme lounasta ja lopulta lämmitämme hätävaraksi hankitun hernekeittopurkin, vaikka jääkaappi on täynnä tuoreita aineksia. Kokkausinspiraatio on ollut hukassa hurjan pitkään. Siksi olin erityisen onnellinen, kun eilen hedelmävadille asetellut punaposkiset kotimaiset omenat saivat aikaan mukavaa mielenliikehdintää. Pitkästä aikaa teki mieli kokata – ja kolme varttia myöhemmin nostin uunista maailman ihanimmat uuniomenat!

Tuntuu hyvältä, että tyhjän reseptipaperin kammo on vihdoin selätetty. Uusia ideoita muhii päässä ruuhkaksi asti. Tätä fiilistä ehtikin tulla jo ikävä.

Luulen, että ajatus uuniomenoista oli muhinut päässäni jo päiviä, aina siitä asti, kun selatessani somea törmäsin Annin uuniomenareseptiin. Halusin kuitenkin käyttää täytteeseen omia suosikkejani, kuten kookosta ja mantelijauhoa, joten sen Annin reseptin seuraamisen sijaan, kehittelin ihkaoman. Kaikki ainekset löytyivät mökin kaappien kätköistä, joten monimutkaiseksi tätä jälkkäriä ei voi millään mittapuulla moittia.

Uuniomenista tuli mielettömän hyviä, etten sanoisi parhaita ikinä. Ilman suolakinuskiakin olisi pärjännyt, mutta sus siunakkoon, minkä loppusilauksen se jälkiruualle antoi! Kookosta, kauraleseitä, mantelijauhoja ja vaahterasiirappia olen yhdistänyt aiemmin gluteenittomaan raparperipaistokseen ja taidanpa kokeilla samaa komboa jossain muodossa myös puolukan kanssa. On tässä syksyssä hyvätkin puolensa!

Vegaanisen version saat vaihtamalla voin kasvimargariiniin. Mantelit voit vaihtaa mihin tahansa pähkinöihin ja jos et pysty syömään mantelijauhoa, voit korvata sen vehnällä tai kaurajauhoilla. Vaahterasiirappikaan ei ole välttämätön, sillä mikä tahansa siirappi sopii tähän hyvin. Jos kaneli ei kiinnosta, kardemumma on myös hyvä vaihtoehto. Ja sitten asiaan!

Gluteenittomat uuniomenat mantelilla ja kookoksella

4–5 omenaa
25 g voita
2 rkl ruskeaa sokeria
2 rkl mantelijauhoa
2 rkl gluteenittomia kauraleseitä tai -hiutaleita
1 rkl kookoshiutaleita
Pari ripausta kanelia

Nopea suolakinuskikastike
25 g voita
1/2 dl vaahterasiirappia
1/ 2 dl mantelirouhetta tai -lastuja
Ripaus kanelia
Ripaus suolaa myllystä

Pese uuniomenat ja poista niistä siemenkodat joko omenaporalla tai terävällä, ohutteräisellä veitsellä. Sekoita kaikki kuivat aineet ja lisää huoneenlämpöinen voi. Nypi voi sormin kuiva-aineiden joukkoon. Ota sopivankokoinen uunivuoka, asettele uuniomenat sen päälle ja painele täyte omenoiden koloihin sormin tai pienellä lusikalla. Kokoa pieni keko täytettä myös omenan päälle. Paista uuniomenat 200 asteessa uunin keskitasolla n. 25 minuuttia. Loppuvaiheessa omenan kuori saattaa alkaa repeillä, joten tarkkaile tilannetta, jos haluat säilyttää kuoren ehjänä.

Tee suolakinuski, kun paistoaikaa on jäljellä kymmenisen minuuttia. Mittaa pieneen kattilaan voi, vaahterasiirappi ja mantelit. Kiehauta ja anna kuplia vielä hetki, että kinuski paksuuntuu vähän. Sekoita joukkoon ripaus tai pari kanelia ja rouhaise myllystä vähän suolaa. Ota omenat uunista ja valuta jokaisen päälle lusikallinen kinuskia. Jos olet suolakinuskifani, rouhaise ihmeessä vielä vähän lisää suolaa omenan päälle korostamaan makuja!

Gluteenittomat uuniomenat ovat niin suussasulavia, etteivät kaipaa välttämättä kaveriksi jäätelöä tai vaniljakastikettakaan. Herkuttele siis sellaisenaan tai aateloi jäätelöllä, jos mielesi tekee!

Joulukalenteri – luukku 11: terapeuttiset piparicantuccinit

11.12.20163.4.2020 / piapas / 1 kommentti

Kaksi vuotta sitten elämä oli aika lailla levällään. Vaikka osallistuminen koko kansaa kohahduttavaan tv-ohjelmaan olikin (ja on vieläkin) yksi parhaimmista päätöksistä koskaan, kesti kokemuksesta toipuminen pitkään. Ystävät ja perhe olivat olkapäänä, mutta onneksi sain mahdollisuuden tukeutua myös ammattilaisten apuun.

Ilman Maaret Kallion lempeän lujaa opastusta ja korvaamatonta tukea olisin todennäköisesti harhaillut väärillä poluilla vielä seuraavana keväänäkin. Sohinut pimeässä eteenpäin sokeana kaikelle, mitä ympärillä tapahtuu ja ketä näköpiirissä liikkuu. Sen sijaan pystyin pikkuhiljaa näkemään kokemuksen mukanaan tuomat vaikutukset, ottamaan siitä opiksi ja katsomaan maailmaa uusin silmin. Ja lopulta huomaamaan rakkauden, kun se vastaan odottamatta ja yllättäen käveli.

Ruoassa asuu rakkaus. Itse tehdyissä ruokalahjoissa se tiivistyy suussa sulaviksi joulukarkeiksi, pikkumakeiksi, suklaakakuiksi ja suolaisiksi suupaloiksi. Pitkälle seuraavaan vuoteen jatkuneen terapiajakson jälkeen leivoin kaiken kokemani kiitollisuuden, lämmön ja liikutuksen pikkuleipien sisään ja purkitin pienen palan Italiaa, maata, jota tiesin vastaanottajan rakastavan.

Piparicantuccinit (n. 45 kpl)

120 g kokonaisia manteleita
1 appelsiinin kuori raastettuna
4 1/2 dl erikoisvehnäjauhoja
reilu 1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
2 tl piparkakkumaustetta
2 munaa + 1 keltuainen
2 dl sokeria
(litrakaupalla rakkautta)

Paahda ensin mantelit: n. 5 min 180-asteisessa uunissa. Raasta hyvin pesty appelsiininkuori, varo ettet raasta kuoren valkoista osaa, ettei mausta tule kitkerä. Sekoita jauhot, suola, piparkakkumauste ja leivinjauhe keskenään. Riko toiseen astiaan munat ja keltuainen, heilauta haarukalla rakenne rikki. Ota ruokalusikallinen talteen voitelua varten.

Lisää sokeri munien joukkoon ja vaahdota, lisää sitten kuoriraaste. Siivilöi kuivat aineet munavaahtoon, sekoita. Lisää vielä mantelit. Taikina saa jäädä löysähköksi, mutta sitä pitää pystyä muotoilemaan sormin. Muotoile taikinasta kostutetuin käsin kolme pötköä leivinpaperille, jätä hyvin tilaa väleihin. Painele pötköt sitten n. 2 sentin paksuisiksi ja 5 sentin levyisiksi. Voitele kananmunalla ja paista n. 20–25 minuuttia 180 asteessa. Ota pötköt uunista ja leikkaa ne lämpiminä terävällä veitsellä 1,5 sentin viipaleiksi. Käännä viipaleet leikkuupinta ylöspäin ja paista uunissa vielä 15 minuuttia. Piparicantuccinit ovat valmiita, kun reunat ovat vähän tummentuneet, mutta sisus on edelleen vaalea.

Uunissa kuivattamisen vuoksi piparicantuccinit säilyvät vuosikausia ja ovat parhaimmillaan toscanalaiseen jälkiruokaviiniin Vin Santoon dipattuna, mutta maistuvat mainiosti myös kahvin ja teen seuralaisina joulun jälkiruokapöydässä.

ps. Lyhyenä hetkenä seikkailee tänään myös Ku ite tekee -blogin yhteisöllisessä joulukalenterissa. Käy kurkkaamassa lisää syötävän hyviä lahjaideoita sieltä!

Joulukalenteri – luukku 6: sinivalkoisia ajatuksia ja manteli-suklaakakkua

6.12.2016 / piapas / Jätä kommentti

Kaivoin tänään kaapistani pahvilaatikon, johon olen säilönyt reilut kymmenen vuotta sitten poltetut cd-levyt. Niihin on tallennettu valokuvia vuosilta 2001–2006. Valitsin levyn, jonka kannessa luki itsenäisyyspäivä 2004 ja toiveikkaana työnsin cd:n mieheni läppärin cd-kelkkaan.

Levy ei toiminut enää. Ei, vaikka jynssäsimme sen puhdistusliinalla ja koetimme useampaan kertaan. Osa kuvista on onneksi teetetty oikeiksi valokuviksi, mutta suurin osa on haihtunut bittitaivaaseen ikuisiksi ajoiksi.

En pysty siis esittelemään teille kuvia ylioppilaiden soihtukulkueesta, jossa astelin ylpeänä kantaen soihtua pääni yläpuolella. Laulaen savolaisen laulua, ylioppilaslakki päässä, varpaat jäässä ja sormet kohmeessa, savolaisen osakunnan lipun alla. En voi todistaa Presidentti Halosen vilkuttaneen meille juuri silloin, kun tv-kamerat kuvasivat kulkuettamme. Minulla ei ole kuvia senaatintorilta, jossa pidettiin puheita ja jonka portailla osakuntien liput seisoivat kunniavartiossa lumen leijaillessa taivaalta ja takertuessa punaposkisten ylioppilaiden silmäripsiin.

Savolaisen Osakunnan itsenäisyyspäiväjuhlat ovat painuneet mieleni syviin sopukoihin. Muistan sotiemme sankarivainajille ja veteraaneille pidetyt puheet, orkesterin esittämät Finlandian ja Porilaisten marssin, osakuntanauhojen jaon uusille osakuntalaisille ja Maamme-laulun, joka kaikui uuden ylioppilastalon käytävillä. Muistan yhteishengen ja yhdessä tekemisen meiningin, glögin ja joulutortut sekä rennon arvokkaat iltajuhlat Helmilässä – osakunnan huoneistossa Temppeliaukion kirkon naapurissa.

Opiskelun päätyttyä keksimme uusia perinteitä. Parinkymmenen ruokalajin aterioita ystävien seurassa, linnanjuhlien pukujen arviointia ja linnan virallisen boolireseptin varioimista. Itsenäisyyspäivälle sopivaa arvokasta tunnelmaa, lisää puheita, sinivalkoisia lauluja, kuohuviiniä, hirvipastia, punajuuria ja muita suomalaisia raaka-aineita.

Pari vuotta sitten askartelimme arvomerkkejä. Jokainen sai valita rintaansa omimmalta tuntuvan sankarin tai sankarittaren. Minä valitsin Minna Canthin: yhteiskunnallisen vaikuttajan, naisten aseman edistäjän ja ensimmäisen suomenkielisen sanomalehtinaisen.

Tänään järjestimme itsenäisyyspäivän vastaanoton kotonamme Kalasatamassa. Ovet kotiime olivat avoinna puolesta päivästä iltayhdeksään asti. Glögikattila porisi hellalla lempeän tulisen linssikeiton hautuessa viereisellä levyllä. Pakkasesta piipahteli sisään ystäviä ja naapureita. Ovikello soi tuon tuostakin ja suklaakakku hupeni samaan tahtiin. Illan pimentyessä kynttilät syttyivät ja kuohuviinipullo poksautettiin auki.

Olen kiitollinen saadessani asua tässä lintukodossa, jota Suomeksi kutsutaan. Turvallisessa ja demokraattisessa valtiossa, jossa on neljä vuodenaikaa. Maassa, jonka luonto salpaa hengen ja jossa metsä on aina kivenheiton päässä siitä, missä milloinkin satun seisomaan. Pääkaupungissa, jossa on kaikki mitä tarvitsen.

*****

Kahvilla maustettu manteli-suklaakakku (10 annosta)

175 g tummaa suklaata
2 dl mantelirouhetta
175 g voita
3 munaa
1 dl tavallista sokeria
1 dl muscovadosokeria
1/2 dl jauhoja
3 tl murukahvia

Kuorrutus:
150 g tummaa suklaata
1 1/2 dl vispikermaa
1 rkl voita
sormisuolaa

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Rouhi mantelit karkeaksi ja paahda niitä uunissa n. 6 minuuttia, älä polta. Vähennä uunin lämpöä 175 asteeseen. Sulata suklaa vesihauteessa ja voi mikrossa. Sekoita sokerit voisulaan (älä hermostu, jos muscovado jää paakkuisaksi, se sulaa uunissa kyllä). Erottele keltuaiset ja valkuaiset ja sekoita yksi keltuainen kerrallaan voi-sokeriseokseen. Lisää sulatettu suklaa, jauhot, murukahvi ja mantelit. Vispaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele vaahto varovasti mukaan taikinaan.

Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa vuoasta riippuen 35-60 minuuttia. Minulla oli korkea vuoka, joka vaati tunnin kypsymisajan. Anna kakun jäähtyä kunnolla ennen kuin kumoat sen, muuten käy kuten minulla, keskiosa valahtaa. Sulata kuorrutteen suklaa lämpimään vispikermaan (älä keitä!) ja lisää lopuksi voi. Anna jäähtyä hieman ja kaada sen jälkeen kumotun kakun päälle. Sirotteli viimeiseksi sormisuolaa. Tarjoile sellaisenaan tai vaikka vaniljajätskin kanssa.

Gluteenittomat uuniomenat mantelilla ja kookoksella

Jos tykkäsit, laita jakoon!

Piparicantuccinit (n. 45 kpl)

Jos tykkäsit, laita jakoon!

Kahvilla maustettu manteli-suklaakakku (10 annosta)

Jos tykkäsit, laita jakoon!