Hotellihuone vai airbnb-asunto?

Kauan siinä kesti, mutta nyt se on mennyttä. Menetin airbnb-neitsyyteni madridilaiselle kattohuoneistolle, enkä kadu hetkeäkään. Samalla reissulla retkahdin vielä toiseenkin espanjattareen. Viimeisen neljän viikon aikana olen asunut yhteensä kolmessa eri airbnb-majoituksessa. Reissujen jälkeen mielessä on pyörinyt vain yksi kysymys: miksi ihmeessä uskalsin kokeilla vasta nyt?

airbnb madrid

Tähän kevääseen saakka hotelli on tuntunut ainoalta ja oikealta ratkaisulta. Turvalliselta, helpolta, tasokkaalta ja tasaisen varmalta. Laadukkaat lakanat, turvalokerot, puhdas kylpyhuone, muhkeat pyyhkeet ja pikkupullot shampoota lavuaarin reunalla. Aamiainenkin nautitaan valmiista pöydästä. Pientä luksusta arkeen verrattuna. Siis jos on valmis maksamaan muistakin kuin yhden tähden hostelleista.

Airbnb madrid

Mökkeilyinnostuksen myötä olen kuitenkin ymmärtänyt, etten oikeasti kaipaa ulkomaillakaan satoja euroja maksavaa yöltä maksavaa majoitusta. En tee mitään hotellihuoneen designkalusteilla, kullatuilla yksityiskohdilla, kristallikruunuilla tai sadan sorttimentin aamiaisella. Niiden sijaan annan arvoa hyvälle sijainnille ja toimiville kulkuyhteyksille. Panostan omaan rauhaan ja parvekkeeseen tai terassiin, jolla voin nauttia aamupalani ja yömyssyni tai vaikka lukea koko päivän, jos ei huvita lähteä minnekään. Eikä haittaa, jos ikkunasta pilkottaa jotain vihreää tai horisontissa kimaltelee vesi.

airbnb göteborg keittiö

Ajatuksen tasolla yöpyminen jonkun toisen kodissa on kiehtonut jo pitkään, mutta vilkkaan mielikuvituksen luomat uhkakuvat ovat roikkuneet palvelun yllä kuin synkät sadepilvet suomalaisessa kesämaisemassa. Mitä jos vuokraaja tekee oharit, vie rahat, eikä ilmesty tapaamispaikalle? Mitä jos asunto onkin nuhjuinen rotanloukku, eivätkä valokuvat vastaa todellisuutta? Entä jos lähin ruokakauppa on kilometrien päässä ja jääkaappi rikki?

airbnb Fuengirola

Jos olen täysin rehellinen, olisin itse ollut valmis hyppäämään vertaismajoituksen kelkkaan jo aikaa sitten, mutta parisuhteen toinen osapuoli vaati vähän vakuuttelua. Työnsä puolesta verkon tietoturvaa tutkaileva epäilevä tuomaani oli varma, että hommassa piilee jokin pimeä porsaanreikä. Käyttöehtoja tihrustettiin ilta jos toinenkin, kunnes päätimme loikata yhdessä tuntemattomaan. Se kannatti.

airbnb Göteborg

Yhdeksän yön ja kolmen vuokratun majapaikan perusteella rustasin paperille plussia ja miinuksia. Omaksikin yllätykseksi vaaka painui kirkkaasti plussan puolelle. Ylivoimaisesti suurin etu on mielestäni kuvien todenmukaisuus. What you see is what you get. Vaikka lopullisia johtopäätöksiä ei muutaman asumiskokemuksen jälkeen voikaan vetää, mahtuu viimeisen vuoden hotellivarauksiin huomattavasti suurempia pettymyksiä. Hotellien sivuilla ja varauspalveluissa esitetyt huonekuvat on usein otettu siitä hienoimmasta lukaalista, josta on parhaimmat näköalat. Todellisuus on joskus ollut ankeita sisäpihakuiluja, rakennustyömaita, repsottavia tapetteja, ahtaita ja likaisia kylpyhuoneita. Airbnb-vuokraajan on pakko lunastaa lupaukset, siitä pitää vertaisarviointi huolen.

airbnb madrid makuuhuone

Toisena tulee sijainti. Hotellit ovat kartalla usein ryppäissä. Etenkin suuremmissa kaupungissa on alueita, joissa ei oikeastaan ole muuta kuin hotelleja. Kun asuu paikallisten luona, saattaa päästä kaupungiosiin ja kulmauksiin kaupungissa, johon hotelleilla ei ole asiaa. Hotelleista puuttuu mielestäni myös persoonallisuus, ne ovat aika lailla toistensa kopioita. Airbnb-asunnoissa on valinnanvaraa, boheemista kaaoksesta ja espanjalaisesta väri-iloittelusta skandinaaviseen niukkuuteen.

airbnb fuengirola aamiainen

Kolmen kärjessä on ehdottomasti myös aamiaisaikataulun joustavuus. Ei tarvitse laittaa kelloa soimaan, jotta ehtii hotellin aamiaistarjoiluun tai tilaamaan kivijalkakahvilan aamiaislistalta. Voi herätä hitaasti ja rauhassa, keittää pannullisen kahvia ja nautiskella loma-aamusta itselle sopivassa tahdissa. Eikä muuten tarvitse pelleillä olemattoman langattoman verkonkaan kanssa, sillä wifikin on vain sinun käytössäsi.

airbnb aamiainen madridissa

airbnb göteborg parveke

Miinuksiakin on, tietenkin. Vaikka vertaisverkon paine onkin kova, voi vuokranantaja silti peruuttaa varauksen vaikka viikkoa ennen reissua, mutta silloin hän saa jopa 100 dollarin sanktion. Avaimien luovuttamisesta on sovittava viestien välityksellä ja jos toinen osapuoli on myöhässä, säätämisen määrä on melkoinen. Avaimia saattaa olla vain yksi kappale, eikä ole respaa, johon sen voisi jättää. Yhtä henkeä isompi matkaseurue joutuu siis sumplimaan menojaan tarkkaan.

airbnb fuengirola näkymä

Lisäksi jokaisessa kolmessa kohteessa on jäänyt epäselväksi, pitäisikö vieraiden tiskata ja viedä roskat sekä tyhjät pullot, vai kuuluuko se siivousmaksuun. Pitäisi tietysti muistaa kysyä tupaan tullessa, mutta matkasta väsyneenä mielessä on lähinnä seuraava ateria ja vilvoittava suihku. Koska vertaisarviointi toimii myös toiseen suuntaan, tiskasimme varmuuden vuoksi, sillä emme halunneet saada huonoa arvostelua.

Pieniä vaikeuksia aiheuttaa myös kielimuuri, joka erityisesti Espanjassa oli korkea. Majoittajat eivät puhuneet juurikaan englantia ja mekin vain auttavasti espanjaa, mutta kaikesta selvittiin silti viimeistään googlen kääntäjän avulla.

airbnb fuengirola makuuhuone

Kaikesta huolimatta majoittajat saivat meiltä ansaitusti viiden tähden arvostelun. Jos jotakin korjattavaa oli, annoimme siitä yksityistä palautetta tai jätimme viestin asuntoon. Madridissa rikoimme tiskatessa yhden viinilasin ja ostimme tilalle kaksi uutta. Lompakko ei juurikaan laihtunut, sillä lasit maksoivat paikallisessa sekatavarakaupassa muutaman euron. Fuengirolassa parisänky oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta kyllä siinä silti unenpäästä kiinni sai. Göteborgissa tiskialtaan tulppa oli kadoksissa, mutta sekin löytyi sinnikkäällä etsimisellä astiakaapin perukoilta.

airbnb madrid kylpyhuone

Madridin ja Fuengirolan asumiskokemusten jälkeen Malagan hotelliympäristö tuntui lähinnä omituiselta. Jääkaapissa oli sangriakannun ja lounastarpeiden sijasta kallista limonadia ja miniviinapulloja. Aamiaisella joutui tyytymään pullapatonkiin eivätkä croissantitkaan olleet yhtä rapsakoita kuin lähileipomossa. Herätyskellokin soi aivan liian aikaisin.

airbnb madrid

Ja sitä terassitoivetta, sitä ei hotelliolosuhteissa läheskään aina ole mahdollista edullisesti toteuttaa. Parveke kuuluu usein vain kalliimman hintaluokan huoneisiin ja sviitteihin. Airbnb-asuntoa valitessa voi saman tien karsia pois parvekkeettomat majapaikat.

airbnb Fuengirola appelsiinipuut

Tulevilla reissuilla ensisijainen majoitusvaihtoehti tästä lähtien on ehdottomasti airbnb. Kunpa vielä saisin siippani vakuutettua vuokraamaan myös oman asuntomme kaltaisillemme reissaajille. Tänä vuonna olemme kotoa karussa ainakin 12 viikkoa eli yli 80 päivää. Ei tarvitse kummoistakaan matikkapäätä ymmärtääkseen, että edullisillakin vuorokausitaksoilla olisi helppo kerryttää pesämunaa seuraavia matkoja varten. Majoittajaprofiili on jo puoliksi täytetty, seuraavaksi kamera käteen ja kuvaamaan!

Ruokamatkailijan vinkit Madridiin – tapaksia, sardiineja ja kylmiä keittoja

Palasimme Espanjasta kaksi viikkoa sitten. On aika paljastaa, missä söimme ja mitä suosittelemme. Ensin on vuorossa ruokamatkailijan Madrid, ensi viikolla paneudutaan Fuengirolan ja Malagan ravintoloiden antimiin. Siispä asiaan: ravintolavinkit Madridiin, olkaa niin hyvät.

Ennen matkaa teen yleensä vähintään muutaman ravintolavarauksen. Tai ainakin suunnittelen tekeväni. Tai siis.. jos totta puhutaan, viime vuosina olen valmistautunut reissuihin luvattoman huonosti. Hyvä, että kentällä tiedän, mihin olen lentämässä. Ravintolavaraukset teen viime tingassa, jos ylipäätään muistan niitä tehdä lainkaan. Ja silti kutsun itseäni ruokamatkailijaksi. Pitäisiköhän vähän tsempata?

decoraccion 2017

Könytessämme kolmenkymmenen asteen helteessä ylimmässä kerroksessa olleeseen airbnb-lukaaliin helmeilee hiki otsalla. Asunto on pätsi. Ikkunoiden eteen rullattavat kaihtimet ovat olleet auki ja aurinko on päässyt paistamaan täydellä teholla. Isäntämme ei ole moksiskaan, vaan esittelee asuntoaan vuolain sanoin. Kun vihdoin saan suunvuoron, kysyn voisiko hän suositella lähistöltä muutamaa hyvää ravintolaa. Vietämme kartan parissa hyvän tovin. Paperille ilmestyy ympyröitä, nuolia ja poikakäsialalla raapustettuja ravintoloiden nimiä. En halua keskeyttää isännän innostunutta esitelmää, kestän vielä hetken, sitten on kylmän suihkun vuoro.

Bodega de la Ardosa – Madridin paras tortilla de patata

Ensimmäisen illan nälkä vaikeutti valinnan tekemistä. Isäntämme oli osoittanut kartalta paikan, jossa valmistetaan hänen mukaansa Madridin paras tortilla de patata. Sinne siis! Malasañan sydämessä sijaitseva Bodega de la Ardosa oli yhdeksän aikaan tungokseen asti täynnä. Ajatus väkijoukon sekaan ahtautumisesta ei tuntunut hyvältä ajatukselta, joten päätimme kiertää pari korttelia siinä toivossa, että osa asiakkaista katoaisi sillä aikaa koteihinsa. Kurkkasimme Mercado de San Ildefonson katuruokataivaaseen. Runsaudenpula iski kasvoille välittömästi, eikä levoton mieli osannut pysähtyä minkään myyntitiskin kohdalle. Väenpaljoudesta päätellen halli olisi todella ollut kokeilemisen arvoinen. Me kuitenkin käännyimme kannoillamme ja palasimme toiveikkaina takaisin Calle de Colónille.

bodega de la arbosa madrid

Odottelu kannatti, sillä pystypöytä vapautui juuri kun ujutimme itsemme sisään ravintolaan. Saman tien viereisen pöydän herraseurue tarjosi minulle oma-aloitteisesti baarijakkaraa. Tottumaton suomalainen hämmentyi ensin, mutta otti lopulta tarjouksen vastaan. Seurasimme hengästyttävää tapasteatteria ja yritimme saada jutun juonesta kiinni. Tarjoilijat sukkuloivat ihmisten seassa ja sujahtivat välillä tiskin alta keittiön puolelle. Baaritiskin puolelle pääsi tosiaan vain, jos oli riittävän vetreä. Mitään avattavaa porttia ei näkynyt, vaikka takahuoneen puolella näkyi myös asiakaspaikkoja ja hilpeitä seurueita.

bodega de la arbosa madrid

Vajaan kolmen euron perunamunakas oli kaiken hehkutuksen arvoinen. Ilmava ja mielettömän maukas. Kotona emme ole koskaan päässeet lähellekään vaikka ainekset ovat samat. Tilasimme pöytään myös mustekalaa ja muutaman kinkulla ja Cabrales-sinihomejuustolla täytetyn kroketin. Seuraksi pari lasia punaista ja täyttävä iltapala oli valmis. Kuitti jäi ravintolaan, mutta muistelen loppulaskun olleen kahdelta reilun 20 euron luokkaa. Varsin kohtuullista siis. Seuraavalla kerralla on ehkä yritettävä tiskin taakse, sillä utelias mieli ei lepää, ennen kuin mysteeri on selvitetty.

Bodega de la Ardosa
Calle de Colón 13, 28004 Madrid

Sardiineja El Puerto de Cabreirassa

Seurasimme airbnb-isäntämme Celson neuvoja toisenkin kerran pari päivää myöhemmin. Pysyttelimme edelleen Malasañan kaupunginosassa, mutta tällä kertaa kartta ohjasi meidät lähelle Plaza del dos de Mayon aukiota. Plaza oli täynnä kaveriporukoita ja nuorisoa, tunnelma oli kuin Dallape-puistossa lämpimänä kesäiltana. Lämpöä tosin oli yli 30 ja väkimäärä varmasti ainakin kolminkertainen. Pussikalja maistui ja musiikki raikasi. Puiston laidoilla istuivat sulassa sovussa perheet ja harmaapäiset mammat ja papat. Joku möi itse tekemiään korvakoruja, toinen kauppasi naposteltavaa. Puheensorina kuului kortteleiden päähän.

pulpo el puerto de cabreira

Me olimme kuitenkin menossa syömään, emme etkoille. Ravintolan kotikatu Calle Velarde osoittautui vintage-kauppojen aarreaitaksi. Harmillista, että nälkä kurni vatsassa niin äänekkäästi, että shoppailut oli nekin jätettävä odottamaan seuraavaa kertaa. El Puerto de Cabreira oli tyhjillään, kun astelimme sisään. Normaalisti sivuuttaisin tyhjän ravintolan ja etsisin sellaisen, missä pöydät ovat täynnä paikallisia. Tällä kertaa nälkäkiukkuinen ruokaharrastaja työnnettiin päättäväisesti ovesta sisään, olihan meillä paikasta kuitenkin suositus. Sitäpaitsi ilta oli espanjalaisittain vielä hyvinkin nuori.

sardiinit El puerto de Cabreira madrid

pimientos de padron

Eteemme kannettiin toinen toistaan muhkeampia tapaslautasia ja kevyt illallinen jäi haaveeksi vain. Illan mittaan ravintola täyttyi asiakkaista ja pöytä mustekalasta, anjoviksista, perunoista, jättikatkaravuista, leivästä ja vihreistä paprikoista. Omaksi suosikiksini nousivat marinoidut anjovikset – boquerones vinagre. Kaikki tämä huuhdottiin alas Ribera del Dueron alueen Tempranillon avustuksella. Lasku kahdelta oli 63 euroa.

El puerto de Cabreira
Calle Velarde 13, 28004 Madrid

Algarabian kokkaavat siskokset

Reissun ainoa pöytävaraus oli tehty ystävien suosituksesta Algarabiaan, pieneen perheravintolaan, jota kaksi siskosta pyörittävät. Varausta tehdessä ajattelin noudattavani espanjalaista illallisaikataulua ja buukkasin pöydän yhdeksäksi. Saavuimme paikalle kuitenkin suomalaisittain täsmällisen ajoissa – kymmentä vaille. Ravintolan ovi oli lukossa. Ovessa oli tarra poikineen, mutta aukioloajat puuttuivat. Ovikello löytyi, joten reippaana tyttönä painoin sitä. Jospa tämä olikin paikka, johon ei noin vain kävellä sisään.

Algarabia

Ovi raottui ja äkäinen ääni kysyi, millä asialla olemme. Menimme sanattomaksi ja pian pää pilkisti oven takaa ja kysyi mitä haluamme. Sönkötimme, että meillä on pöytävaraus tähän ravintolaan, olemmeko hanoikeassa paikassa? Siihen oven raossa seisova tiukkailmeinen rouva töksäytti, että ravintola avautuu vasta 10 minuutin kuluttua. Onneksi paikalle oli ilmaantunut myös toinen pariskunta, joilla oli varaus samaan aikaan. Ovelta kuului vain syvä huokaus ja mutinaa, jonka tulkitsimme kutsuksi tulla sisään. Ilta alkoi todella lupaavasti.

Algarabia

Algarabia

Rappusten yläpäässä oli kodikkaasti sisustettu pieni ja sympaattinen ruokasali, johon mahtui parikymmentä vierasta kerrallaan. Meidät ohjattiin ikkunan viereen. Tuuli leyhytteli ohuita verhoja, joiden takana kasvoi viidakko. Ulos ei nähnyt, sillä kasvit peittivät ikkunan kokonaan. Valaistus oli hämärä. Yhteen pöytään oli sijoitettu toimisto lukulamppuineen, toisella oli korkea pino keittokirjoja. Salin puolella häärivän siskon äreys oli tiessään. Menua tuodessaan hän vitsaili, että me pohjoisen asukit syömme kummallisiin aikoihin. Keittiössä kolisi ja siskoista toinen vilahti välillä keittiön heilurioven ikkunan takana.

Algarabia

Algarabia sisters

Nälissämme tilasimme keittiömestarin menun, jonka hinta taisi olla 35 euron tietämillä per nassu. Ruoka oli konstailematonta ja ronskia, rouheaa espanjalaista kotiruokaa. Alkuun friteerattua vihreää parsaa ja pari krokettia, sitten turskaa, jota seurasi mediumiksi kypsennetty possu sipulin kera. Ilmeistämme näkyi ihmetys ja annokset tuonut sisko kiirehti lupailemaan, että voi kyllä paistaa possun kypsäksi, mutta että Madridissa se kuuluu syödä näin. Halusimme uskoa, että näin tosiaan on ja päätimme ottaa riskin. Ehkä meitä on kotikeittiöissä peloteltu trikiinikertomuksilla aivan turhaan. Google muuten osaa kertoa, että viimeisin sianlihasta saatu trikiinitartunta on todettu Suomessa 1970-luvulla ja että EU-määräykset velvoittavat valvomaan sianlihan laatua niin tarkkaan, ettei tartuntoja muuallakaan EU-alueella juurikaan enää esiinny. Saatan ehkä silti paistaa oman possuni kypsäksi asti.

Algarabia the cook

Jälkiruokaa oli kahta lajia, omenaa ja valkosuklaata sekä suklaakakkua ja vadelmaa. Vaikka keittiömestarin menu oli maistuva, suosittelen kuitenkin tilaamaan listalta. Jälkiviisaana olisi ollut mahtava testata siskojen versiota esimerkiksi pitkään haudutetusta häränhännästä. Illallinen oli silti kaikin tavoin elämys ja molemmat siskot lopulta hurmaavia. Kun pyysin heitä kuviin, meitä palvellut sisko hävisi selkämme taakse ja palasi kasvoillaan aurinkolasit poseeratakseen kuin filmitähti. Toivoimme kaikkea hyvää siskosten perinteiselle ravintolalle, samanlaista autenttista kokemusta tuskin olisimme mistään muualta saaneet. Kuuden ruokalajin illallinen ja viinipullo maksoi kahdelta 95 euroa.

algarabia sister

dessert algarabia

Jos menette syömään, kertokaa ihmeessä terveisiä! Varaus kannattaa, sillä keittiö ei ole pitkään auki. Jo puoli yhdeltätoista seurueita käännytettiin ovelta, vaikka tilaa olisi ollut. On aivan liian myöhäistä, perustelivat siskokset. Me laskeuduimme portaita alas kadulle ja vyöryimme takaisin asunnolle.

Algarabia
Calle Unión 8, 28013 Madrid

Salmorejoa ja sisustussuunnittelua

Algarabian siskoksilta saimme vinkin, joka osoittautui kullanarvoiseksi. Barrio de las Letrasin alueella järjestettiin samalla viikolla Decoracción 2017, vuosittainen katufestari, jossa on esillä sisustussuunnittelijoiden teoksia.

decoraccion 2017

decoraccion 2017

decoraccion 2017

Antiikkikauppiaat ja sisustuspuodit olivat vallanneet kadut ja jokainen kadunvarren liikehuoneisto oli kuin pieni taideteos. Yli sata kauppaa oli saanut uuden ulkoasun ammattilaissuunnittelijan käsissä. Oli ihmemaan irvikissaa, hopeisia palmuja, lintuja ja rantapalloja. Lisäksi alueella oli meneillään parvekkeenkoristelukilpailu, johon kuka tahansa sai osallistua.

decoraccion 2017

decoraccion 2017

decoraccion 2017

decoraccion 2017

Me olimme liikenteessä päiväsaikaan, jolloin kaduilla oli vielä väljää, mutta voin kuvitella, että iltaisinkin meno olisi ollut näkemisen arvoinen. Tarjolla oli myös ilmaista olutta sekä erinäisiä tuotenäytteitä. Istahdimme Cafe Ganzin houkuttelevan varjoiselle terassille ja tilasimme kylmät salmorejo-tomaattikeitot. Ruoka oli niin kaunista ja hyvää, että olisi tehnyt mieli palata samaan paikkaan illalliselle.

Ganz cafe

Ganz Cafe

Ganz Cafe
Calle de Almadén 9, 28014 Madrid

Kylmää käsityöläisolutta!

Lopuksi vielä bonusvinkki oluen ystäville. Asuinkadullamme oli Madridin ensimmäinen käsityöläispienpanimo Fábrica Maravillas. Taloutemme olutasiantuntija suosittelee lämpimästi. Siiderinystävä piti kovasti panimon baarissa maistamastaan asturialaistyyppisestä hanajuomasta. Laajempi valikoima pienpanimo-oluita löytyy muutaman korttelin päästä Bee Beer -kuppilasta, joka järjestää myös tasting-iltoja. Me ostimme tällä kertaa muutaman pullon mukaan, mutta samalle illalle olisi ollut maistelupaikkoja vapaana. Ehkä ensi kerralla!

Fábrica Maravillas
Calle de Valverde, 29, 28004 Madrid

Bee Beer
Calle Augusto Figueroa 30, 28004 Madrid

Helteinen Madrid ja kaupungin paras sangria

Viikko ennen lähtöä Madridiin seurasin sääennusteita kauhunsekaisin tuntein. Helsingissä satoi vettä ja mittari näytti 10 astetta, samaan aikaan Madrid paistatteli 35 asteen helleaallossa. Matkalaukkua pakatessa oli pakko muistuttaa itseään muutaman minuutin välein, että tällä reissulla ei todellakaan tarvita pitkiä housuja, sukkiksia eikä villatakkia. Puolentoista viikon vaatekerrat mahtuivat heittämällä upouuteen lentolaukkuun.

Teoriassa oli mahtavaa päästä lämpimään, maalata varpaankynnet kirkkaanpunaisiksi, sujauttaa sandaalit jalkaan ja pujahtaa hellemekkoon, mutta tiesin kokemuksesta, että käytännössä tilanne on toinen. Johtuneeko lappilaisista geeneistäni, mutta kuumuus ei pitemmän päälle tunnu mukavalta. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ulkoilman lämpötila lähestyy ihmisen luonnollista ruumiinlämpöä, alkaa ahdistaa.

kesävarpaat

Sisämaan kaupungissa paahdetta pääsee pakoon vain ilmastoituihin sisätiloihin. Varjossa on hieman helpompi hengittää, mutta hiki virtaa silti ja päässä heittää. Ei auta, vaikka suolatasapainosta ja nesteytyksestä kuinka pitää huolta, kroppani ei viihdy porottavan auringon alla. Minulle riittävät 25 asteen helteet. Siksi en harrasta rantakohteita, eikä Thaimaan suuntakaan ole koskaan houkutellut.

Ensimmäisinä päivinä yritimme sitkeästi sietää lämpöaaltoa, mutta pian opimme olemaan kuten paikalliset. Kulkemaan Madridin katujen varjoisia puolia, pakenemaan keskipäivän aurinkoa Reina Sofian miellyttävään viileyteen tai puiston suurten lehtipuiden varjoon ja viettämään siestaa ilmastoidussa Malasañan vuokrakattohuoneistossamme. Ja suurkuluttamaan sangriaa. Kaupungin parasta janojuomaa etsittiin kauppahalleista, tapasbaareista ja kattoterasseilta.

mercado san Anton kattoterassi

sangria mercado san Anton

mercado san Anton rooftop

Mercado de San Antonin terassi oli tyhjä, enkä yhtään ihmettele miksi. Kukaan järkevä ihminen ei hakeutuisi katolle kuumimman keskipäivän aikaan, kun aurinko porottaa niskaan suoraan ylhäältä eikä varjonpaikkoja ole. Paitsi tietysti kaksi suomalaista suorittajaa, jotka halusivat nähdä kaiken heti ensimmäisenä päivänä. San Antonin sangria tarjoiltiin jättimäisistä laseista, pilleillä, joissa oli jatkopalat (saako semmoisia Suomesta?). Punainen juoma oli meidän makuumme liian makea ja alkoholipitoinen, mutta lisäpisteitä ropisi hedelmistä, joita oli heitetty sekaan reilulla kädellä.

madrid azotea del circulo kattoterassi

madrid azotea del circulo kattoterassi

Seuraava testisetti nautittiin Círculo de Bellas Artesin kattoterassilla. Edellisestä viisastuneina olimme liikkeellä myöhään iltapäivällä ja sen huomasi. Väkeä oli paljon, vaikka terassille on neljän euron pääsymaksu, mutta onneksi tekonurmelta löytyi pieni varjoisa kulmaus meillekin. Kattoon ja seiniin oli kiinnitetty pienet suuttimet, jotka sumuttivat viilentävää vettä kuumuudessa kärvistelevien asiakkaiden helpotukseksi.

Baarimikko sekoitti sangriat nenämme edessä, joten osasimme aavistaa, mitä tuleman piti. Kunnon loraus likööriä, vähän punaviiniä ja loput sitruunalimpparia. Parempaa kuin San Antonissa, mutta makeaa silti, aivan liian makeaa. Ja liian vähän hedelmiä. Näköala kuitenkin kompensoi, allamme levittäytyi koko kaupunki kaikessa komeudessaan. Kattojen yläpuolella yllätyimme, miten matala ja tasainen Madridin siluetti onkaan, vain muutama rakennus erottui kaupunkikuvasta.

madrid azotea del circulo kattoterassi

madrid azotea del circulo kattoterassi

sangria azotea del circulo kattoterassi

Kolmas versio kesäisestä juomasta valmistui airbnb-asunnon jääkaapissa. Kolmen euron punaviinipullo kaadettiin kattilaan yhdessä appelsiini- ja sitruunalohkojen kanssa ja annettiin tekeytyä helteisen päivän ajan. Ennen tarjoilua sangriaa jatkettiin lähikaupasta ostetulla kivennäisvedellä, jonka piti olla maustamatonta, mutta osoittautuikin sitruunaiseksi kuplajuomaksi. Tuhansien askelten, kymmenien kenkäkauppojen, painostavan kuumuuden, hikisen iltapäivän ja kylmän suihkun jälkeen meillä oli käsissämme voittaja. Myöhemmin tuunasimme juomaa vielä roseviinipullon jämillä.

Sangria kotiterassilla

sangria kotiterassilla

Joku saattaisi nyt viisastella, että eihän tuo sekoitus ole sangriaa nähnytkään. Viisastelija on tavallaan oikeassa. Perinteisesti sangrian reseptiin tulee jotakin likööriä, tujaus brandya ja jopa sokeria, eikä sitä välttämättä jatketa alkoholittomalla kuplajuomalla vaan esimerkiksi cavalla. Perinteisemmän sangrian ystävät ohjaan New York Timesin ruokasivuilta omimaani ohjeeseen, mutta jos kaipaat vähäalkoholista vaihtoehtoa kesäjanoon, suosittelen Madridin kuumuuteen kehittelemäämme riisuttua versiota.

sangria omalla terassilla

Resepti on ehkä lähempänä tinto de veranoa kuin sangriaa, mutta nimettäköön se tässä kuitenkin jälkimmäiseksi, sillä sangria taitaa meille suomalaisille olla se tutumpi juomasekoitus. Tinto de veranon ei myöskään tarvitse tekeytyä, kun taas tämän ohjeen juju on nimenomaan makujen syventäminen hedelmien kera jääkaapissa.

Kesäisen raikas sangria

2 osaa halpaa punaviiniä (esim. Riojan alueelta)
1 osa halpaa roseviiniä
3 osaa sitruunalla maustettua kivennäisvettä (tai sitruunalimsaa)
appelsiinia, sitruunaa, nektariinia, ananasta, mansikoita tms.
(tujaus brandya tai konjakkia)
jäitä

Tarkista ensimmäiseksi, että pakastimessa on jäitä. Jos ei ole, kiireen vilkkaa jääpalamuotit vettä täyteen ja jäätymään. Pilko sitten isoon kannuun, kulhoon tai vaikka kattilaan runsaasti hyvin pestyjä hedelmiä. Kaada päälle punaviini ja rose ja anna tekeytyä viileässä vähintään pari tuntia. Jos haluat juomaan terävyyttä, lisää tujaus brandya tai muuta tiukempaa tavaraa.

Ota iso lasi ja annostele sen pohjalle runsaasti jäitä. Kaada viilentynyttä viiniä puoleen väliin lasia, nostele mukaan myös hedelmiä ja lisää kivennäisvesi. Makeuden määrää voit säädellä kuplivalla: jos tykkäät makeasta, käytä esim. Spritea, jos taas sokeri ei ole sun juttu, voit lisätä jopa maustamatonta kivennäisvettä. Minun mielestäni sangriaan sopii parhaiten kevyesti sitruunainen, maustettu kuplavesi.

raikas sangria

Ensimmäisen itse tehdyn sangriakannullisen jälkeen ymmärsimme jatkossa tilata janojuomaksi tinto de veranoa. Siinäkin on riskinsä, sillä joissain paikoissa se tuotiin pullotettuna versiona, joka ei tietenkään maistunut samalta kuin varta vasten sekoitettu drinkki. Toisaalta, 34 asteen helteessä juoman laadulla ei ole niin suurta merkitystä. Kunhan se on kylmää.