Huomenna se taas alkaa. Kuuden rohkean mieletön matka kohti tuntematonta. Jännitystä, yllätyksiä, hillitöntä hekottelua, hermostunutta hihitystä, heittäytymistä, riskien ottamista, sinnikkyyttä, ihastumista, ihania onnen hetkiä, aitoja kohtaamisia, unohtumattomia kokemuksia ja uskomatonta avoimuutta uuden edessä. Lyhyitä, mutta mieleenpainuvia hetkiä. Näitä kaikkia minä tahdon toivottaa teille – olkoon yhteinen retkenne elämänpituinen. Avioparina tai ystävinä.

”Seis, älä liiku, paikallesi jää!
Tähän kellot pitää pysäyttää!
Ihmiset, autot kaupungin, pilvetkin,
ison tammen oksat puistossa,
koira nurmikolla vapaana, pysähtyy,
joku suurempi voima syntyy.

Elämän, ihan lyhyenä hetkenä
vuosituhansien keskellä
satamaan, laivat jäävät ja eikä ne lähdekään.
Elämän, selittämättömän selässä,
juuri oikealla hetkellä
ymmärrän, miten pienellä kaikki on kaikessa kii.

Kun, pala palalta mä kokoan taas
sitä mikä joskus hajoaa,
unohdan, että niin monta kertaa sen
koonnut itkien ja nauraen,
olen kuluessa vuosien
helppojen, ja varsinkin vaikeiden.

Elämän, ihan lyhyenä hetkenä
vuosituhansien keskellä
satamaan, laivat jäävät ja eikä ne lähdekään.
Elämän, selittämättömän selässä,
juuri oikealla hetkellä
ymmärrän, miten pienellä kaikki on kaikessa kii.”

Teitä kaikkia muita pyydän olemaan ihmisiksi. Suhtautumaan suvaitsevasti, inhimillisellä ymmärryksellä ja lempeällä mielellä. Kannustamaan, tsemppaamaan, lähettämään kauniita ajatuksia ja sanoja. Älkää sortuko nettikiusaamiseen, vihapuheeseen, ulkonäön arvosteluun, luonteen mollaamiseen tai pikaisten johtopäätösten tekemiseen. Iltapäivälehtien kommenttiosioissa, Vauva-lehden keskustelupalstoilla, kahvipöydissä, sosiaalisessa mediassa tai missään muuallakaan. Sillä edessänne on kuusi tavallista suomalaista naista ja miestä, jotka haluavat vain löytää elämäänsä rakkautta. Kuten jokainen meistä.

Sanat: Pepe & Saimaa (2014)