Kevättalven juhlaputki alkoi tänään. Kauppojen ja kahviloiden tiskit notkuvat ensin Runebergintorttuja, sitten laskiaispullia. Pääsiäinenkin on jo saapunut marketteihin. Suklaamunia ei vielä näy, mutta mämmituokkoset täyttävät jo kylmäaltaat. Viimein koittaa vappu ja piknik-koreihin pakataan suuret kasat sokeroituja munkkeja ja perinteisiä tippaleipiä.
Joka vuosi pyörittelen päässäni ideoita perinteisten paakelsien uudesta ulkonäöstä – tuloksetta. Muut ruokablogit sen sijaan pursuilevat luovia ratkaisuja, Runebergintorttukin on muuntautunut moneksi. Liemessä-blogissa paistettiin aineksista vohveleita, Perinneruokaa Prkl -blogin käsissä tortut taipuivat kerroskekseiksi ja tiramisuksi, Pata porisee puki klassikon ylle marenkihunnun ja Ruoka-alkemisti keitteli Fredrikan torttureseptiin perustuvan puuron, joka sai Kasper Strömmaninkin tolaltaan. Myös kääretorttuja, kuivakakkuja ja piiraita on nähty.
Olin luvannut leipoa torttuja työkavereiden kahvipöytään. Tarkoitus oli kaivella reseptiarkistoa ja valita modernin version sijaan tuttuja ja turvallisia makuja. Karvasmantelia ja vadelmaa, kosteaa ja sopivan mureaa. Kävi kuitenkin niin, että istahdin ensin tunniksi Helsingin kaupungin yritysneuvojaa vastapäätä (siitä lisää myöhemmin) ja sitten pää innostuksesta pyörällä tulin toisiin aatoksiin. Kieppasin kotimatkalla kaupan kautta ja ostin mantelijauhetta, pakastettuja vadelmia ja amarettoa. Kotona löysin jääkaapista lauantain illalliselta ylijääneen appelsiinilla maustetun moussen, vajaan jugurttipurkin ja eilisellä päivämäärällä varustetun kermapurkin. Sotkin ainekset yhteen, sujautin vuoan uuniin ja väänsin sormet ristiin. Helpot Runebergin leivokset olivat syntyneet.
Yleensä tällaiset spontaanit kokeilut eivät keittiössäni tuota kovin mairittelevia lopputulemia, mutta tällä kertaa onni ja leivontajumalat olivat puolellani. Tuloksena oli muhevan mehevä sokerikakkulevy, josta oli helppo painella muotilla sopivan pieniä pyörylöitä. Resepti on helppo ja täytettä voi modailla oman maun mukaan. Myös perinteinen sokerikuorrutus vadelmahillolla toimii taatusti. Jos siis kaipaat perinteisten torttujen sijaan jotain helpompaa leivottavaa, pyöräytä kahvipöytään helpot Runebergin leivokset!
Helpot Runebergin leivokset n. 15–20 kpl
100 g pehmeää voita
1 1/4 dl sokeria
1 muna
1/2 dl maustamatonta jugurttia
1/2 dl kermaa
1 dl grahamjauhoja
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl piparimurua
1/2 dl mantelijauhetta
1/2 dl korppujauhoja
1/2 tl soodaa
loraus amarettoa
Täyte:
1 dl kuohukermaa
1 1/2 dl turkkilaista jugurttia
1/4 dl tomusokeria
n. 1/4 appelsiinin kuori raastettuna
Tee ensin täyte. Käytä paksua ja rasvaista jugurttia, tavallinen maustamatonkin käy, mutta sitä pitää valuttaa yön yli, jotta jugurtti paksuuntuu. Raasta appelsiini varoen, ettei valkoista, kitkerää kuoren osaa pääse raasteen sekaan. Yhdistä kaikki ainekset ja vatkaa sähkövatkaimella vaahtomaiseksi. Anna jähmettyä kylmässä torttupohjan leipomisen ajan.
Vaahdota voi ja sokeri, lisää sitten muna ja vatkaa kunnolla sekaisin. Sotke joukkoon jugurtti ja kerma. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan. Kaada mukaan vielä tilkkanen amarettoa ja levitä taikina sitten leivinpaperoituun n. 20 x 20 cm vuokaan. Paista 200 asteessa 20 minuuttia.
Ota kypsästä torttupohjasta pyöreällä muotilla tai vaikka viskilasin laidalla läpimitaltaan 3–4 sentin pyörylöitä. Lusikoi päälle täytettä ja koristele vadelmilla. Jos tykkäät näperrellä, voit tehdä pyörylöistä myös monikerroksisia ja näyttäviä mininakukakkuja.
Tuossa ne nyt ovat, keittiön pöydällä houkuttelevina kuin mitkä, nimensä mukaiset, helpot Runebergin leivokset. Yhden maistoin ja totesin toimivaksi. Enempää en saisi syödä, koska hipaton helmikuu, mutta voi olla, että tänään joutuu tekemään poikkeuksen. Keittämään kupillisen teetä ja kunnioittamaan kansallisrunoilijamme ja hänen kirjailijavaimonsa työtä.
