Yhden illan kokkikoulu ja keltainen kurpitsarisotto

Minulla on ystävä, joka toistuvasti on kehottanut minua kehittämään konseptin, jossa opetan keittotaidottomia pariskuntia kokkaamaan. Idea sinänsä on hyvä ja potentiaalisia asiakkaitakin on varmasti tämä einesruokien luvattu maa pullollaan. Kohderyhmäanalyysi ja kyselytutkimus ovat vielä tekemättä, mutta pessimisti minussa epäilee, olisiko kukaan kuitenkaan valmis maksamaan siitä, että meikäläinen, itseoppinut kotikokki, pölähtää paikalle ja valtaa vieraan keittiön veitsillään ja vermeillään. Palkkion lisäksi kun hintaan pitäisi sisällyttää matkakorvaukset, raaka-aineet ja ruoalle valitut viinit.

kurpitsarisotto

Sen verran ehdotus kuitenkin kutkuttelee, että sitä piti päästä kokeilemaan käytännössä. Kun edellä mainittu ystäväni muutti muutama kuukausi sitten takaisin kotikonnuilleen Ouluun, päätin tarttua tuumasta toimeen. Hän ja hänen miehensä halusivat oppia kokkaamaan ja minä lupasin opettaa. Tulisipa samalla nähtyä kaupunki, jossa edellisen kerran olen vieraillut alakoulussa vanhempieni kärrätessä asuntovaunuaan ympäri Suomenmaata. Hatarat muistikuvat vaativat verestämistä. Jo syyskuussa ostetut tiketit taskussani astuin torstaiaamuna junaan, joka kiisi kiskoja pitkin alle kuudessa tunnissa Helsingistä Pohjanmaan lakeuksien halki Toripolliisin kotikaupunkiin.

kurpitsarisotto

Toiveena oli oppia tekemään risottoa. Se on kiitollinen ruoka, sillä perusresepti on aina sama. Täytteen voi jokainen valita makumieltymyksiensä mukaan, sillä se lisätään joka tapauksessa vasta valmistuksen loppuvaiheessa. Sienet, parsa, punajuuri, äyriäiset, vuohenjuusto, viinirypäleet, tryffeli.. vain taivas on rajana.

kurpitsarisotto

Etukäteen varmistin, että uudesta kodista löytyy riittävä määrä pannuja ja kattiloita sekä muita tarpeellisia keittiövermeitä, kuten sauvasekoitin, ja että kurpitsa, sitruuna ja kala ovat mieluisia makuja. Sitten marssimme ruokakauppaan ostamaan illan aineksia. Halusin näyttää, mistä löytyy oikeanlainen risottoriisi, mihin kalatiskillä kannattaa kiinnittää huomiota, millainen on myskikurpitsa, mikä on salottisipuli ja mitä kermaa kannattaa ruuanlaitossa käyttää. Ostoskoriin päätyi arborioriisin, salottisipulien, kurpitsan ja kerman lisäksi kasvisliemikuutioita, voita, kuivattua rosmariinia, kaksi siikafilettä, sitruunaa, kananmunia ja grana padano -juustoa. Alkosta valitsimme yhdessä sopivat viinit: kurpitsarisotolle (ja kokeille) proseccoa ja kalan kylkeen gewürtztramineria.

kurpitsarisotto

Alkuruoaksi suunniteltu kurpitsarisotto valmistui yhteistuumin. Myskikurpitsaa ei paikallisen Herkun valikoimissa ollut, niinpä valitsimme koriin kauniin oranssin ja halloween-aikaan erinomaisesti sopivan hokkaido-kurpitsan. Ystäväni pyöritteli päätään, kun kerroin, etten ole koskaan kyseistä kurpitsaa koskaan keittiööni kantanut, mutta kurpitsa kuin kurpitsa, sillä mennään, mitä saatavilla on. Sain välitöntä palautetta myös positiivisuudestani, sillä en suostunut hämmentymään siitäkään, että kaipaamiani kulhoja, mausteita tai muita välttämättömiä välineitä ei komeroiden kätköistä löytynyt. Sovelsin lennossa, erinomaisin tuloksin.

kurpitsarisotto

Pääruuaksi kokattiin siikaa ja sitruunarisottoa, sen ystäväni valmistivat itse minun neuvoillani. Yhteisen aterian päätteeksi kävimme vielä risoton valmistuksen kolmannen kerran läpi. Toistolla tehoa, sillä onhan kertaus kokkiopintojenkin äiti. Toivottomuuden hetkinä takaporttina toimikoon tämä postaus. Vaihtelua kaivatessa voi klikkailla auki vaikkapa hernerisotto-ohjeen tai purjo-fenkolirisoton reseptin.

Keltainen kurpitsarisotto

Yksi pieni myski- tai hokkaidokurpitsa
3 pientä salottisipulia
oliiviöljyä
4 rkl voita
2 dl risottoriisiä (arborio tai carnaroli)
1-2 dl valkoviiniä tai kuohuvaa
0,75 l vettä
1,5 kasvisliemikuutiota
chilijauhetta tai muita mielimausteitasi
sitruunamehua
parmesaania tai grana padano -juustoa
suolaa ja pippuria

Halkaise kurpitsa, poista siemenet ja pilko kurpitsa parin sentin siivuiksi. Vuole kuori pois juuresveitsellä tai terävällä kuorimaveitsellä. Lado kurpitsat uunivuokaan ja paahda niitä 200 asteessa puolisen tuntia tai kunnes kurpitsapalat pehmenevät. Silppua sillä aikaa salottisipulit ja kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi pienessä kattilassa. Lorauta pannun tai laakean kasarin pohjalle oliiviöljyä ja lisää 2 rkl voita. Kuullota sipulia pannulla muutama minuutti. Lisää sitten riisi ja pyörittele sitä rasvassa hyvä tovi niin, että riisinjyvät ovat kauttaaltaan kuultavia. Avaa viinipullo ja mittaa riisien sekaan 1–2 dl viiniä. Kaada pieni lasillinen myös itsellesi, sillä seuraavaan 20 minuuttiin et voi poistua hellan äärestä.

Ota vispilä (tai puulasta) ja pyörittele riisiä pannulla. Kun viini on imeytynyt riiseihin (ja vähän kokkiinkin), lisää pannulle/kasariin 1 dl poreilevaa kasvislientä. Jatka sinnikkäästi pyörittelyä ja lisää nestettä aina, kun edellinen satsi on lähes kokonaan imeytynyt. Maistele välillä, mikä on riisin kypsyysaste. Risotto on valmista, kun purutuntumaa on vielä jäljellä, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että riisi raksuisi suussa. Muista tarkkailla myös uunissa paahtuvaa kurpitsaa. Siinä vaiheessa, kun riisin kypsyys alkaa lähennellä sopivan al denteä, ota pannu hetkeksi pois kuumalta levyltä ja soseuta kurpitsat sauvasekoittimella. Voit hyödyntää myös apukokkia, jolloin voit itse jatkaa risoton sekoittamista lämpimällä hellalla.

Mausta kurpitsasose makusi mukaan. Voit käyttää chilin sijaan esim. juustokuminaa tai korianterinsiemeniä tai sitten mennä simppelisti suolalla ja pippurilla. Sekoita sose risoton joukkoon. Purista sekaan vielä muutama teelusikallinen sitruunamehua. Loppusilauksena raasta kurpitsarisottoon n. 1 dl valitsemaasi kovaa ja kypsytettyä juustoa, ja lisää sitten loput voista. Maista suola ja säädä makua tarvittaessa. Tatta-da-daa! Kauniin keltainen kurpitsarisotto on valmis!

kurpitsarisotto

Kun seuraavan kerran matkustan Ouluun, pidän pistokokeet. Sen jälkeen laajennetaan repertuaaria, pannaan padat porisemaan ja pannut pöhisemään. Ja nautitaan muutama lasillinen valkoviiniä.

Kurpitsa-kookoskeittoa ja ensikohtaamisia

Hyvä ystäväni oli tulossa meille syömään. Illallinen oli sovittu kahta kuukautta aiemmin sellaiseksi viikonlopuksi, jolloin lapset olisivat isällään. Tapaisimme vihdoinkin myös hänen uuden kumppaninsa. Jännitti.

Menua suunnitellessa mopo lipesi taas kerran käsistä ja päätyi jonnekin marraskuiseen metsikköön. Piti syödä ihan vaan rennosti jotain pientä. Ehkä nopeaa ja yksinkertaista italialaista, siihen päälle jotain helppoa jälkiruokaa. Siinä sivussa hörppiä sitten vähän viiniä. Kuohuvaa tietysti ja kenties vähän valkoista. Tai punaista, jos ruoka niin vaatii.

kurpitsa-kookoskeitto

Kävikin niin, että lopulta pöytään kannettiin neljä ruokalajia ja glögiä, kuohuviiniä, olutta sekä hapokasta valkoista. Saatettiinpa jälkkärin ohessa nauttia tilkkanen Montenegron tuliaisina tuotua päärynärakijaa. Seuraavana päivänä saattoi särkeä hieman päätä.

Kutsu oli käynyt iltakuudeksi. Ovikello pärähti vaativasti jo kymmentä vaille – kokit olivat juuri ja juuri ehtineet vaihtaa pieruverkkarit salonkikelpoisempiin vaatekappaleisiin. Meille tyypilliseen tapaan keittiö oli vielä kaaoksessa, pasta veivaamatta ja kala putsaamatta. Onneksi glögikattila oli kuitenkin tulilla.

kurpitsa-kookoskeitto

Kurpitsa-kookoskeitto oli onneksi tehty valmiiksi jo aamutuimaan. Niinpä istutimme odotetut vieraat sohvalle ja aloimme kattaa pöytää. Uuden puoliskon silmissä ensivaikutelma oli todenmukaisempi kuin olisin toivonut. Ei kiillotettuja kulisseja vaan pöliseviä jauhoja ja likaisia esiliinoja. Ehkä ihan hyvä niin. Jännityskin katosi sen siliän tein.

Keitot ovat kiitollisia alkuruokia. Ne voi useimmiten valmistaa hyvissä ajoin etukäteen ja lämmittää ennen tarjoilua. Samoin on hyydytettyjen jälkiruokien laita. Voi esimerkiksi herätä aamuseitsemältä kiehauttamaan kermaseosta ja ehtiä vielä kymmeneksi brunssille toiseen kaupunkiin.

kurpitsa-kookoskeitto

Tällä kertaa kurpitsa-kookoskeitto syntyi kahden eri reseptin sopusointuisasta liitosta. Peruspohjan reseptiä kurkittiin Hesarin Ruoka-sivuilta, maustamiseen ja koristeluun haettiin inspiraatiota Hannan soppa -blogista. Ras-el-hanout-mausteseosta ei kannata pelästyä, se koostuu tutuista itämaisista mausteista ja sekoitusta saa valmiina ihan tavallisesta S-marketista ainakin pääkaupunkiseudulla.

Jos käytät pelkkää kookoskermaa ja/tai -maitoa, on keitto vegaaninen. Meillä taisi lorahtaa soppaan noin puolet ja puolet kookosta ja normikermaa. Gluteeniton kurpitsa-kookoskeitto on joka tapauksessa. Annoksesta riittää hyvin neljälle pääruuaksi ja jopa kahdeksalle alkuruuaksi.

Kurpitsa-kookoskeitto

Kurpitsan paahtaminen:
1 iso myskikurpitsa
0,5 dl rypsiöljyä
1 rkl ruokosokeria
mustapippuria
sormisuolaa

Keittoon lisäksi:
1 sipuli
0,5 tl kuivattua chiliä
pieni pala tuoretta inkivääriä raastettuna
5 dl kasvislientä
2,5 dl kookoskermaa, -maitoa tai tavallista kermaa
1 rkl ras-el-hanout-mausteseosta
puolikkaan limen mehu

Koristeluun:
tuoretta minttua
paahdettuja kurpitsasiemeniä
granaattiomenaa
kookosmaitoa tai -kermaa

Väännä uunin nupit 200 asteeseen. Kuori kurpitsa, halkaise se ja poista siemenet. Leikkaa kurpitsa viipaleiksi ja mausta ne isossa kulhossa öljyllä, ruokosokerilla ja mustapippurilla. Asettele leivinpaperoidulle pellille yhteen kerrokseen ja ripottele päälle vielä sormisuolaa. Paahda n. 30 min tai kunnes kurpitsat ovat silminnähden hieman paahtuneita. Valmistele sillä aikaa keiton muut ainekset.

Silppua sipuli ja kuullottele sitä ison kattilan pohjalla tilkassa öljyä. Lisää mausteseos, chili ja inkivääri ja sekoittele parin minuutin ajan. Lisää paahdetut kurpitsapalat sekä kasvisliemi. Kuumenna ja annan kiehua viitisen minuuttia. Ota kattila hellalta ja soseuta keitto sitten sauvasekoittimella. Siirrä kattila takaisin liedelle ja lisää kerma/maito. Kuumenna ja lisää sitten joukkoon limemehu. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Annostele kurpitsa-kookoskeitto lautasille ja koristelle sipauksella kermaa. Silppua keiton pinnalle tuoretta minttua ja ripottele annosten päälle myös kurpitsansiemeniä sekä granaattiomenan siemeniä. Ihaile käsiesi aikaansaannoksia ja kanna lautaset ylpeydellä pöytään.

kurpitsa-kookoskeitto

Alkukeiton jälkeen illallisen ruokalistalla oli tryffeli-salvia-voipastaa sekä pannulla paistettu merianturaa ja peruna-lehtikaalipaistosta. Puolukan omalla hapolla hyydytetty puolukkaposset kruunasi aterian. Nämäkin reseptit tulen jakamaan teille vielä tämän vuoden puolella, mutta nyt hyppään yöjunaan ja puksutan pöllölakanoissa kohti Kemijärveä. Tunturifiilis, sinua onkin jo ollut ikävä!