#kuukaudenruokahaaste: Hulluna sitrushedelmiin eli värikäs veriappelsiiniceviche

Tammikuun ensimmäisinä päivinä se iskee – sitrushedelmähulluus! Kaupasta kannetaan keittiöön kilokaupalla klementiinejä, appelsiineja ja punaisenkirjavia veriappelsiineja. Siitä lähtien aamiaisella on aina tuorepuristettua mehua tai lautaselle ladottuja appelsiinilohkoja.

veriappelsiiniceviche

Sitruksilla voi hyydyttää kerman, maustaa kastikkeen, piristää pastasoosin, höystää gin & tonicin, viimeistellä salaatin tai vaikka kruunata kakkutaikinan. Appelsiinit sopivat jälkiruokaan ja yhtä lailla suolaiseen sosekeittoon. Vitamiineja niissä on valtavasti ja makukin on vertaansa vailla. Monipuolisia kavereita, sillä koristeiksikin niitä voi kuivata!

veriappelsiiniceviche

Appelsiiniajasta ei voi olla puhumatta ilman, että pään sisäisellä kelanauhurilla pyörii tuttu mainos parinkymmenen vuoden takaa. Tiedättehän, se, missä huivipäinen mamma kiitää halki kylänraitin punaisella potkukelkalla kori täynnä appelsiineja ja huudahtaa: Jahvat tulloo – ja helemat paukkuu! (Jälkimmäisen huudahduksen esittää itse asiassa karvahattuun pukeutunut harmaantunut herra raitin varrelta. Se tuskin menisi nykypäivän #metoo-hengessä läpi..)

#kuukaudenruokahaaste

Ammoisina aikoina, kun Lyhyenä hetkenä oli vasta pilke silmäkulmassani, ruokablogeissa kiersi kuukauden ruokahaaste, jossa kokattiin tietyllä teemalla tai tietyistä raaka-aineista. Osallistujat ryhmittyivät starttiviivalle ja kilpailu sai alkaa. Voittaja valittiin äänestämällä, ja luvassa oli roppakaupalla virtuaalista kultaa ja kunniaa. Nyt haaste on tehnyt paluun. Tosin tällä kertaa ei taistella verisesti voitosta, vaan pidetään hauskaa ja jaetaan hyvää mieltä. Kuukauden ruokahaaste ei ole enää myöskään ruokabloggaajien sisäpiirin juttu, sillä tähän leikkiin voi osallistua kuka tahansa, siis myös sinä!

Helmikuun haaste kuuluu näin: ”Kuukauden ruokahaasteen teemana on helmikuussa sitrukset. Kokkaa siis jotain sitrusta sisältävää, ja jos haluat, jaa luomuksesti häshtägillä #kuukaudenruokahaaste. Tavoitteena on saada aikaan hyvää mieltä, yhteisiä kokemuksia ja jaettuja ideoita. Voit osallistua kuukauden ruokahaasteeseen Instagramissa, Facebookissa tai vaikka ihan vain omaksi iloksesi omassa keittiössäsi.” Kuukauden ruokahaasteen herättivät henkiin Hannan soppa ja Kokit ja potit -ruokablogi – syviä kumarruksia molempiin suuntiin!

veriappelsiiniceviche

veriappelsiiniceviche

Ihanan raikkaaseen ja värikkääseen veriappelsiiniceviche-reseptiin törmäsin internetin ihmeellisessä maailmassa, kun kehittelin kokattavaa kolmen ruokalajin illalliselle. Muokkasin sitä hieman omaan suuhun sopivaksi ja muutin mitat kotimaisiksi. Veriappelsiinit ostin tällä kertaa Hakaniemen hallin luomupuodista. Jos käytät tavallisia veriappelsiineja, muistathan pestä kuoren perusteellisesti ennen appelsiinin leikkaamista, sillä hedelmät on yleensä käsitelty myrkyllisillä säilöntäaineilla.

veriappelsiiniceviche

veriappelsiiniceviche

Reseptistä riittää neljälle alkupalaksi ja vähän useammalle vaikka tacojen täytteeksi tai maissinachojen kanssa syötäväksi. Kalaa voi kypsyttää limemehussa pidempäänkin, mutta varaudu kypsyttelemään sitä vähintään vartti.

Veriappelsiiniceviche

200 g tuoretta siikaa tai kuhaa
0,6 dl limemehua
nippu korianteria
1/4 fenkoli
1-2 veriappelsiinia
1/2 rkl oliiviöljyä
suolaa

Purista limemehu kulhoon. Pilko kala suuhun sopiviksi kuutioiksi ja upota limemehuun kypsymään. Anna kypsyä jääkaapissa vähintään 15 minuuttia. Leikkaa sillä aikaa fenkoli ohuiksi siivuiksi ja silppua korianteri pienemmäksi.

Ota kulho ja fileoi veriappelsiini sen päällä, jotta mehu ei valu hukkaan. Leikkaa molemmat päät irti ja kuori terävällä veitsellä kaikki valkoinen osa pois. Fileoi jokainen appelisiininlohko erikseen irti, niin että lohkoihin ei jää kalvoja.

Valuta limemehu kypsyneiden kalojen joukosta, lorauta paloille oliiviöljyä ja mausta suolalla. Lisää fenkoli ja korianteri. Sekoita, lisää tarvittaessa öljyä ja suolaa. Koristele veriappelsiinilohkoilla.

veriappelsiiniceviche

Tiesittekö muuten, että sesongissa ovat juuri nyt veriappelsiinien lisäksi puoliveriappelsiinit? En minäkään, mutta huomenna otan asiakseni etsiä kilon tai kaksi. Muutaman reseptinkin aion ehtiä kehittelemään, niin kauan kuin niitä riittää!

Tutustu myös muihin helmikuun ruokahaasteen resepteihin:
Gluteenittomat crepes suzette
Veriappelsiini gin tonic
Suolaan säilötty veriappelsiini
Nousevan auringon salaatissa maistuvat appelsiini ja mozzarella

Aikuiset ystäväni eli kuhaa ja sitruunaperunoita, avokadojäätelöä ja suklaamuffineja

Minä en ole mistään kotoisin. Olen käynyt neljää eri ala-astetta ja asunut kahdeksalla eri paikkakunnalla ympäri Suomen. Ei siis ihme, että välillä on vähän juureton olo, vaikka samaistunkin vahvasti vanhempien kotiseutujen ihmisiin, savolaiseen mielenlaatuun ja lapinmiesten hiljaiseen jurouteen. Siksi olen aina ollut vähän kateellinen kavereille, jotka ovat kasvaneet yhdessä ja samassa naapurustossa, jossa leikkiseura on yhden ovikellonsoiton päässä. Minulta nämä lapsuudenystävät uupuvat, mutta onneksi tätä tyhjiötä paikkaavat kolme sitäkin rakkaampaa pikkusiskoa.

Aikuisena ystävystyminen on monimutkaista. Enää ei riitä, että ollaan samanikäisiä, samalla luokalla, törmätään yhteisellä kerrostalopihalla tai että äidit ovat keskenään kavereita. Yhdistävät tekijät ovat ihan eri tasolla: sama elämäntilanne, yhteiset kokemukset, mielenkiinnon kohteet ja harrastukset, samankaltaiset arvot. Sitten tarvitaan vielä sitä mannapuuroa ja mansikkaa. Minun maailmassani kestävän ystävyyden siemen kylvetään kohtaamisen ensiminuuteilla. Jotenkin tiedän saman tien, että tämä tyyppi tässä, se on mun ihminen. Ystävyyden alkumetrit ovat siis lähes täysin verrattavissa parisuhteen haparoiviin ensiaskeliin.

Olen onnekas, sillä olen törmännyt käsittämättömän mahtaviin tyyppeihin myös aikuisiällä. Opiskelijariennoissa, työpaikan kahvipöydässä ja osakuntakuoron riveissä, mutta myös sinkkuelämän pyörteissä, juhannustansseissa, kauhojen ja kattiloiden äärellä ja jopa tv-kameroiden edessä. Elämän koettelemusten lisäksi aikuisia ystäviä yhdistävät oikeanlainen kemia, huumori ja loputon luottamus siihen, että heikkoinakin hetkinä ystävyyden turvaverkko kantaa.

Aikuiset ystävät tietävät, että voivat kutsua itsensä kylään. Tai kuten eilen, ruokapöytään asti. Tuovat tullessaan viinipullon, istuvat sohvalle ja viihdyttävät jutuillaan, kun emäntä heiluu kauhan varressa ja kokkaa kuhaa ja sitruunaperunoita. Eikä ketään haittaa, vaikka edellisestä imuroinnista on kolme viikkoa tai pyykkivuori vyöryy kylppärissä pitkin lattioita.

”Kokkaisitko mulle jotain hyvää?” eli kuhaa ja sitruunaperunoita

Sopiva määrä kuhafileitä tai muuta vaaleaa kalaa
nippu retiisejä
n. 100 g voita
kevätsipulia
(luomu)sitruuna
400 g pottuja
suolaa

Keitä perunat suolatussa vedessä. Ruskista voi (jätä vähän kalojen paistamiseen), raasta sitruunan kuori ja purista mehu. Silppua kevätsipulien varret. Kuori kypsät perunat ja pilko ne vähän pienemmiksi. Lisää perunoiden sekaan puolet ruskistetusta voista, puolet sitruunankuoriraasteesta ja ruokalusikallinen mehua. Heitä päälle vielä puolet sipulinvarsisilpusta. Paista sitten suolalla maustetut kuhafileet voissa kuumalla pannulla. Puolita huuhdotut retiisit ja heitä nekin hetkeksi pannulle. Yhdistä jäljelle jääneet ruskistettu voi, sitruunankuoriraaste, mehu ja kevätsipulinvarret kastikkeeksi ja lämmitä se pienessä kattiassa.

kuhaa ja sitruunaperunoita

Jälkkäriksi tehtiin avokadojäätelöä ja suklaamuffineja, kuten ruokapiiripostauksessa lupasin. Nykyään osaan tehdä jäätelön alusta alkaen itse, mutta tässä reseptissä kuitenkin kurvataan hieman suorempaa oikotietä.

Avokadojäätelö

1 litra vaniljajäätelöä
2 kypsää avokadoa
2 tl vaniljasokeria
2 rkl tomusokeria
sitruunamehua

Paloittele jätski isoon kulhoon pehmenemään. Kuori avokadot ja purista päälle sitruunamehua. Surauta avokadot sokerien kanssa soseeksi ja lisää se jätskin kanssa samaan kulhoon. Sekoita sähkövatkaimella tasaiseksi massaksi ja laita pakkaseen pariksi tunniksi. Tee sillä aikaa muffinit.

Suklaamuffinit (12 kpl)

200 g tummaa suklaata
150 g voita
2 dl (tummaa) sokeria
4 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Sulata voi kattilassa, heitä sekaan paloiteltu suklaa ja anna sen sulaa. Jäähdyttele. Vatkaa sokeri ja munat pehmeäksi vaahdoksi. Kuivat aineet kannattaa lisätä siivilän läpi, jotta taikinaan ei jää jauhopaakkuja, kuten minulle kävi. Kääntele mukaan sulanut suklaa. Kaada taikina muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa n. 12 minuuttia. Tein nämä kahdessa erässä ja oman uunin optimipaistoajaksi arvioin jälkikäteen 13 minuuttia. Silloin muffinssin reunat ovat rapsakan kypsät, mutta sisus ihanan valuvaa!

WP_20150606_21_47_48_Pro

ps. Ihan kaikkea ei jaksettu kaksistaan syödä, joten näitä herkkuja on nyt pakkanen pullollaan. Tervetuloa jälkkärille, aikuiset ystäväni!