Joulukalenteri – luukku 12: joulun parhaat kirjalahjat

Kirjahyllyni pullistelee ja joka vuosi kiertoon lähtee kymmeniä kirjoja, jotta tilalle saadaan uusia. En ainakaan vielä osaa tarttua sähkökirjaan. Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta aina on opus jäänyt kesken. Tässä asiassa olen varsin vanhanaikainen. Perinteinen kirja, kovakantinen tai pokkari, sitä minä suosin.

12. luukku

Painetun paperin tuoksu ja sen karheus sormien alla, suojapaperin alta paljastuva kluuttikangas ja selkään painetut kultaukset – kirja esineenä on kaunis ja käteen sopiva. Kahdeksansataasivuinen taivas, jonka kirjaimet tanssivat kellastuvalla paperilla, ottavat kädestä kiinni ja johdattavat maailmaan, jota eivät realismin rajoitukset määrittele.

Kirjan käyttöliittymä on täydellinen. Se ohjaa käyttäjäänsä alusta loppuun ilman hämmentäviä nuolia tai nappuloita. Sivu toisensa jälkeen kääntyy kuin itsestään, sivunumerot jatkavat juoksuaan ja kädet tuntevat koko ajan kuinka paksulti tarinaa on vielä jäljellä.

Kokoelma karttuu syksyn kirjamessuilla, mutta joululahjakirjojen hankinnan jätän aina marras-joulukuulle. Siihen on syynsä, sillä lähes kaikki kustantajat järjestävät joulun alla ystävämyynnin, jossa laatukirjallisuutta on kaupan polkuhintaan.

Alma ja Kristallipalatsi

Vuosi 2016 on ollut hieno kirjavuosi. Olen onnistunut saamaan käsiini useampia kerralla ahmittavia tiiliskiviä, upeita esikoiskirjailijoita ja täysin uusia tuttavuuksia. Viimeisimpinä mieleeni ovat jääneet Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta, Hanna Weseliuksen Alma! ja Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsi.

Dicker on pakkohankinta murhamysteerien ja erinomaisten tarinoiden ystävälle. Kirja on todella paksu, mutta sitä ei kannata pelästyä, juoni ja kirjaimet kantavat kyllä loppuun saakka, joka nitkauttaa lukijan äkkiarvaamatta sijoiltaan. Weseliuksen Alma! voitti ansaitusti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Siinä on kirja, jonka jokainen kappale panee ihmettelemään, miten rikasta on suomen kieli ja miten taitavasti sitä voikaan käyttää. Hakkaraisen Kristallipalatsi on ehdoton ostos bloggaajalle. Kertomusta kuljetetaan eteenpäin useista näkökulmista, joista yksi on lifestyle-blogia kirjoittavan Doran.

kirjapino

Ja nyt seuraa pro-vinkki: tänään ja huomenna 12.–13.12. klo 10–19 Otavan kivilinnan kirjakaupassa Uudenmaankadulla kaikki kirjat (siis kaikki!) myydään puoleen hintaan. Ystävämyynnissä kaupataan paitsi Otavan myös Liken, Atenan, F-Kustannuksen, Moreenin, Nemon, Poesian, Siltalan ja Teoksen kirjoja.

Omaan koriini haalin huomenna ainakin Juha Itkosen Palatkaa perhoset, Miika Nousiaisen Juurihoidon ja Johannes Ekholmin Rakkaus niinkun. Myös Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan uusin osa on pakko saada, samoin Riikka Pulkkisen viimeisin luomus. Leena Parkkista en ole vielä lukenut, on siis ehkä tutustuttava Säädylliseen ainesosaan, jossa ruoka on isossa roolissa. Isälle pakettiin kääritään perinteinen Sääpäiväkirja ja siskolle Solidaarisuuskalenteri.

joel dicker

Pyhinä kääriydyn vilttiin, sytytän kynttilät, kaadan itselleni pienen lasin portviiniä, käärin hopeaisesta paperista esiin levyn tummaa suklaata ja avaan lahjapinon ensimmäisen kirjan. Joulu, mikä ihana tekosyy!

Lomalukemista ja kirjatärppejä

Sade hakkaa ikkunaan. Ukkosen alasin jymisee jossain kaukana. On aika sytyttää takkaan tuli, vetää villasukat jalkaan ja ottaa käteen pinon päällimmäinen kirja. Seurana kupillinen hyvin haudutettua, höyryävää teetä tai lasillinen punaviiniä.

takkatuli

Poutapilvet heijastuvat järven peilityynestä pinnasta. Aurinkorasvaa on kulunut jo puoli purkillista. Laiturilla rantapyyhe ja kasa tyynyjä. Kannussa raparperimehua tai sangriaa ja jäitä. Sormet lehteilevät pokkarin karheita sivuja. Välillä on pakko heilutella varpaita viileässä vedessä.

riippumatossa

Riippumatto on viritetty saaren korkeimmalle kohdalle. Tuuli suhisee puissa ja viilentää auringon paahtamaa ihoa. Kaksi onnellista, jalat toistensa lomassa, lippikset silmillä. Sammalmättäällä kesken jäänyt dekkari.

Kesä on kirjaihmisen parasta aikaa. Lukuloma, kirjatoukan unelma. Aika pysähtyy, sirkat soittavat, pokkaripino hupenee.

kirjapino

Minun suositukseni kirjakesään ovat tässä. Valitse vapaasti tai lue vaikka kaikki.

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
Älä pelästy kirjan sivumäärää, sillä tarina kaappaa mukaansa ensimetreiltä. Erilainen näkökulma toisesta maailmansodasta lasten kertomana. Saksasta, Ranskasta, radioaalloista ja jalokivistä. Tämä on juuri sellainen opus, jota ei voi laskea käsistään ennen viimeistä sivua.

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys ja Lopotti
Välillä vähän karuakin kertomusta Kainuun maisemista ja seudun ihmisistä. Rakkaudesta, erilaisuudesta ja sukupolvien välisistä suhteista.

Ernest Cline: Ready Player One
Jos olit nörtti 1980–90-luvuilla, lue tämä. Äärimmäisen koukuttava ja ihanan paksu.

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista
Ruotsin arvostetuimman kirjapalkinnon voittaja, tämän kesän trendikirja. Omat tähteni kolme kautta viisi, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen, jo ennakkoluulottoman kerrontatavan vuoksi.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Mitä tapahtuu, kun maailmasta loppuu makea vesi? Rakastan hiukan nyrjähtäneitä dystopiakuvauksia, etenkin Itärannan ja Sinisalon kertomina.

Carl Ruiz Zafón: Tuulen varjo
Jotkut kirjat tekevät niin suuren vaikutuksen, että ne muistaa vielä 12 vuoden jälkeenkin. Tämä on yksi niistä. Seikkailu pölyisissä kirjavarastoissa – ystävyyttä, petoksia, väkivaltaa ja rakkautta juuri sopivassa suhteessa.

lopotti luvussa