Välillä tällä puolella ruutua tulee mietittyä, onko tässä mitään järkeä. Suollan näppis sauhuten sanoja aiheista, joista olen itse kiinnostunut. Ruoasta ja viinistä, mökkeilystä, reissuista ja vähän siitä rakkaudestakin. Niin ja yrittäjän elämästä, joskus neulomisesta ja kirjoista tietenkin. Niinpä päätin kysyä, mistä tykkäätte. Viritin visaisen kysymyssarjani Instagramin stooreihin kevään korvilla, samoihin aikoihin, kun koivut aukoivat silmujaan. Vastaukset vetivät maton alta.
Ruokajuttuja, reissuraportteja ja mökkipäiväkirjan merkintöjä kaipasivat melkein kaikki. Neljä viidestä tahtoi kuulla kirjoista, yrittäjyydestä, puutarhaprojekteista ja viineistä. Hännänhuippuna heilui neulonta, mutta siitäkin piti puolet porukasta. Eihän minun pitäisi yllättynyt olla, että tykkäätte samoista jutuista kuin minä, mutta olin kuitenkin. Että se kaikki sillisalaatti, jota tililläni tarjoilen olikin teidän mieleenne. Saatoin pyörähtää ilosta muutaman tanssiaskeleen tajuttuani etten ollutkaan ajanut ajatuksissani ojaan, vaan puksutin päättäväisesti eteenpäin ihan oikeilla raiteilla!
Kirjakeskiviikko on tullut jäädäkseen
Vielä joskus toteutan sellaisen puolivirallisen lukijakyselyn. Muotoilen lomakkeen, mietin kysymykset tarkasti ja lisään loppuun arvonnan. Sen aika on kuitenkin myöhemmin, sillä nyt keskitytään toviksi kesän kirjasuosituksiin. Tuo vasemmalla kädellä tehty aiemmin mainitsemani pieni gallup poiki nimittäin näppärän idean. Keskiviikko onkin nykyään kirjakeskiviikko! Joka keskiviikko jaan Instagramissa kirjavinkkejä, suosituksia tai vähintäänkin lukukokemuksia. Tallennan kaikki kirjakeskiviikko-vinkit kohokohtiin, joten jos kesäsi kuluu muuten kuin kännykkää käpälöiden, käy kurkkaamassa kirjasuositukset myöhemmin. Syksyksi olen suunnitellut kuukausittaisia kirja-arvontoja, joten pysyhän mukana, jos olet kaltaiseni lukutoukka!
Lomailijan lukupino on kasvanut korkeammaksi kuin koskaan, sillä ensimmäistä kertaa koskaan tämä yrittäjä on merkinnyt kalenteriin kokonaisen kuukauden lomaa. Täältä tullaan riippumatto, laiturinnokka ja löhötuoli, sillä tämä on kaikkien aikojen kirjakesä!
Riippumatossa maistuvat dekkaritkin
Olen ihastunut rikostarinoihin, joissa unohdetaan veren vuodatus ja väkivallalla mässäily. Jännityskirjallisuuden lajiin, jossa johtolankojen rinnalla kulkevat ihmissuhteet, rakkaustarinat ja sukujen synkät salaisuudet. Jos minulta kysytään, mikään ei sovi laiskaan riippumatossa rötväilyyn paremmin kuin kiehtova murhamysteeri! Siksi suosittelen etunenässä Elly Griffitsin Ruth Galloway -sarjaa, jossa marskimaalla asuva keski-ikäinen arkeologi siemailee viiniä ja setvii vuosikymmenien takaisia rikoksia yhdessä lapsensa isän kanssa, joka sattuu olemaan poliisi. Olen niin rakastunut Ruthiin, että murhatutkinnan juonenkäänteillä ei ole enää niinkään väliä, haluan vain tietää, miten ihmissuhdedraama etenee. Mukana seikkailee aina myös pari druidia.
Mysteerien ystäville suosittelen myös Kate Mortonin tuotantoa sekä tänä keväänä ilmestynyttä Richard Osmanin Torstain murhakerhoa**. Jälkimmäisen tarinan sisään sukeltaminen vei hätiköiden esiteltyjen henkilöhahmojen vuoksi vähän aikaa, mutta loppua kohti vauhti kiihtyi ja pysyäkseen kärryillä piti pitää tiukasti kiinni. Eläkeläisten torstaisin kokoontuva murhakerho ratkoo rikoksia kahvikuppien, sherryn ja kakunpalojen äärellä ja on kutkuttavaa kuunneltavaa etenkin äänikirjana.
Naiset harvinaisissa päärooleissa
Tänä vuonna olen tutustunut ensi kertaa Kate Quinnin kirjoihin. Hän kirjoittaa todentuntuisesti naisista sodan aikana. Quinnin kirjoissa naiset eivät jää kotiin hoitamaan lapsiaan tai käy sotaa lottapuvuissa, vaan toimivat aktiivisesti rooleissa, jotka yleensä mielletään osaksi miesten maailmaa. Koodinimi Alice kertoo englantilaisten naisten vakoojaverkostosta ensimmäisen maailmansodan aikana. Raju tarina perustuu osittain todellisuuteen ja iskee välillä ilmat pihalle, mutta on todellakin lukemisen arvoinen.
Quinnin Metsästäjätär ajoittuu toiseen maailmansotaan ja sen jälkimaininkeihin. Kirja kertoo venäläisestä naisten lentolaivueesta ja natsisotilaan vaimosta, joka kylmäverisesti murhaa sodan nimissä lapsia ja aikuisia. Veriteot eivät ole pääosassa, vaan niihin palataan takaumissa, kun Euroopasta jälkiä jättämättä kadonnutta metsästäjätärtä jäljitetään aina valtameren toiselle puolelle saakka. Myös naiset sodan ajan valokuvaajina nostetaan kirjassa valokeilaan. Quinnin uusin suomennos Ruusukoodi on vielä lukematta, odotan sitä innolla.
Epätavallisten naisten kategoriaan nostan ehkä hieman yllättäen myös Juhani Karilan Pienen hauen pyydystyksen**. Tiedän, että haukea on hehkutettu hengästymiseen asti niin, että se melkein pärskii korvista ulos, mutta se ei tämän kirjan kohdalla haittaa. Hauki on outo, kiehtovan koukuttava, kierolla tavalla viihdyttävä ja kielellinen kokemus vailla vertaa. Aion kahlata kirjan tunnelmiin tänä kesänä uudelleen, sillä ensimmäisen lukukerran jälkeen luin silmät selällään Karilan artikkelin siitä, kuinka päähenkilön piti alunperin olla mies, ja kuinka hänen vaimonsa puolihuolimattomasti ehdotti sen vaihtamista naiseksi. Karila vaihtoi nimen, mutta jätti kaiken muun ennalleen. Nerokasta!
Hurmaavia herrasmiehiä ja reilusti romantiikkaa
Jos olet minun tavallani todellinen kirjaihminen ja kaipaat älykästä, mutta kevyttä kirjallisuutta, tartu Nina Georgen opukseen Pieni kirjapuoti Pariisissa. Harvoin tulee vastaan yhtä hurmaavaa rakkaustarinaa, joka valloittaa kaikilla tasoilla. Sydämensä särkenyt pariisilaisherra pitää vanhassa proomussa kirjakauppaa, jota hän itse kutsuu apteekiksi. Pienestä puodista saa kirjallisia lääkkeitä kaikkiin elämän vaivoihin. Avattuaan entisen tyttöystävänsä kymmeniä vuosia sitten lähettämän kirjeen hän irrottaa ankkurin ja lähtee matkalle menneisyyteensä kissojen ja sattumalta syntyvän sekalaisen seurueen kera. Varsinaisen tarinan päätyttyä lukija löytää kirjan lopusta yllätyksen, sinne on nimittäin kirjattu kaikki kirjassa mainittujen ranskalaisten ruokien reseptit sekä kaunokirjallinen ensiapupakkaus, joka sisältää rohtoja erilaisiin tunne-elämän katastrofeihin. Vahvaakin vahvempi suositus!
Toinen kevyemmän genren suositus olkoon Clare Pooleyn Totuushaaste. Kuljeskelua pikkukaupungin kaduilla, kahviloissa ja hautausmaalla. Yksinäisiä, jotka löytävät toisensa sattuman kautta. Hersyviä hahmoja, orastavaa rakkautta ja 79-vuotias entinen taiteilija Julian, jonka kynästä koko tarina alkaa. Luultavasti tämä luokitellaan puhtaaksi viihteeksi, mutta juuri sitä lomalainen laiturinnokkaan tarvitsee. Ihana hyvän mielen kesäkirja!
Vaikka kesän kirjapino onkin ehtinyt jo kerätä korkeutta, lukulistalle mahtuu aina uusia vinkkejä. Mitä kirjaa sinä suosittelisit? Kerro kommenteissa tai osallistu kirjakeskiviikko-keskusteluun instagramissa!
**merkityt kirjat on saatu pressikappaleina