kesämökki

Kesäkeittiö, uusi laituri ja muita maaliskuisia mökkisuunnitelmia

/ piapas / 4 kommenttia

Eikö mentäisi mökille maaliskuussa? Edes viikoksi? Vuokrataan auto, otetaan sukset mukaan ja tehdään etätöitä? Jooko? Pienen pehmitystyön jälkeen mies alkoi itsekin innostua. Ehkä olisi tosiaan hyvä käydä pudottamassa lumet katolta, hän tokaisi. Hankien syvyys ilmatieteenlaitoksen lähimmän havaintoaseman mukaan oli yli 70 senttiä, ja pilkillekin pääsisi, siitä ovat paukkupakkaset pitäneet huolta (kuten myös kasvavasta sähkölaskusta, mutta ei mennä siihen nyt).

maaliskuun mökkisuunnitelmia

Täällä sitä nyt sitten ollaan. Istutaan vastatusten pirtinpöydän edessä nenät kiinni näytöissä ja sormet näppiksellä sauhuten. Ulkona paistaa aurinko ja pakkanen keikkuu 14 asteen tietämillä. Ainoa oikea radiokanava suoltaa uutisia ja merisäätä ja seinäkellon sekuntiviisari raksuttaa, muuten on hiljaista. Joku lumikenkäilee jäällä kelkanjälkiä pitkin. Postia hakiessa morjestellaan sitä ainoaa autoa, joka tulee vastaan. Saunan piipusta kohoaa savu ja naapurimökin valot vilkkuvat kuusikon lomasta. Punaisessa tuvassa ajantaju katoaa ja rytmi hidastuu huomaamatta. Kiire ja ahdistus on jätetty kaupunkikotiin.

maaliskuun mökkisuunnitelmia

maaliskuun mökkisuunnitelmia

Lähikylän pururadalle on ajettu ladut. Suihkin menemään lainasuksilla ensimmäistä kertaa tänä talvena ja vaadin päästä lumille seuraavanakin päivänä. Ajamme Pieksämäen liepeille, parkkeeramme sivutielle ja lykimme itsemme ladulle. Latu on ihana, enkä kaadu kertaakaan, jos vohvelikahvilan jäisellä kynnyksellä liukastumista ei lasketa. Pieksän ladun maja on viimeistä päivää auki ennen kolmen viikon koronasulkua. Älykello on unohtunut ranteesta, mutta kartan mukaan kilometrejä kertyy noin 14. Tämä se vasta on elämää, kuten seitsemänvuotias siskonpoikani osuvasti asian jokin aika sitten ilmaisi. Silloinkin oltiin matkalla hankien keskelle.

Sunnuntaina istumme aamiaisen äärellä ja mietimme tulevaa mökkikautta. Heti-mulle-kaikki-tyyppi sisälläni haluaisi räjäyttää tupaa hallitsevan varaavan takan palasiksi siltä istumalta, suunnitella kokonaan uuden keittiön ja eristää puolet lasiverannasta kokovuotiseen käyttöön. Mies toppuuttelee. Meillä on kuulemma loppuelämä aikaa. Oikeassahan hän on, joten ehkä nyt keskitymme tärkeimpiin remonttikohteisiin.

maaliskuun mökkisuunnitelmia

maaliskuun mökkisuunnitelmia

Ensin nikkaroidaan tupaan pieni saarekkeentynkä, jonka alle sujahtaa nyt verannalle sijoitettu parempi jääkaappi. Myös laskutilaa saadaan lisää ja saarekkeen alle asetellaan pari hyllyä sekä kierrätyspiste. Tuvan avoimuus vähän kärsii, mutta ratkaisu on väliaikainen. Vuoden päästä pannaan koko keittiö uusiksi ja korvataan samalla massiivinen muurattu tulipesä kevyemmällä varaavan takan ja uunin yhdistelmällä.

Suunnittelemme myös verannan maalaamista. Avoterassista aikoinaan tuunattu veranta on punavalkoinen ja tuumimme, että kapeaan tilaan saataisiin avaruutta, jos punaiset osat maalattaisiin valkoisiksi. Lattian peittävä kokolattiamatto saa myös luvan lähteä, ja sen alla oleva lakattu vaneri suditaan siniharmaaksi. Tuvan pirtinpöytää on tarkoitus kaventaa, jotta se mahtuu sopuisasti verannan toiseen päähän. Pitkällä tähtäimellä mies haluaisi remonteerata lasiverannan toiseen päätyyn erkkerin, mutta se on sitten seuraavien kesien projekti se.

Tupaan saapuu uusi, pidempi ruokapöytä, joka kasataan vanhoista lattialankuista. Ne kaipaavat vielä hiomista ja vahaamista – ja päätöstä lopullisesta väristään. Tuolit pöydän ympärille on jo haalittu kirppareilta, mutta hakusessa on vielä jonkinlainen säilytyspenkki ikkunan ja pöydän väliin. Pöydänjalat ajattelimme tilata paikalliselta metallisepältä.

maaliskuun mökkisuunnitelmia

maaliskuun mökkisuunnitelmia

Sitten on pari suurempaa projektia: uusi laituri ja kesäkeittiö. Paikka molemmille on jo valmiina, mutta toteutusta täytyy vielä vähän piirustella paperille. Nykyinen laituri on kiinnitetty vaijereilla rantapuihin. Se on kiikkerä, osittain laho ja vähän turhan pieni. Tarvitaan paremmat perustukset sekä isompi ja sitä kautta vakaampi laituri, johon mahtuu istumaan iltaa tai vaikka syömään pienellä porukalla. Onneksi rannassa on kunnon kivenlohkare, johon laituri saadaan kuulemma helposti kiinnitettyä.Minä ehdotin valmista laituripakettia, mutta mies haluaa rakentaa itse. Se hänelle suotakoon.

Kesäkeittiötä oli kaavailtu vanhan grillipaikan perustuksille, mutta tänä viikonloppuna sille keksittiinkin vielä parempi paikka. Kevyesti katettu keittiönurkkaus raksataankin saunarakennuksen jatkoksi. Sieluni silmin näen kesäkeittiön yhteyteen pystytetyn yrttipuutarhan, puisen tason alle piilotetun tiskauspisteen, kunnon hiiligrillin, seinäristikkoa pitkin kipuavat köynnökset ja kattorakenteet, joihin voi ripustella tunnelmavaloja elokuisten iltojen iloksi. Nykyisen grillipaikan perustuksille rakennetaan uusi, isompi terassi, jonne siirretään pihakeinu sekä järeämpi ruokapöytä. Nykyinen pieni pöytäryhmä saanee uuden elämän kasvihuoneen vieressä kasvavan pihlajan alla.

Kirjattakoon mökkipäiväkirjaan myös, että maaliskuun toisella viikolla lunta on pihassa vielä puoleen reiteen, joten ulkorakennushommiin päästään todennäköisesti vasta toukokuussa. Onneksi sisätiloja ja lasiverantaa voi tuunata heti pakkasten hellitettyä. En malttaisi millään odottaa!

maaliskuun mökkisuunnitelmia

ps. Jos mökkiremppahommat kiinnostaa, otahan seurantaan myös Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa, jossa renoveerataan tänä kesänä pientä paratiisia Saimaan rannalla!

Loma loppuu, mutta mökkikesä jatkuu!

/ piapas / 4 kommenttia

Elokuun yhdeksästoista. Koulut alkoivat viime viikolla ja kalenterin mukaan kesälomastakin on enää rippeet jäljellä. Ajatukset ovat ristiriitaiset. Mökillä on ihanaa, enkä juuri nyt olisi missään muualla mielummin. Kävin pari viikkoa sitten Helsingissä ja vaikka tuttujen kasvojen näkeminen livenä oli sekin ihanaa, tuntui kaupunki ankealta. Kaikkialla oli meteliä, kylmä merituuli ujelsi korvissa ja väentungos ahdisti. Toisaalta, kuten joka vuosi, odotan syksyä innostuneena. Ikuisena optimistina kävelen kohti uusia alkuja ja maailmaani kenties mullistavia käänteitä, sillä koskaan ei voi tietää mitä yllätyksiä elämällä on puun takaa tarjota.

loma loppuu

Työmielessä elokuu on käynnistynyt huomattavasti koronakevättä paremmin. Vielä heinäkuun alkupuolella ahdisti ja itketti melkein joka päivä. Olin varma, että en oikeasti osaa mitään, eikä kukaan koskaan enää palkkaa minua mihinkään. Ihailen mieheni kärsivällisyyttä, läsnäoloa ja sanavalintoja, joilla hän kerta toisensa jälkeen nosti minut epätoivon upottavista suonsilmäkkeistä. Nyt olo on kaiken itkun ja hammastenkiristelyn jälkeen toiveikas ja usko omiin kykyihin on vähitellen alkanut palata.

Varsinaiset lomat on tältä kesältä lötkötelty. Mökkikesä kuitenkin jatkuu niin pitkään kuin säidenhaltijat suovat ja moottoripyörällä liikkuminen on mahdollista. Varaava takka huolehtii lämmityksestä ja etätyöt hoituvat myös mökkimaisemista, kunhan koordinoimme videopalaverimme niin, etteivät ne osu päällekäin. Verkko on nimittäin edelleen huono, pitäisi varmaan vaihtaa operaattoria viimeistään ensi kesänä. Helsingissä piipahdamme silloin tällöin, mutta majaa pidämme toistaiseksi Pieksämäellä. Siirrämme työpisteemme pysyvästi kaupunkiin todennäköisesti vasta syyskuun loppupuolella, sillä toinen aalto ja kasvavat tartuntaluvut eivät varsinaisesti houkuttele palaamaan etelään.

loma loppuu

Kun päivän työt on tehty, kastelemme kasvimaan ja lämmitämme saunan. Illallisen aperitiivit nautitaan laiturilla, samassa paikassa pötköttelen kuuntelemassa äänikirjaa tai vain tuijottelen mykistävää maisemaa. Jos sataa, käperryn sohvannurkkaan neulomaan tai täyttelen japanilaisia ristikoita. Ikkunat voin pestä huomennakin.

Ensimmäinen kesä mökkiläisenä on ollut mahtava. Kahden vuokramökkikesän jälkeen tiesimme tavallaan mitä odottaa, mutta yllätyksiäkin on matkan varrelle mahtunut. Olemme tehneet havaintoja ja todenneet erinäisiä turhauttavia tosiseikkoja. Sen, että suunnittelu ja ideointi hoituu meiltä paremmin kuin toteuttaminen. Sekin on opittu, että listaamme mielellämme tekemättömiä asioita ja piirtelemme luonnoksia terassilaajennuksesta ja kesäkeittiöstä, ja saatamme puhua tuntikausia siitä, millainen laituri meille sopisi tai minkä väriseksi lattia maalattaisiin. Materiaalien valitseminen ja niiden ostaminenkin on helppoa, mutta se varsinaisen tekemisen aloittaminen, se on himputin hankalaa.

loma loppuu

loma loppuu

Tällä hetkellä nurkissa makoilevat maalipurkkien lisäksi keittiösaarekkeen liimapuulevyt ja pitkän pöydän rakentamista varten hankitut vanhat lattialankut. Maalinpoistoaine ja poistamiseen tarvittavat härpäkkeet on ostettu, mutta jotenkin ne maalit eivät siltikään ole irronneet lankuista itsestään. Terassi sentään on saanut laajennusosan, vaikka sitä ei täysin valmiiksi saatukaan puutavaran loppuessa kesken.

Olemme me jotain muutakin saaneet aikaiseksi. Heti ensimmäisellä mökkiviikolla väsätyistä viljelylaatikoista putkahtelee kesäkurpitsaa, porkkanaa ja kurkkua harva se päivä. Miehen rakentamasta kasvihuoneesta tuli niin hieno, että aion omistaa sille kokonaisen blogipostauksen, kunhan sato vielä vähän saa kuvauksellista väriä. Tonttia on raivattu omin, siskojen ja ystävien voimin niin, että komea sammaleiden peittämä kallioseinämä ei enää jää epämääräisen kuusikon varjoon. Rannan siistiminen on näkynyt viiveellä myös hyttysten määrässä. Mitä vähemmän pimeää pusikkoa, sitä vähemmän inisijöitä. Bonuksena ilta-aurinko pääsee nyt paistamaan saunan patiolle ja lämmittää paremmin kasvihuonettakin.

loma loppuu

Muutamaan mökkinaapuriinkin on ehditty tutustua, sillä kahden vuoden välein järjestettävä tieosuuskunnan kokous sattui sopivasti heinäkuulle. Ikuisena jännittäjänä vatsanpohja oli perhosia täynnä, kun kolkuttelimme naapurimökin ovella. Kaikki muut tuntisivat todennäköisesti toisensa ennalta, ja oli mahdotonta sanoa, miten uudet tulokkaat otettaisiin vastaan. Tunnelma oli kuitenkin välitön ja tarjoilu kääretorttuineen, tuoreine pullineen, louhisaarenjuomineen ja mansikkamehuineen runsas. Tutustumiskierroksella selvisi, että suurin osa oli asuttanut mökkiään jo vuosikymmeniä, jotkut jopa 60-luvun lopulta saakka. Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi näille rannoille. Tuli heti turvallisempi olo, jos tulee hätä, tiedämme, että apu on lähellä.

Myös postilaatikkoon viikonloppuisin itsestään ilmestyvän hesarin mysteeri ratkesi tiekokouksessa. Yksi mökkinaapureista pyöräilee aamuisin hakemaan kaikkien lehdet reilun kolmen kilometrin päässä olevata heittolaatikosta ja tipauttaa ne matkan varrella postilaatikoihin. Aamuntorkkuina kiittelimme kovasti ja lupasimme nikkaroida postilaatikoille yhtenäisen telineen, josta kuulemma oli jo pitkään ollut puhetta.

loma loppuu

Maanantaina, kun keräsin mustikoita tontin laitamilta, tuntui siltä, että pakahdun niille sijoilleni. Että tämä onni on tosiaan meidän ikioma. Että meillä on koko loppuelämä aikaa puunata, maalata, rakentaa ja nikkaroida, jos niin haluamme. Ja minusta tuntuu, että se on juuri sitä mitä nyt tahdomme ja tarvitsemme.

Oma kesämökki – tiukka työleiri vai kepeä kesäparatiisi?

/ piapas / 2 kommenttia

Ensimmäisestä yöstä omalla mökillä on kulunut kaksi ja puoli kuukautta. Nurkat alkavat viimeinkin tuntua omilta. Kesäkuussa kuskasimme kaupan yhteydessä siirtynyttä irtaimistoa kierrätykseen. Lähteä saivat metalliromun, avattujen maalitörppöjen ja toimimattojen pihavalojen lisäksi muun muassa saunatuvassa töröttänyt kuntopyörä, rispaantuneet koiran pelastusliivit, viisi muovimattoa, muutama rikkinäinen uimapatja, viisi muuta käyttökelvotonta uimalelua ja kaksi laatikollista lasten hajonneita leikkikaloja. Vain yksi dinosaurus, sininen leikkilaiva ja ehjät kellukkeet säästettiin tulevien kesien lapsivieraita varten. Ympäri mökkiä ja pihaa asetellut muovikukat säästettiin toistaiseksi, vaikka arvostammekin enemmän eläviä.

kesämökki työleiri

Etätyöt sujuvat pirtinpöydän ääressä paremmin kuin kaupungissa, vaikka verkkoyhteys onkin luokattoman huono. Neljän jälkeen, kun keskittyminen alkaa jo herpaantua, läppärit lukitaan lipaston ylimpään laatikkoon ja käydään toisen työmaan kimppuun. Tekeminen ei lopu, ja hyvä niin. Vaikka mitään akuuttia ei olisikaan kesken, aina voi ryhtyä risusavottaan. Kasvimaa kaipaa kastelijaa pari kertaa päivässä, ja sauna kantamalla kulkevaa pesuvettä. Pieni tiskiallas täyttyy tiskeistä nopeasti ja verannan kokolattiamatolle takertuu jokainen kengän kuljettama havunneulanen. Ikkunat on pesemättä, katiska on kokematta ja räystäätkin on muistettava puhdistaa näillä keleillä monta kertaa viikossa. Huussi kaipaa tyhjentämistä ja komposti kääntämistä. Puita tehdään aina, kun ehditään.

Kesämökki vai työleiri?

Voi jestas, mikä työleiri, saattaisi joku taivastella. Meille kesämökki, jossa saa puuhastella, remontoida ja nikkaroida on haaveiden täyttymys. Läppärien tuijottamisen ja ajatustyön vastapainoksi tarvitsemme fyysistä tekemistä. Sellaista, missä oikeat työt unohtuvat, missä hiki virtaa, missä lihakset saavat tekemistä ja mieli saa levätä.

Mökkiläisiä on moneen junaan. On niitä, joille kesämökki on viimeisen päälle varusteltu toinen koti tiskikoneineen ja designhuonekaluineen, ja niitä, jotka eivät kaipaa mitään mukavuuksia – ja kaikkea siltä väliltä. Me olemme välimallin kavereita. Kiitämme sähköstä, mutta käytämme kantovettä. Sisustamme vähitellen, mieluiten käytetyllä tavaralla, ja nautimme siitä, että järvi ja luonto ovat lähellä. Ja siitä, että on tekemistä. Ei meistä olisi vain riippumatossa köllimään tai uimapatjalla aurinkoa palvomaan. Kesämökki ei silti ole työleiri, vaan pieni paratiisi.

kesämökki työleiri

Niinpä olemme touhunneet hiki noroina selkää pitkin valuen ja nauttineet jokaisesta pisarasta. Nukkuma-aitan mäntypaneeliseinät ovat saaneet valkoisen värin, samoin saunatupa. Rantaa raivattiin pienemmistä puista ja pöheiköistä, kunnes moottorisahasta katkesi kaasuvaijeri. Iso pino räsymattoja on pesty. Risusavotta on vielä kesken ja oksasaksien kanssa on tarkoitus riehua tontilla enemmänkin. Mies nakutteli valmiiksi viljelylaatikot, minä kärräsin niihin mullat ja istutin siemenet. Kasvihuoneen taakse istutettiin kaksi karviaista ja yksi herukkapensas. Anoppi sanoi kaivavansa omalta pihalta muutaman lisää, mutta se kannattaa tehdä vasta syksyllä. Postilaatikko on viety paikalleen ja hesari käännetty kesäosoitteeseen.

Käytettyä ja kierrätettyä tupaan ja keittiöön

Kirpparikierrokselta löytyi mökkikeittiöön kaikki tarvittava. Kotoa tuotiin vain sitruspuristin, vedenkeitin, keittiöpyyhkeitä, pannunalusia, pari kattilaa, pannua ja valurautapata. Vielä tarvittaisiin enemmän laskutilaa ja toinen jääkaappi sekä induktiolevy, sillä kapean lieden uuni ja levyt eivät jaksa yhtäaikaa pöhistä. Saareke ratkaisee molemmat ongelmat ja onkin jo rakentamista vaille valmis. Nätti, hanallinen vesisäiliö olisi kiva löytää, vaikka kyllähän nuo plastexin sinivalkoiset vesikanisteritkin menettelevät. Kattoon ripustettavien “sipulikorien” etsiminen on osoittaunut hankalaksi tehtäväksi. Onneksi sisko löysi netistä karavaanarikaupan, jossa kyseisiä metallikoreja on valikoimissa.

kesämökki työleiri

Nukkuma-aitta kaipaa vielä vanhaa liinavaatekaappia ja tupa emännänkaappia tai tilavaa senkkiä. Niin ja pitkää pöytää, joka rakennetaan 1800-luvun torpasta puretuista lattialankuista. Pinnatuolit sen ympärille on jo ehditty haalia kirppisryhmistä. Nykyinen pirtinpöytä penkkeineen siirtyy nimittäin lasiverannalle, jahka se ehditään ensin maalata ja järjestellä. Kesäkeittiö sen sijaan on vaiheessa. Mies haaveilee itse muuratusta pizzauunista ja minä kunnon hiiligrillistä ja käytännöllisestä tiskauspaikasta. Toistaiseksi yritämme kuitenkin pärjätä irtaimiston mukana tulleella kaasugrillillä ja luonnonkivistä muuratulla nuotiopaikalla, joka sortuu jokaisella käyttökerralla hieman enemmän kasaan.

Kasvimaa ja vanhoista ikkunoista rakennettu kasvihuone

Kasvimaa sai siipeensä juhannusta seuranneella helleviikolla. Retiisit alkoivat kasvattaa pitkää vartta, samoin retikka. Niin näyttää tehneen myös suuri osa punajuurista. Varsinaiset juurikkaat taitavat siis jäädä haaveeksi, jos porkkanat ja palsternakat eivät yllätä. Kesäkurpitsat kukkivat, mutta muuten siemenestä idätetyt taimet ovat jääneet kovin pieniksi. Taimena ostetut kurkut sen sijaan rehottavat ja työntävät kukkaa kuin viimeistä päivää. Borlotti- ja härkäpavut näyttävät menestyvän myös. Viime vuonna tähän aikaan Rantasalmella papuraukat päätyivät joidenkin ahneiden ötököiden ateriaksi. Koko kasvi meni, tuosta noin vain muutamassa päivässä, humps.

kesämökki työleiri

Kasvihuoneessa on kaikki hyvin. Tomaatit alkavat olla miehen mitassa ja ensimmäset raakileet punastelevat jo pikkuisen. Chilit ja paprikat kukkivat, samoin tomatillo. Satoa saadaan kuitenkin hetki vielä odotella. Huoneesta tuli paljon hienompi kuin etukäteen osasin kuvitella. Onni on mies, jolla pysyy vasara kädessä ja akkuporakone toisessa. Kirvestä ja appiukon hankkimaa sirkkeliäkin se osaa käyttää!

Kuten sanoin, tekemistä ja hankintoja riittää. Tämän kesän ranskalaiset viivat jatkuvat seuraavalle sivulle asti. Rantaa raivataan lisää heti, kun moottorisahan varaosa saapuu, keittiön ikkunaan pitäisi naputella hyttysverkko, verannan matto irrottaa ja sen alla oleva lattia maalata. Osa vieraspeitoista ja tyynyistäkin on vielä ostoslistalla, pihakeinun kauhtuneet ja vääränkokoiset pehmusteet menevät vaihtoon.

Myös ensi kesän työleiri ja sen tehtävät alkavat jo muotoutua. Päämökin kellastuneet mäntyseinät maalataan vaaleammiksi ja laituri uusitaan. Myös terassia on tarkoitus laajentaa ja jonkinlainen vedensuodatuslaitteisto hankkia. Mutta ehtiihän sitä, ei tässä jäniksen selässä olla. Neljän vuokramökkikesän jälkeen vaikea käsittää, että voimme sisustaa ja puunata pihaa ja mökkiä tästä hamaan tulevaisuuteen. Nipistän itseäni joka päivä. Oi meitä onnellisia!

kesämökki työleiri

ps. Koska olen ihminen, jota keskeneräisyys kaikesta huolimatta jossain määrin ärsyttää, aion esitellä kaikkea edellä esitelmöimääni vasta, kun olen tyytyväinen lopputulokseen. Ennen-kuvat on otettu, jälkeen-kuvat otetaan sitten, kun on valmista. Tai edes sinnepäin. Siksi saatte ihailla tämän postauksen yhteydessä lähinnä auringonlaskuja ja järvenselkää. Työleiri kesäparatiisissa jatkukoon!