Ranskalainen ratatouille – kasvisruokaa koronakevääseen!

Silmiini osui eräänä päivänä lehtiartikkeli, jossa päiviteltiin sitä, että suomalaiset eivät syö tarpeeksi kasviksia. Mainitut määrät olivat hämmentävän pieniä. Miehistä vain 14 prosenttia syö riittävästi kasviksia eli puoli kiloa päivässä. Naisten vastaava luku on 22 prosenttia. Muistan pyöritelleeni päätäni, sillä minun kuplassani ei juuri muuta syödäkään. Valtakunnan tasolla väite pitänee kuitenkin paikkansa.

ranskalainen ratatouille

Samaisessa artikkelissa kehotettiin kokeilemaan yksinkertaista haastetta, jonka avulla kasvisten syöntiä on helppo lisätä. Haasta itsesi ja syö viikossa 25 erilaista vihannesta, hedelmää tai marjaa, siinä ehdotettiin.

Välittömästi artikkelin luettuani päätin seurata kulutustani. Mitä jos vain luulen syöväni riittävästi kasviksia? Kuinkakohan monta erilaista kasvista, hedelmää tai marjaa viikkooni oikeasti mahtuu? Otin esiin lehtiön ja kynän, ja ryhdyin pitämään kirjaa kasviksista. Söin viikon ajan tavallisesti, en hamstrannut vihanneksia yhtään enempää kuin normaalistikaan tai tehnyt ruokaa entistä kasvispainotteisemmin. Silti saldo kasvoi yllättävänkin nopeasti.

ranskalainen ratatouille

Ensimmäisenä paperille pääsivät tomaatti, pakastemansikat ja tyrnimarjat. Sitten viikuna, pinaatti, minttu, klementiini, sitruuna ja kurkku. Leikkasin leivän päälle paprikaa ja rouskutin tapani mukaan välipalaksi raakaa parsakaalia. Viikonloppuna sekoittelimme salsaa sipulista, tomatilloista, avokadosta, jalopenoista ja korianterista. Tacojen väliin lisättiin valkosipulilla maustettua kidneypapumuhennosta, raastettiin retikkaa ja lusikoitiin säilykemaissia. Illalla naposteltiin viinirypäleitä.

Valko- ja punakaalit saivat omat ranskalaiset viivansa, samoin porkkana, salaatti, purjo ja munakoiso. Viimeiseksi jonon jatkoksi pääsivät puolukka, omena, karviainen ja kikherne. Yhteensä 32 kasvista, hedelmää ja marjaa ihan tavallisen arkiviikon aikana!

ranskalainen ratatouille

ranskalainen ratatouille

Kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa on lukemattomia vitamiineja ja muita hyvinvoinnille välttämättömiä hivenaineita. Kaikki ne vaikuttavat mitä suuremmassa määrin vastustuskykyyn, joten nyt jos koskaan on erinomainen aika opetella syömään enemmän raikkaita rehuja. Ja mikä sen parempi tapa aloittaa kuin perinteinen ranskalainen ratatouille!

Ratatouille on nerokas ruoka. Siihen voi upottaa kaiken, mitä jääkaapin vihannelaatikoista sattuu löytymään eli kaupoillekaan ei tarvitse välttämättä lähteä. Jos kuitenkin tämän viikon kauppareissu on vielä tekemättä, suosittelen valitsemaan ostoskärryihin ainakin munakoison, sillä se tuo tuhtia tunnelmaa ja meheviä makuja tähän ranskalaisklassikkoon. Muuten voit soveltaa mielesi mukaan!

ranskalainen ratatouille

Yhdestä satsista riittää kasvisten koosta riippuen reilusti 4–6 nälkäiselle, voi siis olla, että haluat puolittaa aineksien määrän. Toisaalta, mikäs sen kätevämpää kuin kokata kerralla seuraavankin päivän tarpeisiin!

Ranskalainen ratatouille

Oliiviöljyä
1 munakoiso
1 kesäkurpitsa
2 paprikaa
1 keltasipuli
1 punasipuli
4 valkosipulin kynttä
2 sellerin vartta
6 tomaattia
2 chilipaprikaa
1 tlk kokonaisia tomaatteja
lehtikaalia
persiljaa tai basilikaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
sitruunamehua ja raastettua kuorta
suolaa ja pippuria
(chilimausteseosta)

Pieni munakoiso, kesäkurpitsa ja paprikat suuhun sopiviksi paloiksi. Lorauta pannulle pari ruokalusikallista oliiviöljyä ja kääntele kasviksia keskilämmöllä viitisen minuuttia. Siirrä syrjään siksi aikaa, kun kuullotat samalla pannulla sipulit, valkosipulit ja sellerin (n. 15 min). Lisää kuullotuksen loppuvaiheessa pilkotut chilit ja kunnon kourallinen persiljaa tai basilikaa.

Lisää aiemmin paistamasi kasvikset pannulle, revi joukkoon muutama lehtikaalin lehti, ja holauta koko komeuden päälle purkillinen tölkkitomaatteja. Mausta balsamiviinietikalla, suolalla ja pippurilla. Me ripottelimme sekaan myös tuliaisena saatua picante-mausteseosta, joka antoi kivasti lisäpotkua soosille. Anna ratatouillen hautua kannen alla hiljaisella tulella vähintään puoli tuntia. Tarkista suola, viimeistele sitruunan mehulla ja hienoksi raastetulla kuorella sekä halutessasi tuoreilla yrteillä. Keittele kaveriksi riisiä, ohrahelmiä, kvinoaa tai vaikka kuskusia. Pasta ja nuudelit toimivat myös, vaikka ranskalaiset tuskin olisivat samaa mieltä.

ranskalainen ratatouille

Syö ilolla, nauti ranskalaisesta makumaailmasta ja taputa itseäsi selkään, sillä kasvishaaste on kuin huomaamatta voiton puolella!

Simppeli ja sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Jokin aika sitten istuin ravintola Espan aamiaispöydässä ja kuuntelin, kun Saku Tuominen kertoi uutuuskirjastaan Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta. Opus on kaukana keittokirjasta, se on ennemminkin ylistys yksinkertaiselle ruokafilosofialle, joka perustuu parhaisiin raaka-aineisiin ja satokauden mukaiseen ajatteluun. Reseptejä kirjassa ei ole, Tuominen vannoi ja vakuutti.

sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Paitsi että on. Vaikka ruokaohjeita ei olekaan painettu reseptimuotoon, ne on kursivoitu kovien kansien väliin, keskelle kertomuksia ja ruokaan liittyviä tarinoita. Oivallusten lomassa Tuominen kertoo, miten hän keittää munat, millainen on hänen aamiaisensa ja mistä peruspilareista hänen keittiönsä rakentuu. Lisäkesalaatiksi valmistuu kuulemma usein sitruunainen kesäkurpitsasalaatti.

Mittoja ei ehkä kerrota, eikä valmistustapoja yksityiskohtaisesti selitetä, mutta ainekset luetellaan ja niiden käsittelyä kommentoidaan. Selatessani kirjaa julkkareissa arvasin, että mieheni ihastuu kirjaan ikihyviksi. Enkä ollut väärässä.

sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Kahden päivän kuluttua hän oli jo selannut kirjan kannesta kanteen, luukuttanut stereoista Saku Tuomisen kokkaukseen käyttämää soittolistaa ja kokeillut muutamaa konkreettista vinkkiä käytännössä. Sunnuntain illalliseksi valmistamansa karitsanpotkan kylkeen hän pyöräytti tuon kuuluisan sitruunaisen kesäkurpitsasalaatin. Se vei kielen mennessään.

Ymmärrän hyvin, miksi sitruunainen kesäkurpitsasalaatti on Tuomisen perheen vakiokalustoa. Avainsanoja ovat raikas hapokkuus, rapsakka rakenne ja hullun hyvin toimiva kokonaisuus. Rakkautta ensipuraisulla, sanoisin. Siksi halusin valmistaa sitä illallispöytään myös Happy Hamletissa.

sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Happy Hamletin konseptiin kuuluu täysihoito. Residenssiviikon hintaan sisältyy aterioiden lisäksi kaikki juomat. Vieraat ovat silti tervetulleita keittiöön, apukädet ovat aina tarpeen. Minä halusin kuvata uuden suosikkisalaattini residenssin mielettömissä maisemissa ja siksi tarjouduin tekemään lisukkeen isännän savustamalle paikalliselle ankalle.

Jestas, kuinka ihanasti sitruunainen kesäkurpitsasalaatti asettui lautaselle kermaperunoiden, vihreän salaatin ja savustetun ankan viereen. Siksi haluan jakaa oman versioni reseptistä myös teidän kanssa. Siitä riittää pieneksi lisukkeeksi neljälle nälkäiselle. Huomioi, että kesäkurpitsaa seisotetaan sitruunamehussa tunnin verran, eli supernopeasti tätä salaattia ei lautasille saa. Testiryhmä rakastui, vaikka kertoi etukäteen karttavansa kesäkurpitsaa kaikissa muodoissaan.

sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

1 keskikokoinen kesäkurpitsa tai kaksi pientä
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
Reilu kourallinen pähkinöitä
Loraus oliiviöljyä
Suolaa ja pippuria
(pecorinoa tai parmesania)
(Yrttejä)

Suikaloi kesäkurpitsa pitkittäin ohuiksi siivuiksi perunankuorijalla, juustohöylällä tai mandoliinilla. Raasta sitruunan kuori ja purista siitä mehu. Sekoita kesäkurpitsasiivut, sitruunamehu, sitruunankuori ja vähän öljyä. Lisää suolaa ja pippuria, ja anna maustua tunnin ajan.

Ennen ruokailua paahda pähkinät pikaisesti kuumalla pannulla ja rouhi niitä vähän pienemmäksi. Nostele salaatti pieneen laakeaan vuokaan, marinadin voit käyttää myöhemmin vaikka pastakastikkeeseen. Kaada kesäkurpitsoille oliiviöljyä ohuena nauhana ja heitä päällimmäiseksi paahdetut pähkinät. Rouhaise vähän mustapippuria ja ripottele päälle vielä pecorinoa tai parmesania ja tuoreita yrttejä, jos sellaisia kotoasi löytyy, vaikka ilmankin pärjäät kyllä.

sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Sulje silmät, kuvittele itsesi Italiaan tai Lounais-Ranskan maaseudulle ja rouskuta menemään!

ps. Sitruunassa marinointi teki kesäkurpitsalle niin suuria ihmeitä, että taidanpa jatkossa käsitellä myös keittiöni vakiorepertuaariin kuuluvan kesäkurpitsatagliatellen samalla tapaa!

Kevyempänä kesään – Bolognese ja kesäkurpitsatagliatelle

Kevään kemukauden keskellä pudistelin pölyt kirjahyllyn alle työnnetystä vaa’asta tarkoituksenani punnita käsimatkatavaroiden paino Lontoon reissua ajatellen. Tiedättehän, ensin punnituslukema ilman laukkua ja sitten laukun kanssa. Rutiinihommia. Paitsi että tällä kertaa pöyristyin. Painoin kolme kiloa enemmän kuin koskaan aikuisiällä. Toistin punnituksen kolme kertaa, mutta vaaka näytti itsepäisesti samoja numeroita.

En ole koskaan noudattanut mitään varsinaista dieettiä tai ruokavaliota. Olen tottunut siihen, että voin syödä mitä mieleni tekee ja aina ajatellut, että kroppa kyllä tietää, mitä se tarvitsee. Olen huomannut menetelmän varsin toimivaksi: ostoskorin sisältö on monipuolinen, syön sekaisin lihaa, kalaa ja runsaasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Leivät leivotaan itse, myös ruisleipä, joten höttöviljoja harvoin suuhuni laitan ja todella tiedän mitä syön.

kesäkurpitsatagliatelle

Vaa’an sijaan seuraan oloani. Jos vointi on hyvä, virtaa riittää, liikun ja nukun riittävästi, kaikki lienee kunnossa ilman painolukemien kyttäämistäkin. Kohtuudella kaikkea, myös sokerisia herkkuja. Tällä metodilla paino on pysytellyt viimeiset 20 vuotta suurin piirtein samoissa lukemissa. Siksi yhtäkkinen kolmen kilon muutos oli järkytys. Oli pakko pysähtyä ja miettiä missä on menty mönkään.

Syyllinen löytyi harvinaisen helposti. Kuningas alkoholihan se siinä. Istui irvistellen valtaistuimella ja oli välittömästi valmis nostamaan maljan jos toisenkin. Niinpä niin. Koko kevät oli kekkeröity antaumuksella. Pitkillä illallisilla, blogitapahtumissa, vuosijuhlissa, synttäreillä, afterworkeillä, tasting-illoissa ja verkostoitumiskinkereillä. Viinilasi siellä, toinen täällä. Siideriä saunan jälkeen ja kuohuviinipullo kavereiden kesken. Niin makaa kuin petaa.

Keväällä 2016 osallistuin Motivireen järjestämään Kesäkroppa-valmennukseen. Tavoitteena oli kohottaa kuntoa ja vahvistaa voimaa ja lihaksia, ei suinkaan laihduttaa. Oheistuotteena tarjoiltiin kuitenkin myös ruokavalion keventämistä. Kaksi viikkoa vältellään sokereita, viljoja, perunaa, bataattia ja hedelmiä, sitten niitä lisätään pikkuhiljaa treenaamisen tueksi. Pannassa on tietysti myös alkoholi. Homma toimii entisen junan vessan lailla.

Olin tallettanut ohjeet läppärilleni ja pari viikkoa sitten kaivoin ne esiin. Jo viikon jälkeen painoni oli tippunut pari kiloa. Suurin osa oli varmasti nestettä, joka poistui luonnollisesti, mutta väitän, että sokerien ja viljojen vähentämisellä sekä juuresten, vihannesten ja muiden kasvisten lisäämisellä on osansa. Yksi tärkeimmistä taikasanoista oli kesäkurpitsatagliatelle.

kesäkurpitsatagliatelle

Pastafanille ruokien suunnittelu olikin yhtäkkiä melkoisen haastavaa. Munakas maistui parin päivän ajan, sitten piti keksiä jotain muuta. Ensin löysin kaapin perältä tuotenäytteinä saadut Palmuston kikhernepastat ja sitten kaupan vihanneshyllyiltä kesäkurpitsan. Voi ja öljyt ovat sallittujen listalla alusta asti, joten, zucchini suikaleiksi ja pannulle. Miten olin saattanut unohtaa, kuinka mainiolta kesäkurpitsatagliatelle maistuukaan. Kirsikkana pasta-annoksen päällä on sen keveys. Ei lounaan jälkeen laskeutuvaa koomaa, eikä tarvetta päiväunille, mutta silti täysi ja tyytyväinen vatsa.

Kesä tulee, enkä todellakaan aio tuijottaa syömisiäni dieettilasien läpi. Vuoden kovin juhlaputki on onneksi ohi, mutta tulevaisuudessa siintävät silti kuohuviinipiknikit, terassioluet, viinilasilliset mökkilaiturilla ja sangriakannulliset Espanjassa. Joka toisen lasillisen voin kuitenkin korvata kivennäisvedellä, mocktaileilla tai vaikka raparperimehulla. Kaupassa kerään korini kukkuroilleen tuoreita, sesongissa olevia kasviksia – varhaiskaalia, avomaankurkkuja, retiisiä, raparperia. Vasta sen jälkeen jatkan matkaani ja katson mahtuuko ostoskärryyn jotain muutakin. Kuten luomunaudan lihaa bolognese-kastiketta varten.

Bolognese-kastike ja kesäkurpitsatagliatelle (neljälle)

Bolognese:
oliiviöljyä tai kylmäpuristettua rypsiöljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
chiliä maun mukaan
1 iso porkkana
400 g luomunaudan jauhelihaa tai vastaava määrä esim. härkistä
1 prk tomaattimurskaa
(1 rkl hunajaa)
loraus punaviinietikkaa
tuoreita tai kuivattuja yrttejä
suolaa
pippuria

Kesäkurpitsatagliatelle:
1 iso tai 2 pienempää kesäkurpitsaa
voita ja oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Pilko sipuli, valkosipuli ja chili, jos käytät tuoretta tai kokonaisena kuivattua. Raasta porkkana karkeaksi raasteeksi. Kuullottele sipuleita, chiliä ja porkkanaa pannulla minuutti pari ja lisää sitten proteiini. Paista kypsäksi ja lisää tomaattimurska. Huuhtele murskapurkki desillä vettä ja lorauta vesi pannulle. Anna porista pannulla ainakin 15 min. Mitä kauemmin annat hautua, sitä syvempi maku tomaattikastikkeelle syntyy. Jos et välttele sokereita, lisää kastikkeeseen ruokalusikallinen hunajaa. Sekoita joukkoon myös punaviinietikka, punaviinikin käy. Lisää yrttejä makusi mukaan, minä heilautin kuivattuja yrttejä purkista, jossa luki poikakäsialalla ”yllätysyrttisekoitus”.

Suikaloi kastikeen poristessa kesäkurpitsa juustohöylällä, kuorimaveitsellä tai kuten minä, tupperwaren kätevällä kuorijalla. Älä suotta hämmenny, vaikka suikaleita tulee suunnaton vuori, pannulla kesäkurpitsatagliatelle kutistuu kasaan. Sulata pannulla tai isossa kattilassa voi, lisää öljy ja pyörittele suikaleita siinä pari minuuttia. Älä päästä liian lötköiksi, jotta kesäkurpitsatagliatellessa säilyy purutuntuma. Mausta suolalla ja pippurilla. Nosta syvälle lautaselle keoksi ja lusikoi päälle bolognesea. Voin vakuuttaa, että teet ruokaa toistekin.

kesäkurpitsatagliatelle

ps. Suhteestani alkoholiin ja suomalaiseen juomakulttuuriin kirjoitan myöhemmin lisää. Aihe on muhinut aromipesässä jo parin vuoden ajan, liimattiinhan otsaani suurkuluttajan leima heti ensimmäisistä ensitreffi-jaksoista lähtien.