Mökkikausi on avattu – hurraa!

Lämpö alkoi nousta jo helmikuussa. Aurinko kohosi korkeammalle ja mieli karkasi mökkimaisemiin. Vatsanpohjassa kutitteli jo kesä, lempeät löylyt ja kirkasvetisen järven levollinen liplatus. Maaliskuussa lähetin viestin vuokraemännälle, josko lääkettä mökkikuumeeseen löytyisi jo pääsiäisenä. Vastaus oli väriltään vihreä, ja siltä seisomalta ilmoitimme siskoille ja vanhemmille, että vietämme pääsiäisen kahdestaan, mökillä. Ennenkuulumatonta!

mökkikausi

Niin todella tapahtui, vaikka keli olikin varsin vilpoisa ja mökki talven jäljiltä kostean kolea. Mies pörähti paikalle moottoripyörällä, minä hyppäsin bussiin ja hyödynsin ajan töitä tehden. Mökkitien kunto tiedustelimme etukäteen naapureilta. Metsän siimeksessä kiemurteleva tie oli paikoin jäässä ja viimeiset 100 metriä vielä lumen peitossa.

mökkikesä

Onneksi kylmä ei meitä pelota. Paksumpaa villapaitaa päälle, pitkät kalsarit jalkaan, sauna lämpiämään ja tulet takkaan. Mökillä mellastaneiden hiirten pökäleitä metsästäessä ja jääkaappia jynssätessä ehti tulla hiki. Ennen saunaa hikipisaroita vuodatettiin vielä klapihommissa, myös syksyllä maahan pudonneet lehdet saivat haravilta kyytiä. Kurjet ja joutsenet toitottivat kevään tervetulleeksi, sammakkojakin nähtiin ja pörriäisiä, jotka hädissään etsivät varpujen seasta syötävää. Onneksi toimme kukkia mukanamme, terassipöydällä keltaisena loistavat narsissit kiinnostivat kimalaisiakin.

Järvi oli edelleen jäässä, vain rantavesi virtasi vapaana. Rikoimme jäätä sen verran, että saunasta pystyi pulahtamaan. Minä kastoin vain varpaani, mies urheasti kyykkäsi veteen kaulaa myöten. Odotan suosiolla sitä, kun järvi on jäistä vapaa ja vesi vähintään 20-asteista.

Kolmannen pesällisen jälkeen makuuhuoneen lämpö oli noussut 13 asteesta kahdeksaantoista. Merinovillaa ylle ja pikaisesti peiton alle, viileässä nukun muutenkin paremmin. Tuuli suhisi puissa ja kolisutteli ikkunanpieliä. Sunnuntaina aamupalapöydässä hytistessämme, päätimme pitää mökkeilystä pienen tauon ja odottaa ilmojen lämpiämistä.

peilityyni

Kuukautta myöhemmin suhasimme Savoon siskolta lainatulla autolla. Takakonttiin pakattiin esikasvatettuja tomaatin- ja chilintaimia, grillihiiliä, huussinkariketta, mökkivaatteita, pyyhkeitä ja lakanoita, sekä juomaa ja ruokaa. Matti Huutonen lupasi 21 astetta ja aurinkoa – mikä mainio mökkisää! Sen oli huomannut muutama muukin, sillä normaalin kolmen tunnin sijaan köröttelimme vitostien ruuhkassa melkein viiden tunnin ajan.

peilityyni

Lauantaiaamuna järven rasvatyynen pinnan rikkoi vain vesimittarien viipotus, ja ilma seisoi välillä vähän liiankin painostavana. Oli ihmeteltävä ääneen, miten oikein selvisimme viime kesän 35 asteen helteistä, kun nyt jo tuntuu näin tukalalta!

Hyppäsimme hellettä pakoon ilmastoituun autoon. Minä istuin kuskin paikalle ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, mies otti tilanteesta kaiken irti ja sihautti auki kaljatölkin heti auton lipuessa mökkipihasta kohti kyläkauppaa. Kauppareissun aikana vilkku unohtui kolmesti, mutta ajopeli ei sammunut kertaakaan. Silti pohdin kauhuissani, kuinka selviän seuraavasta viikonlopusta, jolloin kurvailen keskenäni pitkin Ahvenanmaan pikkuteitä.

savulahna

Kylän kalakauppiaalta tarttui koukkuun savustuslaatikkoon sujautettava lahna sekä kourallinen pikkumuikkuja muurikalla paistettavaksi pikalounaaksi ja kirpputorilta matkaan lähti kuvauslautanen, muutama iskemätön tupperware-kippo sekä pari pellavaista keittiöpyyhettä. Tokmannin takapihalta keräsimme koriimme vielä avomaankurkun ja kesäkurpitsan taimia. Viime kesästä viisastuneina kesäkurpitsoja ostettiin kaksi, sillä yksinäinen taimi tekee huonoja hedelmiä. Se tarvitsee rinnallensa kumppanin, arveli anoppiehdokaskin.

kesäkurpitsapenkki

Ohjelmaa riitti. Urakoinnin tuloksena istutuslaatikoissa on nyt tuoreet mullat, yrttiruukut, taimet ja salaatinsiemenet ovat löytäneet paikkansa, puita on kaadettu ja klapeja tehty lisää, lupiinipuskat leikattu alas ja aurinkotuolitkin korjattu. Ampiaispesien rakennuspuuhat eivät vielä ole alkaneet tai sitten nuo ketaleet ovat vihdoin ymmärtäneet väistyä tontilta takavasemmalle.

Laituri jäi vielä laskematta veteen, sillä sen suhteen pitää kehitellä strateginen sotasuunnitelma. Sivutuuli oli nimittäin viime kesän aikana vääntänyt kiinnityskoukut vinksalleen, ja talvi runnonut rantaan rakennetun terassin pois perustuksiltaan. Se pysyy vielä hyvin paikallaan, mutta ennen pitkää se on tuettava tavalla tai toisella. Onneksi uimaan pääsee myös ilman laituria.

kesäkurpitsapenkki

Pelkkää työleiriä ei ensimmäinen kesäviikonppu tietenkään ollut. Kirjapino hupeni, samoin skumppapullon pinta. Riippumattoa ei vielä viritelty, mutta aurinkotuoleissa lötköteltiin senkin edestä. Stressaantunutta sielua hoidettiin saunan lauteilla pastellinpunaista taivaanrantaa tuijotellen. Mies pulahti 19-asteiseksi lämmenneeseen järviveteen, minä kahlailin ja päätin uskaltaa uimaan vasta, kun maaginen 20 asteen raja rikkoutuu.

klapipino

Joutsenten iltalento heijastui peilityynestä pinnasta, ja käki kukkui vielä iltakymmeneltäkin. Satapäiset hanhiparvet kaakattivat kuin viimeistä päivää ja pikkulintujen parinmuodostus oli sävelmistä päätelleen kiihkeimmillään. Räkättirastas oli ehtinyt jo munia, ja hautoi jälkikasvuaan puupinon päälle pystytetyssä pesässä. Ehkäpä se ensi kertaan mennessä on saatellut pesueensa maailmalle.

viljelylaatikko

Aion asettua mökille pysyvästi heti juhannuksen jälkeen. Mies seuraa perässä heinäkuussa, sitten kun työkuviot antavat myöten. Siihen asti aion selvitä yksin karhujen keskellä, kuikkien haikeita huutoja kuunnellen. Jos hyvin käy, saan houkuteltua seuralaisiksi palokärjen, lepakoiden, sudenkorentojen ja sisiliskojen lisäksi myös kourallisen ystäviä. Tästä se alkaa, kaikkien aikojen mökkikesä!

Halstrattua siikaa, uusia perunoita ja pieniä puhdetöitä

Istuessani jälleen kerran mökkimatkalla moottoripyörän tarakalla haaveilen muikuista. Rapeista, muurikassa paistetuista, pienistä muikuista. Kaarramme toiveikkaina Mikkelin Graanin kauppakeskuksen pihaan, riisumme kypärät, hanskat ja huput ja lompsottelemme ajokengissä markettiin. Kalatiski tuottaa kuitenkin pettymyksen. Vaikka omapa on vikamme, olemmehan auttamattomasti myöhässä. Muikut eivät kauaa tiskissä odottele, iltaseitsemältä ne ovat uineet vikkelämpien asiakkaiden ostoskärryihin.

tyyni järvi

Kalamyyjä ehdottaa silakoita, mutta eiväthän ne ole ollenkaan sama asia. Sinnikäs mies alkaa kysellä, miten olimme ajatelleet muikut valmistaa. Kun kerromme mökin kesäkeittiöstä hän ehdottaa, että kokkaisimme halstrattua siikaa. Kauaa ei tarvitse miettiä, sillä halstraamista emme ole vielä tänä kesänä ehtineetkään kokeilla. Myyty!

kivipuutarha

keittiöpuutarha

keittiöpuutarha

Ennen kuin päästään halstraushommiin, on agendalla muutamia puhdetöitä. Naapurissa asusteleva multamoguli on tuonut meille viikon aikana pari kuutiota multaa. Miehen rakentamat viljelylaatikot saavat ensin muovivuorauksen ja sitten syliinsä multalastin. Tomaatit, chilit, kesäkurpitsa, avomaakurkku, korianteri, minttu, salvia, rosmariini ja salaattifenkoli saavat uuden kodin laatikoiden uumenista. Eniten käytetyt yrtit, kuten persilja, tilli, basilika ja ruohosipuli istutetaan lähemmäksi keittiötä, kivillä reunustettuun matalampaan penkkiin, joka on sopivasti seisomakorkeudella. Samaan syssyyn kylvetään pari riviä salaattia ja rucolaa, ja toivotaan, että ne itävät itsekseen parin seuraavan viikon aikana, kun emme mökille pääse.

viljelylaatikot

viljelylaatikot

Hikeä pukkaa jo, vaikka päivä on pilvinen ja asteita mittarissa vain vähän päälle kymmenen. Mies testailee raivaussahaa ja trimmeriä, joka mökin perusvarusteita. Hyvin näyttää toimivan – eiköhän noilla vehkeillä saada tontti uuteen uskoon vielä tämän kesän aikana. Vieläkään ei päästä siikaherkkujen ääreen, sillä ensin pitää pestä terassi. Tai oikeammin osa siitä. Laudat ovat vuosien saatossa pikeentyneet pinnaltaan niin paksusti, että yksi pesukerta ja viiden litran biopesuaine eivät riitä mihinkään. Seuraavalla kerralla on ostettava suosiolla vähintään kaksi kanisteria.

halstrattua siikaa

halstrattua siikaa

Saunan uuniin tehdään tulet. On pakko pestä hiki iholta pois, muuten itikoilta ei saa mitään rauhaa. Muutama halko vielä klapeiksi, myrskytuulen riuhtoma aurinkotuoli käyttökuntoon ja muutamien muiden ruuvien kiristelyä, sitten päästään saunaan. Ja sen jälkeen viimein halstraamaan. Onneksi pikalounaaksi syötyjen lihalörtsyjen energia pitää mökkiläiset pystyssä vielä hetkisen.

halstrattua siikaa

Halstrattua siikaa, uusia perunoita ja voi-sipulikastiketta

Sopiva määrä pieniä siikoja
Tuoretta tai kuivattua timjamia
Sitruunaa viipaleina
Merisuolaa
Pippuria myllystä
Voita

Laita grilliin tulet ja tarkista, että halsteri on käyttökuntoinen. Meillä siitä puuttui saranat, mutta eipä hätiä mitiä, insinööri keksii kyllä keinon. Työkaluvajasta löytyi rautalankaa, jolla halsterinpuolikkaat sidottiin löyhästi yhteen. Jos haluat nauttia halstrattua siikaa uusien perunoiden kera, etenkin vanhanmallisen hellan nupit kannattaa vääntää kaakkoon perunoiden keittämistä varten jo tässä vaiheessa. Voi-sipulikastikettakin on hyvä alkaa keitellä, ennen kuin siioille tulee liian kuumat oltavat.

Huuhtele ja kuivaa peratut siiat. Rouhi niiden sisään suolaa ja pippuria, lisää jokaiseen oksa timjamia, sitruunasiivu ja muutama nokare voita. Lado siiat halsteriin ja purista kalat tukevasti sen sisään. Jälkiviisaana suosittelen halsterin öljyämistä ja sitruunaviipaleiden asettamista kalan ja halsterin väliin, jotta siika ei tartu nahastaan kiinni metalliin. Halstraa molemmin puolin, kunnes kalat ovat saaneet pintaansa kullanruskeaa väriä. Irroita kalat halsterista ja nauti.

halstrattu siika

Me kupsahdamme aterian ja parin viinilasillisen jälkeen reporankoina petiin. Seuraava päivä valaisee jo peilityynen järvenpinnan.

Parvekepuutarha vuosimallia 2017 – raparperimehua ja rosmariinia

Kesä 2017 ei ota alkaakseen. Merkittäköön muistiin, että kesäkuun toisena päivänä mittari näyttää seitsemää lämpöastetta. Parvekelasit oli pidettävä visusti kiinni viime yönä, jotta hallanarat yrtit eivät ottaisi osumaa, sillä elohopea laski kahteen plusasteeseen. Siperiaanko meidät on vaivihkaa siirretty?

minttu

Aurinkoisina päivinä voi onneksi simuloida kesää. Jos jättää ikkunat aukaisematta, lämpö kipuaa helposti yli kahdenkymmenen. Silloin ruokakin katetaan parvekkeelle. Kauan sitten kulahtanut, kiikkerä pöytä ja parhaat suvensa nähneet, kokoontaitettavat tuolit muuttuvat terassiravintolan halutuimmaksi istumapaikaksi.

genovalainen

Ympärillä rehottavat yrtit. Thai- ja limebasilika, sekä genovalainen pitäisi latvoa ensi tilassa. Rosmariini ostettiin luomuna kaupan hyllyltä, samoin timjami, sillä taimista eloon jäi vain muutama, nekin appelsiiniversiota. Lähikaupan tillipuska notkuu mukana muina yrtteinä. Clarion Hotelin aulasta meille muuttaneet minttu ja salvia voivat hyvin ja paksusti. Kiitos Ping Helsingin yrttigoodiebagin, kesän(?) 2017 mojitot ja mocktailit on pelastettu!

timjami

Chilien määrä on tänä vuonna maltillinen. Parvekkeelle asettui neljä viime vuoden hedelmistä idätettyä taimea. Kaikki muut jaoin siskoille ja ystäville. Ehkä kirva-armeija jättää meidät tänä vuonna rauhaan. Jospa taintuisivat alkukesän yöpakkasiin, mokomat.

salaatinversot

Salaatitkin on kylvetty isän nikkaroimaan minikokoiseen viljelylaariin. Vihreää näkyy jo muutaman päivän jälkeen, ovat siis kiitollisia kasvattaa. Persilja, entinen arkkiviholliseni, on sekin saanut oman kulmauksensa laarista. Korianteri puuttuu vielä, löytyisiköhän sellainen Hakaniemen torin taimimyyjiltä?

kukkatorilla

kukkatorilla

Sitten ovat kesäkukat. Pinkki pelargonia on parvekeklassikko. Seuralaiseksi etsin joka vuosi jotain uutta, tällä kertaa katse osui tarhatähtisilmään. Yksinkertaiseen valkeaterälehtiseen kaunottareen, joka hätkähdyttää vastavärien, violetin ja keltaisen kontrastilla. Kukkamyyjän mukaan se viihtyy suorassa auringonvalossa, mutta muutaman viikon kokemuksen perusteella tarvitsee kastelua parin päivän välein. Saapa nähdä miten kaunokaisen käy kahden hajamielisen parvekepuutarhurin käsissä.

tarhatähtisilmä

pelargonia

Kaupunkiviljelykatastrofin jälkeen parvekkeelle muutti yrttien seuraksi myös pienen pieni vesankalainen raparperijuurakko. Se sijoitettiin vanhaan sinkkiämpäriin, joka aiemmin toimitti samppanjacoolerin virkaa. Etolasta löytyi korvaava yksilö tuohon tärkeään tehtävään. Sellainen, joka ei vuoda, ainakaan vielä.

mehu ja piirakka

Samassa ämpärissä viilenee myös raparperimehu. Ensimmäiseen mehuerään heitin mukaan muutaman rosmariinin oksan, muuten mentiin tutuksi tulleilla aineksilla. Vahvaa ja iloisen punaista. Maistuu drinkkien pohjana tai ihan sellaisenaan vedellä laimennettuna. Kevään ensimmäinen raparperipiiras sen sijaan ei mennyt jatkoon. Sokerin kanssa ei nähtävästi aina kannata pihtailla. Seurauksena saattaa olla mauton, vaikkakin mehevä piirakka, jota ei tee mieli ottaa lisää. Seuraavalla kerralla sooloilen vähemmän ja seuraan ohjetta enemmän. Mehuun olin kuitenkin tyytyväinen ja sen resepti tulee tässä.

Rosmariinilla maustettu raparperimehu

n. 500 g raparperia
n. litra vettä
sopivasti (tummaa) sokeria
4 cm tuoretta inkivääriä
(1/2 vaniljatanko)
3 oksaa rosmariinia
1/2 sitruunan mehu (ja kuori)

Paloittele raparperin varret kuorimatta kattilaan. Viipaloi inkivääri ja sujauta sekaan puolikas vaniljatanko, jos tykkäät vaniljaisesta mausta. Heitä mukaan muutama oksa tuoretta rosmariinia sekä sitruunan puristettu mehu. Sitruunan kuorenkin voi raastaa mukaan, jos siltä tuntuu. Anna kuplia, kunnes raparperipalat hajoavat, siivilöi mehu ja lisää sokeri. Perinteisesti resepteissä käsketään lisäämään sokeria puolet mehun painosta, mutta minun makuuni riitti reilu desi. Desinfioi lasipullot kiehuvalla vedellä, kaada mehu pulloihin ja jäähdytä.

mehu ja piirakka

Lado jäähtyneet pullot jääkaappiin odottamaan biitsikelejä. Nauti sellaisenaan, laimenna kivennäisvedellä tai käytä mocktailin pohjana. Jos biitsikelejä ei ala näkyä, tuo biitsi parvekkeelle. Odota aurinkoista päivää, sulje parvekelasit ja hae rannasta hiekkaa. Kaada pari kiloa pesuvatiin ja iske varpaat rantahiekkaan.