Helsingin helmiä – Mustikkamaan Syötävä puisto

Vuosi sitten harppasin kauas mukavuusalueeni ulkopuolelle ja aloitin säännölliset aamulenkit. Varhainen aamu ei ollut ongelma, olin jo vuosikausia käynyt aamuseitsemältä salilla tai ryhmäliikuntatunnilla. Juokseminen oli se, joka tökki.

Ala-aste ja pakolliset Cooperin testit. Yläaste ja verenmaku suussa hölkätyt pururatalenkit. Työporukan naistenkymppi, vääränlaiset tossut ja kovalla pinnalla kipeytyneet jalat. Sohjossa juostu 8 kilometrin Tahkon Extremerunissa. Kaikkien näiden kokemusten jälkeen olen mielummin kävellyt lenkkini reippaasti, juokseminen ei vaan ole koskaan ollut mun juttu.

syötävä puisto

syötävä puisto

Sitten aukesi Isoisänsilta, oikoreitti Kalasatamasta Mustikkamaalle, ja jostain aivojeni sopukoista kumpusi outo aamulenkki-idea. Kerran viikossa ennen töitä Mustikkamaa ympäri. Lenkin pituus on vain kolme kilometria, ei mahdoton matka. Voisin juosta, jos siltä tuntuu tai kävellä ripeästi, kai siitäkin jotain hyötyä ja iloa olisi.

syötävä puisto

syötävä puisto

Lenkkipäiväksi valikoitui torstai. Lähteminen oli helppoa, kun laittoi juoksukamppeet valmiiksi edellisenä iltana. Aamulla tarvitsi vain pukea päälle, juoda lasillinen vettä ja vetäistä keitetty kananmuna nassuun ja kävellä ulos. Aloitin reippaasti, lämmittelin ensimmäisen puoli kilometria, sitten hölkkäsin valaistun pururadan valotolppien yhden välin ja kävelin toisen. Tällä tekniikalla olin kotona ennen kuin mies oli ehtinyt edes herätä.

syötävä puisto

syötävä puisto

syötävä puisto

Viikko viikolta lisäsin hölkkäosuutta ja juokseminen alkoi sujua. Kunnes löysin Syötävän puiston ja siellä asustelevat kesäkanat. Viimeisen kilometrin aluksi oli aina pakko käydä moikkaamassa kanoja. Piti vähän jututtaa ja kuvatakin. Vierähti minuutti jos toinenkin. Aloin kuvaamaan lenkkimaisemia muutenkin. Saatoin seisahtaa rantakivikkoon ja nauttia aaltojen kohinasta kiviä vasten. Joskus istuin vanhalla laivalaiturilla ja kuuntelin Korkeasaaresta kantautuvia ääniä. Juoksemisesta tuli täysin toisarvoinen asia.

syötävä puisto

Lähdin silti lenkille uskollisesti joka torstai, järkeilin että kyllä käveleminenkin kohottaa kuntoa ja luonnossa kulkeminen tekee hyvää. Lopulta aamupakkaset iskivät ja lannistivat lenkkeilijän. Tänä vuonna torstairutiini ei ole ottanut käynnistyäkseen, mutta edelleen käyn silloin tällöin moikkailemassa Syötävän puiston asukkeja ja ihailemassa kasvimaan kukoistusta.

syötävä puisto istutus

Syötävä puisto kanat

Syötävän puisto on ottanut tänä kesänä aimo harppauksen aktiivisempaan suuntaan, kun toimintaa kehittämään saapui oma tapahtumatuottaja-koordinaattori, Maaseudun Sivistysliiton palkkalistoilla oleva kulttuurimies Antti Suniala. Niinpä keskiviikkoisten puutarhatalkoiden, työpajojen ja luentojen lisäksi sunnuntaisin puistossa pyöritetään kulttuurikahvilaa, jossa tähän mennessä on nähty mm. runonlausuntaa ja klovneriaa.

syötävä puisto klovnit

syötävä puisto kyltti

Kaikki toiminta on avointa, jokainen on tervetullut, eikä ennakkoilmoittautumisia tarvita. Aiempaa puutarha- tai viljelykokemusta ei vaadita, paikan päältä saa välineet ja asiantuntevan opastuksen. Keskiviikkoisin klo 17–19 järjestettäviin talkoisiin voi osallistua kerran tai vaikka joka viikko toukokuusta syyskuuhun. Jokainen keskiviikkotalkoissa uurastava saa vaivan palkaksi osallistua sadonkorjuuseen. Siis luonnonmukaista lähiruokaa parhaimmillaan ja yhteisöllisyyttäkin kaupan päälle!

syötävä puisto kulttuurikahvila

Huomenna 12.7. talkoiden jälkeen avautuu puutarhaneuvojan kasviklinikka, jossa vastataan mieltä askarruttaviin viljelykysymyksiin. Viikon päästä 19.7. kuullaan luomuviljelyn perusteista ja heinäkuun viimeisenä keskiviikkona kaivetaan kamerat esiin ja kuvataan Syötävän puiston kukkaloistoa. Elokuussa ohjelmassa on hyödyllistä tietoa mm. hyönteissyönnistä, mehiläistarhauksesta ja urbaanista, jokamiesoikeuksiin perustuvasta villiyrttien, marjojen ja hedelmien keruusta, syyskuussa fiilistellään leffaillassa ja juhlistetaan kauden päätöstä Syötävän puiston sadonkorjuujuhlassa!

syötävä puisto

Kulttuurikahvilassa taas nautiskellaan tulevina sunnuntaina sirkustaiteesta, Anna Inginmaan ilmaiskeikasta ja vietnamilaisen keittiön herkuista. Parhaiten pysyt kärryillä tapahtumista seuraamalla Syötävän puiston Facebook-sivua, sieltä löydät myös tarkemmat tiedot kaikista yllä mainituista työpajoista ja kulttuurikahvilan iltapäivistä.

syötävä puisto sadonkorjuu

Jokaisella reippailulenkilläni tekisi mieleni vinkata ja viittilöidä vastaantuleville perheille, että unohtakaa Korkeasaari, tuossa vieressä on Syötävä puisto, johon ei ole pääsymaksuja! Vaikka eipä kukko kanalaumoineen taida tiikereille ja apinoille pärjätä. Harmi.

Aikomuksena on ollut osallistua talkoisiin jo monen monta kertaa, mutta muiden keskiviikkoharrastusten takia en vieläkään ole ehtinyt mukaan. Jatkan kuitenkin satunnaisia kävelylenkkejäni, kanojen jututtamista ja urbaanissa puutarhassa tunnelmointiani. Toivottavasti nähdään pian myös talkoissa!

Kuvituskuvat: Antti Suniala, Pinja Sipari ja allekirjoittanut

Teurastamon viljelysäkkien nousu ja tuho – kokemuksia kaupunkiviljelystä

Minusta tuli kalasatamalainen oikeastaan jo keväällä 2012, siis vuotta ennen kuin muutin uuteen kaupunginosaan. Satuin selailemaan sosiaalista mediaa ja huomasin kaverini kommentoineen Dodon kaupunkiviljelysivustoa. Puhuivat viljelysäkeistä, jotka sijoitettaisiin Teurastamon alueelle kevään aikana. Oli tulossa istutustalkoita, mullan lapiointia, taimien vaihtoa ja kesän lopuksi sadonkorjuubileet. Siltä istumalta ilmoittauduin jonon jatkoksi ja liityin Dodo ry:n jäseneksi!

raparperi

Asuin tuolloin Ullanlinnassa, mutta fillaroin päivittäin Arabiaan Tukkutorin ja Teurastamon kautta. Oiva sijainti siis ensimmäiselle omalle kaupunkiviljelmälle. Säkki maksoi 20 euroa ja hintaan sisältyi multa ja vesi koko kesäkaudelle. Viljelmän nurkille hankittiin myös pieni häkkivarasto, josta sai lainata lapioita, kastelukannuja ja kottikärryjä. Maalaismeininkiä ja yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.

Viljelysäkki on kooltaan 80 x 80 x 60 cm. Syvyyttä mullalle kertyy siis reilut puoli metriä, kun jättää sopivasti kasteluvaraa. Neljään lokeroon saa kätevästi erotettua erilaiset hyötykasvit. Yhteen raparperin, toiseen punajuuret, kolmanteen porkkanat ja neljänteen mansikat. Perunoitakin on säkeissä kasvatettu, kuten myös auringonkukkia, tomaatteja, kurkkuja ja kesäkurpitsoita.

kaupunkiviljely

Ensimmäisenä vuotena istutin omaan säkkiini raparperin, basilikaa, ruohosipulia, retiisiä ja punajuuria. Chilitkin kasvatin ulkoilmassa, tosin sillä seurauksella, että syksyn tullessa, joku muu korjasi sadon ja kaivoi pensaan juuripaakkuineen parempiin suihin. Sen jälkeen olen pitänyt chilini visusti parvekepuutarhan puolella.

kesäkurpitsa kaupunkiviljely

Pari vuotta sitten säkkiviljelmä siirtyi Dodolta Tukkutorin hellään huomaan. Meidät haluttiin edelleen elävöittämään Teurastamon aluetta. Sehän sopi mainiosti. Maalasimme kylttejä, rakensimme aitoja ja kastelimme viereisenkin viljelmän kasvit, jos ne olivat jääneet muilta multasormilta kastelematta. Välillä katosi kesäkurpitsa sieltä ja tomaatteja täältä, vaikka ohikulkijoita ohjeistettiinkin Katsoa saa, ei koskea -kyltein. Sekään ei sitten loppupeleissä haitannut, kun talkoohenki oli hyvä.

kaupunkiviljely

Sitten Teurastamon valtasivat tapahtumat ja terassit. On mahtavaa, että kaupunki elää ja uusiin kolkkiin etsiytyy ihmisiä, musiikkia ja piknikpaikkoja. Toiminnan laajentaminen vaati kuitenkin uhrauksia. Vesipisteille ei päässyt yksityistilaisuuksien vuoksi ja festareiden ajan säkkiviljelmä oli artistien armoilla. Viljelmien väleistä löytyi kaljatölkkejä ja juhlaväen jälkeensä jättämiä roskia. Viljelmälle unohdettu nuhjaantunut Sideways-paita sai uuden kodin meidän vaatekaapista. Lopulta säkit häädettiin Tukkutorin toiselle puolen, Teurastamon rakennusten takapihalle.

Sijoituspaikka oli ankea, rekkojen keskellä, metalliaitojen tarkasti rajaamassa nurkkauksessa. Kovasti lupailtiin parempia paikkoja, mutta lupaukset eivät koskaan realisoituneet. Välillä viljelmät unohtuivat itseltäkin kokonaan, ne eivät enää sijainneet kulkureittien varrella. Raparperi tuotti uskollisesti satoa, mutta punajuuret eivät pitäneet uudesta ympäristöstä.

kaupunkiviljely

Tänä keväänä toiminta on hiipunut kokonaan. Meidän viljelijöiden aktiivisuudesta huolimatta mitään ei tapahtunut. Vasta toukokuun lopussa tukkutorilaiset kyselivät kuinka moni haluaa jatkaa viljelyä myös kesällä 2017. Noh, kiinnostuneita riittää, mutta kasvukausi on jo pitkällä, jaksaako enää innostua? Kaksi päivää myöhemmin viljelijöiden yhteiseen fb-ryhmään postattiin kuva, jossa kaikki säkit on dumpattu jätelavoille. Multineen, kasveineen kaikkineen. Leukani loksahti auki ja siinä asennossa se on edelleen.

jätelavat

Sinne menivät monivuotiset mansikat, raparperipuskat, ruohosipulit ja muut talven yli selvinneet keittiöpuutarhan kasvit. Päälle oli kumottu muuta roskaa. Tukkutorin väki ei reagoinut mitenkään, vaikka hekin ovat ryhmässä läsnä. Ei selitystä, ei anteeksipyyntöjä. Oli pakko rynnätä pelastusoperaatioon.

raparperin raato

Paikalle saapuessani tilanne oli toivoton. Säkit olivat lavoilla kolmessa kerroksessa, ei siis mitään mahdollisuutta löytää sitä oikeaa. Tukkutorin trukkikuskit tulivat kovistelemaan, että millä asioilla sitä täällä liikutaan ja otetaan valokuvia. Puuskahdin vihaisena ja miehet kaikkosivat yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin. Paitsi yksi, joka ymmärsi hyvin mielensäpahoittajaa. Työmaatakkiin sonnustautunut tyyppi oli heti valmis auttamaan ja vaikka siirtämään konevoimin säkkejä pois edestä, jotta löytäisin omani.

jätelavat

Kävi kuitenkin todellinen tuuri. Oma viljelysäkkini raparperipuskineen rehotti päällimmäisten joukossa. Puoliksi painavien laatikoiden alla, mutta kuitenkin. Korjasin raparperisadon ja yritin turhaan irrottaa juurakkoa. Saman kohtalon koki ruohosipuli. Kaksi vuotta sitten Jyväskylän tienoilta tuotu vanhan perinneraparperin poikanen oli hautautunut toisen säkin kulman alle. Pienen säätämisen jälkeen sain kuin sainkin kaivettua juuripaakun mukaani. Se muuttaa asumaan parvekkeelle suureen ruukkuun.

Ura Teurastamon säkkiviljelijänä taitaa siis osaltani olla ohi. Vaikka kyseessä todennäköisesti on ollut katkos kommunikaatiossa, eikä tahallinen kiusanteko, hyvä fiilis on mennyttä. Keskityn tästä lähin parvekepuutarhaani, elävöittäköön joku muu Tukkutorin asfalttipihaa. Kiitos ja anteeksi Teurastamon kaupunkiviljelijät 2012–2017.

kaupunkiviljely

Raparperia on nyt jääkaapissani yllin ja kyllin. Tänään kotikokin ohjelmassa on ainakin piirakka ja pari pulloa rosmariinilla maustettua mehua. Viikonloppuna grillataan kalaa, jonka sisuksiin upotetaan nippu raikasta raparperia. Uusia reseptejä odotellessa voitte käydä kurkkaamassa vanhoja, herkuiksi havaittuja: rappiotädin raparperipiirakkaa, inkivääri-raparperimehua ja raparperi-savusiikasalaattia.

Perunamaahaaveita ja raparperimehua

Juuri nyt en osaa kuvitella muuttavani tästä kaupungista mihinkään. Rakastan Helsinkiä ja sen ihmisiä. Ehdoton en silti ole, jos riittävä syy (lue: mies) kävelee vastaan, voin kaikista ennakkoluuloistani huolimatta perustaa kodin vaikka Mäntsälään. Sinkkuna elellessä kaiken pitää kuitenkin olla lähellä, sillä autottomana höperöityisin hetkessä kaukana kaupungin humusta.

Punaista tupaa tai rivarinpäätyä en siis kaipaa, mutta se perunamaa! Sen korvikkeeksi olen perustanut parvekepuutarhan ja kaupunkiviljelmän. Joka kevät selailen Hyötykasviyhdistyksen luetteloita ja pähkäilen, mitä tänä vuonna kylvän ja istutan, vaikka maata onkin käytössä hädin tuskin kaksi neliötä. Kynnen aluset mullassa juttelen yrttien taimille ja chilivauvoille. Miten siistiä onkaan katsella vihreiden silmujen puskevan multapeiton läpi, seurata kasvamista, korjata viimein satoa, silputa pastakastikkeeseen itse kasvatettua basilikaa ja repiä mojitoon mintunlehtiä. Tai hakea takapihan Teurastamon säkkiviljelmiltä kesän ensimmäiset raparperinvarret. Leipoa piirakka tai keittää pari litraa mehua.

WP_20150531_20_47_20_Pro

Inkiväärinen raparperimehu (reilu litra)

Puolisen kiloa raparperia
vettä
(tummaa) sokeria
4 cm tuoretta inkivääriä
vaniljatanko
(lime)basilikaa
sitruunan mehua

Leikkaa raparperin varret palasiksi ja heitä kattilaan. Älä kuori, muuten tuloksena on vihreää mehua. Inkivääriä voi laittaa sen verran kun tykkää, minä laitoin reilusti, koska tykkään. Sujauta sekaan vaniljatanko. Tähän loppui lehdestä spotatun ohjeen noudattaminen ja alkoi säätäminen. Parvekepuutarhan limebasilikat piti latvoa, joten päätin heittää nekin mukaan. Sitruunaa lisään ihan joka paikkaan, miksei siis tähänkin. Keittele, kunnes raparperipalat hajoavat, sitten siivilöi mehu. Perinteisesti sokeria lisätään puolet mehun painosta, mutta happamana tyyppinä vähensin määrää roimasti, reilu desi riitti makuuni mainiosti. Kaada puhtaisiin pulloihin ja jäähdytä. On parasta kuumilla keleillä jäiden kanssa nautittuna, mutta jos hellettä jää odottelemaan, saattaa mehu kasvaa jo heinää. Ei nimittäin kovin kesältä näytä. Vielä.

WP_20150604_09_00_21_Pro

Nam!