Keskikesän juhla saapuu joka vuosi jotenkin yllättäen. Varsinkin tänä kesänä se pölähtää täysin puskista. Madridin matkapölyt on hädin tuskin pudisteltu vaatteista, kun jo pitäisi olla suunnittelemassa yöttömän yön ruokajuhlaa. Eteen kiilaavat ovelasti isän 70-vuotisjuhlat, jotka siskojen kanssa suunnittelimme visusti sankarilta piilossa. Seuraavaksi suunnitelmallisen mielen harhauttaa Taste of Helsinki. Arkikin vaatii omansa, töitä painetaan toimistolla kuin viimeistä päivää ennen lomaa. Tunnit paukkuvat ja sähköposti laulaa aamusta iltaan. Yritä tässä sitten kursia kasaan juhannusta ja mittumaarin menukokonaisuutta.

Itse asiassa meidän piti matkustaa juhannukseksi Rovaniemelle. Järjestelyt jäivät kuitenkin niin viime tinkaan, että julkisilla junailu tai sinisin siivin lentäminen olisi tullut tuhottoman kalliiksi. Voi myös olla, että sääennusteella, joka lupaili Napapiirille 8 asteen kesäisiä mittarilukemia saattoi olla osuutta asiaan. Onneksi kaverit eivät katoa mihinkään joulupukin naapurista, kalenteria ja liikenneyhtiöiden tarjoussivuja selaillaan jo kuumeisesti.

Kaiken päälle puolisko otti ja kaatui punkan pohjalle pari päivää sitten. Miesflunssa tunkeutui häikäilemättä taloon. Vaikka tauti on pysynyt minusta loitolla, voimattomuus tarttuu. Onko siis ihme, että istun vasta nyt sohvalla ja pähkäilen mitä ihmettä juhannuksena syömme.

Se on selvää, että jäämme kaupunkiin. Mökkiä ei ole, ilmat ovat mitä ovat ja olotila jokseenkin vetämätön. Maanantaina hyppään koneeseen ja lennähdän kolmeksi päiväksi Göteborgiin, liput Coldplayn keikalle on ostettu jo viime syksynä. On siis syytäkin pysähtyä hetkeksi paikoilleen ja lopettaa hötkyily.

Haemme ehkä Hakaniemen torilta saunavihdan ja uusia perunoita, käymme Tukkutorin kalakaupassa ja korkkaamme saunan jälkeen kuohuvan. Saatamme pyörähtää Kivinokalla, kuten kahtena aiempanakin juhannuksena. Mutta vasta myöhemmin, sitten kun suurimmat väkijoukot ovat kaikonneet ja kokko alkaa hiipua. Silloin laskeva aurinko värjää taivaanrannan punaiseksi ja vedenpinta on peilityyni.

Sitä ennen syödään. Jotain yksinkertaisen hyvää. Yritetään toisintaa KGB Málagassa syöty supermaukas valkosipulikeitto. Paistetaan kalaa ja keitetään uudet perunat – voi-sipulikastikkeella tietenkin. Jälkiruuaksi ostetaan mansikoita, vaikka kotimaiset ovatkin myöhässä, kuten kesäkin. Parvekepuutarhan basilikat saavat seurakseen järkyttävän hyvän portugalilaisen oliiviöljyn ja turkkilaisen jugurtin.

Laiskan kokin juhannusmenu, se tulee tässä, ohjeet ovat kolmelle tai neljälle, riippuen nälän määrästä.

Ajo blanco de coco eli kylmä valkosipulikeitto (gluteeniton)

1 viipale vanhaa vaaleaa (gluteenitonta) leipää
100 g kuorittuja manteleita
2 pientä valkosipulinkynttä
1 1/2 dl kookosmaitoa
1/2 dl hyvää oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
ripaus suolaa
3 dl kylmää vettä

Parhaimmalta keitto maistuu, jos mantelit ovat luomua ja vastakuorittuja. Kaada manteleiden päälle kiehuvaa vettä ja anna niiden liota hetki. Tämän jälkeen kuorien pitäisi irrota kevyesti painamalla. Laita kaikki ainekset kulhoon ja anna sauvasekoittimen hoitaa loput. Säädä maku veden, kookosmaidon, valkosipulin, suolan ja etikan avulla suuhusi sopivaksi. Jäähdytä jääkaappikylmäksi. Keiton voi tehdä vaikka edellisenä päivänä, se säilyy jääkaapissa hyvin. Jos olet hifistelijäluonne, koristele keitto mangogranitella.

Kalaa ja uusia perunoita

Paista kala ja keitä uudet perunat. Valmista perunoiden kiehuessa voi-sipulikastike. Pilko lautaselle muutama retiisi, pari palaa kurkkua ja ruohosipulia.

Mansikoita, jugurttia ja basilikakastiketta (gluteeniton)

Kauracrumble:
1 dl gluteenitonta kaurajauhoa
25 g voita
vajaa 1/2 dl sokeria

Basilikakastike:
1 dl basilikaa (puolikas ruukku)
1 rkl vettä
1,5 rkl hyvää oliiviöljyä
1 rkl tomusokeria
2 tl limemehua
puolikkaan limen kuori raastettuna

Lisäksi: mansikoita ja turkkilaista jugurttia (kermaa)

Resepti on mukaelma Juuli Hakkaraisen ja Kaisu Joupin Modernia maakuntaruokaa -keittokirjasta. Kuvakin on kirjasta, sillä kelvollista otosta ei omasta kamerasta tähän hätään löydy. Nyt selitykset sikseen ja hommiin.

Tee ensin kauracrumble. Nypi ainekset muruksi ja levitä pellille. Paista 175 asteessa rapeaksi (n. 10 min), älä päästä kärähtämään. Anna jäähtyä. Käy sitten basilikakastikkeen kimppuun. Käytä oliiviöljyä, joka maistuu sellaisenaan hyvältä, kitkerä öljy pilaa kastikkeen. Meillä oli ilo lorauttaa jälkiruokaan Quinta do Crasto -viinitilan oliiviöljyä, joka oli kannettu kotiin taannoisesta Carelian portugalilaisten viinien illasta. Mittaa kaikki ainekset kapeaan astiaan ja surauta sauvasekoittimella sekaisin. Lisää sitten limemehu ja raastettu kuori.

Jos haluat, voit vatkata hieman kermaa, sokeria ja vaniljaa sekoitettavaksi jugurtin kanssa kermaisemmaksi kokonaisuudeksi. Minulle turkkilainen jugurtti on riittävän tuhtia, eikä se kaipaa lisää rasvaa. Kasaa annokset jälkiruokakuppeihin: ensin (kerma)jugurtti, sitten basilikakastike vihreäksi raidaksi, seuraavaksi mansikat ja päällimmäiseksi kauracrumble.

Jos oikein innostutaan, marinoidaan seuraavan päivän brunssia varten muutama paprika ja herkkusieni ja saatetaan leipoa avokado-wasabilohipiirakka. Kannetaan juhannuspäivänä grilli Mustikkamaalle ja pakataan mukaan myös vesimelonimargaritat. Levitetään piknikliina suojaisaan kallionkoloon, pannaan päähän pipo ja käteen lapaset. Eiköhän se tästä, tämäkin juhannus.