Kauan siinä kesti, mutta nyt se on mennyttä. Menetin airbnb-neitsyyteni madridilaiselle kattohuoneistolle, enkä kadu hetkeäkään. Samalla reissulla retkahdin vielä toiseenkin espanjattareen. Viimeisen neljän viikon aikana olen asunut yhteensä kolmessa eri airbnb-majoituksessa. Reissujen jälkeen mielessä on pyörinyt vain yksi kysymys: miksi ihmeessä uskalsin kokeilla vasta nyt?

Tähän kevääseen saakka hotelli on tuntunut ainoalta ja oikealta ratkaisulta. Turvalliselta, helpolta, tasokkaalta ja tasaisen varmalta. Laadukkaat lakanat, turvalokerot, puhdas kylpyhuone, muhkeat pyyhkeet ja pikkupullot shampoota lavuaarin reunalla. Aamiainenkin nautitaan valmiista pöydästä. Pientä luksusta arkeen verrattuna. Siis jos on valmis maksamaan muistakin kuin yhden tähden hostelleista.

Mökkeilyinnostuksen myötä olen kuitenkin ymmärtänyt, etten oikeasti kaipaa ulkomaillakaan satoja euroja maksavaa yöltä maksavaa majoitusta. En tee mitään hotellihuoneen designkalusteilla, kullatuilla yksityiskohdilla, kristallikruunuilla tai sadan sorttimentin aamiaisella. Niiden sijaan annan arvoa hyvälle sijainnille ja toimiville kulkuyhteyksille. Panostan omaan rauhaan ja parvekkeeseen tai terassiin, jolla voin nauttia aamupalani ja yömyssyni tai vaikka lukea koko päivän, jos ei huvita lähteä minnekään. Eikä haittaa, jos ikkunasta pilkottaa jotain vihreää tai horisontissa kimaltelee vesi.

Ajatuksen tasolla yöpyminen jonkun toisen kodissa on kiehtonut jo pitkään, mutta vilkkaan mielikuvituksen luomat uhkakuvat ovat roikkuneet palvelun yllä kuin synkät sadepilvet suomalaisessa kesämaisemassa. Mitä jos vuokraaja tekee oharit, vie rahat, eikä ilmesty tapaamispaikalle? Mitä jos asunto onkin nuhjuinen rotanloukku, eivätkä valokuvat vastaa todellisuutta? Entä jos lähin ruokakauppa on kilometrien päässä ja jääkaappi rikki?

Jos olen täysin rehellinen, olisin itse ollut valmis hyppäämään vertaismajoituksen kelkkaan jo aikaa sitten, mutta parisuhteen toinen osapuoli vaati vähän vakuuttelua. Työnsä puolesta verkon tietoturvaa tutkaileva epäilevä tuomaani oli varma, että hommassa piilee jokin pimeä porsaanreikä. Käyttöehtoja tihrustettiin ilta jos toinenkin, kunnes päätimme loikata yhdessä tuntemattomaan. Se kannatti.

Yhdeksän yön ja kolmen vuokratun majapaikan perusteella rustasin paperille plussia ja miinuksia. Omaksikin yllätykseksi vaaka painui kirkkaasti plussan puolelle. Ylivoimaisesti suurin etu on mielestäni kuvien todenmukaisuus. What you see is what you get. Vaikka lopullisia johtopäätöksiä ei muutaman asumiskokemuksen jälkeen voikaan vetää, mahtuu viimeisen vuoden hotellivarauksiin huomattavasti suurempia pettymyksiä. Hotellien sivuilla ja varauspalveluissa esitetyt huonekuvat on usein otettu siitä hienoimmasta lukaalista, josta on parhaimmat näköalat. Todellisuus on joskus ollut ankeita sisäpihakuiluja, rakennustyömaita, repsottavia tapetteja, ahtaita ja likaisia kylpyhuoneita. Airbnb-vuokraajan on pakko lunastaa lupaukset, siitä pitää vertaisarviointi huolen.

Toisena tulee sijainti. Hotellit ovat kartalla usein ryppäissä. Etenkin suuremmissa kaupungissa on alueita, joissa ei oikeastaan ole muuta kuin hotelleja. Kun asuu paikallisten luona, saattaa päästä kaupungiosiin ja kulmauksiin kaupungissa, johon hotelleilla ei ole asiaa. Hotelleista puuttuu mielestäni myös persoonallisuus, ne ovat aika lailla toistensa kopioita. Airbnb-asunnoissa on valinnanvaraa, boheemista kaaoksesta ja espanjalaisesta väri-iloittelusta skandinaaviseen niukkuuteen.

Kolmen kärjessä on ehdottomasti myös aamiaisaikataulun joustavuus. Ei tarvitse laittaa kelloa soimaan, jotta ehtii hotellin aamiaistarjoiluun tai tilaamaan kivijalkakahvilan aamiaislistalta. Voi herätä hitaasti ja rauhassa, keittää pannullisen kahvia ja nautiskella loma-aamusta itselle sopivassa tahdissa. Eikä muuten tarvitse pelleillä olemattoman langattoman verkonkaan kanssa, sillä wifikin on vain sinun käytössäsi.

Miinuksiakin on, tietenkin. Vaikka vertaisverkon paine onkin kova, voi vuokranantaja silti peruuttaa varauksen vaikka viikkoa ennen reissua, mutta silloin hän saa jopa 100 dollarin sanktion. Avaimien luovuttamisesta on sovittava viestien välityksellä ja jos toinen osapuoli on myöhässä, säätämisen määrä on melkoinen. Avaimia saattaa olla vain yksi kappale, eikä ole respaa, johon sen voisi jättää. Yhtä henkeä isompi matkaseurue joutuu siis sumplimaan menojaan tarkkaan.

Lisäksi jokaisessa kolmessa kohteessa on jäänyt epäselväksi, pitäisikö vieraiden tiskata ja viedä roskat sekä tyhjät pullot, vai kuuluuko se siivousmaksuun. Pitäisi tietysti muistaa kysyä tupaan tullessa, mutta matkasta väsyneenä mielessä on lähinnä seuraava ateria ja vilvoittava suihku. Koska vertaisarviointi toimii myös toiseen suuntaan, tiskasimme varmuuden vuoksi, sillä emme halunneet saada huonoa arvostelua.

Pieniä vaikeuksia aiheuttaa myös kielimuuri, joka erityisesti Espanjassa oli korkea. Majoittajat eivät puhuneet juurikaan englantia ja mekin vain auttavasti espanjaa, mutta kaikesta selvittiin silti viimeistään googlen kääntäjän avulla.

Kaikesta huolimatta majoittajat saivat meiltä ansaitusti viiden tähden arvostelun. Jos jotakin korjattavaa oli, annoimme siitä yksityistä palautetta tai jätimme viestin asuntoon. Madridissa rikoimme tiskatessa yhden viinilasin ja ostimme tilalle kaksi uutta. Lompakko ei juurikaan laihtunut, sillä lasit maksoivat paikallisessa sekatavarakaupassa muutaman euron. Fuengirolassa parisänky oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta kyllä siinä silti unenpäästä kiinni sai. Göteborgissa tiskialtaan tulppa oli kadoksissa, mutta sekin löytyi sinnikkäällä etsimisellä astiakaapin perukoilta.

Madridin ja Fuengirolan asumiskokemusten jälkeen Malagan hotelliympäristö tuntui lähinnä omituiselta. Jääkaapissa oli sangriakannun ja lounastarpeiden sijasta kallista limonadia ja miniviinapulloja. Aamiaisella joutui tyytymään pullapatonkiin eivätkä croissantitkaan olleet yhtä rapsakoita kuin lähileipomossa. Herätyskellokin soi aivan liian aikaisin.

Ja sitä terassitoivetta, sitä ei hotelliolosuhteissa läheskään aina ole mahdollista edullisesti toteuttaa. Parveke kuuluu usein vain kalliimman hintaluokan huoneisiin ja sviitteihin. Airbnb-asuntoa valitessa voi saman tien karsia pois parvekkeettomat majapaikat.

Tulevilla reissuilla ensisijainen majoitusvaihtoehti tästä lähtien on ehdottomasti airbnb. Kunpa vielä saisin siippani vakuutettua vuokraamaan myös oman asuntomme kaltaisillemme reissaajille. Tänä vuonna olemme kotoa karussa ainakin 12 viikkoa eli yli 80 päivää. Ei tarvitse kummoistakaan matikkapäätä ymmärtääkseen, että edullisillakin vuorokausitaksoilla olisi helppo kerryttää pesämunaa seuraavia matkoja varten. Majoittajaprofiili on jo puoliksi täytetty, seuraavaksi kamera käteen ja kuvaamaan!