Keväällä 2013, kun muutin Kalasatamaan, täällä ei ollut mitään. Ja kun sanon ei mitään, tarkoitan, ettei yhtään mitään. Vain nostureita, rakennustyömaita, työmaaliikennettä ja kaiken keskellä kolme kerrostaloa, joista kahdessa asuttiin. Vieressä se kolmas, joka valmistui vapuksi. Myyntipuheet asuntoa ostaessa olivat melkoiset. Toimivat liikenneyhteydet, kivijalkaliikkeitä, kattoterasseja, merinäköala, viheralueita ja vieressä Mustikkamaa, jonne vievän sillan rakennus alkaa aivan näillä näppäimillä!

Kuten arvata saattaa, totuus oli toisenlainen. Merinäköala katosi viikon asumisen jälkeen vastapäisen kerrostalon noustessa harjakorkeuteensa, ikkunat mustuivat rakennuspölystä vielä vuodenkin kuluttua ja ensimmäistä kivijalkakauppaa odoteltiin melkein vuosi. Toimiva joukkoliikenne oli yhtä kuin metro, jonne muuttaessani oli kävelymatkaa noin 600 metriä. Seuraavana vuonna kevyt liikenne ja jalankulku ohjattiin kiertotielle ja matka piteni kilometriin. Itäväylän bussilinjojen pysäkeistä jouduttiin vääntämään kättä HSL:n kanssa pitkään ja ensimmäinen Kalasataman asukkaita palveleva linja avattiin tammikuussa 2015. Ratikkakiskot rakennetaan joskus 2020-luvulla.

Viheralueita ei ole vieläkään, mutta Isoisänsilta aukesi vihdoin tänä kesänä, vain kaksi vuotta aikataulustaan jäljessä! Metsä, meri, kalliot ja lenkkipolut ovat vain kivenheiton päässä. Aamulenkillä vastaan tulee lähinnä lintuja ja muutama koira ulkoiluttajineen. Kesällä saarella kiekuu kukko ja kotkottavat kanat. On mieletöntä asua keskellä kivikaupunkia ja samalla niin lähellä luontoa.

Toki tiesin tänne muuttaessani eläväni keskeneräisyyden kupeessa vielä useita vuosia. Ympärillä rakennetaan edelleen, vaikka viereiset talot ovatkin valmistuneet jo aikaa sitten. Minua keskeneräisyys tai raksan äänet eivät häiritse, päinvastoin – rakentuvan kaupunginosan jatkuvaa muutosta on todella kiehtovaa katsella!

Ensimmäistä ravintolaa saimme odottaa reilun vuoden verran. Nyt ravintoloita on kilometrin säteellä viisi ja baareja kolme.  Meidän talon kivijalassa sijaitsee Siwa ja viereiseen kortteliin avataan joulukuussa Alepa. Alkokin saapui Tukkutorille vuosi sitten. Kehitys siis kehittyy ja sitä on kiinnostava seurata lähietäisyydeltä.

Ja ne ravintolat, niihin kannattaa tulla kauempaakin! Presto Trattoria on aito italilainen: meheviä pizzoja, pikanttia pastaa ja koostumukseltaan oikeanlaisia risottoja. Ei fine diningia vaan runsasta ja rehtiä ravintolaruokaa. Paikka on myös poliisipartioiden suosiossa, ruoka on tuoretta ja hyvää ja se tulee pöytään kohtuullisessa ajassa. Janoisempia palvelee naapurissa Vaahto, kodikas kuppila, jonka ikkunoista voi ihailla Isoisänsiltaa iltavalaistuksessa.

Stadin panimobaari eli kavereiden kesken Stapa, on sekin naapurissa. Stapan terassilla on nautittu olut jos toinenkin. Valikoima on käsittämättömän laaja, pelkästään itsekäymismenetelmällä valmistettuja belgialaisia lambic-oluita on listalla parikymmentä. Stapan hämyisässä nurkkauksessa, lambic-lasin äärellä on solmittu ainakin yksi avoliitto. Ensitreffeistä tulee kohta kuluneeksi puolitoista vuotta.

Viimeiseksi pro-vinkki! Vanhaan tiilirakennukseen Kalasataman ytimeen on kätketty todellinen helmi: Aan Tafel with Maannos. Pop up -ravintola tarjoilee 14+ ruokalajin menua torstaista sunnuntaihin 27.11. saakka. Sen jälkeen rakennus moukaroidaan maan tasalle. Sali on suuri, mutta siellä on vain 30 asiakaspaikkaa. Jokainen pöytä on vähintään viiden metrin päässä seuraavasta, ikkunoiden äärellä, joista avautuu panoraama Katajanokalle ja eteläiseen Helsinkiin.

Kuulin huhun, että kaikki kattaukset on jo loppuunvarattu, mutta aina kannattaa kysyä peruutuspaikkoja! Tai istahtaa baarin puolelle kuusimetsän siimekseen. Pääsen testaamaan hehkutetun ruokalistan vasta parin viikon päästä lauantaina, mutta baaria ja etenkin talon cocktailia voin suositella jo nyt erittäin lämpimästi.

Kalasatama ei ole asuinpaikkana yhtään hassumpi. Joidenkin näkökulmasta tämä on pussinperä, johon joukkoliikennekään ei kunnolla yllä ja josta palvelut vielä puuttuvat. Meillä kuitenkin on oma ruokapiiri, lähibussi, fillariliike, kotikäyntejä tekevä suutari, kirjastoauto, talkoilla järjestettäviä tanssitunteja ja pallopelejä Kalasataman uudenkarhealla koululla ja parin vuoden päästä myös Redi, Helsingin suurin kauppakeskus. Naapureina Suvilahti, Flow ja Teurastamon ravintolakeskittymä. Eiköhän me näillä pärjätä.

ps. Kokeile myös Ravintola Lämmön brunssia ja Pikku-Nepalia, joka on piiloutunut Kalasataman itäiselle rannalle!