Leivo lahjaksi vegaaninen minitaatelikakku!

Lapsuudenperheeni joulu on hyvin perinteinen. Samoin on joulupöydän laita: lähitilalta ostettu kymmenkiloinen kinkku on kunniapaikalla ja uunissa lämpiävien laatikoiden tuoksu leviää kyntteliköin koristeltuun kotiin. Kalapöytä on runsas ja rosolliastiakin katetaan aina pöytään. Punajuurisalaatti, pottumuusi ja puolukat edustavat yhdessä porkkana- ja lanttulooran kanssa kasvisosastoa. Vegaaniseksi jouluamme ei siis voi missään määrin kutsua hyvällä tahdollakaan.

vegaaninen minitaatelikakku

Siksi jouduin pari viikkoa sitten kinkkisen tehtävän eteen. Ruokabloggaajien pikkujoulut ja vegaaninen jouluruoka oli haastava yhdistelmä – mitä ihmettä keksisin? Toki kokkaan melkein joka viikko vegaanista arkiruokaa kotikeittiössäni, joten tiesin hyvin, etten joudu soittamaan ovikelloa tyhjin käsin. Halusin kuitenkin viedä yhteiseen pöytään jotakin jouluisen juhlavaa, en keskellä kiireistä päivää keiteltyä linssimuhennosta. Olin jo luvannut tuoda mukanani sitruunaisen kesäkurpitsasalaatin, mutta sen lisäksi koetin keksiä jotain makeaa.

vegaaninen minitaatelikakku

Muistini syövereistä puski esiin vegaaninen taatelikakku. Olin lukenut jostain todella herkullisen ja hehkutetun reseptin, nyt pitäisi vielä vain keksiä, että missä siihen olin törmännyt. Hetken hakemisen jälkeen ohje oli ruudullani. Savusuolaa-blogin Janica oli jopa testannut ja hehkuttanut reseptiä puolestani, nyt piti vain soveltaa määriä ja tekotapaa minimallisiin kakkusiin, sillä halusin antaa leivonnaisia myös pikkujoululahjoiksi. Ratkaisuni oli siis vegaaninen minitaatelikakku!

Päätin rohkeasti seurata reseptin ainesmääriä sellaisenaan, vaikka tähtäimessä olikin yhden ison taatelikakun sijaan pellillinen minitaatelikakkuja. Tekotapaa pikkuisen viilasin, sillä löysin kaapista paketillisen tuoreita taateleita, ja alkuperäisessä oletan ohjeesta päätellen käytetyn kuivattuja. Mausteita lisäsin varmuuden vuoksi kukkurakaupalla, sillä halusin vahvan makumaailman.

vegaaninen minitaatelikakku

Paistoaika olikin sitten mysteeri, sillä ison kakun aikaa ei tietenkään voinut soveltaa. Aloitin varovasti 8 minuutilla ja jatkoin sitten aikaa 15 minuuttiin. Tulitikkuun ei siinä vaiheessa enää taikinaa tarttunut, joten irroitin yhden kakuista vuoastaan ja leikkasin sen kahtia. Kostea oli, hyvin kostea. Tahmasi kädet, eikä kakku pysynyt leikatessa muodossaan. Venytin aikaa vielä entisestään ja lopulta 25 minuutin kohdalla olin tyytyväinen lopputulokseen. Uunit ovat kuitenkin erilaisia, joten tarkkaile omaasi ja testaa. Paistoaika voi olla lähempänä varttia tai venyä 25 minuuttiin, kuten minulla kävi.

Vegaaninen minitaatelikakku on mielettömän mehevä ja maukas. Kananmunia tämä kakku ei todellakaan kaipaa!

Vegaaninen minitaatelikakku

200 g tuoreita taateleita
2 1/2 dl vahvaa kahvia
1/2 dl tummaa rommia
1 dl rypsiöljyä
2 dl tummaa siirappia
2 tl kardemummaa
1 tl jauhettua neilikkaa
1/2 tl jauhettua maustepippuria
1/2 tl suolaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasooda
Öljyä ja korppujauhoja tai mannaryynejä vuokien jauhottamiseen

Silppua taatelit ja heitä ne pieneen kattilaan. Lisää kahvi, rommi, öljy, siirappi, mausteet ja öljy, sekoita ja keittele viitisen minuuttia miedohkolla lämmöllä. Jäähdytä seos huoneenlämpöiseksi ja surauta se tasaiseksi sauvasekoittimella. Sekoita sooda pariin desiin vehnäjauhoja ja kääntele se taateliseokseen. Lisää vielä jauhot ja sekoita tasaiseksi, mutta älä vaivaa.

vegaaninen minitaatelikakku

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Öljyä minikakkuvuoka ja jauhota se korppujauhoilla tai mannaryyneillä. Kaada taikina vuokaan. Riippuen käyttämästäsi minikakkuvuoasta taikina riittää n. 10–16 minikakkuun. Paista kakkuja uunin keskitasolla 15–25 minuuttia. Tiedän, että aika on viitteellinen, mutta tarkkaa uunikohtaista minuuttimäärää näin pienille kakuille on mahdoton arvioida.

Yksi tai kaksi kakkua joudut todennäköisesti uhraamaan, jotta löydät oikean kypsyystason. Anna loppujen minikakkujen jäähtyä, ennen kuin kumoat ne ulos muoteistaan. Ripottele jäähtyneiden kakkujen päälle tomusokeria ja kääräise ne läpinäkyvään sellofaaniin, kietaise sellofaani kiinni silkkinauhalla ja joululahja on valmis!

vegaaninen minitaatelikakku

Vegaaninen minitaatelikakku on loistava lahja, joka sopii kenelle tahansa. Gluteeniton versio onnistuu vaihtamalla vehnäjauhot ja tavalliset korppujauhot gluteenittomiin. Jos haluat, voit kääriä kaveriksi pienen pullon portviiniä tai vaikka madeiraa.

Pääsiäisen jälkiruokia – kolmen kärjessä keikauskakku!

Pääsiäinen on minulle juhlapyhä, johon ei suurempia traditioita liity. Se on tervetullut palkallinen vapaa, jolloin ehtii levähtämään ja lukemaan. Viettämään aikaa pienten ja suurten sukulaisten kanssa. Syömään ja nauttimaan pari lasia punaista. Laiskottelemaan luvan kanssa.

Yritin kuitenkin etsiä muistojeni syövereistä pääsiäistarinoita, pisamanaamaisia trulleja, pörröisiä pupuja ja rairuohomättäällä keekoilevia kirkuvankeltaisia tipuja. Ei tullut mieleen monipolvisia kertomuksia pajunkissoista, munien maalaamisesta tai iloisenvärisistä höyhenistä, eikä syvällisiä pohdintoja hengellisistä tilaisuuksista, paastosta tai ylösnousemuksesta. Mutta pieniä yksityiskohtia, niitä on paljon. Lauseenmittaisia minitarinoita ja mikromuistoja, syvälle tajuntaan tallentuneita kuvia. Suu muistaa, silmät näkevät ja korvissa kaikuu heleä nauru.

narsissit

Huopakynän hidas viiva keitetyn kananmunan kuorella. Silkkipaperin rapina, höyhenien hehkuvat värit ja liimasta tahmeat sormet, jotka silittävät silkinpehmeää pajunoksan kukintoa. Kellastuneen talouspaperin päälle liian myöhään kylvetty rairuoho. Pääsiäismunan helinä, kun sen sisälle oli piilotettu kaulakoru tai rihkamasormus. Kelohirsimökin harmaantunut terassi tunturissa, auringon sohjoksi sulattama lumi, joka rahisee suksien alla.

Äidin leipoma rahkapiirakka, josta rusinat jätettiin syömättä. Mehevä lampaanviulu, joka ei maistunutkaan villasukalta. Mämmijäätelön jättämä ähky. Keltaiset kevätverhot. Virpomislorut, joita ei uskallettu ujouksissamme lausua edes omille vanhemmille. Pasha, joka jäi syömättä. Valkosipuliperunat ja marinoidut porkkanat, joita en ole koskaan onnistunut toisintamaan.

sitruunavanukas

Viime vuosina pääsiäispöytään on vaivihkaa ujuttaunut uusi perinteen poikanen. Jälkiruoka, jossa on jotain keltaista. Ensin tuli sitruunavanukas, sitten passionhedelmäposset. Tänä vuonna keltainen piilotetaan keikauskakkuun, sen täytteeseen ja sitruunaiseen voikreemiin.

Instagramin kuvatulvassa harva otos pysäyttää, mutta Jen & Nellys -blogin keikauskakku teki sen. Siltä seisomalta päätin kakun myös toteuttaa. Kunnon ruokabloggaaja olisi tietysti testannut kakun kolmeen kertaan ja kuvannut sen harkiten aseteltujen patinoitujen rekvisiittalusikoiden ja taustakankaiden kera. Taidan kuitenkin olla genressäni musta lammas, joten leipominen on vielä suunnitteluasteella.

Jen & Nellys keikauskakku

Niinpä kuvakin on lainattu alkuperäisestä blogipostauksesta, krediitit siis siskoksille. Minkäs teet, kun törmäät täydelliseen kakkuun vasta pari päivää ennen pääsiäistä. Uskaltaudun silti jakamaan reseptin jo nyt. Aion käyttää maustamatonta rahkaa ja maustaa sen itse. Samoin sitruuna-aromin yritän korvata sitruunamehulla ja raastetulla kuorella. Ja koska pääsiäispöydässä istuu yksi keliaakikko, tarkoitus on tehdä keikauskakku gluteenittomana. Kunhan pääsiäisherkkua on päästy maistamaan, palaan tänne takaisin tuunaamaan ohjeen vastaamaan omia kokeilujani.

edit 17.4.2017: Alkuperäisen ohjeen ruisjauhot korvasin tattarijauhoilla ja voikreemin sitruuna-aromin reilulla teelusikallisella raastettua sitruunankuorta ja lorauksella sitruunan mehua.

Gluteeniton pääsiäisen keikauskakku

Pohja:
200 g voita
1 3/4 dl fariinisokeria
5 dl tattarijauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Täyte:
400 g maustettua rahkaa oman maun mukaan
200 g kermaviiliä
1 dl sokeria
1 rkl hunajaa
4 munaa
1 kypsän mangon liha (tai sopivasti säilykemangoa)

Koristelu:
200 g huoneenlämpöistä voita
200 g tomusokeria
n. 1 tl raastettua sitruunan kuorta ja loraus sitruunan mehua
n. 50 g mantelilastuja
pieniä suklaamunia

Sekoita sulatettu voi ja fariinisokeri. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja lisää siten voi-fariinisokeriseos, sotke tasaiseksi. Voitele ja jauhota vuoka. Painele taikina ohuelti pitkin vuoan reunoja tiiviisti ja anna sen jähmettyä jääkaapissa sillä aikaa, kun teet täytteen.

Sekoita rahkat ja kermaviili, lisää sokeri ja hunaja. Paloittele mango, lisää se rahkan joukkoon ja tarkista makeus. Vatkaa joukkoon munat. Ota vuoka kylmästä ja valuta täyte laidoille painellun taikinan päälle. Paista 175-asteisessa uunissa ala-tasolla n. 50–60 minuuttia. Jäähdytä, peitä pinta ja anna kakun tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Jos täytettä jää yli (kuten minulla kävi), käytä se vaikka minijuustokakkuihin, joiden pohjan voit taiteilla murustetuista (gluteenittomista) kekseistä ja voista.

Kumoa kakku varovasti vuoasta tarjoilulautaselle. Vatkaa huoneenlämpöinen voi voikreemiä varten vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita joukkoon tomusokeri ja aromi, sekoita tasaiseksi. Levitä kreemi kakun pintaan ja koristele mantelilastuilla. Kanna kakku pöytään ja vastaanota ihastelevat huokaukset.

Pääruuaksi katetaan tuttuun tapaan lammasta, perunoita ja marinoituja porkkanoita. Mämmiäkin syödään. Itse tehtyä tietenkin. Mutta se onkin sitten jo toinen tarina se!

Kahden kakun synttärit

Kolmivuotissynttärien lähestyessä siskoni varovaisesti kysyi haluaisinko tehdä heidän poikansa juhliin kakun. Epäröin, sillä en ole koskaan ollut taitava kakkutaikuri. Toki minäkin olen täytekakkuni vääntänyt. Kestittänyt anoppiehdokkaita, keittänyt kahvia ja leikannut lakkakakkua lautasille. Leiponut mansikkakermakakkua sukulaisten iloksi ja kierittänyt kääretorttua tupperwarekutsuilla tarjottavaksi.

Kakkujen maailma on kuitenkin muuttunut. Enää eivät kermakakut kelpaa. Pitää olla Salamaa, Ryhmä Hauta ja Hello Kittyä, Annaa, Elsaa ja Olofia. Sillä sellainen oli tarhakaverinkin synttäreillä. Mitä huikeampi kakku, sitä onnistuneemmat juhlat. Täydellisyys ennen kaikkea – tai niin ainakin tuntuvat monet äidit ajattelevan.

sirkuskakku

En tykkää marsipaanista ja kokemukseni sokerimassoista tai vaahtokarkkikuorrutuksista rajoittuvat instagramin käsittämättömiin kakkukuviin ja blogileipureiden saavuttamattomiin taideteoksiin. Koristekukkasten väkrääminen ja tomusokeripitsin nyplääminen ei ole minun juttuni.

Minulla ei ole omia lapsia, mutta voisin kuvitella, että pienille ihmisille on tärkeintä se mikä meille aikuisillekin. Perhe ja kaverit, yhdessä oleminen, mielekäs tekeminen ja se, että juhlissa on jotain makeaa tarjolla. Sellaista spesiaaliherkkua, jota ei muulloin saa.

kukkaiskakku

Sitä paitsi: kuka aidosti pitää sokerimassan tai marsipaanin mausta?! Jos maku ratkaisisi, olen varma, että kolmivuotias valitsisi sokerikuorrutetun superluomuksen sijaan yksinkertaisen jäätelökakun. Taaperoikäinen tuskin edes osaa odottaa synttäreinäkään karkkia kummempaa eikä saa itkupotkuraivareita, vaikka kuorrutuksessa ei olisikaan täydellistä kiiltoa ja hiki otsalla muovailtu marsipaanihevonen näyttää lähinnä ylensyöneeltä porsaalta.

Sen tähden minäkin uskalsin kääriä hihat ja tarttua toimeen. Tiesin, että tädin tekele otetaan joka tapauksessa riemulla vastaan.

Kun siskoni poika opetteli puhumaan, yksi kielenkäyttöön nopeasti vakiintuneista sanoista oli metro. Poika perheineen asui itäisessä Helsingissä ja matkusti vähintään kerran viikossa metrolla kaupunkiin. Tädin luo Tapiolaan, Sörnäisiin tai Kalasatamaan. Metro oli pienen miehen mielestä parasta maailmassa. Kakun mallia ei siis tarvinnut kaukaa hakea. Piti kehittää metrokakku.

sokerikakku

Sokerikakkupohjan paistoin leipävuoassa Pullahiiren ohjeiden mukaan. Siitä tuli kuohkea ja korkea. Täytteitä googlettelin pitkään ja päädyin mansikkaan, rahkaan ja valkosuklaaseen. Kuorrutteen alle levitin internetin kakkugurujen neuvosta voikreemiä eristeeksi. Kuorrutteen virkaa toimitti valmiiksi värjätty sokerimassa, ikkunoita ja ovia markkeerasivat lakritsinauhat.

sokerimassakuorrutus

Sokerimassan työstäminen oli yllättävän helppoa ensikertalaisellekin. Puoli kiloa riitti mainiosti, taikinaa jäi jopa yli. Kaulitun massan nostaminen suorakaiteen muotoisen kakkupohjan päälle olikin sitten vähän hankalampaa – kulmiin tuli väistämättä ruttuja ja ryppyjä. Myös lakunauhojen liimaaminen valkuais-tomusokerimassalla oli jokseenkin sottaista puuhaa, mutta lopputulos muistutti kuitenkin esikuvaansa riittävässä määrin.

valmis metrokakku

Nähdessään metrokakun synttärisankari päästi ilmoille riemunkiljahduksen ja juoksi pari kierrosta asunnon ympäri silkasta ilosta. Metro, metro, mun metro! Maku ei ollut häävi, mutta eipä se menoa tuntunut hidastavan. Sen verran parantamisen varaa kuitenkin jäi, että täytteiden reseptit jäävät tällä kertaa salaisuudeksi.

kynttilöitä puhalletaan

Aikuisille tein erikseen kakun aikuiseen makuun. Lakritsi ja suklaatryffeli päätyivät täytteeseen sulassa sovussa, vaikka onnistuinkin ensin kuumentamaan sulan suklaan rakeiseksi. Raivoisa vispaaminen notkeutti suklaamassan takaisin valuvaksi ja valmis kakku ylitti kaikki itselleni asettamat odotukset. Vaikka täydellisyyttä en tavoitellutkaan, lähelle päästiin. Kakun resepti on Dr. Sugarin, mutta jaan sen nyt tässä häikäilemättä. Kun maistatte, niin tiedätte miksi.

alumiininen kakkuvuoka

Tee kakkupohja ja täytä se jo edellisenä päivänä, jotta täyte ehtii asettua ja kakkupohjasta tulee kostea. Pohja tehdään 15 cm vuokaan, jos teet isomman kakun (vuoan halkaisija 24–26 cm) tee taikina tuplana!

Suklaa-lakritsikakku (10-12 palaa)

Kakkupohja:
3 dl erikoisvehnäjauhoja
3/4 dl tummaa kaakaojauhetta
2,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
50g voita, sulatettuna(/ tai öljyä mikäli haluat mehevämmän pohjan)
1,5 dl turkkilaista jugurttia
3/4 dl maitoa, lämmitettynä
1 kananmuna

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele ja jauhota halkaisijaltaan 15 cm korkea kakkuvuoka. Jos käytät irtopohjavuokaa, saattaa olla hyvä idea vuorata se leivinpaperilla (pohja ja reunat erikseen). Näin moni neuvoi netissä tekemään, tuloksista en tiedä, sillä minulla oli kiinteäpohjainen vuoka. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään isoon kulhoon.

Sulata voi ja lämmitä maito mikrossa, sekoita keskenään. Lisää sitten jogurtti niiden sekaan ja viimeisenä kananmuna. Sekoita kunnolla ja lisää seos kuivien aineiden joukkoon. Käytä vispilää ja sekoita ainekset juuri ja juuri keskenään. Älä vaivaa. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa 35–45 minuutin ajan uunin tehosta riippuen. Kokeile kypsyyttä puutikulla: jos taikina tarttuu tikkuun, jatka paistamista vielä viisi minuuttia ja kokeile uudestaan. Anna kakun vetäytyä hetken, sen jälkeen sen pitäisi irrota vuoasta helposti.

valmis suklaakakkupohja

Lakritsi-suklaamousse:
150g Brunbergin sinivalkoisia suklaatryffeleitä
200g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl vispikermaa
½ dl sokeria
2 tl lakritsijauhetta

Sulata suklaatryffelit vesihauteessa. Notkista tuorejuusto. Vatkaa kerma ja sokeri yhdessä kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita hellästi joukkoon tuorejuusto. Lisää lopuksi nuolijalla joukkoon sulatettu suklaatryffeliseos, kääntele hellästi. Lisää vielä lakritsapulveria maun mukaan, voit laittaa enemmänkin kuin reseptissä lukee.

suklaatäytekakku sisältä

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Kelmuta kakun paistovuoka ja laita pohjalle ensimmäinen kakkupohjalevy. Levitä sille puolet moussesta, paina päälle seuraava levy ja loput täytteestä. Paina päällimmäiseksi viimeinen levy ja käännä kelmut sen päälle. Laita kakku jääkaappiin vuoassaan ja jatka hommia seuraavana päivänä. Ota silloin kakku vuoasta, irrota kelmut ja kuorruta:

4 ½ dl tomusokeria
1 dl tummaa kaakaojauhetta
115 g voita
1 tl vaniljasokeria
½ dl vispikermaa

Vatkaa syvässä kulhossa pehmeää voita kunnes se vaalenee vähän. Lisää tomusokeri ja kaakao siivilän läpi vähän kerrallaan. Sekoita kunnolla, äläkä pelästy, jos massa tuntuu paksulta. Lisää vaniljasokeri ja kerma, vatkaa sekaisin. Jos kuorrute on vielä kuivan oloista, lisää kermaa. Vatkaa vielä minuutin verran, kunnes kuorrute on kuohkea ja valmis. Käytä kuorrutteen tasoittamiseen palettiveistä tai tavallista isoteräistä veistä. Veitsen pitäisi taipua vähän, jotta saat kuorrutteen painettua tasaisesti pintaan. Koristele suklaapaloilla ja lakritsikarkeilla.

valmis suklaatäytekakku

Kuulostaa monimutkaiselta, tiedän. Kokeile silti, sellaisena päivänä, kun sinulla on aikaa. Maku todella on kaiken vaivan arvoinen. Jos minä onnistuin, onnistut sinäkin!