Helppoa juhannuksen juhlaruokaa: sitruunamarinoidut perunavartaat ja sitruunainen jugurttikastike

Juhannusaattoon on enää kaksi yötä. Vatsanpohjalla kipristelee, sillä ensimmäistä kertaa saamme juhlia keskikesän kohokohtaa muualla kuin muiden nurkissa. On edelleen vaikea uskoa todeksi pitkäaikaisen haaveen toteutumista, meillä tosiaan on oma mökki – tänä kesänä ja kaikkina tulevina niin kauan kuin henki pihisee ja happi kulkee. Onnen tunne humahtaa päästä varpaisiin ja jää kihelmöimään jalkapohjiin. Ihanaa!

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Seuraavina vuosina kutsumme varmasti myös ystäviä yhteisen juhannuspöydän ääreen, mutta tänä kesänä kekkerit katetaan vain meille kahdelle. Aattona syödään hyvin, saunotaan ja uidaan ja sitten taas saunotaan ja uidaan. Tai sitten jätetään saunominen väliin, jos helteet jatkuvat näin hikisinä aattoon asti.

Saatan solmia tien pientareelta poimituista niittykukista seppeleen, jos vaan pään ympärillä pörräävät paarmat suovat. Mies sitoo saunavihdan oman tontin rauduskoivuista, minä kaadan laseihin kuplivaa ja sitten istahdamme laiturille seuraamaan luonnon luomaa juhannusnäytelmää. Auringonlaskua, kuikkien huutoa, laulujoutsenien ylilentoa, peipposten laulua ja sinitiaisten pesäpuuhia.

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Ruokapuolta treenasimme jo viime viikonloppuna, kun sisko miehensä kanssa kurvasi mökkipihaan kahdeksi kokonaiseksi vuorokaudeksi. Kaksi kiloa uusia perunoita, pari pakettia makkaraa, kohtuullinen kasa karitsan karetta, grillatuista hedelmistä ja fetasta sekoitettu salaatti, sitruunamarinoidut perunavartaat sekä sitruunainen jugurttikastike katosivat parempiin suihin viimeistä kastikepisaraa myöten. Lopuksi nuoltiin lautaset.

Sitruunamarinoidut perunavartaat olivat hitti, samoin niitä ryydittänyt sitruunainen jugurttikastike, jonka nappasin uusimmasta Etiketti-lehdestä. Majoneesin tosin vaihdoin turkkilaiseen jugurttiin ja uskon, että kastikkeesta tuli sen vuoksi alkuperäistäkin parempi. Muut ainesosat löytyvät todenääköisesti valmiiksi myös sinunkin kesäkeittiöstäsi, sillä tarvitset jugurtin lisäksi vain sinappia, sitruunaa, sokeria ja suolaa. Sitruunamarinoidut perunavartaat eivät ole yhtään sen vaikeampia toteuttaa, hunajalla, öljyllä ja sitruunamehulla pääsee jo pitkälle!

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Olet ehkä huomannut, että sitruuna on yksi lempiraaka-aineistani. Senpä takia vaikka sekä perunavartaat että jugurttikastike maustetaan sitruunalla ei hapokkuutta ole ruoassa yhtään liikaa. Jotenkin nämä kaksi onnistuvat täydentämään toisiaan ja yhdistelmä maistuu suussa taivaalliselle. Sitruunainen jugurttikastike sopii erinomaisesti ellei jopa paremmin myös parsalle ja grillissä tai parilalla paahdetuille uuden sadon porkkanoille.

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Sitruunaiset perunavartaat pelastavat myös edellisenä päivänä yli jääneet uudet perunat, potut nimittäin upotetaan marinadiin ja pujotetaan vartaisiin kypsennettyinä. Resepteistä riittää neljälle juhannuksen juhlijalle.

Sitruunamarinoidut perunavartaat

500 g keitettyjä uusia perunoita
3 rkl öljyä
2 rkl sitruunamehua
1 rkl hunajaa
1 tl suolaa

Ihan ensimmäiseksi muista laittaa puiset vartaat likoamaan veteen, jotta ne eivät syty palamaan grillissä. Jos käytät metallisia, voit tietysti skipata tämän vaiheen. Keitä perunat tai käytä edelliseltä aterialta kattilaan jääneitä keitettyjä pottuja. Jos keität potaatit erikseen, voit jättää ne aavistuksen alle normaalin kypsyyden, sillä perunat jatkavat kypsymistään vielä vartaissa.

Puolita pienemmät perunat ja palastele isommat sopiviksi suupaloiksi. Sekoita marinadi öljystä, sitruunamehusta, hunajasta ja suolasta ja holauta se vielä lämpimien perunoiden joukkoon. Jätä maustumaan vähintään vartiksi, tuntikaan ei ole näille ihanuuksille liikaa.

Pujottele perunapalat vartaisiin ja kaada marinadi pieneen kippoon. Paista sitruunamarinoidut perunavartaat grillissä tai parilapannulla ja valele samalla marinadilla. Kun potut ovat saaneet kivasti väriä, rouhaise mausteiksi suolaa ja mustapippuria ja lusikoi vartaiden päälle reilusti alla olevaa sitruunaista jugurttikastiketta.

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Sitruunainen jugurttikastike

1 dl turkkilaista jugurttia
1 tl (dijon)sinappia
1/2 sitruunan raastettu kuori
1 valkosipulin kynsi tai pari kunnon rouhaisua valkosipulimyllystä
Ripaus sokeria ja suolaa
(Mustapippuria ja tuoreita yrttejä)

Sekoita ainekset ja anna tekeytyä perunoiden marinoitumisen ja paistumisen ajan. Reseptiin sopii erinomaisesti miedomman valkosipulin maun antava kuivattu valkosipuli, jota meillä on aina maustekaapissa. Sappion luomutilalla kasvatettu valkosipuli on kuivattu ja ujutettu myllyyn, josta sitä on helppo rouhaista ruokaan tai vaikka leivän päälle. Tuore valkosipuli antaa vähän enemmän potkua, mutta sopii kastikkeeseen ihan yhtä hyvin.

Lusikoi sitruunainen jugurttikastike perunavartaiden päälle, rouhaise päälle vielä mustapippuria ja koristele halutessasi tuoreilla yrteillä kuten basilikalla tai korianterilla.

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Sekä sitruunaiset perunavartaat että sitruunainen jugurttikastike tulivat jäädäkseen. Jäimme kerrasta koukkuun, joten näistä herkuista pääsevät nauttimaan myös tulevien kesien mökkivieraat – muulloinkin kuin juhannuksena!

Kuplivaa keskikesää!

*Synttäripiknikin alkumaljat tarjosi Juomavinkki

Juhannuslapsi lekottelee lasiverannalla ja hymyilee. Kun sattuu syntymään mittumaarin tietämillä, on juhlittava etupainotteisesti ennakkoon tai jokseenkin jälkijunassa. Tänä vuonna juhannusetkoja vietettiin aatonaatonaattona pienimuotoisella piknikillä, jossa kupli kuohuviinin lisäksi ilo ja jälleennäkeminen. Glittertatuointi kimaltelee kämmenselässä edelleen. Kiitos ystävät, teitte iltapäivästä Kalasataman rantamilla rennon riemullisen ja riehakkaan!

skumppapiknik

skumppapiknik

skumppapiknik

Juhannusaattona ilakoitiin pienellä porukalla, mökkimaisemissa majoittui yksi uusi ihminen ja kolme ylintä ystävää. Keskikesän juhlaa vietettiin perinteisen menoin – siniristilipun nosto käsin veistettyyn salkoon, kesäillassa kaikuvia iskelmiä, yöuinteja, lautapelisessioita, punaista kynsilakkaa, juhannuskoivun tuoksua, kylmiä juomia, laiturin asennusta, pitkiä aamiaisia, kutiavia itikanpuremia, navakkaa tuulta ja tymäkkää tuiverrusta auringon pilkistellessä poutapilvien lomasta. Vain kokko jäi puuttumaan, mutta metsäpalovaroitusta on syytä kunnioittaa.

skumppapiknik

skumppapiknik

skumppapiknik

On lähes mahdotonta keskittyä kirjoittamiseen, kun laineet lyövät rantaan, kuikka huutaa kaihoisasti, joutsenen siivet hipovat järven pintaa, saunan piipusta leijailee koivuklapien lempeä tuoksu ja kesäkirjapino kohoaa houkuttelevana vain kädenojennuksen päässä riippumatosta. Vessapolun varrella kiiltomato koettaa kiihkeästi houkutella kosijoita paikalle. Yö on täynnä ihmeellistä kesän valoa.

skumppapiknik

skumppapiknik

Siksi tavoistani poiketen jätin juhannusreseptien jaon sikseen, suljin suosiolla tietokoneen ja sammutin puhelimen. Suunnittelematon sometauko teki hyvää, suosittelen parin päivän paastoa muillekin. Nyt jos koskaan on aika istua rantakallioilla, pyörähdellä valssin tahtiin laiturilla, riisua kengät jalasta ja ottaa Suomen kesä haltuun jokaisella aistilla. Nauttikaa ihmeellisestä luonnosta, leppoisasta laiskottelusta ja kesäkuun viimeisistä päivistä, sillä koskaan ei tiedä, milloin lämmin ilmavirtaus väistyy viileämpien aikojen tieltä.

skumppapiknik

skumppapiknik

skumppapiknik

skumppapiknik

*Synttäripiknikin alkumaljat tarjosi Juomavinkki

42-vuotias keski-ikäisyyden kynnyksellä

Vuonna 2016 vastasyntyneiden tyttöjen tilastollinen elinajan ennuste on 84 vuotta. Minun, kuten muidenkin 42 vuotta sitten syntyneiden naisten, on 70-luvulla ennustettu elävän keskimäärin 76-vuotiaiksi. Tilastot ovat tilastoja, ne ottavat huomioon yleiset elintavat, sukupolven sairaudet ja muut mitattavissa olevat seikat. Jos tupakoit askin päivässä tai tissuttelet viikkokaupalla, vaikuttaa se eittämättä terveyteen. Perintötekijöille ei voi mitään, ja joskus kierrepallo kolahtaa kohdalle, vaikka eläisi kaikkien mittareiden mukaan maailman terveellisintä elämää.

42 vuotta elämän tarkoitus

Netti on pullollaan elinikään liittyviä testejä. Google valitsi minulle muutaman, joista ensimmäiseen päätin huvikseni vastata. Jos rehellisiä ollaan, lähestyvällä syntymäpäivällä saattoi olla osuutta asiaan. Iän, sukupuolen, painon ja pituuden jälkeen kerroin kyselylle, etten ole koskaan edes maistanut tupakkaa tai huumeita, että juon alkoholia kohtuudella, että verenpaineeni on normaali ja että vanhempani ovat yli 70 ja edelleen terveitä. Olen fyysisesti jossain määrin aktiivinen, perintötekijäni ovat tietääkseni puhtaat ja liikennekäyttäytymisenikin moitteetonta, eikä stressikään vaivaa, ainakaan joka päivä.

Tulos ilahdutti, sillä elintapojeni perusteella saatan elää jopa 95-vuotiaaksi. Huimaa ajatella, että en välttämättä olekaan vielä puolimatkassa! Olin otsikoinut tämän tekstin luonnoksen “42-vuotias – virallisesti keski-ikäinen”, mutta testin tekemisen jälkeen päätin muuttaa suunnitelmia. Minähän olekin vasta keski-iän kynnyksellä!

Viimeksi viikko sitten puhuimme ystävien kanssa siitä, kuinka emme haluaisi vanheta. Kuinka ulkokuori rapistuu, vaikka sisällä asuu se sama lapsi, joka sinne aikanaan asettui. Se haluaa edelleen leikkiä, tanssia, laulaa, pelleillä, kokeilla rajojaan, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Harmaa, paikalleen pysähtynyt arki ei ole sitä varten. Silti se käyttäytyy ikänsä mukaisesti ja tanssii ympäröivän yhteiskunnan pillin mukaan. Käy töissä yhdeksästä viiteen, rakentaa talon, maksaa velkaa ja veroja, hankkii farmarin ja kaksi lasta. Puurtaa läpi elämän vain harmitellakseen kiikkustuolissa, miksi unelmat jäivät unelmiksi.

Olen aina taistellut tuulimyllyjä vastaan. Alkuun vain pääni sisällä, nykyään näkyvämmin. Ei minua enää kiinnosta mitä muut ajattelevat. Yhteiskunnan normeille nauran ja Sipilän synnytystalkoilla heitän sotkapariskuntaa, joka kuhertee ruovikossa. Mitä sitten, jos jonkun mielestä pukeudun ikääni sopimattomasti, mitä sitten jos tukkani on sekaisin ja punainen kynsilakka halkeilee rumasti. Mitä sitten, vaikka joku rypistää kulmiaan vapaaehtoiselle lapsettomuudelleni ja toinen haukkuu, kuinka edesvastuutonta on olla tuottamatta uusia veronmaksajia, sillä kenen oikein luulen eläkkeeni tulevaisuudessa maksavan. Tiedoksi vaan tällekin solvauksia viljelleelle herralle, että älä hikeenny, sinä et ainakaan niitä maksa (eikä todennäköisesti kukaan muukaan). Eläkejärjestelmä romuttuu taatusti ennen kuin minun ikäluokkani edes lähentelee eläkeikää. Aion elättää itseni ja kustantaa unelmani myös silloin.

42 vuotta elämän tarkoitus

Kynttilät eivät enää mitenkään mahdu kakun päälle, ja tiimalasin hiekanjyväset valuvat väistämättä hiljalleen alaspäin. Rajallisten päivien sijaan ajattelen mielummin, että lähestyvä keski-ikä on kuin keskipäivä. Aurinko paistaa suoraan etelästä ja edessä on liuta ennustamattomia seikkailuja. Ja rakkautta, käsittämättömän paljon rakkautta. Sillä se on elämän tarkoitus, jos minulta kysytään.

Ihanaa juhannusta ihmiset! Pysykää pinnalla ja ruuhkassa rauhallisina. Ja jos jossain välissä ehditte, skoolatkaa elämälle!