Mitä toivon tulevalta?

Lunastamattomista lupauksista seuraa vain pettymyksiä. Vanhasta viisastuneena kirjaan mieluummin ylös aikomuksia, toiveita ja tavoitteita. Lupaus on mustavalkoinen, mutta aikomukset ovat täynnä harmaan sävyjä ja sateenkaaren värejä. Vaikka tavoitteet ja toiveet muokkautuisivat matkan varrella, kukaan ei kieriskele itsesäälissä itseään soimaten. Siksipä aion ja toivon.

mökkeilyä

Aion vähentää lentämistä. Maata pitkin matkustaminen on muutenkin mukavampaa, ja junavaunu on kuin liikkuva etätoimisto raiteilla. Yhden poikkeuksen teen, sillä elokuun lopulla minua odottaa ranskalainen retriitti – ruokaa, viiniä ja valokuvausta Ranskan maaseudulla. Hiilijalanjälkeäni himmennän yhdistämällä matkaan Pariisin ja mahdollisesti myös Bordeaux’n, jos vain löydän sopivan junayhteyden, jolla pääsen perille saakka. Lappia en unohda, enkä kotimaanmatkailua muutenkaan. Moottoripyörästä emme ole luopumassa, mutta junailemme aina, kun se aikataulullisesti on mitenkään mahdollista.

Minimoin sekajätteen määrän. Jätehuoneeseen ilmestyi vuoden viimeisinä päivinä muovinkeräysputki, joten kierrätyksen voi vihdoinkin hioa huippuunsa. Vielä pitää järjestellä tiskipöydän alle piilotettu jätevaunu uuteen uskoon. Jo nyt huomaan, että sekajätepussi ammottaa tyhjyyttään ties monetta päivää ja muovinkeräysastia pursuilee yli äyräidensä.

Vaihdan kuluttamieni tuotteet avainlipun alle, jos tarvittavaa tavaraa valmistetaan Suomessa. Vaatteisiin kulutan nykyään muutenkin vähemmän, sillä olen kotimaisia tuottajia suosivan vaatelainaamon jäsen. 150 euron sijoitus takaa minulle uuden lainavaatteen vaikka joka viikko puolen vuoden ajan. Keittiöön kannan sesonkiruokaa ja lähellä tuotettuja raaka-aineita, silloin kun niitä tarjolla on. Juuri nyt jääkaapin vihanneslokero on täynnä kaalia ja maa-artisokkaa, ja hedelmäkori loistaa kirkkaan oranssina, onhan veriappelsiinikausi kukkeimmillaan.

tulevaisuus

Aion järjestää enemmän yhteisiä ruokahetkiä, sillä yhdessä syöminen (ja juominen) on parasta mitä tiedän. Tammikuun kalenterissa komeilee jo muutama uutena vuotena ideoitu kasvisruokakokoontuminen, illalliskutsu ystävien luo ja kuun vaihteeseen sovitut läksiäissyömingit. Myös blini-illasta on puhuttu. Haasteena on pitää tavoitteesta kiinni myös vuoden kiivetessä kohti kesää.

Vihdoinkin aion toteuttaa myös tämän: vähemmän kännykän tuijottamista, enemmän kirjojen lukemista. Se olkoon mantrani kuluvan vuoden ajan. Parhaillaan kesken on kaksi niin koukuttavaa kirjaa, että sormet liitävät näppäimistöllä päästäkseen tarttumaan jo hiirenkorville kuluneisiin järkäleisiin.

Juuri nyt, tällä kellonlyömällä istumme miehen kanssa television edessä. Minun sylissäni lepää tietokone, hänen käsissään tabletti. Välissämme metrin verran pehmeää sohvaa. Voisi olla toisinkin. Tauotta ei tarvitse kyljessä kyhnyttää, mutta silti aikomuksena on vähentää koneen kanssa seurustelua ja lisätä yhteistä aikaa. Ensimmäinen askel on jo otettu, sillä kuusen alle sujautettiin yhdessä ideoitu treffiboksi, joka sisältää 12 kirjekuorta. Tammikuun kuori on jo avattu, sen sisältö saattaa liittyä lentämiseen – omin siivin.

tulevaisuus

Siipiäni koettelen myös yrittäjän roolissa. Tänään oli viimeinen työpäiväni Aalto-yliopistossa. Päivän päätteeksi pakkasin laukkuuni kollegoiden lahjoittaman skumppapullon ja paketin, jota kiertää keltainen nauha. Samaa keltaisen sävyä on myös pääni yläpuolella killuvassa jättimäisessä ilmapallossa. Se esittää suunnattoman suurta peukkua. Pallo saa kellua katonrajassa ainakin tämän kuun loppuun saakka muistuttamassa siitä, mihin olen ryhtymässä. Otan kiitollisuudella vastaan jokaisen kannustavan eleen.

Pinon päällimmäiseksi asettelen toiveikkaan tavoitteen, jonka toteutumisesta haaveilen eniten. Sisältäköön vuosi 2019 monin verroin vähemmän silmitöntä suorittamista ja rutkasti enemmän ehtaa elämää. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta toivo elää – aina.

5 + 1 lahjavinkkiä vastuulliseen jouluun

Tänä(kin) jouluna olemme päättäneet, että kuusen alle kerääntyvää lahjavuorta karsitaan ja kunnolla. Lapsetkin saavat vain muutaman lahjan ja aikuiset eivät sitäkään vähää. Tarpeettomien tavaroiden sijaan keskitymme yhdessä olemiseen, rauhoittumiseen, syömiseen ja lukemiseen. Kuka kaipaa kaiken maailman kampetta ja kamaa, kun meillä on toisemme, kynttilöiden valo ja kuusen tuoksu?

joulukuusi

Kysymys on retorinen, mutta vastaan siihen silti: minä! Olen huono muistamaan syntymäpäiviä ja lahjomaan sankareita silloin, kun he täyttävät vuosia. Mutta joulu on eri juttu. Silloin tahdon kehitellä yllätyksiä, raapustella omatekoisia lahjakortteja, purkittaa, askarrella, väkertää ja väsätä. Ja panostaa paketteihin. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että upottaisin lahjoihin omaisuuden. Hankin käytettyä, virkkaan ja neulon, kokkaan ruokalahjoja, pulikoin piirakoita, paahdan manteleita ja piperrän pikkiriikkisiä koristeita.

Hyviä lahjaideoita olen listannut aiemminkin. Tässä niitä tulee lisää. Aineettomia, vastuullisia, eettisiä, ympäristöystävällisiä ja jopa ilmaisia. Tutustu ja poimi omasi, sillä vielä ehtii. Jouluaattoon on kuitenkin kuusi pitkää päivää aikaa.

1. Anna aineetonta

Lahjoita läheisillesi yhteistä aikaa. Kirjoita omin käsin lahjakortti ja sulje se kirjekuoreen. Lupaa auttaa siivoamisessa tai ikkunoiden pesussa. Tarjoudu lapsenvahdiksi tai ota hoitaaksesi vaikka viikottainen kauppareissu. Suunnittele yhteinen kävelyretki ja piirrä korttiin aarrekartta, jonka päätepisteessä odotat termospullon ja eväiden kanssa. Pidä ystäville puistojoogatunti tai varaa saunavuoro yleisestä saunasta. Lupaudu lenkkiseuraksi tai salikaveriksi. Kun tsemppaa toista, tulee itsekin tehtyä.

viinit lasissa

Kummilapsi ilahtuu varmasti yhteisestä ajasta siinä missä aikuinenkin. Itse asiassa tuoreen THL:n tutkimuksen mukaan lapset toivovat yhä enemmän yhteistä aikaa vanhempiensa kanssa. Anna koululaisen päättää mitä tehdään, missä syödään ja minne mennään. Lahjoita teinille illan mittainen kokkauskurssi omassa keittiössäsi tai opeta korttipeli, josta hän todennäköisesti ei ole koskaan kuullutkaan. Kutsu ystävät syömään tai järjestä vaikka leffailta popcorneineen. Ei leffateatterissa, vaan kotisohvalla.

Kaupan lahjakorteissa on eräpäivät, itsetehdyissä niin ei tarvitse olla. Suunnitelma toteutuu sitten kun sen aika on. Tai jos ei toteudu, sekin on ihan ok.

2. Tee hyvää ja pelasta maailma

Joululahja voi olla myös sijoitus yhteiseen ympäristöön ja parempaan maailmaan. Osta Luonnonperintösäätiöltä pala ikimetsää, suojele Itämerta, sijoita muutama euro WWF:n kampanjaan, lahjoita vuohi tai kanalauma kehitysmaahan, rahoita lapsen koulunkäyntiä tai naisten koulutusta tai tue SPR:n kampanjaa. Kaiken tämän voit tehdä myös ystäväsi tai läheisesi nimiin. Useimpien järjestöjen sivuilta voi halutessaan tulostaa lahjakortin tai todistuksen, jonka voi kääriä lahjapakettiin. Jos olet todellinen maailmanparantaja, unohdat tulostamisen ja kirjoitat tai piirrät kortin itse kotoa löytyvälle jämäkartongille.

Myös Hope ry, seurakunnat, Pelastusarmeija, Pelastakaa lapset ry ja monet muut hyväntekeväisyysjärjestöt ovat keksineet keinoja, miten jouluna voi auttaa vähävaraisia ja yksinäisiä ympärillämme.

3. Askartele ja näperrä omin käsin

Olen saanut joulun alla mahtavia pikkujoululahjoja ystäviltäni. Ne ovat ilahduttaneet niin paljon, että haluan jakaa muutaman idean teille uskolliset lukijani.

Joskus muinoin, kun minä olin ala-asteella, joulutodistukset jaettiin luokissa niin, että jokainen vuorollaan kävi pokkaamassa paperin ja kätteli opettajaa. Todistuksen kylkeen saimme ruskean paperipussin, jonne oli piilotettu pipari, omena ja muutama makeinen. Se oli pienen ihmisen elämässä suuri hetki.

Todistuksia jaettiin myös pari viikkoa sitten. Keskiarvoni oli täysi kymppi. Ystäväni laatiman todistuksen mukaan olen vuonna 2018 menestynyt kiitettävästi kaupallisissa aineissa ja yrittäjyydessä, kotitaloudessa, kirjallisuudessa, musiikissa, valokuvauksessa ja äidinkielessä – vain muutamia mainitakseni. Vapaaseen kenttään oli vielä kirjattu erityisiä vahvuuksia, joihin kuuluivat keskustelutaidot, suvaitsevaisuus, sosiaalinen silmä ja sinnikkyys. Loppukaneettina kerrottiin, että minut siirretään ilolla vuodelle 2019. Myös tämän todistuksen mukana tuli paperipussi, jonka sisältö oli vastaanottajansa mukainen. Se oli ison ihmisen elämässä suuri hetki.

paperitähti

Illan aikana jaetuista paketeista löytyi myös itse leikattu, ikkunaan ripustettava paperitähti, kuvia kummitytöstä ja mehiläisvahasta omin käsin pyöritelty kynttilä. Ilahduttaakseen toista ei siis tarvitse olla askartelun armoitettu mestari tai supertaitava suunnittelija. Ajatus on oikeasti se, joka sydämessä lämmittää ja läikkyy.

Jos tykkäät käsitöistä, neulo kaulahuivi, ranteenlämmittimet, lapaset tai villasukat. Hanki heijastinkangasta ja muotoile siitä persoonallisia heijastimia. Tee ylijäämänapeista korvakoruja, viinipullonkorkeista avaimenperiä (erinomainen lahja veneilijälle!), vanhoista valokuvista jääkaappimagneetteja tai kutistemuovista rintarosseja.

paperitähti

Tee itse trendikästä pyykkietikkaa ja pullota sitä vaikka vanhoihin mehupulloihin. Pyykkietikkana toimii muuten ihan tavallinen laimennettu väkiviinaetikkakin, mutta jos haluat siihen tuoksua, voit lisätä lahjapulloon muutaman tipan eteeristä öljyä. Etikkaa saa esimerkiksi Lidlistä isommissa kanistereissa, joista riittää useampaan pienempään pulloon lahjaksi.

4. Kokkaa ruokalahjoja

Ruokalahja on aina yhtä hyvä idea. Jos et itse osaa tai jaksa keitellä herkkuja, vieraile joulumarkkinoilla tai -myyjäisissä ja tue pientuottajia. Ruokalahjojen valmistaminen on helppoa, aloita vaikka lakritsimanteleista tai suklaasalamista. Myöhemmin voit laajentaa repertuaariasi tomaattihillokkeella ja pikkelöidyllä piparjuurella. Seuraava steppi ovatkin sitten lakritsitoffee ja piparicantuccinit, joiden kanssa voi lahjoittaa ystävälle pienen pullollisen vin santo -jälkiruokaviiniä.

suklaasalami

Jos edellä mainitut tuntuvat liian monimutkaisilta, leivo pipareita tai pikkuleipiä ja pakkaa ne kauniiseen rasiaan. Mallasleipäkin maistuu joulukalojen kanssa ja säilyy pitkään. Tai sitten voit ottaa hillopurkin ja koota siihen kotitekoisen granolan ainekset, jotka lahjan vastaanottaja voi paahtaa omassa uunissaan. Mahdollisuuksia on monia, kun vain ryhtyy toimeen.

mustaherukkasuola

Minä aion tänä vuonna kokeilla mustaherukanlehdillä maustettua suolaa ja sokeria, jota purkitan myös lahjoiksi, jos vaan ehdin. Reseptin voit kurkata instagramin puolelta, ja kunhan ehdin kirjaamaan sen myös blogiin, linkkaan sen tähän.

5. Jos ostat, osta kestävää ja eettisesti valmistettua

Ihan kaikkeen ei aika eivätkä taidot riitä, silloin turvaudun kauppojen valikoimiin. Silmäilen kuitenkin tarkkaan materiaalimerkinnät, pesuohjeet, tuotteen alkuperän ja valmistusmaan tarkkaan läpi ja ostan mielummin käytettyä kuin upouutta. Itselleni hankin joululahjaksi puuvillasta ja pellavasta käsin kudottuja keittiöpyyhkeitä. Hamam-pyyhkeestäkin haaveilin, mutta jätin sen toistaiseksi vielä ostamatta. Katsotaan, ovatko joulupukin ajatuksenlukutaidot kehittyneet viime vuodesta.

pellavapyyhkeet

Jos haluat muistaa esimerkiksi kumppaniasi tai rakasta ystävääsi arvokkaammalla lahjalla, suosittelen ajatonta korua, lahjakorttia vintagevaateliikkeeseen tai puolen vuoden jäsenyyttä Vaatelainaamo Vaatepuuhun, joka toimii tällä hetkellä Helsingin lisäksi Turussa, Tampereella ja Järvenpäässä. Helsingissä vintagevaatteita myy mm. Ansa, Mekkomania, Frida Marina ja Hoochie Mama Jane, kaikki muutaman sadan metrin säteellä Kalliossa. Tätä olen toitottanut ennenkin, mutta jos vaate on kestänyt vuosikymmeniä, se kestää varmasti vielä toisetkin. Samaa ei voi sanoa halpatuotantovaateketjujen rytkyistä.

satokausi keittiöpyyhkeet

Kirjalahja on sekin oiva valinta. Itse ilahdun myös kaikesta keittiöön liittyvästä, sen lisäksi servetit, kynttilät tai esimerkiksi lahjakortti lähimpään kukkakauppaan ovat mieluisia.

Bonusvinkki: Paketoi ympäristöä ajatellen!

Paketoinnissakin on helppo huomioida vastuullisuus ja ympäristöystävällisyys. Värikäs lahjapaperi ei sovi paperinkeräykseen, joten valitse mielummin värjäämätön voimapaperi tai joku muu materiaali. Yllättävän kauniin kääreen saa esimerkiksi luetusta sanomalehdestä, kun koristelee sen värillisellä paperinarulla ja silkkipaperista leikatuilla lumihiutaleilla. Erilaisia käytettyjä kartonkirasioita ja lahjakasseja kannattaa hyödyntää myös lahjojen paketoinnissa, etenkin, jos niitä on kertynyt kotiin kassikaupalla, kuten minulla.

pellavapyyhkeet

Pakkaa pullolle tarkoitettuun kimaltelevaan lahjapussiin villasukat, sujauta tyhjään suklaarasiaan valokuvia vuoden varrelta ja kääräise kirjalahja kivasti kuvioituun kangaskassiin. Rusetin voit sitoa silkkinauhasta, juuttinarusta tai vaikka ylimääräisestä villallangasta. Somisteeksi sopii kiinnittää ikivihreitä varpuja, pieniä havunoksia, kakkupaperin pitsiä tai vaikka kanelitankoja. Vain mielikuvitus on rajana. Pelastetaan maailma paketti kerrallaan!

Ilmastonmuutosta ei voi estää, mutta sinäkin voit hidastaa sitä!

On vuosi 2040. Olen lähtenyt pienestä asunnostani ulos, vaikka sitä ei suositella. Aurinko paahtaa, varjossakin lämpöasteita on 40. Helleaalto on jo kolmas tänä keväänä ja ollaan vasta toukokuussa. Onneksi olen perusterve, vain keuhkot vinkuvat vähän, mutta se on normaalia. Saastepilvet leijuvat kaupungin kaduilla ja pienhiukkaset tunkeutuvat elimistöön väkisin. Olen pukeutunut kokovartalopukuun, joka heijastaa UV-säteet takaisin taivaalle. Ihosyövästä on tullut kansantauti.

ilmastonmuutos

Kuivuus koettelee koko Eurooppaa. Ruuasta ja puhtaasta vedestä on pulaa ja se aiheuttaa jatkuvasti uusia konflikteja. Jonotan sisään kauppaan, joka kumisee tyhjyyttään. Kuivuus on pakottanut keskittymään proteiinipitoisen kasvis- ja hyönteisravinnon tuottamiseen, tuotantoeläimien rehua ei kasvata enää kukaan. Kahvista ja suklaasta on tullut luksustuotteita, joita riittää vain harvojen ja valittujen juhlapöytiin. Niissäkin pöydissä kadutaan menneisyyden tekoja ja tekemättä jättämisiä. Heräsimme maapallomme hälytystilaan liian myöhään.

Ensin iloitsimme kuumista kesistä ja linnunmaidon lämpöisistä uimavesistä. Sitten tulivat lumettomat talvet. Tuhansien järvien maasta tuli tuhansien levälätäkköjen valtakunta, jossa kalastus on nopeasti katoava elinkeino. Suuret jäätiköt ovat sulaneet, merivedet lämmenneet ja merivirrat niin sekaisin, että hirmumyrskyt ovat alkaneet yleistyä pohjoisillakin leveysasteilla. Suomen väkiluku on kääntynyt jyrkkään laskuun, sillä lisääntymisestä tuli luvanvaraista viisi vuotta sitten. Maapallon keskilämpötila oli noussut neljällä asteella, joten päättäjät turvautuivat epätoivoisiin ratkaisuihin.

Kuvittelimme, ettei yksilön valinnoilla ole merkitystä. Intia ja Kiina, siinä todelliset syypäät. Mehän elimme sivistysvaltiossa, joka kyllä huolehtii kansalaisistaan. Keskityimme tuijottamaan napojamme ja keksimään ontuvia selityksiä sille, miksi juuri minun ei tarvitse luopua kaukomatkoista, lihasta, autosta, shoppailusta ja 200 neliön omakotitalosta. Eihän saavutetuista eduista voi tinkiä. Lähtölaskenta alkoi vuonna 2018, kun IPCC julkaisi hiuksianostattavan raporttinsa, joka nousi ykkösuutiseksi kaikissa maailman medioissa. Sen sanoma oli selvä: me emme voi jatkaa enää näin. Kohu hiipui kuitenkin muutamassa kuukaudessa, ja varoituksista huolimatta me jatkoimme kuten ennenkin. Ja tässä on tulos, maapallo on vuonna 2040 lähes elinkelvoton.

ilmastonmuutos

Toistaiseksi kaikki edellä kirjoitettu on mielikuvitukseni tuotetta ja kärjistettyä kauhuskenaariota. Dystopiaa, joka on kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä. Tänään lokakuun 14. päivänä vuonna 2018, on mitattu uusi lämpöennätys. Elohopea nousi Kokkola-Pietarsaaren lentokentällä 20,9 asteeseen. Edellinen ennätys on 33 vuoden takaa, silloin lokakuun ylin lämpötila nousi 19,4 asteeseen. Kuulostaako normaalilta?

Syyllistäminen ei auta, se tiedetään. Valtiot, päättäjät ja valtaapitävät ovat avainasemassa, mutta yksilöilläkin on merkitystä. Yksittäiset ihmiset, heidän tekonsa ja elintapansa ovat osa yhteisöä ja muuttuvaa kulttuuria. Sillä kuka kulttuurin muuttaa, jos ei kansakunta itse. Sinä, minä, jokainen meistä. Nyt on aika toimia.

ilmastonmuutos

Viime keväänä tein Sitran elämäntapatestin. Hiilijalanjälkeni suuruus ei ollut yllätys. Vaikka kierrätän, asun tiiviisti kaupungissa, kulutan harvoin ja harkiten, kuljen jalan, fillarilla ja julkisilla, syön kasvispainotteisesti, säästän energiaa ja olen lapseton, vuoden sisään olen lentänyt ihan liikaa. Jokunen lennoista on ollut työhön liittyviä, mutta suurin osa puhtaasti turistina töllistelyä.

Puolta vuotta myöhemmin olen petrannut huomattavasti. Kesällä en ole lentänyt kertaakaan ja nyt syksyllä edessä on vain yhdet suorat lennot Kanarialle ja takaisin. Tein elämäntapatestin uudestaan ja tulokseni alitti niukasti suomalaisen keskiverron. Testi on tehty yli 350 000 kertaa ja keskimääräinen suomalaisten hiilijalanjälki on 7 300 kg CO₂e. Minulla mittari nousi 6 800 yksikköön. Tavoitteena on pudottaa lukema puoleen viime kevään lukemista vuoden 2019 loppuun mennessä. Uskaltaisinkohan haastaa teidät kaikki mukaan?

ilmastonmuutos

Vähintä mitä ilmastonmuutoksen hidastamisen eteen voi tehdä, on äänestää. Ensi kevään eduskuntavaaleissa aion syynätä ehdokkaat läpi tarkemmin kuin koskaan aiemmin. Tarvitsemme isoja päätöksiä, ja niiden päätöksen tekijöihin me kaikki voimme vaikuttaa.