Kajaani – kulttuurikaupunki, jossa ei muka ole mitään nähtävää?

Kaupallinen yhteistyö: Visit Kajaani

Olen pyhittänyt vuoden 2019 kotimaanmatkailulle. Suunnitellessani reissuja ja pähkäillessäni kotimaan kohteita olen törmännyt sekä omiin että muiden ennakkoluuloihin. Kajaani toi mieleeni lähinnä työttömyydestä kärsivän kaupunkipahasen keskellä karuinta Kainuuta. Kun etsiskelin internetin uumenista muiden matkabloggaajien kokemuksia Kajaanista, vastaan tuli vain lumisia kuvia Kajaaninlinnan raunioista. Ei kovin houkuttelevaa.

Sitten puoliskonikin, joka ravaa Kajaanissa tasaisin väliajoin työtarkoituksissa, totesi, ettei kaupunkiin todellakaan kannata huvikseen matkustaa. Siellä ei kuulemma ole mitään nähtävää. Kuultuani saman totuuden useammasta suusta, alkoi Kajaani toden teolla kiinnostaa. Kaupungissa, joka on perustettu yli 400 vuotta sitten, on pakko olla jotain nähtävää. Päätin löytää parjatusta pitäjästä positiivisia puolia – vaikka väkisin.

kajaani

Lyöttäydyin miehen matkaan, kun hän seuraavan kerran matkusti Kainuun pääkaupunkiin. Hän lensi paikalle päivää aiemmin, minä matkustan maata pitkin. Valtion Rautatiet kuljettaa minut perille vain puoli tuntia myöhässä, mikä lienee omanlaisensa saavutus sydäntalvella, jolloin lumi tuiskuaa ja pakkanen paukkuu. Konduktöörin kuulutuksissa on havaittavissa sarkasmia, kun hän kertoi talven yllättäneen tämänkin kiskoilla kulkevan intercity-junan. Viivästystä kompensoidaan sentään ilmaisella kahvilla ja teellä.

Kahden vuorokauden pikavisiitistä kehkeytyykin lopulta Visit Kajaanin emännöimä blogimatka, jonka aikana juoksen läpi pitäjän tarkan aikataulun ohjailemana. Suoraan junalta taivallamme läpi kiristyvän pakkasen sisälle lämpöistä valoa hehkuvaan, keltaiseen hirsitaloon, jossa meitä odottaa kolmen ruokalajin illallinen.

anorak kajaani

Anorak on kuin punavuorelainen hipsteriravintola keskellä Kajaania. Keltaisen talon valmistumisvuodesta ei ole vuorenvarmaa tietoa, mutta seinien sisältä löytyneiden sanomalehtien perusteella rakennuksen vanhimmat osat, Kajaanin piirilääkärin, Samuel Roosin, entiset asuintilat ovat lähes 200 vuotta vanhoja. (Roos muuten oli aikanaan myös yksi suomen kielen kehittäjistä ja on keksinyt mm. sanat sähkö ja hiilihappo. Kielen ammattilainen arvostaa!). Paksut hirsiseinät ovat nähneet elämän koko kirjon. Vuosien mittaan se on kätkenyt kattonsa alle synnytyssairaalan vastasyntyneitä, kansakoulun pulpetteja, sähkölaitoksen virkamiehiä, hyllymetreittäin kirjaston kirjoja ja seinätolkulla kuvataidekoulun taidetta. Ennen mittavaa sisätilojen remonttia talovanhuksessa toimi Kainuun Pirtti – käsityöläisasema kangaspuineen kaikkineen.

anorak kajaani

Vuonna 2013 rakennus jäi tyhjilleen, ja kun uusia vuokralaisia ei löytynyt, kiinteistön kohtalona oli kaupungin järjestämä huutokauppa. Onneksi kajaanilaisen, R-collection -vaatemerkistä tunnetun yrityksen omistajat näkivät historiaa havisevan hirsitalon mahdollisuudet. Kolme ja puoli vuotta kestänyt perinnerakentamisen periaatteita noudattanut korjausprojekti valmistui vuonna 2017. Ravintola Anorak oli syntynyt.

Huom! Ravintolan omistajat ovat sittemmin vaihtuneet ja nykyään (2020) keltaista hirsitaloa emännöi Gastrobar3. Vielä en ole ehtinyt istumaan uuden ravintoloitsijan pöytään, mutta kovasti olen jo kehuja kuullut. Ehkä tänä kesänä?

anorak kajaani

anorak kajaani

Istumme tunnelmallisen ravintolan ikkunapöytään. Yksi kajaanilaisen ruokaperinteen edustajista, hölskyhauki, on valitettavasti viivattu listalta yli, sillä menu on vaihtumassa seuraavalla viikolla. Onneksi ruokalistalla on muutakin mielenkiintoista, kuten sienibruschetta ja lanttucappuccino. Etenkin jälkimmäinen on ihana – kekseliäs ja omaperäinen makuelämys, joka tarjoillaan voissa paistetun leivän kanssa. Minä tungen lusikkani miehen annokseen ja yhteistuumin päätämme yrittää toistaa sen kotona.

anorak kajaani

anorak kajaani

Nappisuoritus sekä visuaalisesti että makumielessä on myös pääruuaksi tilaamani kvinoalla ja sienillä täytetty kaalikääryle. Lisukkeeksi lusikoitu kukkakaali on mieletön makuelämys. Kokki ei uteluista huolimatta suostunut paljastanut, miten rouskuvan rapeaksi paahdettu kukkakaali oli valmistettu. Riittävästi mausteita ja uuniin, tuohon ylimalkaiseen ohjeistukseen oli minun tyytyminen. Jälkiruokalistan jugurttipannacotta tarjoiltiin fenkolin kanssa. Enpä itse olisi koskaan osannut yhdistää kyseisiä raaka-aineita, mutta kokeileva keittiö ottaa kopin tästäkin.

anorak kajaani

Keskustelu käy kiivaana illallisen aikana. Puhumme kirjastopalvelujen parantamisesta ja legendaarisen Pekka Heikkisen leipomon tulipalosta. 105-vuotias, Suomen paras -tittelilläkin palkittu leipomo paloi poroksi keväällä 2018. Onneksi yli satavuotias leipäjuuri pelastui, sillä sitä oli säilytetty kolmessa eri paikassa. Varmuuden vuoksi.

anorak kajaani

Viinisuositukset osuvat napakymppiin. Ne toimittaa ravintolaan persoonallisista viineistään tunnettu Soil Wine Group, joka aina menun vaihtuessa opastaa Anorakin sommelieria viinien valinnassa. Mielet muikeina jätämme jäähyväiset keltaiselle hirsitalolle ja lähdemme suunnistamaan kohti Karolineburgin kartanoa. Joelle avautuva aurinkoinen terassi on tultava testaamaan lämpimämmillä keleillä, nyt pakkasta on lähes 20 astetta.

anorak kajaani

anorak kajaani

Ylitämme Kajaaninjoen ja käännymme vasemmalle. Lunta on melkein puoli metriä, onneksi huopatossuissa on pitkät varret. Suomen pohjoisimman kartanon, Karolineburgin paraatipuolen portit ovat kiinni, mutta muutaman mutkan kautta löydämme vihdoin pääsisäänkäynnille. Sormia nipistelee, mutta varpaat ovat lämpöiset. Pihassa on hipihiljaista, lumi vaimentaa vähäisetkin äänet. Saamme avaimet pihatalossa olevaan saunalliseen huoneistoon ja kopistelemme sisään. Huoneisto on kaunis kuin karamelli, historia humisee tyylihuonekalujen kaarevissa jaloissa ja seiniä peittävissä kangastapeteissa. Nurkassa kohoaa kaunis kaakeliuuni. Nostan jalat sohvalle ja kaivan läppärin esiin. Haluan kirjata muistiin tuoreeltaan kaiken jo tähän mennessä koetun.

karolineburg kajaani

Mies kolistelee toiletissa, ja kurkkaa kohta ovesta. Putket ovat varmaan jäässä, hän huomauttaa, sillä vessa ei vedä. Yritämme keksiä konsteja omin päin, mutta joudumme lopulta luovuttamaan ja soittamaan apua. Tilanne hoidetaan sujuvasti. Saamme ohjeistuksen kerätä kamppeemme kasaan ja vaihtaa huoneistoa. Uusi kortteeri sijaitsee Karolineburgin päärakennuksen yläkerrassa, kartanon rouvan mukaan nimetyssä hillittömän hienossa sviitissä. Seuraavat puoli tuntia vietän tutkaillen huuli pyöreänä salin ja kahden makuuhuoneen yksityiskohtia, enkä malta rauhoittua ennen kuin olen taltioinut jokaisen niistä kameran muistikortille.

karolineburg kajaani

Hetken kuluttua tajuan, että olemme yksin 180-vuotiaassa rakennuksessa. Alkaa hirvittää. Kuuntelen, kun kartanon seinähirret pitävät ääntä. Lattia narisee ja lasivitriini helähtää joka askeleella. Peilejä on paljon, ja pelkään näkeväni niissä varjoja menneisyydestä. Mieleni kehittelee yliluonnollisia selityksiä milloin millekin kolahdukselle. Luojan kiitos mieheni päätti yöpyä kartanossa kanssani, ilman häntä olisin varmasti juossut karkuun aikoja sitten. Hänen turvallisesta kainalostaan huolimatta en uskalla avata silmiäni, kun havahdun aamuyöstä. Hapuilen yöpöydällä olevaa lasia, otan kulauksen ja kaivaudun tiukemmin vällyjen väliin. Loppuyön nukun lapsen lailla, eikä kummituksesta kuulu pihahdustakaan.

karolineburg kajaani

Saavuimme kartanolle säkkipimeässä, aamun valossa kaikki näyttää vieläkin kauniimmalta. Historiallinen kartanomiljöö näyttää lumivaipassaan lumovalta. Laskeudumme alakertaan aamiaiselle. Tarjolle on katettu paljon paikallisia tuotteita: savumuikkua, juustoleipää ja rönttösiä, jotka on täytetty perunalla ja puolukalla. Niiden lisäksi kannan pöytään pitkään haudutettua puuroa, maukasta munakasta ja hillopurkkiin kerrostetun jugurttiannoksen. Kristallikruunujen loisteessa ja valkoisten pöytäliinojen ääressä tunnen itseni entisten aikojen kartanonrouvaksi. Näissä saleissa on skoolannut muiden säätyläisten mukana myös Elias Lönnrot. Aikamoista.

karolineburg kajaani

Seuraan liittyy Arja Kurkinen, Kainuun maa- ja kotitalousnaisten asiantuntija. Keskustelemme pitkään lähiruoasta, sen kannattavuudesta ja haasteista. Kainuu maistuu kotoisalta, onhan alueen erikoisuuksissa paljon samaa kuin vanhempieni synnyinseuduilla, Itä-Lapissa ja Savon sydämessä. Sijaintinsa perusteella se on varmasti saanut vaikutteita molemmista suunnista.

Pienen sulatteluhetken jälkeen on ohjelmassa käyskentelyä Kajaaninjoen rantapenkereillä. Saan oppaakseni Päivi Huuskon, joka tuntee Kajaanin ja sen historian kuin omat taskunsa. Ihailemme Suomen ainoaa toiminnassa olevaa tervakanavaa. Juuri nyt se on kaivautunut kinosten alle, mutta kesällä kanavalla järjestetään tervansoutunäytöksiä, joissa käytetään alkuperäisen mallin mukaisia kapeita ja pitkiä puisia veneitä. Jalka humpsahtaa syvälle hankeen, kun kurkistelen kanavan syviin syövereihin. Talvisin tervakanava ei ole parhaimmillaan, mutta onneksi mielikuvitus hoitaa homman kotiin.

kajaani

kajaani

Kapeaa tervakanavaa pitkin Kainuun metsissä keitetty kallisarvoinen terva soudettiin aina Ouluun asti. Terva lastattiin 100 litran tynnyreihin ja niitä soutamaan määrättiin naisia ja lapsia, kun miehet pitivät perää ja varmistivat veneen suunnan. Kainuun mereksikin kutsuttu Oulujärvi koetteli kulkijoita ja moni jäi sille tielleen aaltojen ärjyessä aavalla ulapalla.

kajaani

kajaani

Vaikka tiesin Oulujärven suureksi, en arvannut, että se on Suomen neljänneksi suurin järvi. Ja jos lähdetään mittaamaan valtakunnan suurimpia selkiä, Oulujärvi vie ylivoimaisen voiton. Kesäaikaan järvenselällä seilaa höyrylaiva S/S Kouta. Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että minun on palattava Kainuun sydämeen kesällä. Haluan höyrylaivan kannelle aistimaan menneitä aikoja, haluan istua vierasvenesataman terassilla ja pistäytyä joen rantatöyräällä komeana kohoavassa Siriuksessa, vain kesäisin auki olevassa ravintolassa, jossa ovat istuneet iltaa muiden suurmiesten ohella Kekkonen ja Bresnev.

kajaani

kajaani

Joki on jäässä, mutta voimalaitoksen kautta kulkeva vesi virtaa vapaana. Sulassa vedessä lipuu parikymmenpäinen joutsenparvi, jotka ovat päättäneet jäädä. Pakkanen ei tunnu vaikuttavan valkoisiin lintuihin, ne pörhentelevät sulkiaan ja tarkkailevat sillalla kulkijoita. Tämän tästä sillalle ilmaantuu joku, jolla on taskussaan leivänmuruja. Silloin parvessa käy kuhina. Unohdun katselemaan lintuja niin pitkään, että myöhästyn muutaman minuutin seuraavasta tapaamisestani. Puhelinkin on unohtunut majapaikkaan, joten en pysty ilmoittamaan myöhästymisestä kenellekään. Naurahdan itsekseni, sillä tällaistahan elämä ennen oli. Kännykät ovat kulkeneet taskuissamme vasta reilut 20 vuotta.

kajaani

Teehuone Tsaikassa minua odottaa Kajaanin kulttuuri- ja tapahtumapäällikkö ja Runoviikkojen vetäjä Tuula Tikkanen. Syömme lounasta ja keskustelemme kulttuurista ja Suomen suurimmista runofestivaaleista, joita kuratoi tänä vuonna Kati Outinen. On jotenkin käsittämätöntä, että täällä keskellä Kainuuta kulttuuri kukoistaa yhtä voimakkaana kuin pääkaupunkiseudulla. Toisaalta, jos kaupunki on perustettu vain muutama vuosikymmen Helsingin jälkeen, onko tuo loppujen lopuksi suurikaan ihme.

tsaikka kajaani

tsaikka kajaani

Jonkinlaista vihiä Kajaanin runsaasta kulttuuritarjonnasta sain jo kollegoiltani Helsingissä. Työkaverini kertoi, kuinka hän ihailee Kajaanin kaupunginteatterin johtajaa Helka-Maria Kinnusta, ja kehotti varaamaan liput johonkin kaupunginteatterin näytökseen. Tein työtä käskettyä, joten iltapäivän päätteeksi istahdin teatterikatsomon kolmanteen riviin. Ennen näytöstä pääsin kurkistamaan kulisseihin, vaatevarastoihin, ompelimoon ja muihin teatterin takatiloihin. Kaupunginteatteri toimii kahdessa vanhassa puutalossa, eivätkä fasiliteetit vastaa lähellekään arvostetun talon toimintaa. Uudet toimitilat ovat suunnitteilla, mutta siihen asti on pärjättävä lahoavien lattioiden ja kylmää hohkaavan kallioperustuksen kanssa.

kajaanin kaupunginteatteri

kajaanin kaupunginteatteri

Pässin päivänäytös käsittelee maahanmuuttopolitiikkaa, perhemalleja, ja sitä, miten teemme joka päivä pieniä valintoja, jotka voivat vaikuttaa koko loppuelämään. Pässi itkettää ja naurattaa. Suurimman vaikutuksen minuun tekee yli 40 vuotta teatterissa töitä tehnyt karismaattinen näyttelijä Esko Vatula esittää triplaroolin Jokke-pässinä, Bagdadin filharmoonikkojen sellisti Damirina ja 9-vuotiaana Tinja-tyttönä. Loppu raastaa ja repii, näytelmä tekee vaikutuksen ja jää pyörimään päähän pitkäksi aikaa. Jos joskus Kajaaniin matkaatte, menkää teatteriin. Lupaan, ettette kadu.

kajaanin kaupunginteatteri

kajaanin kaupunginteatteri

Kello alkaa lähestyä viittä ja juna Paltamoon odottaa. Marssin Cafe Mokkaan ja pyydän mukaani runsaan salaatin. Yhdessä vuorokaudessa olen kokenut enemmän kuin koskaan osasin kuvitella. Olen tyytyväinen, etten kuunnellut neuvoja, joita ennen matkaa sain. Menkää Vuokattiin, minulle sanottiin. Vuokatissakaan en ole käynyt, mutta hiihtokeskus on hiihtokeskus. Halusin todistaa, että myös Kajaani on näkemisen arvoinen.

karolineburg kajaani

Junassa matkalla Paltamoon käyn mielessäni läpi kokemaani, ja tiedän onnistuneeni paremmin kuin hyvin. Tiedän myös palaavani, sillä haluan kokea kaupungin kesäaikaan. Tahdon seilata höyrylaivalla Ärjänsaareen ja kivuta Akkovaaran laelle. Haluan seurata tervansoutunäytöstä ja kierrellä kajaaninlinnan raunioilla. Ja sinut, joka tätä luet, tahdon toivottaa tervemenneeksi Kajaaniin, sillä kulttuurikaupunki on todellakin kokemisen arvoinen!

Mielettömien maisemien Arctic Giant – vieraana Jättiläisenmaassa

Yhteistyössä: Arctic Giant – Jättiläisenmaa

”Jos tulet Paltamoon, sinun on ehdottomasti yövyttävä Arctic Giantin linnunpesässä”. Seison Kainuun matkamessuosastolla, ja olen todennäköisesti huvittava näky, sillä tuijotan matkailuorganisaation edustajaa pöllämystyneenä. Aivojeni muodostama mielikuva on niin vahva, että sulkiessani silmät muutamaksi sekunniksi singahdan suoraan jonnekin korkealle. Turvalliseen ja lämpimään pesään, josta kavala maailma on kaukana. Ympärillä vain hiljainen metsä ja kauaksi horisonttiin kasvava korpimaisema. Ennen kuin ehdin ajatella asiaa sen pitemmälle, vastaan: ”Totta, mutta miten Paltamoon pääsee?” Minulla ei ole mitään käsitystä, missä Paltamo sijaitsee, mutta olen päättänyt matkustaa sinne silti.

Käykin ilmi, että Paltamoon pääsee Helsingistä junalla seitsemässä tunnissa. Ei mikään mahdoton matka, sopivasti työpäivän mittainen. Siispä kone kainaloon, huopatossut jalkaan, untuvatakki niskaan ja kohti rautatieasemaa. Jättiläisenmaa, täältä tullaan!

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Jättiläisenmaan isäntä, Vesa Homanen on vastassa asemalla. Hän kysyy tarvitseeko käydä kyläkaupan kautta, mutta minä olen varautunut omilla eväillä. Auton nokka käännetään siis saman tien jättien kortteeria kohti. Matkaa Paltamon rautatieasemalta on reilut 20 kilometriä.

Ehdimme vaihtaa kuulumisia ja ihailla auton valokeilassa vilahtavia tykkylumisia puita. Vesa kertoo tarinoita Arctic Giantin alkutaipaleelta. Siitä, miten hän vuonna 2007 päätyi vaimonsa Anjan kanssa puolukkaan melkein kymmenen vuotta aiemmin hylätyn Kivesvaaran laskettelukeskuksen rinteille ja havahtui unohtumattomiin maisemiin.

Satumaiset maisemat lumosivat pariskunnan, eikä aikaakaan kun he lunastivat entisen hiihtokeskuksen huipun itselleen. Vanhat rakennukset saivat uuden elämän, remontoinnissa vain mielikuvitus oli rajana. Sopivia osia säilytettiin ja hyviä rakenteita hyödynnettiin. Hissin yläasemasta muokkautui näköalasauna ja päärakennuksesta luksuslinnunpönttöjen kotipesä. Arctic Giant eli Jättiläisenmaa vietti avajaisiaan vuonna 2012.

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Paljon on rakennettu myös uutta. Tarina kertoo, että Vesa, jolla ei ollut aiempaa kokemusta timpurinhommista, selviytyi valtavasta urakasta entisaikojen jättiläisten henkien avustuksella. Henget pitelivät nauloja ja minä vasaraa, isäntä naurahtaa ja iskee silmää.

Ihan tuulesta temmattuja vanhat tarut eivät ole, sillä jo 100 vuotta sitten Eino Leino istui Kivesvaaran laella ja kirjoitti jättiläisistä, jotka asuvat vaaran suurissa saleissa. Ja onpa alueella asunut kirkonkirjojenkin mukaan kolme kainuulaista jättiä, 2,5-metrisiksi kasvaneita. Heistä yhden kunniaksi on sävelletty oopperakin, joka esitetään Paltamon metsissä kesällä 2019.

Jättiläiset ovat edelleen vahvasti läsnä, ja rakentaminenkin jatkuu. Uudet aivan rinteen partaalle pystytetyt pöntöt ovat loppusilausta vaille valmiit. Vastavalmistuneita mökkejä ei ole vielä ehditty lisätä edes Arctic Giantin nettisivuille. Ne on nimetty suurten lintujen mukaan. Minun pari viikkoa sitten avatun asumukseni nimi on Tuulihaukka. Pelkkä nimi nostaa käsivarteni ihon kananlihalle.

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Vesa esittelee pienen, mutta kotoisan mökin varustusta. Tuore puu tuoksuu ihanalta. Tuossa on pieni keittiöseinämä, tuossa kylpyhuone ja sauna. Takaseinä on käytännössä yhtä suurta ikkunaa, ja moottoroidut sängyt on sijoitettu niin, että niissä loikoillessa voi ihailla maisemaa, joka jatkuu kymmenien kilometrien taakse. Siis jos ei ole pimeää. Nyt on, enkä vielä osaa kuvitella, millainen satumaa minua aamulla odottaa.

Mökin ovenpielessä nojailee pari sauvakävelysauvoja ja yhdet lumikengät. Naulassa roikkuu otsalamppuja, joita isäntä kehottaa käyttämään jo samana iltana. Laita kuule sauna lämpiämään, käy kävelyllä ja kuuntele, kun jättiläiset kuiskuttelevat pakkasen sokerihuurruttamissa puissa, hän ehdottaa.

Minä teen työtä käskettyä. Revin itselleni palasen kainuulaista rieskaa, höylään päälle juustoa ja levitän reilusti voita. Sitten puen päälleni paksuimmat vaatteet, mitä laukustani löydän. Pakkasta vaaran laella ei ole läheskään niin paljon kuin tasamaalla, mutta kylmä ulkona silti on. Taivas on mennyt pilveen, ja lumi leijailee timantteina otsalampun valossa.

Alueella olevasta 70 majoituspaikasta on sesongin ulkopuolella olevana torstaina käytössä vain muutama. Rauhassa saa olla, yksin omien ajatusten armoilla. Jättiläisten tarinat alkavat elää mielessäni omaa elämäänsä ja sydän havahtuu hakkaamaan tiheämmin. Toppahousut kahisevat ja huopatossut painautuvat puuterilumeen. Lenkki jää lyhyeksi, sillä vaikka Vesa on vakuutellut henkien olevan arkoja ja ystävällismielisiä, mielikuvitukseni kasvattaa pimeyteen kummajaisia, jotka vaanivat tykkylumeen kääriytyneiden kuusten takana. Kiristän askelteni tahtia ja palaan turvalliseen linnunpesään, saunon ja nukahdan nopeasti kaiken kokemani jälkeen.

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Kello soi jo ennen kahdeksaa. Kiire ei ole mihinkään, paitsi ihailemaan auringonnousua. Avaan silmäni ja ehdin päästää suustani pari voimasanaa. Ilman silmälaseja maisema näyttää hunnuttuneen harmaaseen hernerokkasumuun. Se niistä huimaavista näkymistä, huokaan. Sitten ujutan lasit päähäni ja olen pudota hämmästyksestä sängyltä. Näkymä on järisyttävä.

Mitään tällaista en ole elinaikanani nähnyt. Kainuulainen korpimaisema on maalattu valkoisen ja sinisen eri sävyillä, ja se näyttää jatkuvan loputtomiin. Aurinko on vielä horisontin takana, mutta värjää jo taivaanrantaa punaisellaan. Hengästyttää ja harmittaa hurjasti, etten voi jakaa kokemusta kenenkään kanssa. Kaappaan kameran syliini ja otan kymmeniä kuvia, vaikka tiedän, ettei yksikään otoksista anna oikeutta sille hengästyttävälle kauneudelle, jota olen päässyt todistamaan.

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Juon nopeasti lasin mehua ja hyppään toppavaatteisiini. Aamiainen saa nyt unohtua, tärkeämpää on päästä kokemaan maisema kaikilla aisteilla. Pakkanen on kiristynyt, aamun sininen hetki on jo alkanut kurottaa kohti päivänvaloa. Otan juoksuaskelia, ryntäilen hangessa päättömästi kohti nousevaa aurinkoa. Kipuan lumilämpäreen päälle ja viritän kamerani valmiiksi.

Hädin tuskin ehdin painaa laukaisinta kahta kertaa, kun isäntä huutelee panneensa kahvin porisemaan. Mutta sitä ennen hän johdattaa minut päärakennuksen keskellä kohoavaan torniin. Annan kameran laulaa.

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Sydän tahtoo jälleen kerran pakahtua. Miten paljon kotimaassa onkaan nähtävää, uskomattomia paikkoja, jotka salpaavat hengen! Miten ihmeellinen luonto, joka saa leuan loksahtamaan sijoiltaan ja miten käsittämättömiä kokemuksia, jotka jättävät syvän jäljen. Mikä meitä vaivaa, miksi me emme näe metsää puilta, vaan hyppäämme koneeseen planeetan hyvinvointia uhmaten, ja kiidämme Kaukoitään?

Ravistelen itseni irti ahdistavista ilmastonmuutosajatuksista ja laskeudun tornista maan tasalle. Vesa kertoo, että jälkikasvu on hänen onnekseen ilmoittanut innokkuudestaan jatkaa vanhempien työtä. Yksi heistä on rakentanut päärakennuksen läheisyyteen snowtube-radan. Kikatan ja kiljun, ja lasken mäen kolme kertaa. Punaisin poskin ja hymy huulilla astun sisään saliin, jossa kuuma teekupponen höyryää ja emännän leipoma lämmin nokkospulla tuoksuu.

Vilkaisen kelloa. Juna puksuttaa jo Oulusta kohti Paltamoa ja lähdön hetki on väistämättä edessä. Lumikenkäilemään en ehtinyt, mutta onneksi maisemia sai ihailla sisätiloistakin. Vajaa vuorokausi jättiläisten kotikonnuilla riitti vakuuttamaan minut, tahdon tänne takaisin, ehkä jo kuluvana keväänä. Nyt kuitenkin pakkaan haikeana laukkuni ja heitän sen isännän auton takakonttiin. Arctic Giant ja sen jättiläiset jäävät odottamaan uusia vieraita.

arctic giant paltamo

Kun katsoo maailmaa jättiläisen silmin, näkee kauas ja tuntee isosti. Kiitos unohtumattomasta kokemuksesta, Arctic Giant. Olen lumoutunut.

Alfaman kapeilla kujilla – hotellivinkki Lissaboniin: Santiago de Alfama

Yhteistyössä: Santiago de Alfama

Jos mieheltäni kysyy, on hotelli vain nukkumista varten. Siksi sen varustelulla, pohjaratkaisulla, huonekoolla, saippuavalikoimalla, näköalalla tai aamiaisen laadulla ei juurikaan ole merkitystä. Riittää, että sijainti on keskeinen ja huoneessa on peti, johon päivän päätteeksi pötkähtää.

Santiago de Alfama please clean

Minä olen toista mieltä. Kun olen lomalla, haluan, että ympärilläni on kauniita asioita. Se mitä ikkunasta näkyy, on äärimmäisen tärkeää. Olen valon lapsi, joten luonnonvalo on välttämättömyys. Pimeässä saan istua päiväkausia kotimaan kaamoksessakin. Omasta parvekkeesta iloitsen erityisesti, siksi kirjaankin sen toiveeksi jokaiseen hotellivaraukseen, näkyi hotellin kuvissa parvekkeita tai ei.

Santiago de Alfama

Santiago de Alfama King Superior

Sen lisäksi tahdon, että kaikki toimii, kuten on luvattu, ja että saan rahalle vastinetta. Vuodevaatteet ovat korkeatasoisia, tyyny tarpeeksi muhkea, sänky riittävän jämäkkä, hiustenkuivaajassa riittää puhtia, hanasta tulee kuumaa ja kylmää vettä ja huoneessa on hiljaista. Aamiaiselle on omat kriteerinsä. Ei mitään muoviin pakattua, vaan tuoretta ja paikallista. En kaipaa kovaksi keitettyjä munia tai lämpöhauteessa lötköinä lilluvia pekonisiivuja. Haluan hedelmiä, jugurttia ja tuoretta leipää. Vastapuristettu mehu on luksusta, samoin rapea croissant appelsiinimarmeladilla.

Santiago de Alfama

Kaikkien ylläolevien syiden seurauksena Lissabonin pikavisiittiä suunnitellessa hotelliksi valikoitui Santiago de Alfama, 1400-luvun palatsiin remontoitu viiden tähden ja 19 huoneen boutique-hotelli Alfaman kapeiden kujien keskellä. Se täyttää heittämällä kaikki asettamani kriteerit. Sijaintikin on loistava, raitiovaunut 12 ja 28 tuovat lähes ulko-ovelle, ja lähin metroasema Rossio on sekin vain 10 minuutin kävelymatkan päässä. Kelpaisi siis siipallenikin.

Tein hotellivarauksen vasta noin viikkoa ennen matkaa, joten huoneita merinäköalalla ei enää ollut vapaana (jos tarkkoja ollaan, ei ikkunoista häämötä meri, vaan Tajo-joki). Tällä kertaa oli siis tyytyminen sisäpihan näkymiin, mutta onneksi samasta kerroksesta oli käynti terassille, jonka kaiteen takana meri kimalteli auringossa. Huonevaraukseni oli korotettu King Superior -luokkaan, ja sänky oli niin valtava, että minun oli peruutettava tiukasti vastakkaiseen nurkkaan saadakseni yösijani kokonaan kuviin.

Santiago de Alfama

Kun astuin kylpyhoneeseen, hypin hetken tasajalkaa ja taputin käsiäni. Wc-istuin, bidé ja käsienpesualtaat on erotettu lasiseinällä kylpyaosastosta, jolla on kokoa kuutisen neliötä. Siltä seisomalta päätin muuttaa iltasuunnitelmiani. Illallisen jälkeen jättäisin läppärin latautumaan ja pujahtaisin kuumaan kylpyveteen. Kirjoittaa ehtii myöhemminkin. Pienet shampoo- ja saippuapullot sekä kasvopyyhkeet oli aseteltu niin kauniisti, että räpsin niistä kymmenkunta kuvaa.

Santiago de Alfama bathroom

Santiago de Alfama on muutenkin fiini. Huoneen varustukseen kuuluu kahvikone, vedenkeitin ja valikoima Kusmin teepusseja (jotka unohdin kähveltää mukaani). Käyttöä minulla oli vain vesilasille ja kahvikupille, joka sai toimia kännykän kaiutinkoppana, kun soitin spotifysta sopivaa kylpemismusiikkia. (Kun vedestä nyt tuli puhe, muistattehan aina juoda hanavettä, silloin kun se mahdollista on! Lissabonissa hanavesi on puhdasta ja maistuu hyvälle. Ota siis mukaan oma juomapullo ja jätä muoviroskat kauppaan.)

Audreys kitchen

Illallisella testaan hotellin oman Audrey’s-ravintolan ruokalistaa. Henkilökunta on osin intialaista, joten listalla on paikallisen ruokaperinteen lisäksi muutama curry. Kyselen suosituksia, sillä vajaassa viikossa en oikein vieläkään ole päässyt sinuiksi portugalilaisen ruuan kanssa. Alkuun tilaan lopulta pica-paun, nautaa ja pikkelöityjä kasviksia valkosipulisessa voikastikkeessa. Annos on etikkainen, mutta hyvä. Hymähtelen itsekseni, sillä tiedän, että mieheni pitäisi etikan tuomasta twististä todella paljon. Liha on hieman ylikypsää, mutta tässä tapauksessa maku ratkaisee.

Audreys kitchen

Audreys kitchen pica pau

Audrey’s on sisustukseltaan varsin viehättävä. Pöydissä palavat kynttilät, seiniä peittää siniharmaa tapetti, saliin on ripoteltu kukkasia ja viherkasveja ja siellä täällä roikkuu mustavalkoisia valokuvia. Muutamassa niistä poseeraa nuori nainen, tuulen tuivertamat hiukset kasvoillaan. Hän on Audrey, omistajien tytär. Ravintolaa ei siis ollutkaan nimetty kuuluisan näyttelijän mukaan, kuten automaattisesti oletin.

tiikeriravut

Audreys kitchen juustokakku

Pääruuaksi valitsen tiikerirapuja ja limerisottoa. Muistini mukaan tiikeriravut uiskentelevat lautaselleni ensimmäistä kertaa. Ne näyttävät niin hyviltä, että viereisen pöydän jenkkipariskunnalle iskee annoskateus. Risotto on oikeaoppinen ja ravut erinomaisia, mutta annos niin runsas, etten millään kykene haarukoimaan kaikkea suuhuni. Jälkiruualle on onneksi tälläkin reissulla oma vatsa. Jälkkärilistan vilkaisemisen sijaan pyydän tarjoilijaa yllättämään minut. Hetkeä myöhemmin hän kantaa pöytään kulhoon lusikoidun juustokakun ja pikarillisen portviiniä.

Santiago de Alfama

Tässä vaiheessa olen ehtinyt tehdä sinunkaupat viereisen pöydän kanssa. Heidät on ohjattu ravintolaan toisesta hotellista, eivätkä he edes tienneet syövänsä hotellin ravintolassa. (Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että ravintolasuositus oli taatusti parempi kuin kollegojeni saama. He nimittäin illastivat myös Alfamassa, paikallisoppaan suosittelemassa paikassa, jonka tarjoilija oli töykeä ja humalassa, ja jonka ruokakin oli ala-arvoista). Vanhempi rouva kertoo miettineensä bloggaamisen aloittamista. Kannustan parhaani mukaan ja annan pienen aloittelijan oppitunnin ruokakuvaamisesta. Illan lopuksi vaihdamme käyntikortteja.

Pienessä hiprakassa hipsin huoneeseeni ja valutan veden kylpyammeeseen. Lämpö leviää jäseniini. Tunne on enemmän kuin tervetullut, sillä koko alkuviikko on vietetty viileässä airbnb-huoneistossa, villasukat jalassa, villaröijyyn kietoutuneena. Ydinkylmyys oli ehtinyt hiipiä luihin saakka.

Santiago de Alfama kylpyhuone

Santiago de Alfaman aamiainen on ruhtinaallinen ja se tarjoillaan pöytiin. Vaihtoehtoja piisaa granolasta, puurosta, hedelmistä erilaisiin leipiin ja lämpimiin munaruokiin. Kaikki on tuoretta ja vastavalmistettua. Eggs benedict graavilohella on ihana, samoin granola ja superrapea croissant. Tarjolla on myös tuorepuristettuja mehuja. Makean appelsiinimehun rinnalla tarjoillaan mm. vesimeloni-minttumehua ja erikoiskahvitkin kuuluvat hintaan.

Santiago de Alfama aamiainen

Santiago de Alfama aamiainen

Santiago de Alfama aamiainen

Vielä en ole törmännyt täydelliseen hotellihuoneeseen, vaikka lähellä onkin käyty. Pikkuvikoja on aina, ja se kuuluu asiaan. Tällä kertaa miinusta tulee suihkun erikoisesta lattiakaivosta, joka jätti lattian märäksi ja liukkaaksi sekä pistorasioista, joista osa ei toiminut. Minibaarin sisältö jäi testaamatta, mutta jollekin toiselle lämmin jääkaappi olisi saattanut tuottaa isonkin pettymyksen. Näköalaa ei ole, mutta jaan plussapisteitä sisäpihan vehreästä viherseinästä, joka rönsyillessään on varsin virkistävä näky.

Santiago de Alfama aula

Santiago de Alfama aula

Palvelu sekä vastaanotossa että ravintolassa on ilahduttavan sydämellistä ja aitoa. Ja vaikka toistan itseäni, kehun vielä kerran sijaintia, sillä se jos mikä on täydellinen. Santiago de Alfama on piilossa suurimmilta turistivirroilta, mutta kuitenkin kaiken keskellä. Kivenheiton päässä ovat sekä Miradouro de Santa Luzian näköalatasanne että Sé de Lisboa eli Lissabonin katedraali. Lähellä on myös Lissabonin korkeimman kukkulan päällä komeileva linnoitus. Huoneiden hinta vaihtelee näkymien, koon ja varustelun mukaan. Halvimmillaan pääset Alfaman sydämeen reilulla sadalla eurolla. Hinta-laatusuhde on erinomainen.

lissabonin katedraali

näköalatasanne

Alfama hoods

Santiago de Alfama sijaitsee entisellä punaisten lyhtyjen alueella. Alfama on myös ainoa Lissabonin kaupunginosa, joka säilyi muuttumattomana 1750-luvun suurissa maanjäristyksissä. Paikallisopas tietää kertoa, kuinka harmaapäiset mummot edelleen istuvat ikkunoidensa äärellä ja vaihtavat kuulumisia kapeilla kujilla. Minä en onnistu näkemään yhtäkään, mutta työkaverit lähettävät yömyöhään kuvan, jossa he nauttivat Ginja-likööriä paikallisen mamman kotona. Uskottava se on – Lissabonilaiset mummot jaksavat valvoa kauemmin kuin minä.

Alfama hoods

Alfama hoods

Santiago de Alfamaan löydät helposti (ja esteettömästi) nousemalla Rossion metroasemalta ylös Praça da Figueira -aukiolle ja suuntaamalla aukion etelälaitaa pitkin itään. Käänny sitten oikealle Rua de Madalenalle ja kävele ylämäkeä, kunnes ensimmäinen isompi tie Largo Chao do Loureiro lähtee vasemalle. Älä siis turhaan lähde kapuamaan rappusia pienille kujille, sillä Largo Chao do Loureiron päässä on ilmainen hissi. Ovi näyttää johtavan supermarkettiin, mutta saman käytävän päässä on hissi, jolla pääsee nousemaan 7. kerrokseen ja suoraan hotellille johdattavalle Largo dos Loios -kujalle. Jos nälkä yllättää, piipahda matkan varrella olevassa Pastelariassa.

Alfama hoods

Alfama hoods

Yöpymisen illallisineen tarjosivat Santiago de Alfama ja Audrey’s, obrigada!