Joka kesä olen törmännyt samaan ongelmaan: missään ei listata kattavasti kotimaan bed & breakfast -paikkoja. Viljantähkä-symbolilla merkittyjä peti ja puuro -kylttejä näkee kyllä teiden varsilla ainakin savon suunnalla hyvinkin taajaan, mutta etenkin moottoripyörällä matkatessa useamman kilometrin pituisen hiekkatien jyrääminen on turhauttavaa, jos määränpäässä ei olekaan petipaikkoja vapaana. Mielelläni soittaisin etukäteen ja tiedustelisin majoituksen saatavuutta, jos vain tietäisin minne soittaa.
Yöpymispaikkoja voi tutkailla esimerkiksi eri kaupunkien ja seutukuntien nettisivustoilta, mutta pienemmillä kirkonkylillä ei tällaisia palveluita välttämättä ole ja suurempienkin kattavuus on täysin majoitusta tarjoavan yrittäjän omasta aktiivisuudesta kiinni.
Lisäksi pitää tietää mistä etsii. Vaikka olenkin liikkunut Savon suunnalla useammin kuin kerran, en olisi ilman googlen apua osannut etsiä esimerkiksi Juvan majoitusmahdollisuuksia Visit Mikkelin sivuilta.
Viimekin suvena etsimme kuumeisesti netistä aamiaismajoitusta itäiseltä uudeltamaalta, mutta vaihtoehtojen puuttuessa päädyimme kartanoon, joka illallisineen ja kuohuviineineen oli toki tervetullutta luksusta, mutta aika kaukana alkuperäisestä ideasta.
Viikko sitten kävi parempi tuuri. Visit Mikkelin kautta löysimme useitakin vaihtoehtoja, mutta ne joissa oli idyllisimmät kuvat ja romanttisimmat aitat olivat päivän varoitusajalla tietysti täysin buukattuja. Lopulta löysin internetin uumenista Suomen luomumatkailuyhdistyksen sivut, jolta bongasin Häyrilän maatilamajoituksen. Sivusto piiloutuu ECEAT-kirjainyhdistelmän taakse, joka ei kyllä ainakaan meikäläiselle kerro yhtään mitään. Äskettäin törmäsin myös Suomen maaseutumatkailuyhdistyksen sivuun, joka ei jostain syystä näkynyt google-haussa reissun päällä ollessame. Täytyypä tutustua tarkemmin siihenkin.
Yö aitassa Häyrilän maatilamajoituksessa
Häyrilä oli kaikkea sitä, mitä toivoimme. Halusimme nimenomaan aittamajoitukseen ja onneksemme tilaa pihapiirin laidalla sijainneessa hirsiaitassa oli. Saapuessamme iltakuuden jälkeen, olimme ensimmäiset vieraat, joten saimme valita aittahuoneista mieleisimmän ja esittää toiveen myös aamiaisen ajankohdasta. Myöhemmin illalla päärakennuksen huoneisiin löysi tiensä muutama muukin pariskunta.
Häyrilän nettisivuilla olleet kuvat eivät tehneet oikeutta paikalle. Inkeri-kissan vartioima pihapiiri oli kaunis ja hyvin hoidettu. Muutaman kympin lisämaksua vastaan saimme saunoa puolitoista tuntia rantasaunalla ja pulahtaa kirkasvetiseen Tuusjärveen uimaan. Löylyt olivat lempeän tuliset ja järvivesi kuin linnunmaitoa.
Iltapalaksi olimme tuoneet mukanamme lanttukukon, pienen paketin voita ja pullon punaista. Saunan jälkeen istuimme ilta-auringossa, veistelimme kukosta palasia ja sipaisimme päälle voita. Chileläinen pinot noir pariutui savolaisen perinneruuan kanssa yllättävän hyvin, kuin olisivat olleet keskenään parempiakin ystäviä.
Aamulla puoli kymmenen tallustimme pihan poikki isoon tupaan hitaasti haudutetulle kaurapuurolle. Kyytipoikana oli Häyrilän mansikkapeltojen tuotoksia, ruisleipää päällysteineen sekä kahvia ja teetä. Proteiini puuttui pöydästä, mutta ilmankin pärjättiin. Aamiaisen aikana saimme tilan isännältä selvityksen luomuviljelyn periaatteista ja tilallisen arkipäivästä.
Ensimmäinen aamiaismajoituskokemus ylitti ennakkokuvitelmat, Häyrilän maatilamajoitus lunasti odotukset heittämällä. Rantasaunasta ropisi lisäpisteitä, samoin aitan sänkyjen päälle ripustetusta hyttysverkosta, joka toi tropiikin keskelle Savon sydäntä ja antoi väsyneille matkaajille yörauhan. Yhden toiveen voisin silti emännälle esittää: aamiaispöydässä olisi ollut mahtavaa maistaa navetan päädyssä asustaneiden kotkottajien tuoreita munia!
Ehkä seuraavalla kerralla opimme myös kumartumaan astuessamme ulos aitasta kalauttamatta pääkoppaa kipeästi karmeihin. Sillä seuraava kertahan tulee, aivan varmasti!
ps. Myöhemminkin olemme majoittuneet maatilalla, kurkkaa, millainen kokemus oli yöpyä Puolangalla, kainuulaisen Kuikan tilan kotimajoituksessa!