Grillatut misomunakoisot – maukasta kasvisruokaa mökkikeittiöstä!

Kun mökkikaupat oli tehty, kesän valmistelu alkoi ruokalehtien selaamisella. Puhalsin pölyt olohuoneen pöydän alla olevaan lehtikoriin vuosien varrella kerääntyneistä aviiseista, otin esiin neonväriset lähmälaput ja ryhdyin hommiin. Silmäilin läpi jokaisen reseptin ja arvioin sen sopivuutta mökkikeittiöön. Kaikki liian monimutkainen sai jäädä, nyt tarvittiin helposti alkeellisessakin keittiössä valmistuvaa sapuskaa jotka maistuisivat mökkivieraillekin. Grillatut misomunakoisot herättivät heti oikeanlaista huomiota: näyttävää, maukasta ja kesäkeittiökelpoista kypsennettävää. Resepti lisättiin kokkauslistalle sillä sekunnilla!

grillatut misomunakoisot

Jo aiemmin keväällä olin yrittänyt tilata Hyötykasviyhdistykseltä munakoison siemeniä, mutta ne olivat päässeet loppumaan. Ensi vuonna olen aiemmin liikenteessä, sillä tuo syvänvioletti vihannes löytyy ostoskoristamme muutenkin melkein joka kerta. Mikä olisi ihanampaa kuin kokata itse kasvatetuista munakoisoista!

Grillatut misomunakoisot pääsivät testiin, kun ystävä saapui yhden yön mökkivisiitille matkallaan Keski-Suomesta kotiinpäin. Lisäsin maustekastikkeeseen kokeeksi inkivääriä ja hunajaa, ja se kannatti. Ruokalaji sai suuren suosion, ja vähältä piti, etten lusikoinut marinadia suuhuni ennen kuin se ehti munakoisopuolikkaiden peitoksi. Umamipommin lempinimen saaneet grillatut munakoisot lunastivat kerralla paikkansa meidän mökkiruokalistan vakiovieraina. On muuten erinomainen lounas etätyöläisellekin!

grillatut misomunakoisot

Miso on käyneistä soijapavuista valmistettua paksua tahnaa, jota käytetään paljon japanilaisessa keittiössä. Tahnaa saa isommista marketeista ja etnisistä kaupoista. Se säilyy jääkaappilämpötilassa hyvin avattunakin, eli pakkauksen isoa kokoa ei kannata säikähtää. Misolla saa ruokaan kuin ruokaan ihanan umamisen maun ja se sopii mm. nuudelikeittoon, pastakastikkeisiin (kokeile vaikka tätä Vaimomatskuu-blogin miso-tahinipastaa, jos et usko!) tai vaikka kalan maustamiseen. Misolla saatetaan maustaa myös jälkiruokia, kuten kinuskikastiketta ja jäätelöä. Melkoinen monitoimitahna siis, suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

grillatut misomunakoisot

Grillatut misomunakoisot ovat vegaaninen herkku, mutta hurmaavat testatusti lihansyöjänkin. Reseptin riittävyys riippuu munakoisojen koosta. Isoista munakoisoista saattaa riittää kuudellekin, mutta neljälle nyt ainakin. Jos syöjiä on vain kaksi, puolita resepti tai valitse mahdollisimman pienet munakoisot.

Grillatut misomunakoisot

2 munakoisoa
2 rkl rypsiöljyä
2 valkosipulinkynttä
1–2 tl tuoretta inkivääriä pilkottuna
puolikkaan sitruunan mehu
3 rkl misotahnaa
1 rkl sokeria tai hunajaa
1/2 tl suolaa
1/2 dl pistaaseja kuorittuna
rucolan versoja

Halkaise munakoisot ja viillä pintaan ristikkäiset viillot, jotta marinadi imeytyy paremmin. Sivele sitten pinnat ruokalusikallisella rypsiöljyllä. Lämmitä grilli ja paahda munakoisoja leikkuupinta alaspäin 5–10 minuuttia korkealla lämmöllä niin, että pinnasta tulee kullanruskea. Sekoita sillä välin marinadi.

Silppua valkosipulinkynnet ja inkivääri ja sekoita ne misotahnan, lopun rypsiöljyn, sitruunamehun, sokerin tai hunajan ja suolan kanssa pienessä astiassa. Käännä paahtuneet munakoisot ympäri ja levitä marinadi kullanruskealle leikkuupinnalle. Jatka grillaamista vähän lempeämmällä lämmöllä noin 15 minuutin ajan tai kun munakoisonpuolikkaat ovat läpikypsiä. Rouhi odotellessa pistaasipähkinät pienemmiksi viimeistelyä varten.

grillatut misomunakoisot

Lado grillatut munakoisot lautaselle ja ripottele päälle rouhittuja pistaaseja ja rucolanversoja tai muuta mukavaa vihreää, mitä yrttipenkistä tai jääkaapista sattuu löytymään. Nautiskele!

Pitkä kuuma grillikesä

Pari päivää sitten kuuntelin radiosta, kuinka toimittajat hehkuttivat miten mahtavan lämmin heinäkuu meillä olikaan. Minun muistini mukaan heinäkuu oli sangen epävakainen, vaikka viimeinen viikko olikin aurinkoa ja lämpöä täynnä.

Onneksi grillikesä voi olla pitkä ja kuuma, vaikka päivät olisivatkin koleita ja pilvisiä. Grillin ääressä on aina lämmin. Ainakin, jos seisoo tarpeeksi lähellä hehkuvaa hiillosta.

parsaa ja kassleria

Minulla on tunnustus: en ole koskaan omistanut minkään valtakunnan grilliä. En edes sellaista huoltoasemaversiota, jolla kokkaaminen on kiinni tähtien asennosta ja tuulen suunnasta. Olen siis lokkeillut ja lämmitellyt kylmänkalseina kesäpäivinä toisten ihmisten hiilloksilla.

Ehkä aukko grillisivistyksessä on johtunut asumismuodosta. Keskustan ja Kallion kerrostaloissa oma parveke on luksusvaruste, eikä puistogrillailua varten viitsinyt kertakäyttögrilliä kummempaa hankkia. Rivitaloasumistakin kokeiltiin sillä seurauksella, että ero tuli ja uudenkarheat eksoottisten maiden puista veistetyt pihakalusteet menivät jakoon jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Grilliä ei ehditty hankkia. Kymmenisen vuotta myöhemmin muutin nykyiseen kaksiooni, jossa on hulppea yli kuuden neliön lasitettu parveke, jota kesähuoneeksikin kutsutaan.

kanavartaat
vartaat lautasella

En osannut vieläkään kaivata omaa grilliä, eikä miehelläkään sellaista ollut. Vapun jälkeen huomasimme naapuriin ilmestyneen kaasugrillin. Parvekeaamiaisella päähän pälkähtänyt mielijohde ajoi nettiin etsimään tietoa parvekkeella grillaamisesta. Miten määritellään avotuli ja minkälaista grilliä omalla parvekkeella saa käyttää? Kävi ilmi, että sähkö-, kaasu- ja jopa hiiligrillit sallitaan, jos ne eivät aiheuta kohtuutonta haittaa naapureille. Vain kertakäyttögrilli tulkitaan avotuleksi.

Pian google tarjoili meille suomalaista designia – hiiligrilliä, jonka luvattiin olevan savuton ja sopivan parvekkeelle erinomaisesti. Siis savuton grilli? Kiinnostus heräsi ja parin tunnin päästä olimme tilanneet Harri Paakkasen muotoileman oranssikuorisen LotusGrillin verkkokaupasta. Sitten alkoi kärsimätön odotus.

burgerit
kootut grilliherkut

Grilli saapui viikkoa myöhemmin ja lunasti lupaamansa, se ei savuta ja hiillos riittää erinomaisesti kahden henkilön herkutteluun. Jutun juju on tiheäverkkoinen lieriö, jossa sytytysgeelillä kostutetut hiilet hehkuvat patterikäyttöisen säädettävän puhaltimen voimalla. En saa näistä kehuista pennin hyrrää, mutta hehkutan silti hieman lisää. Grillin ulkokuori ei kuumene, joten sen voi nostaa vaikka parvekkeen pöydälle tai siirtää paikasta toiseen jopa grillauksen aikana. Eikä haittaa, vaikka kömpelöisi koko höskän nurin, hiilet eivät karkaa säiliöstään mihinkään. Lisäksi kaikki osat voi pestä tiskikoneessa. Mukana tuli myös kantokassi, jossa grilli on roudattu lähikallioille kerran jos toisenkin. Aukko grillisivistyksessäni on paikattu.

Ensimmäinen grillauskerta
Grilli kantolaukussa

Grilliin on tänä kesänä heitelty jos jonkinlaista sorttimenttiä. Vihreää parsaa ja ulkoministerimme suosikkia, rehellistä suomalaista kassleria. Kanavartaita ja nieriää. Jauhelihapihvejä burgereihin ja raakamakkaroita hodareihin. Kokonaisia sipuleita, paprikoita ja tomaatteja. Valko-, parsa- ja kukkakaalia, fenkolia, kesäkurpitsaa, vesimelonia, ananasta, nektariineja ja leipää.

nektariinit

Ja tietysti suklaabanaaneita, maailman helpointa jälkiruokaa: leikkaa viilto kuorimattomaan banaaniin, painele paloiteltu (tumma) suklaa viiltoon, grillaa kunnes kuoret tummuvat ja suklaa sulaa. Lusikoi lopputulos suuhusi suoraan kuoresta – jätskin kanssa tai ilman.

image

Vielä ehtii! Sen pallogrillinkin voi ottaa mukaan – laiturille, rantakalliolle, vaikka kerrostalon yhteiselle pihalle, jos naapurit on kivoja. Useimmiten isommassa kaasugrillissäkin on pyörät alla, mikä estää rullailemasta sitä omasta rivaripihasta vaikka lähibiitsille tai puistoon? Viranomaiset eivät ainakaan Helsingissä ala ryppyilemään, kun noudatat muutamaa sääntöä: sijoita grilli palamattomalle alustalle, älä kaada kuumia hiiliä jäteastiaan ja siivoa roskasi. Ny rillaamaan!

grillausta mustikkamaalla