Kuukausi sitten minun oli tarkoitus matkustaa Ranskaan viimeistelemään kirjaani. Seitsemän päivän ajan aioin nukkua pitkään, kirjoittaa viikunapuun vihreässä katveessa, loikoilla riippumatossa ja istua pitkillä illallisilla Happy Hamletin viinikellarin aarteita lasistani siemaillen. Hengittää ranskalaista maalaisilmaa ja kuljeskella pitkin metsäpolkuja omissa ajatuksissani.

Joka päivä kuuden jälkeen, tai ehkä lähempänä seitsemää, olisin sulkenut muistikirjani sivut ja painanut kannettavan tietokoneeni kannen kiinni. Peiliin vilkaistuani ja huulipunaa lisättyäni sujauttaisin sandaalit paljaisiin jalkoihini ja kävelisin kivetyn pihan poikki patiolle, jossa isäntä jo sekoittelisi aperitiivejä. Etkot eli aperitiivit – tai ranskalaisittain aperot –  ovat alkamassa. Drinkkien lisäksi tarjolla on pientä suolapalaa sekä viiniä kuplilla tai ilman. Jokaiselle makunsa mukaan.

Sattuneesta syystä heräsin huhtikuuhun omassa natisevassa sängyssäni. Ikkunasta näkyi oliivipuiden ja auringonnousun sijaan vastapäisen talon seinä. Taivas oli sentään yhtä sininen kuin Happy Hamletissa. Kukaan ei kuitenkaan kattanut aamiaista valmiiksi tai annostellut soppaa lautasille lounasaikaan. Lähimetsässä ei kasvanut villiparsaa eikä karhunvatukkaa, bambupuista puhumattakaan. Iltapäiväpuhlahdukset ja aperitiivit jäivät nekin kaukaiseksi haaveeksi.

Onneksi on internet. Maaliskuun viimeisenä kohtaamme kännykän ruudulla. Isäntä sekoittaa aperitiivit, niihin tulee sopivasti kaikkea. Vähän giniä, vähän greippilikööriä ja vähän martinia biancoa. Sitten laimennellaan tonicilla ja mehulla. Tarkkoja mittoja ei ole, näppituntumalla mennään. Väri on houkuttelevan oranssi, maku raikas ja kirpeä. Skoolaamme kukin kotonamme, kertaamme kuulumisia, puhumme toistemme päälle ja höpöttelemme hyvän tovin. Eihän se sama ole, mutta helpottaa ikävää.

Nyt sinäkin voit matkustaa mielessäsi Ranskan maaseudulle ja nauttia maailman parhaan aperitiivin. Seuraat vain alla olevaa reseptiä, ja kun juoma on lasissa suljet silmät ja annat ajatusten viedä. Alkuperäiseen cocktailiin kuuluvaa martini biancoa ei meidän baarikaapista löytynyt, joten jätin sen suosiolla pois. Jos kaupasta ei löydy valmista verigreippimehua, osta 1–2 verigreippiä ja purista mehu itse. Parhaan tuloksen saat, jos kaikki ainesosat ovat valmiiksi viilennettyjä, mutta pärjäät kyllä huoneenlämpöisilläkin, jos lisäät vähän enemmän jäitä.

Giniä, tonicia ja greippimehua – aperitiivit Happy Hamletin tapaan

2 cl giniä
2 cl verigreippilikööriä, esim. Summer Ruby Grapefruit (Lignell & Piispanen)
1/2 dl verigreippimehua
1 dl tonic
jäitä

Jäähdytä ensin pitkät lasit muutamilla jääpaloilla. Lorauta jääpalojen päälle kaksi senttilitraa giniä ja saman verran verigreippilikööriä. Kaada sekaan puoli desiä verigreippimehua ja desilitran verran tonicia. Sekoita lusikalla ja koristele mintulla, timjamilla tai rosmariinilla. Voit lisätä sekaan myös viipaleen tuoretta greippiä, jos haluat. Nautiskele pillillä tai siemaile sellaisenaan – ja kuvittele itsesi ranskalaisen auringon alle.

Otan lasin käteeni ja suljen silmät. Jostain leijailee laventelin ja tuoreiden viikunoiden tuoksu, lämmin tuulenvire heiluttaa olkihatun alta karanneita hiussuortuvia. Punaiseksi lakattujen varpaiden alla tuntuu nurmikko ja oliivipuun oksalla laulaa pesäpuuhissaan pikkulintu. Keittiöstä kuuluu kolinaa, illallinen on vartin päästä valmis. Laskeva aurinko värjää pitsiverhot vaalean oranssiksi, maaseudun valo on ihmeellinen. Imen pillillä viimeiset pisarat, kuivaan silmäni ja toivon hartaasti maailman palaavan pian ennalleen.

Sitä odotellessa kippistetään keväälle, tulevalle kesälle ja valoisammalle tulevaisuudelle. Santé, ystävät!

Lue myös: Klassikkodrinkki Gin & Tonic – näin sekoitat sen oikein