Suklaiset mustapapubrowniet + messulippuarvonta!

Kaksi viikkoa sitten sain käsiini uuden uutukaisen Hannan soppa -blogista tutun Hanna Hurtan Kasvis-keittokirjan. Se asettui yöpöydälleni niitä iltoja varten, jolloin en sammuisi saunalyhtynä heti pään tyynyyn laskettuani. Kun vihdoin pääsin selamaan opusta, oli selvää, että tämä teos on tullut tähän huusholliin jäädäkseen.

Siirsin korvan taa kymmenisen reseptiä, joita haluan kokeilla mahdollisimman pian. Yksi niistä oli gluteeniton ja sokeriton brownie-ohje, jonka taikinaan oli määrä sekoittaa pari desiä kypsiä mustapapuja. Siis hetkinen, papuja makeaan taikinaan? Mustapapapubrowniet-reseptiä oli pakko kokeilla siltä seisomalta.

mustapapubrowniet

Tässä kohtaa on pakko tunnustaa, että vaikka ruokaihminen olenkin, ennakkoluuloni sokerittomia leivonnaisia ja raakakakkuja ovat järkyttävän suuret. Ehkä olen onnistunut maistamaan vain huonoja toteutuksia tai sitten makunystyräni eivät vain pidä taatelin ja muiden sokerinkorvaajien sävyistä.

Siispä härkää sarvista ja toimeen. Ennakkoluuloja kohti ja niiden yli! Kookosöljy ei kuulu keittiöni perusvarustukseen, joten korvasin sen suomalaisella rypsiöljyllä. Raakasuklaan ja -kaakaon sijaan käytin tavallista tummaa suklaata ja kaakaota. Vaniljajauheen korvasin vaniljasokerilla. Huomioikaahan siis, ettei oma versioni ole täysin sokeriton.

mustapapubrowniet

Sitten seuraa tunnustus numero kaksi. Kun luin reseptiä uudelleen tätä postausta varten huomasin, että olin unohtanut täysin lisätä taikinaan kaurajauhon. Hups.

Muistan tehneeni samanlaisen erheen taannoin mutakakkua leipoessani. Testipala oli kuitenkin herkullinen, joten kannoin rasvaa tihkuvan tekeleen nyyttäripöytään. Kehujen määrä oli tolkuton. Vaikka arvaahan sen, kun lautaselle lapataan sokeria, suklaata ja voita. Yhdistelmä on vertaansa vailla. Tee siis jauhoilla tai ilman, jätän päätöksen sinulle, lukijani.

mustapapubrowniet

Ai niin, se maku. Sanotaanko niin, että mustapapubrowniet maistuivat kaikkea muuta kuin terveellisiltä. Uumoilin, että papujen mieto maku todennäköisesti häviää kaiken kaakaon, banaanin ja kahvin sekaan ja oikeassa olin. Leivonnainen oli makeudessaan lähes tyrmäävä. Banaani otti ja jyräsi, liekö sen maku sitten ollut kevyempi, jos olisin muistanut lisätä taikinaa myös kaurajauhot. Yksi pieni palanen riitti tyydyttämään makeanhimon koko päiväksi.

mustapapubrowniet

Resepti on kuitenkin ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, etenkin jos ystäväpiirissä on vegaaneja tai
keliaakikkoja (korvaa silloin tuorejuusto vegaanisella). Kypsiä papuja jäi sen verran yli, että päätin pyöräyttää mustapapubrowniet myös siskonpojan synttäreille, aikuisten pöytään.

Gluteenittomat mustapapubrowniet

Pohja:
2 kypsää banaania
2 dl kypsiä mustapapuja
10 kuivattua aprikoosia
1 dl kaakaojauhetta
(1 dl kaurajauhoja)
1 1/2 rkl rypsiöljyä
1 1/2 rkl vahvaa kahvia
1 rkl leivinjauhetta
ripaus vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä

Kuorrutus:
100 g tuorejuustoa
50 g tummaa suklaata
3 rkl vaahterasiirappia

Jos käytät kuivattuja papuja, laita ne likoamaan edellisenä päivänä. 10–12 tunnin jälkeen huuhtele ja keitä vielä 45 minuutista tuntiin, kunnes pavut ovat kypsiä.

Väännä uuni 175 asteeseen. Mittaa saksanpähkinöitä lukuunottamatta kaikki aineet samaan kulhoon ja surauta sauvasekoittimella taikinaksi. Rouhi sitten pähkinät ja sekoita ne massaan mukaan. Vuoraa pieni uunivuoka (n. 23 x 23 cm) leivinpaperilla ja levitä taikina tasaisesti vuokaan. Lykkää mustapapubrowniet uuniin 35 minuutiksi.

Tee kuorrutus paiston aikana. Sulata tumma suklaa vesihauteessa ja sekoita sen joukkoon tuorejuusto. Lisää vaahterasiirappi ja sekoita tasaiseksi. Kun pohja on jäähtynyt, levitä kuorrutus ja koristele vielä saksanpähkinöillä. Leikkaa mustapapubrowniet sopiviksi suupaloiksi ja tarjoile!

mustapapubrowniet

Ja hei! Palkkioksi sinulle, joka jaksoit lukea tänne asti: messulippuarvonta! Viini ja Ruoka 2017 -messut järjestetään Helsingin messukeskuksessa 26.–29.10. yhtä aikaa kirjamessujen kanssa. Jos lippu on vielä hankkimatta, mahdollisuutesi on tässä!

Kerro kommenttikentässä, mistä kaikesta haluaisit blogistani lukea? Toivotko lisää reseptejä, ravintolavinkkejä ja keskustelua ruokamaailman ilmiöitä vai kenties reissupostauksia? Tahtoisitko tietää enemmän minusta vai kiinnosteleeko eniten ihan joku muu, mikä? Konkreettisia kirjoitusaiheitakin saa ehdottaa, jos sellaisia mieleen juolahtaa.

Vastausaikaa on keskiviikkoon 25.10. klo 22 asti. Kommentoijien kesken arvotaan 3 yksittäistä lippua, jotka lähetetään onnekkaille sähköpostitse myöhään keskiviikkoiltana. Onnea matkaan!

Juhlaputken jälkiruoka – äitienpäivän kookos-puolukkapiiras

Tällä viikolla, kun kevään viimeisen kirjan aineistot oli lähetetty painoon, pääsi ilmoille pitkä ja syvä huokaus. Olin suoriutunut alkuvuoden ruuhkaviikoista kunnialla. Tai no, tietäähän sen, että rapatessa roiskuu, mutta antaa roiskua. Pääasia että hommat ovat hanskassa ja hanskat on viimeinkin ripustettu naulaan. Nyt on aikaa leipoa, ensimmäisenä uuniin työnnetään kookos-puolukkapiiras. Mutta sitä ennen pieni kertaus kuluneesta kuukaudesta.

Työtä on ollut liikaa, mutta on kai pakko myöntää, että niin on ollut huviakin. Jokainen juhlavista tapahtumista ansaitsisi oman postauksen, mutta koska aika on kortilla, juhlaputki rysähtää kerralla eteenne. Kaikki alkoi PINGviinistä. Ei kuitenkaan riittänyt, että PING Helsinki pisti pään sekaisin, sillä vappuetkot jatkuivat aatonaattona tilataksimatkalla kehä kolmosen tuolle puolen, jossa odotti ystävien järjestämä prosecco-tasting. Mukaan pakattiin yöpymiskamppeet, sillä näistä pippaloista ei ihmisten aikoihin kotiin suoriuduttaisi.

On ystäviä ja sitten on ruokaystäviä. Sellaisia, joiden kanssa kuluu helposti tunti tai pari timjamin lehtiä nyppiessä, juureksia tasakylkisiksi kuutioiksi pilkkoessa ja marinadeja maistellessa. Keittiömestari käskyttää ja vierailevat kokit misaavat hiki hatussa. Teini-ikäiset lapset kyselevät koska syödään ja pieni koiravauva koettaa saada herkkupaloista oman osansa.

alkupalat

macarons

passionmarinoitu lohi

prosecco

tanskalais-ruotsalainen pihakoira

Alkupalat valmistuivat puoli kymmeneksi. Parsat olivat ehtineet jäähtyä ja viini laseissa lämmetä, mutta se ei tainnut haitata ketään. Kolmen erilaisen kuohuvan jälkeen mentiin saunaan. Isäntäväki valmisteli sillä aikaa kaksi kiloa sisäfilettä ja kaatoi punaviinit karahveihin hengittämään. Pääruoka oli pöydässä puolenyön jälkeen. Onneksi jälkiruoka oli valmiina pakkasessa. Aamiaiseksi nautittiin suklaakakkua ja passiohedelmällä marinoitua lohta. Oi maalliset ilot ja pinkeä vatsa!

sosiaaliset introvertit

vappubrunssi

vappubrunssi

Vappuaaton nämä sosiaaliset introvertit viettivät matalalla profiililla kahdestaan kotisohvalla, akut oli ladattava vapunpäivän brunssia varten. Seuraaviin pippaloihin suhasin viikkoa myöhemmin suoraan Lontoon lennolta. Viisikymppiset järjestettiin Keilaniemessä, merinäköalalla tietenkin. Saavuin paikalle muodikkaasti myöhässä. Kemut olivat jo täydessä käynnissä, käteeni iskettiin skumppalasi ja opastettiin määrätietoisesti kohti notkuvaa buffet-pöytää.

synttärijuustokakku

viisikymppiset

viisikymppinen

Istahdimme pappien keskuuteen, pöytään, jossa lensi hurtti huumori. Kirkkoherroista jokainen koetti houkutella meitä vihille omaan pyhättöönsä. Nyt pitäisi enää päättää, missä kellotornissa haluamme sanoa tahdon. Ajatusta täytyy vähän vielä muhitella, eihän tässä ole ehditty edes kihloihin. Illan täyttivät muistopuheet, joita sankari halusi kuulla eläessään. Hieno idea, jonka röyhkeästi varastan omiin juhliini, niihinkin on enää 8 vuotta! Puolen yön aikaan jätimme juhlakansan tanssahtelemaan parketille, jotta selviäisimme seuraavana päivänä järjestettäviin iltapukujuhliin.

savolaisen osakunnan laulajat

kilta-sali

maa-artisokkakeitto

Savolaisen Osakunnan Laulajat, entinen kuoroni ja henkinen kotini 2003–2015, täytti 185 vuotta. Viiden vuoden välein järjestettävät vuosijuhlat ovat suuri ponnistus talkootyölle perustuvassa osakunnan kerhotoiminnassa. Vuosijuhlamestari hoiti hommansa erinomaisesti, satapäinen vierasjoukko söi, joi, itki ja nauroi ja tietysti lauloi, niin että Lapinrinne raikui. Sotien jälkeen kuoron riveissä laulaneiden liikuttavat tarinat, kollektiiviset muistot, vanhat ystävät, pöytäseuran huonot jutut, stemmoissa lauletut sitsilaulut, hopeakyntteliköt, satenkaaren väreissä loistaneet iltapuvut ja erinomainen ruoka tekivät tunnelmasta ainutlaatuisen. Kuorolaulun terveyttä edistävät vaikutukset eivät taatusti ole tuulesta temmattuja.

pääruoka

baileys-juustokakku

kallavesj

Tiukan työviikon ja Taste of Helsinki -safarin jälkeen saapuu perjantai. Aikatauluttamaton blogityöpäivä ja parvekkeella syöty pastalounas. Illalla saunavuoro ja siideri tai kaksi. Sitä ennen leivotaan kuitenkin äitienpäiväkakku eli kookos-puolukkapiiras. Juhlakausi ansaitsee arvoisensa päätöksen.

kookos-puolukkapiiras

Pakkanen on vielä puolillaan puolukkaa ja kaapin perällä nököttää avattu kookoshiutalepussi. Selailen reseptikansiota ja löydän Maku-lehdestä repäistyn, kertaallen testatun kookos-puolukkapiiraan ohjeen. Päätän muokata reseptistä gluteenittoman ja korvata valkoiset sokerit ruskealla. Kookos-puolukka piirakka on elppo, herkullinen eikä liian makea. Resepti saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei sitä ole. Uuni päälle ja hommiin!

Gluteeniton kookos-puolukkapiiras

Pohja
100 g kookoshiutaleita
2,5 dl kaurajauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1 dl muscovadosokeria (fariini käy myös)
100 g voita huoneenlämpöisenä
1 kananmuna

Puolukkatäyte
400 g (pakaste)puolukoita
1 dl hillosokeria
3 rkl maissitärkkelystä

Rahkatäyte
250 g maustamatonta rahkaa
2 kananmunaa
1 dl ruokosokeria (tavallinenkin on ok)
1/2 dl kuohukermaa

Kinuski
1,5 dl kuohukermaa
1/2 dl ruokosokeria
1/2 dl muscovadosokeria
1 rkl voita
2 tl vaniljasokeria
ripaus sormisuolaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele piirakkavuoka (halkaisija 24 cm) valmiiksi. Mittaa kaikki pohjan ainekset kulhoon ja sekoita niistä käsin tiivis taikina. Taputtele taikina piirakkavuokaan laitoja myöten. Paista pohjaa uunissa 10 minuuttia.

Kiehauta sillä aikaa puolukkaseos. Kaada puolukat kattilaan ja survaise niitä haarukalla pari kertaa. Sekoita keskenään hillosokeri ja maissitärkkelys ja kaada seos kattilaan. Anna kiehahtaa, mutta älä polta pohjaan. Sekoita rahkatäyte.

Ota pohja uunista ja kaada puolukkaseos sen päälle. Levitä tasaiseksi kerrokseksi. Valuta rahkaseos varovasti päällimmäiseksi ja nosta piirakka takaisin uuniin. Kypsennä piirasta uunin keskitasolla vielä 35 minuuttia tai kunnes rahka on saanut vähän väriä.

kookos-puolukkapiiras

Ota kookos-puolukkapiiras uunista, anna sen jäähtyä ja kiehauta sillä aikaa kinuski. Mittaa kerma ja sokeri pannulle tai kattilaan. Kinuski on valmis, kun tippa seosta jähmettyy pudotettaessa kylmään veteen (tarkemman ohjeen voit lukea täältä). Sekoita lopuksi joukkoon rasva ja vaniljasokeri. Levitä kinuski piiraan päälle ja ripottele lopuksi kinuskiin vähän sormisuolaa. Koristele kookos-puolukkapiiras kokonaisilla puolukoilla.

valmis kookos-puolukkapiiras

Äitienpäivä on meidän perheessä päivä toisten joukossa. Toisille se saattaa kuitenkin olla vuoden ahdistavin ajankohta. Siitä kirjoitan sunnuntaina, luonnos on odottanut päässäni julkaisemistaan jo vuosien ajan.

Psst. Jos asut aiot lahjoa äitiä, mummia, kumppania tai vaimoa ja rämmit edelleen lahjaideoiden suossa, tsekkaa Taste of Helsinki. Se saattaa olla ratkaisu pulmaasi!

Pizzamaanantai – Gluteenittoman pizzapohjan luottoresepti

Suhteeni pizzaan ei ole yksinkertaisimmasta päästä. Sanotaanko vaikka näin: it’s complicated. Etenkin kotitekoinen pizza oli pitkään pannassa keittiössäni, saatoinpa jättää sen syömättä myös kotibileissä ja illanistujaisissa, jos jotain muuta oli tarjolla. Mistäkö tämä johtuu? No antakaas kun kerron. Tämä on tarina siitä, kuinka siskoni leipoma gluteeniton pizzapohja pakotti minut kääntämään takkini.

Muinaisessa nuoruudessani 1980-luvun lopulla pizza oli suomalaisessa ruokakulttuurissa vielä uusi ilmestys. Pizzapohjat olivat kuivia ja mauttomia, kotioloissa varsinkin. Päälle ladottiin valmiita kinkkusuikaleita, säilykeananasta ja pusseissa myytyä juustoraastetta, joka suli täytteiden päälle sitkeäksi kerrokseksi, joka ei makuaistia todellakaan hivellyt.

gluteeniton pizzapohja

Ensimmäisen poikaystäväni perheessä kotitekoinen pizza oli jokaviikkoinen herkku. Uunipellille painellun taikinan päälle riivittiin lihaa grillatusta broilerista. Sekaan ripoteltiin mitäpä muutakaan kuin sitä riivatun purkkiananasta, vihollistani sinihomejuustoa ja päällimmäiseksi sentin paksuinen setti edamjuustoraastetta. Näen vieläkin silmissäni uunista otetun kellertävän kuplivan pinnan, joka jämähti jäähdyttyään jämäkäksi kruunuksi pizzan päälle. Oih ja voih.

Silloinen poikaystäväni rakasti myös roiskeläppiä. Siis niitä Saarioisen pikkupizzoja, teollisen ruokatuotannon helmiä. Säälittävän jauhelihapizzan päälle siivutettiin jääkaapista edamia ja sitten mikroon, avot! Nenääni nyrpistellen närpin omaani, einesruoka ei nappaillut edes teini-ikäisenä. Muiden mielestä olin omituinen.

gluteeniton pizzapohja

Ravintoloiden pizzatarjonta rajoittui vielä 1990-luvullakin Kotipizzaan, Raxiin ja Pizzataxiin. Opiskeluaikoina kotiin tilattu pizza oli lähinnä krapulalääke – suolaa ja rasvaa kätevässä paketissa. Kinkku-ananasta ja Frutti di Marea, kasvispizzoista ei kukaan ollut kuullutkaan (jos Margaritaa ei lasketa) ja gluteeniton pizzapohja oli sekin vielä tuntematon tapaus.

gluteeniton pizzapohja

Aikuisenakin jatkoin pitkään samalla linjalla. Pizzaa teki mieli vain vauhdikkaita illanviettoja seuraavina päivinä. Lähipizzerian tomaattikastike oli liian makeaa omaan makuuni, enkä koskaan missään muussakaan ravintolassa halunnut tilata tuota Italian ihmettä lautaselleni. Se tuntui arkiselta ja tylsältä vaihtoehdolta.

Jossain vaiheessa mieli muuttui. Kaupunkiin ilmestyi osaavia pizzanpyörittäjiä ja lättyjen makumaailmakin koki mullistuksen. Vegevaihtoehtojen lista kasvoi ja pohjaakin kehiteltiin. Halutessaan sai valita vaikka ruisjauhoon leivotun version, myös gluteeniton pizzapohja oli mahdollinen. Kotona en pizzaa tehnyt vieläkään.

gluteeniton pizzapohja

Sitten matkustin Lappiin. Ensimmäisenä iltana tunturissa sisko halusi laittaa gluteenittoman pizzan tulille. Kiemurtelin tuolilla ja yritin ehdottaa jotakin muuta. Hän piti päänsä, olihan gluteenittomat jauhotkin kannettu tunturiin varta vasten Helsingistä asti. Minä tyydyin kohtalooni, avasin viinipullon, kaadoin kokille lasillisen ja ryhdyin pilkkomaan aineksia. Saakoon kotitekoinen pizza vielä yhden mahdollisuuden. Jospa gluteeniton pizzapohja vaikka pelastaa sen.

gluteeniton pizzapohja

Tuo tunturimökissä mutustettu gluteenittoman pizzan puolikas käänsi kelkkani lopullisesti. Itse tehtynä pizza on parasta, ainekset tuoreita ja pohja juuri sellainen ihanan ohut. Paras pizzapohjaresepti on edelleen se sama, jolla pizzat pyöräytettiin pöytään harmaassa hirsimökissä Pyhätunturin siimeksessä. Ohjeella gluteenittomasta pohjasta tulee ohut ja rapea, joten jos haluat ilmavamman lopputuloksen, lisää taikinaan vajaa teelusikallinen psylliumia.

Gluteeniton pizzapohja

2 dl vettä
1/4 tuorehiivaa tai samassa suhteessa kuivahiivaa
4 dl gluteenitonta jauhoa oman valinnan mukaan
n. 1/2 dl oliiviöljyä
suolaa

Lämmitä vesi käyttämäsi hiivan vaatimaan lämpötilaan. Liuota hiiva veteen ja lisää sopivasti suolaa. Lisää jauhot vähän kerrallaan, ettei taikinasta vahingossa tule liian jäykkää. Lisää lopuksi öljy.

Taikinasta tulee yksi normileveä pellillinen tai muutama pienempi pyöreä gluteeniton pizzapohja. Tässä välissä taikinaa ei tarvitse kohottaa, joten lätkäise se suoraan leivinpaperille. Painele taikinaa litteämmäksi, aseta päälle toinen leivinpaperi ja kaulitse tai painele pohja sopiviin mittoihin kahden paperin välissä. Anna kohota ainesten pilkkomisen ajan.

gluteeniton pizzapohja

Tällä kertaa pizza täytettiin itse keitetyn tulisen tomaattisoossin lisäksi kirsikkatomaatin puolikkailla, paprikalla, punasipulilla ja mozzarellaviipaleilla. Juustoraastetta EI lisätty. Paistoaika 225-asteisessa uunissa on noin vartti. Kaada lasiin punaista ja ahmi hyvällä omallatunnolla.

ps. Jos halajat hyvää pizzaa, mutta et ehdi paistamaan sitä itse, suussa sulavia lättyjä saa Helsingissä mm. Tenho Restobarista, Skifferistä ja Putte’s Bar & Pizzasta. Sittemmin joukkoon on liittynyt uusia tulokkaita kuten Linko, Via Tribunali ja Teurastamon tiilirakennuksiin piiloutunut Pizzala, jota vieläkään en ole ehtinyt testaamaan.