Mökkiläisen makumatka Saimaalle – Mikkelin torilta Raijan Aittaan ja Ollinmäen viinitilalta Kenkäveroon

Kaupallinen yhteistyö: Laiturilla & D.O. Saimaa 

Mökin kesäkeittiöön liittyy monia periaatteita, joista emme suostu tinkimään. Kokkaajalle, oli heitä sitten yksi tai useampi, kaadetaan toiveiden mukaista kokkausjuomaa lasiin. Tiskivuorot ja kokkaushommat jaetaan tasan: jos yksi grillaa, toinen tekee lisukkeet ja kolmas huolehtii kattamisesta. Tämä pätee myös mökkivieraisiin.

makumatka saimaa

Yksi sääntö on kuitenkin ylitse muiden ja se kuuluu näin: keittiössä kokataan mutkatonta, simppeliä kesäruokaa, suositaan paikallisia raaka-aineita ja mennään aina maku edellä. Niinpä lautasille päätyy varsinkin kesäisin suoramyynnistä, lähialueen tiloilta ja ison kirkon toreilta hankittuja sesonkikasviksia ja muita lähellä valmistettuja tuotteita.

Mökkivuosien varrella olen saanut ilahtua useita kertoja huomatessani, kuinka Etelä-Savossa arvostetaan paikallisia tuotteita ja tekemistä. Onpa Saimaan alueella ensimmäisenä Suomessa otettu käyttöön myös alkuperä- ja laatumerkki, joka edellyttää tuotteilta ja raaka-aineilta korkeaa laatua ja vastuullisuutta ympäristön, kestävän kehityksen ja yhteiskuntavastuun näkökulmasta! Valitsemalla D.O. Saimaa -alkuperämerkityn tuotteen voi siis olla varma, että tuote on paitsi laadukas, myös rakkaudella ja intohimolla valmistettu vastuullinen herkku tai designtuote.

makumatka saimaa

makumatka saimaa

Voitte siis kuvitella, etten ollut pysyä pellavahousuissani, kun minulle tarjoutui mahdollisuus sekä makumatkaan Saimaalla että kokkaushetkeen yhdessä arvostetun D.O. Saimaa Chefin Ilkka Arvolan kanssa – ja missäpä muualla kuin mökkikeittiössä! Sain luvan julkaista myös kaikki kesäkeittiössä kokatut reseptit, joten ota ihmeessä ohjeet talteen ja valmistele kesäkeittiössäsi täydellinen D.O. Saimaa -menu!

Makumatka alkaa muina mökkituristeina Mikkelin torilta

Ensin juodaan torikahvit, tottakai. Sen jälkeen saan käteeni keittiömestarin kokoaman ostoslistan, jonka avulla suunnistan matkaseurani suositteleman torikojun luokse. Mansikoita, kirsikoita ja raparperia notkuvan tiskin takana seisoo topakkana Kaija Ahonen, Mikkelin torikauppiasyhdistyksen puheenjohtaja. Hän kertoo, kuinka oli torilla myymässä jo 1970–1980-lukujen taitteessa, kun iltatoritoiminta perjantaisin käynnistyi. Nykyään toriostoksille pääsee arkisin joka ilta – teatteri-iltoina myynti jatkuu jopa klo 22 saakka.

Mökkiläisiäkään ei ole unohdettu, sillä aktiivinen Ahonen on kehittänyt erityisen palvelun nimenomaan mökkiläisiä ajatellen. Etukäteen tilatut toriostokset toimitetaan pientä toimitusmaksua vastaan veneellä Mikkelin satamasta käsin suoraan mökkilaiturille – jopa Ristiinaan ja Anttolaan asti. Aikamoista!

Mikkelin tori

Mikkelin tori

Mikkelin tori

Ostamme kaksi rasiaa mansikoita. Eteläsavolaisia ei kesäkuun ensimmäisellä viikolla ole vielä saatavilla, vaan myynnissä on varsinaissuomalaisissa kasvihuoneissa kypsynyttä marjaa. Seuraavalla viikolla tulossa on Enonkoskella tunneleissa kasvatettua mansikkaa, Ahonen vinkkaa. Päivittelemme yhdessä, kuinka avomaalla kypsyvää pääsatoa saadaan kylmän kevään vuoksi todennäköisesti odotella aina heinäkuun puoliväliin saakka. Sitten siirryn pari kojua tuonnemmaksi tarkistamaan mitä Panu Teräsrannalla on tänään myytävänä.

Kaikenlaisia taimia ja varhaisia yrttejä sekä uuden sadon avomaankurkkuja ja retiisejä on tarjolla. Nappaan Panusta kuvan, ja kun julkaisen sen somessa, saan välittömästi useita viestejä, joiden mukaan Teräsrannan kojulta saa koko Suomen parhaat taimet ja tomaatit. Harmittaa, että matkalaukkuuni ei taimia tällä kertaa mahdu ja ensimmäiset tomaatitkin odottavat vielä kypsymistään. On siis poikettava Panun kojulla uudemman kerran.

Retiisit ja kurkut kassissa keikkuen jatkamme kauppakeskuksen lasipihalle rakennettuun Kauppahalliin, josta poimimme mukaan Kala- ja eväsherkku Heinäsen kylmäsavustettua haukea sekä kimpaleen pienen paikallisen Kappeli juustolan sinihomejuustoa. Kunhan koukkaamme vielä kaupasta Joroisissa kasvaneet Järvikylän yrtit, olemme valmiita suuntaamaan mökkikeittiöön.

makumatka saimaa

Soutaen kesäkeittöön – D.O. Saimaa kesämenu kokataan Saimaan rannalla

Lyhyen ajomatkan jälkeen saavumme kiemuraisen hiekkatien päähän. Tuoreet vihannekset ja yrtit kasseissamme asetumme soutuveneen tuhdolle ja soudamme mökkirantaan. Ruokalistalla on marinoitua kylmäsavuhaukea, uuden sadon ensimmäisistä kasviksista sekoitettua tuoresalsaa, varhaisperunoita sekä grillattuja kesäkurpitsoja yrttisalaatilla höystettynä. Jälkiruoaksi paistetaan tietysti muurinpohjalettuja, jotka herkutellaan tuoreiden mansikoiden kera.

Ollinmäen viinitilan tuottaman alkoholittoman Prinsessa-kuohujuoman ja ahvenista taiottujen suolapalojen saattelemana ryhdymme pilkkomaan, siivuttamaan, marinoimaan ja sekoittamaan. Puen päälleni D.O. Saimaa -essun ja kuuntelen kurkkujen kuutioinnin lomassa, kun keittiömestari Ilkka Arvola kertoo ruokafilosofiastaan.

makumatka saimaa

makumatka saimaa

makumatka saimaa

“Kun suositaan paikallisia tuottajia ja ostetaan heiltä suoraan ilman välikäsiä, kaikki voittavat,” Arvola muistuttaa. “Tuottaja saa paremman hinnan, pyrkii parantamaan tuotteitaan, pitämään luvattua laatua yllä ja ammattiylpeyskin kasvaa. Ravintola taas saa parasta mahdollista laatua, säästää raaka-aineitten hävikissä, pystyy kertomaan kuluttajalle koko tuotantoketjun ja saa kaupan päälle hyvän tarinan.”

Nyökyttelen, sillä sama pätee meihin mökkiläisiinkin. Kun arvostaa paikallisia tuotteita, suosii lähellä tuotettua ja kantaa eurot suoraan tuottajan taskuun, tietää saavansa laatua ja varmistaa tuotteiden saatavuuden jatkossakin. Vaikka asia on itsestäänselvä, harva sitä tulee oikeasti ajatelleeksi, etenkään silloin, kun suuret kauppaketjut mainostavat isolla rahalla halpuutettua valikoimaansa.

D.O. Saimaa -kesämenu: kylmäsavuhaukea, grillattua kesäkurpitsaa sekä muurinpohjalettuja

Me kokkasimmemme koko menun tunnelmallisella avotulella, mutta nämä herkut valmistuvat tarvittaessa sisätiloissakin. Räiskäleitä ei tosin silloin voi kutsua muurinpohjaletuiksi, mutta maku lienee molemmissa versioissa tärkein.

makumatka saimaa

saimaa menu

Tässä vaiheessa jaan reseptit hätäisimmille, kaikki ohjeet on mitoitettu neljälle nälkäiselle. Suluissa olevat ainesosat ovat omia lisäyksiänii, muuten reseptit ovat Ilkka Arvolan käsialaa. Eikä tässä suinkaan vielä kaikki: varsinkin makumatkailusta kiinnostuneiden kannattaa jatkaa lukemista reseptien jälkeenkin, sillä luvassa on muutama täsmävinkki Etelä-Savoon suuntaaville!

*****

Marinoitua haukea, tuoresalsaa ja uuden sadon perunoita

D.O. Saimaa -menun alkuruoaksi kokkasimme kylmäsavuhaukea, tuoresalsaa ja uusia perunoita. Annoksesta riittää neljälle jopa kevyeksi lounaaksi!

Marinoitu kylmäsavuhauki:
200 g D.O. Saimaa -merkittyä kylmäsavuhaukea
2 rkl tuoretta tilliä silputtuna
1 dl kesäsipulia hienoksi leikattuna
½ sitruunan mehu
½ dl oliiviöljyä
½ dl rypsiöljyä
Mustapippuria

Pieni kylmäsavuhauki ohuiksi suikaleiksi. Sekoita hauki muiden ainesten joukkoon ja jätä maustumaan vähintään pariksi tunniksi. Marinoitu hauki säilyy kylmässä useita päiviä, joten sen voi maustaa hyvissä ajoin, vaikka edellisenä päivänä.

makumatka saimaa

makumatka saimaa

Uudet perunat:
300 g juuri maasta nostettuja uuden sadon perunoita
1 l vettä
Merisuolaa
150 g voita (tai kasvimargariinia)
Silputtua tilliä

Pese perunat ja keitä suolalla maustetussa vedessä juuri ja juuri kypsiksi. Kaada vesi pois ja lisää voi. Anna levätä 5 minuuttia, lisää tilli ja tarjoile.

makumatka saimaa

Tuoresalsa:
50 g retiisiä
1 dl kevätsipulia
50 g kurkkua
½ punainen chili
½ sitruunan mehu
2 rkl oliiviöljyä
Merisuolaa

Viipaloi retiisit ohuiksi siivuiksi ja leikkaa kurkku, sipuli ja chili pieniksi kuutioiksi. Lisää loput ainekset, mausta ja sekoita. Tarjoa kylmäsavuhauen ja perunoiden kanssa.

makumatka saimaa

*****

Grillatut kesäkurpitsat á la D.O. Saimaa

Valmista täytetyt kesäkurpitsat grillissä, avotulella tai sadesään sattuessa kotiuunissa grillivastusten avulla. Yrttisalaatti kootaan D.O. Saimaa -merkityistä Järvikylän yrteistä.

makumatka saimaa

Grillatut kesäkurpitsat:
4 pientä kesäkurpitsaa
2 sipulia
1 yksikyntinen valkosipuli
1 punainen chili
200 g Kappelin juustolan D.O. Saimaa -merkittyä Illusia-sinihomejuustoa
50 g tuoretta pinaattia
50 g lehtiselleriä silputtuna
1 rkl tuoretta timjamia
½ dl oliiviöljyä
Mustapippuria
Merisuolaa

Halkaise kurpitsat ja kaavi niiden siemenosa keskeltä talteen. Hienonna sipulit ja chili ja kuullota niitä miedolla lämmöllä oliiviöljyssä n. 15 minuuttia. Lisää hienonnettu kurpitsojen siemenosa sekä silputtu selleri. Jatka kuullottamista 5 minuuttia. Lisää pinaatti ja timjami, ja mausta seos suolalla ja pippurilla.

Grilllaa kurpitsan puolikkaita avotulella tai kuumassa grillissä n. 5 minuuttia. Lisää täyte kurpitsanpuolikkaisiin kaiverrettuihin koloihin ja leikkaa päällimmäiseksi reilut siivut sinihomejuustoa. Sulje grillin kupu, jotta juusto sulaa. Tarjoile yrttisalaatin kanssa.

makumatka saimaa

makumatka saimaa

Yrttisalaatti:
½ puntti lehtipersiljaa
½ puntti basilikaa
30 g rukolaa
10 g minttua
½ sitruunan mehu
½ oliiviöljyä

Sekoita puhtaat yrtit ja mausta sitruunamehulla sekä öljyllä. Tarjoile heti.

*****

Muurinpohjaletut

5 dl Täysmaitoa (tai 3 % kauramaitoa)
5 dl Rapion myllyn lettujauhoja
1 tl suolaa
50 g voisulaa (tai öljyä)
1 rkl sokeria
1 kananmuna

Sekoita ainekset vatkaten ja anna turvota noin 1 tunti. Paista runsaassa rasvassa keskilämmöllä valurautapannulla tai muurikalla. Tarjoile Kenkäveron marengin, tuoreiden mansikoiden ja vaniljalla maustetun, vatkatun hapankerman kanssa.

makumatka saimaa

makumatka saimaa

Makumatkan seuraava etappi: Raijan Aitta – mansikkamehua, tuoreita marjoja ja pellavatuotteita

D.O. Saimaa -menun saamme nauttia kesäisessä auringopaisteessa, mutta makumatkaa vatsat täynnä jatkaessamme meidät yllättää saderintama. Tihkusade päättyy onneksi sopivasti, kun kurvaamme Raijan Aitan pihamaalle. Raijan Aittaa yhdessä siskonsa ja Raija-äitinsä kanssa pyörittävä Katarina Turman ojentaa meille kumisaappaat ja pyytää seuraamaan perässään kukkivien marjapensaiden keskelle. Taustalla siintää Saimaa, ja aurinko kurkistaa jo tummien pilvien takaa.

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

Mansikkaa, mustaherukkaa ja vadelmaa viljellään 3,5 hehtaarin alalla. Harvinaisempi hunajamarja on kokeilussa ja omiin tarpeisin kasvatetaan myös tyrniä. Sadon kypsyessä mökkiläiset ovat tervetulleita paikan päälle poimimaan kesän makeimpia marjoja suoraan kesäkeittiöön, kilohinta liikkuu 4–7 euron tietämillä riippuen marjasta ja lajikkeesta. Omista marjoista tehdään D.O. Saimaa -merkittyjä hilloja ja mehuja.

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

Raijan_Aitta_18-8-2021_J_Vaahtera-56

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

Tila on vanha. Alkuperäisestä pihapiiristä on jäljellä sympaattinen aitta sekä navetan kivijalka, jonka ylisille on rakennettu nykyiset kahvilan ja kaupan tilat. Maisteltuamme mansikoista ja mustaherukoista valmistettua mehua, yläkertaan nousee Katarinan äiti Raija Mustonen, joka intoutuu kertomaan siitä, miten pellavia aikoinaan viljeltiin ja millaisia tuotteita niistä valmistettiin. Käsityöläiskonkari puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä 1970-luvulla perustetun putiikin raaka-aineet saatiin alkuaikoina omilta pelloilta. Raija olisi valmis esittelemään kehräystaitojaan, mutta joudumme kieltäytymään kohteliaasti, sillä ihan pian on aika rientää seuraavaan kohteeseen. Ostoksia ehdimme kuitenkin tekemään. Kotiin lähtee tuliaisiksi muutama pellavainen keittiöpyyhe sekä saunahuppu, joka vielä mökin varustuksesta uupuu.

Viininmaistelua Ollinmäen viinitilalla

Olen käynyt Ollinmäellä viimeksi joskus 2000-luvun alkupuolella. Tutustuminen viinitilaan satapäisen savolaisen opiskelijaporukan kanssa oli hieman erilainen kokemus, kun sitä vertaa tämänkertaiseen visiittiin. Pihalla kasvaa kymmeniä omenapuita ja pari jättiläishaapaa, tuonnempana surisevat talon omat mehiläispesät, joilla varmistetaan omenankukkien pölyttyminen. Haavanlehtien havinaa siirrymme ihastelemaan päärakennuksen torniin rakennetusta näköalabaarista, käsissämme vaaleanpunaiset alkumaljat, toisella Prinsessaa ja toisella Ruhtinatarta, joka on nimetty Anttolan Hovin ruhtinattaren Natalia Demidoffin mukaan.

Myös Ollinmäen viinitilan historia on pitkä. Tiluksilla on ollut puutarha 1920-luvulta lähtien ja viinitilanakin se on yksi Suomen vanhimmista – Ollinmäellä on valmistettu marja- ja hedelmäviinejä, likööreitä ja tisleitä kohta 30 vuoden ajan. Kielen ammattilaisena ihastun välittömästi myyntihyllyssä majailevien, D.O. Saimaa -alkuperämerkittyjen viinien kansallisromanttisiin nimiin, joista lähes jokainen on poimittu Kantelettaren tunnetusta runosta, jossa riimitellään Puntun Paavoa ja Hentun Liisaa.

Ollinmäen viinitila

Ollinmäen viinitila

Ollinmäen viinitila

Meille on luvattu järjestää viinitasting oman tilan viineillä. Edellisestä marjaviinien maistelusta onkin aikaa, joten kertaus tulee tarpeeseen. Odotimme paria pientä kaatoa ja muutamaa makupalaa, joten ilmeemme olivat varmasti näkemisen arvoiset kun ymmärsimme, että kaikki 22 lasia juomille paritetuille pienine suolapaloineen oli katettu meitä varten. Hämmentyneinä istuimme hämyisän viinituvan pöytään ja ryhdyimme tekemään työtä käskettyä Sirkan opastuksella.

Ensin käsittelyyn otettiin suolaiset sapakset sekä niille paritetut viinit. Kävimme läpi viininmaistelun periaatteita, tarkastelimme viinin tuoksua, analysoimme väriä ja tihrustimme lasin reunaan syntyvää valumajälkeä, josta voi päätellä sokerin määrän. Sitten maistoimme. Viinitilallinen Sirpa Villanen arvuuttelee valmistuksessa käytettyjä marjoja ja hedelmiä ja pudisteli nauraen päätään väärille vaustauksillemme. Tavallisesta viininmaistelukokemuksesta ei tuntunut olevan käytännössä mitään hyötyä, sillä sain tuurilla kokonaista kaksi oikein. Jos joskus päädyt samaan tasting-pöytään, vastaa aina kysyttäessä puolukka. Tai jos punainen väri taittaa yhtään siniseen, silloin oikea vastaus on melkein aina mustikka.

Ollinmäen viinitila

Ollinmäen viinitila

Marjaviinien jälkeen maistelimme vielä paria väkevämpää tuotetta, joista suosikiksi nousee villiyrteistä valmistettu, likööriksi luokiteltava Villi Wäinö. Juomaa maistaakseen on tultava paikan päälle, sillä Suomen alkoholilaki ei salli vahvempien juomien ulosmyyntiä suoraan tiloilta eikä Alkonkaan valikoimista tuotetta vielä löydy.

Makumatka päättyy Kenkäveroon

Ollinmäeltä palaamme makumatkan alkupisteeseen, Mikkeliin. Tarkoitus on syödä hyvin ja piipahtaa vain pikaisesti paikallisten tuotteiden myymälässä, mutta Kenkäveron pittoreski pihapiiri houkuttelee pysähtymään pidemmäksi aikaa. Pitsiä jäljittelevät ikkunanpuitteet ja otsalaudat, entistä pappilaa ympäröivä satumaisen kaunis puistomainen pihapiiri, satojen lajikkeiden huikea pionipuutarha sekä Kenkäveron kesäbrunssi, villiyrttikurssit sekä maankuulu D.O. Saimaa -alkuperämerkitty ruisleipä keräävät ihastelevia makumatkaajia kauempaakin.

Kenkäveron vaaleanpunainen, yli 150 vuotta vanha kartanorakennus huokuu historiaa. Toiminnanjohtaja Anne Ossi vinkkaa kurkkaamaan heti sisään astuessa vasemmalle, yläkertaan nousevan vanhan portaikon seinissä nimittäin erottuvat edelleen alkuperäiset  lautahirret.

kenkävero

kenkävero

do saimaa

kenkävero

Käsityöharrastajana, suomalaisen suunnittelun fanina ja lähiruoan ylimpänä ystävänä tämä mökkiläinen on Kenkäverossa haltioissaan. Jättimäinen myymälä on kuin karkkikauppa täynnä lähellä valmistettua lankaa, paikallisista raaka-aineista jalostettuja tuotteita, pienten suunnittelijoiden vaatteita, paikallisten tekijöiden upeita koruja ja kaikkea muuta, mitä mökkihöperö ikinä mökilleen voisi toivoa.

Valitsen ostoskoriini teetä, Kenkäveron puolukkamarenkeja ja näkkärishipsejä, säilykemuikkuja sekä pullollisen siideriä – kaikki D.O. Saimaa -merkittyjä tietenkin. Pauliina Rundgrenin tehtaanmyymälästä ostan mökille tuliaiseksi samanlaisen teesiivilän, kuin mitä kaupunkikodistakin löytyy. Valkoinen Lehti-siivilä on kaunis, toimiva ja ennen kaikkea pitkäikäinen. Kaupunkikodissa olen suodattanut sillä päivittäiset teekupilliseni jo 13 vuoden ajan. Myös Rundgrenin design-tuotteet ovat saaneet D.O. Saimaa -leiman!

kenkävero

kenkävero

kenkävero

Mökkiläisen makumatkan Saimaalle kruunaa Kenkäveron kuuluisa kesäbrunssi. Päivittäin pöytiin tarjoiltavaan 29 euron ateriaan kuuluu runsas, sesongin kasviksista ja muista tuoreista raaka-aineista koottu alkupalalautanen, lämmin ruoka sekä jälkiruokapöytä, jolle oli tällä kertaa katettu tarjolla kahta erilaista herkkua: Pappilan hätävaraa (tottakai!) sekä pannacottaa Pappilan tapaan.

Kenkäveroon(kin) on päästävä pian uudelleen. Voisin kuljeskella pihapiirissä, tuoksuvien syreenipensaiden ja pionipenkkien keskellä loputtomiin. Seuraavalla kerralla aion istua lukemassa puutarhan pittoreskeillä penkeillä, siemailla teetä pappilan verannalla ja nautiskella leivoksista ja hetkestä, jolloin ei ole kiire mihinkään.

******

Jos tykkäsit tästä postauksesta, vilkaise ihmeessä myös aiemmat yhteistyössä Laiturilla-hankkeen kanssa julkaistut jutut:

Monipaikkainen mökkiläinen tässä terve!
Satunnaisista suhteista elämänmittaiseen liittoon – näin meistä tuli mökkiläisiä!
Luonnon monimuotoisuus on lähellä mökkiläisen sydäntä
Kestävää mökkeilyä Etelä-Savossa – paikalliset palvelut kunniaan!
Tervetuloa vastuullisen mökkeilijän kesäkeittiöön!
Mökkiläinen matkailee Etelä-Savossa – yövy ja herkuttele Sahanlahti Resortissa ja retkeile Anttolan Neitvuorella

Mökkiläinen matkailee Etelä-Savossa – yövy ja herkuttele Sahanlahti Resortissa ja retkeile Anttolan Neitvuorella

Kaupallinen yhteistyö: Laiturilla & D.O. Saimaa

Mökillä möllöttely ja laiturilla lekotteleminen on parasta mitä tiedän. Mutta uskokaa tai älkää, siihenkin saattaa välillä kyllästyä. Kun viettää muina mökkihöperöinä viikkoja putkeen punaisen tuvan pihapiirissä, alkaa vähitellen kaivata vaihtuvia maisemia ja muutakin aktiviteettia kuin riippumatossa rötköttämistä, mullassa möyrimistä ja kastelukannujen kantamista ympäri puutarhaa. Silloin otamme kartan esiin, etsimme kiinnostavia kohteita ja tutkimme, mitä Etelä-Savolla on tarjota vastuullisen matkailun puolesta liputtavalle lomalaiselle. Sillä miksipä eteläisen Savoon mieltynyt mökkiläinen muualle matkustaisi, kun ihmeellisen ihania ja elämyksellisiä paikkoja löytyy ihan nurkan takaa.

Sahanlahti Resort

Kesäkuun alkupuolella pääsin Laiturilla-hankkeen matkassa tutustumaan eteläsavolaisiin helmiin ja nyt paljastan muutaman niistä teillekin. Siispä tervetuloa Saimaalle ja Etelä-Savoon!

Sahanlahti Resort on keidas keskellä Etelä-Savoa

Jo ennen oman mökin hankkimista olin listannut kymmeniä kohteita, missä haluaisin piipahtaa kesäpaikasta käsin. Ranskalaisten viivojen kärkikahinoissa keikkui kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa sahamiljöössä sijaitseva Sahanlahti Resort, josta olin kuullut kavereiden kautta sellaisia ylisanoja, että mietin, voiko niin täydellistä paikkaa olla olemassakaan. Suomalaiseen tapaan olin epäileväinen, enkä uskonut yhtäkään adjektiivia ennen kuin näen kiitellyn kohteen omin silmin. Olisi kannattanut uskoa, sillä totta ne olivat, övereimmätkin ylisanat!

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort on rakennettu vuonna 1756 kosken partaalle perustetun sahalaitoksen syntysijoille. Majoituimme vasta remontoituun, sympaattiseen Jallun tupaan, joka on yksi alueen alkuperäisistä, paikalla toimineen sahan alkuperäisistä rakennuksista. Heti hirsitupaan astuessani olin myyty: värikkäät räsymatot, perinteinen kiikkustuoli alkuperäiset hirsiseinät ja leivinuuni, jonka pankolle olisi mahtunut vaikka nukkumaan. Ikkunoista näkyi laineiden liplatus ja talon vierustalle levittyvä pieni kukkaniitty.

Sahanlahti resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Pihatyöt olivat vielä hiukan kesken ja naulakot sekä peili puuttuivat, mutta näiden pienten yksityiskohtien emme antaneet häiritä tuvassa vallitsevaa rikkumatonta rauhaa. Vesipistekin oli rakennuksen kylkeen vasta rakenteilla, joten pesuhommat hoidettiin kantovedellä. Pesupaikan virkaa toimitti rappusille kannettu sinkkiämpäri, keittiöstä kähvelletty kauha, pullollinen käsisaippuaa ja ämpärin yläpuolelle ripustettu käsipyyhe. Mökkiläinen hyrisi tyytyväisenä, sillä kaikki tuntui kovin kotoisalta.

Sahanlahti Resortin ravintoloissa maistuu D.O. Saimaa -alkuperämerkitty lähiruoka

Ajatuksena oli ensimmäisenä iltana istua veden äärelle rakennetun Rantamakasiinin pitkien pöytien ääreen, haukata herkkuburgerit ja saunoa sen jälkeen pidemmän kaavan kautta. Koko maata kurittavan ravintola-alan työvoimapulan vuoksi purilaispaikka oli kuitenkin kiinni ja löysimme itsemme Sahanlahti Resortin päärakennuksessa sijaitsevan ravintola Koskivahdin viihtyisältä terassilta molempina iltoina.

Se ei suoranaisesti haitannut, sillä tarjolla oli upeiden maisemien lisäksi lähellä tuotettua ruokaa, itse leivottua leipää ja varsin hyvä viinivalikoima. Suurin osa kaikkien Sahanlahden ravintoloiden lautaselle asetelluista annoksista on koottu D.O. Saimaa -alkuperämerkillä merkityistä tuotteista. Vastuullinen mökkimatkailija on asiasta erityisen mielissään, sillä merkki takaa, että tuotteet ja raaka-aineet on tuotettu Saimaan alueella vastuullisesti ympäristön, kestävän kehityksen ja yhteiskuntavastuun näkökulmasta.

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Erityisesti mieleen painuivat ja makunystyröitä hellivät Saimaan alueen parhaista paloista koottu, jaettavaksi alkupalaksi kahdelle sopiva Saimaa Gastronomy makujen kimara sekä Saimaa menun pääruokana tarjoiltu, kielen mennessään vienyt kalastaja Laineen kuhaa mie de pain, muikun mätiä, beurre blanc -kastiketta, Asikaisen luomuperunaa ja kesäkasviksia. Jos ravintolassa olisi ollut vähän vähemmän muita ruokavieraita, olisin taatusti nuollut lautasen.

Kesäkuun toisella viikolla sesonki oli vasta käynnistymässä, joten viinilistat uupuivat vielä, tarjoilija toista päivää töissä ja menukin oli tarjolla ihan ensimmäisiä kertoja. Oli kuitenkin hauskaa päästä tutustumaan kauden valikoimaan ensimmäisten joukossa! Ruokailukokemusta säestivät syreenipensaan tuoksu ja ilmassa taitolentotemppujaan esittelevien haarapääskyjen huudot. Välillä meitä kävi tervehtimässä pörheähäntäinen Mikko-kissa, joka muina katteina kuljeskeli pihapiirissä ja terassilla rapsutuksia ja silityksiä metsästäen.

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Aamiaisella meinasin pökertyä maailman ihanimman uuniohrapuuron, karjalanpiirakoiden ja jälkiruokapöytään leivottujen pikkuleipien äärelle. Jos jotakin voisin toivoa lisää, toivoisin parempia merkintöjä aamuiseen seisovaan pöytään. Tarjolla oli henkilökunnan mukaan lukuisia D.O. Saimaa -merkittyjä tuotteita, mutta harmittavasti niitä ei ollut erikseen merkitty aamiaisherkkujen yhteyteen. Myöskään ruokavaliomerkinnät eivät olleet esillä, ja vegaaniset vaihtoehdot oli pyydettävä erikseen tiskin takaa. Nämä pienet puutteet kun viilataan kuntoon, uskaltaudun väittämään, että tässä on Etelä-Savon paras aamiainen!

Niskalammen perinteinen sauna on unohtumaton elämys

Saunatupa täyttyy ihastuneista huokauksista. Olemme saapuneet pyyhkeet kainalossa Niskalammen puulämmitteiseen saunaan ja häkellymme heti kynnyksellä sen taivaallisesta tunnelmasta. Pukuhuoneen pöydälle on tuotu kimppu niittykukkia ja saunajuomat on upotettu jäiseen kylpyyn. Puukiukaan löylyt ovat kosteat ja ikkunasta avautuva maisema vertaansa vailla. Pesuhuoneessa porisee vanhan ajan vesipata, penkillä on valmiina kylmää vettä sekä paljut peseytymistä varten. Järven puoleiselta jäähdyttelyterassilta johtavat portaat suoraan peilityyneen veteen. Aurinko on laskemassa ja taivas pukeutuu parhaillaan pastelleihin. Voisiko tämän täydellisempää edes olla?

Niskalammen sauna

Niskalammen sauna

Niskalammen sauna

Niskalammen sauna

niskalammen sauna

Niskalammen sauna

Saunavuoron pituus on 1 tunti 20 minuuttia. Vuorojen välissä henkilökunta käy tarkistamassa, että kiukaan alla palaa tuli, pesuvettä on riittävästi ja sauna siisti seuraavia kylpijöitä varten. Omaa vuoroa ei välttämättä tarvitse, sillä Niskalammen saunassa on sesonkiaikana myös yleisiä vuoroja. Saunomaan pääsee myös kahteen sähkösaunaan, aitoon savusaunaan sekä talvella rantaan rakennettavaan jääsaunaan!

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahteen palaan taatusti toisenkin kerran, sillä haluan kokea ainakin heinäkuussa tiluksilla pyörivän kesäteatterin, siemailla drinkin rantahiekalle perustetussa pienessä ginibaarissa, herkutella burgereilla ja saunoa autenttisessa savusaunassa. Erilaisia majapaikkojakin olisi mielenkiintoista testata, ehkä ensi kerralla nukun yöni vanhassa hämärässä aitassa, pittoreskissä punahirsisessä hotellissa tai yhdessä omalla paljulla varustetuista luksusaitoista, jotka valmistuvat niemennokkaan viimeistään kaudelle 2023. Oikeastaan pienimuotoinen roadtrip on jo suunnitteilla, enää pitäisi päättää milloin tien päälle lähdetään!

Anttolan Neitvuori on oiva päiväretkikohde reippaalle retkeilijälle

Noin 60 kilometrin päässä Sahanlahdelta sijaitsee Anttolan Neitvuori, yksi Etelä-Savon korkeimmista kohdista. 184 metriin kohoava huippu on mukavan reipas päiväretkikohde mökkiläisten lisäksi myös Mikkelissä lomaileville, sillä Saimaa Geopark -kohteeseen on keskustasta matkaa vajaat 40 kilometriä. UNESCOn maailmanlaajuiseen Geopark-verkostoon lukeutuvalta Neitvuorelta avautuu avara näkymä Luonterin saaristoon, hyvällä säällä jopa kymmenien kilometrien päähän. Maisemat ovat huomattavasti huikeammat kuin Etelä-Savon korkeimmaksi kohdaksi tilastokeskuksessa kirjatulla Kangasniemen Paukkulanmäellä, joten kiipeäminen vuoren laelle todellakin kannattaa.

Ajomatkan aikana taivastelemme mustanpuhuvia pilvimuodostelmia. Ennuste lupaa vain vähäisiä sateita ja sadetutkakin on sitä mieltä, että kaatosadetta emme niskaan saa. Olen lähtenyt liikkeelle optimistisesti tennareissa. Sidon vyötäisille villapaidan, sujautan kännykkän taskuun ja lähden matkaan reppuselkäisen Veeran opastamana. Polku on kostea, mutta ei märkä, joten kenkävalinta kelpaa, vaikkei täydellinen olekaan.

Neitvuori

Neitvuori

Neitvuori

Ensimmäisenä vastaan tulevat uteliaat lampaat, jotka juoksevat haassaan matkalaisten mukana ja hamuavat käsistämme voikukkia. Määkijät hoitavat Hiidenmaan tilalla perinnemaisemaa ja luonnon monimuotoisuutta ylläpitävää niittykasvillisuutta. Googlettaessani retken jälkeen lisätietoja huomaan, että tilalle voi hakea lammaspaimeneksi joka vuosi, ja seuraava valtakunnallinen lammaspaimenten haku aukeaa jo tammikuussa 2023!

Neitvuori

Neitvuori

Neitvuori

Sanomme heipat lampaille ja alamme kiivetä. Lähtiessäni innokkaana patikkapolulle en jostain syystä tullut ajatelleeksi, että Neitvuori on nimensä mukaisesti vuori ja päästäkseen ihailemaan maisemia on ensin kiivettävä hyvä tovi. Hengästytti jo valmiiksi, mutta huipulla näkymät olivat kaiken vaivan arvoiset. Kävimme ihailemassa maisemia kaikilla kolmella nähtävyydeksi merkityllä paikalla ja viimeisellä niistä kaivoimme eväät esiin. Vettä tihuutti taivaalta edelleen, mutta onneksi päässä oli lippis ja takissa huppu. Suojasimme kamerat sateelta ja kävimme ravintola Koskivahdin tekemien eväsleipien kimppuun. Miten ruoka voikin maistua niin hyvältä ulkoilmassa? Kolmannen kaakaokuksallisen jälkeen oli aika pakata kimpsut kassiin ja lähteä jatkamaan matkaa.

Neitvuori

Neitvuori

Jatkoimme polkua pitkin tutkimatta sen kummemmin karttaa. Neitvuoren kiertävä Hiijje silimukka on reilut 4 km pitkä, mutta reitin voi puolittaa käyttämällä karttaan merkittyä oikopolkua. Sitä oli meidänkin tarkoitus taivaltaa, sillä seuraavaan kohteeseen oli jo pienoinen kiire. Aikamme käveltyämme kartan lupaama 400 metrin matka alkoi tuntua vähän liian pitkältä. Tulistelupaikan olisi pitänyt tulla jo vastaan, mutta oransseilla ympyröillä puihin merkitty polku jatkui aina vaan. Lopulta saavuimme risteykseen, josta erkanee polku 13 kilometrin Hiidenkierrokselle. Karttaa vilkaistuamme tajusimme, että olimme sittenkin kiertäneet koko neljän kilometrin lenkin. Seuraavalla kerralla lupaan katsoa karttaa ennen kuin jatketaan matkaa taukopaikalta eteenpäin.

Parkkipaikalla tutkailimme vielä hetken Saimaa Geoparkin infotauluja, vaihdoimme pikaisesti kuivaa vaatetta ylle ja hurautimme maistelemaan Raijan Aitan D.O. Saimaa -merkittyä mansikkamehua. Siitä ja muista Saimaan alueen paikallisista tuottajista lupaan kertoa ensi kerralla.

Sahanlahti Resortiin on helppo matkustaa myös ilman autoa

Tällä kertaa meillä oli tiukan aikataulun vuoksi käytössämme oma kulkupeli, mutta ilokseni voin kertoa, että Sahanlahti Resort on saavutettavissa ilman autoakin. Julkisilla liikkuessa kannattaa saapua kiskoja pitkin Mikkeliin ja hypätä sieltä Puumalaan suuntaavaan bussiin. Kesäaikaan viidesti päivässä arkisin kulkeva linja-auto pysähtyy käytännössä Sahanlahti Resortin portilla, ja matka-aikaakin kertyy vain tunnin verran.

Sahanlahti resort

Kaltaiseni pyöräretkien rakastajat ilahtuvat varmasti siitäkin, että Sahanlahti Resort on legendaarisen 60 kilometriä pitkän Puumalan saaristoreitin varrella. Omaa pyörää ei tarvitse bussin kyytiin välttämättä lastata, sillä resort toimii myös Saimaa Bikes -vuokraamon yhtenä vuokrauspisteenä. Mikä olisikaan parempaa kuin lähteä pyöräretkelle hyvin levänneenä ja syöneenä ja palata fillarointipäivän päätteeksi valmiiseen pöytään, saunan lämpöön ja puhtaisiin lakanoihin. Taidanpa tietää, mitä minä teen kesälomalla!

Ps. Pysykäähän kuulolla, sillä lisää matkavinkkejä Etelä-Savoon on tulossa jo muutaman viikon kuluttua!

Monipaikkainen mökkiläinen tässä terve!

Kaupallinen yhteistyö: Laiturilla

Jos minulle olisi vuonna 2016  ennustettu, että vietän viiden vuoden kuluttua puolet vuodesta Etelä-Savossa, olisin todennäköisesti purskahtanut nauruun. Minäkö muka? Minä, joka palvon pääkaupunkiseudun tarjoamia kulttuurielämyksiä, monipuolisia palveluja ja erikoisliikkeitä? Minä, joka rakastan ravintoloiden valkoisia pöytäliinoja, trendikkäitä kahviloita ja naapurikortteleihin putkahtavia uusia baareja? Olisin pyöritellyt kiivaasti päätäni ja väittänyt kivenkovaan, että kaupungissa asumisen mukavuuksista ja mahdollisuuksista en tule luopumaan koskaan. Kuinka väärässä vielä viisi vuotta sitten olinkaan!

monipaikkainen mökkeilijä laiturilla

Asuin tyytyväisenä kävelymatkan päässä keskustasta, uudessa kaupunginosassa, joka kasvoi ja kehittyi. Haaveilin kyllä mökkeilystä, kesälomapäivistä järven rannalla, laiturilla lekottelusta ja omasta rauhasta, mutta nautin täysillä myös kesäisestä Helsingistä, urbaanista ympäristöstä, terassien tarjoiluista, kiinnostavista tapahtumista ja puistopiknikeistä ystävien kesken. En mitenkään, en villeimmissä unelmissakaan, osannut odottaa, että päätyisin pian kolmen ja puolen tunnin ajomatkan päähän Etelä-Savoon – ja viettäisin siellä kaiken mahdollisen ajan aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Niin kuitenkin kävi ja olen onnellisempi kuin koskaan!

Etätöissä mökillä ympäri vuoden

Olimme tietämättämme edelläkävijöitä. Jätimme tarjouksen punaisesta tuvasta helmikuussa 2020 ja kaupat vahvistettiin huhtikuun puolella. Sillä välin maailma oli mennyt sekaisin. Pandemiaksi äitynyt epidemia tuli jäädäkseen ja ihmiset alkoivat kaivata tilaa ympärilleen. Mökkimarkkinat kiehuivat kuumana, hinnat nousivat ja kuivanmaan mummonmökitkin alkoivat tehdä kauppansa. Kun valtakunnallinen etätyösuositus astui voimaan, me suuntasimme välittömästi mökkimaisemiin, kuten tuhannet muutkin suomalaisperheet.

Ensin istuimme molemmin puolin pirtinpöytää. Sitten puoliso rakensi työpisteen Tori.fi:stä löytyneen astiakaapin päälle. Oikea korkeus löytyi palapelilaatikkoja kasaamalla, hiirimattona toimi leikkuulauta. Ikkunasta aukesi järvenselkä ja vain kahdenkymmenen askeleen päässä “kotiovesta” oli laituri, jolla lötkötellä. Pihapönttöihin muutti tiaisia ja sieppoja, rantavedessä molskivat hauet ja käkkyrämäntyjen oksilla vilistivät oravat. Mökin maisemakonttori oli vertaansa vailla – ja mikä parasta, kun läppäri työpäivän päätteeksi sulkeutui, oli puhdas luonto heti oven takana.

monipaikkainen mökkeilijä laiturilla

monipaikkainen mökkeilijä laiturilla

Työt sujuivat tehokkaammin kuin kotona. Mökkimaisema tasasi sykettä ja hidasti rytmiä. Pikainen pyrähdys järvessä virkisti ja töiden jälkeen lämpeni puusauna. Tontilla kasvoi mustikkaa, puolukkaa, vadelmaa ja liuta erilaisia sieniä. Töitä pakerrettiin mobiiliyhteyden varassa. Korkealle kohoavat kalliot blokkasivat signaalin välillä turhankin tehokkaasti ja aluksi roikkuminen verkkopalavereissa samanaikaisesti oli haastavaa. Operaattoria vaihtamalla yhteys onneksi parani hieman, eikä palaverien aikatauluja tarvinnut enää sopia yhdessä. Koneet kannettiin milloin laiturille, milloin terassille aurinkovarjon alle. Töitä on tehty mökin portailla istuen, riippumatossa pötkötellen ja jopa kannon nokassa mustikoita välipalaksi napsien.

monipaikkainen mökkiläinen laiturilla

monipaikkainen mökkiläinen laiturilla

Kesäloma tuli ja meni. Piipahdimme välillä sukujuhlissa Helsingissä ja maakuntamatkalla anoppilassa. Rakensimme uuden kasvihuoneen ja viljelylaatikot, maalasimme aitan ja saunakamarin seinät. Syksy teki tuloaan, mutta paluu kaupunkiin ei houkutellut. Päätimme jäädä vielä vähintään viikoksi. Se venyi kahdeksi ja lopulta kuudeksi. Palasimme kaupunkikotiin vasta lokakuun puolella. Vielä senkin jälkeen ajoimme mökille viikoksi silloin ja toiseksi tällöin. Marraskuussa etätöitä tehtiin hämärän hyssyssä, kynttilöitä poltellen. Jouluna peseydyimme hangessa, ettei saunan poistoputki jäätyisi paukkupakkasissa. Maaliskuussa heräsimme aikaisin, teimme pari tuntia töitä ja lähdimme hiihtolenkille. Sorvin ääreen ehti illemmallakin. Paluuta entiseen ei enää ollut, ja tänä vuonna kuvio toistui lähes samankaltaisena. Etätyöstä oli tullut rutiini ja meistä aidosti monipaikkaisia.

Kirjastosta kirpparille ja mansikkatilalta torikojuille – mökkipaikkakunnan palvelut kovassa käytössä

Löysimme nopeasti paikalliset palvelut. Peräti kaksi kauppaa sijaitsi alle 10 kilometrin päässä – se tuntui luksukselta, vaikka kaupungissa asuimme käytännössä lähikaupan yläkerrassa ja 200 metrin päässä sijaitsi suurempi kauppakeskus. Ostimme paikalliselta pyöränkorjaajalta fillarit, joilla huristelimme kauppaan ja takaisin. Ihastuimme paikkakunnan tuotteisiin ja lähiruokaan: kotileipomon pulliin ja ruisleipiin, lähituottajan kananmuniin, mansikkatilan luomumarjoihin, paikallisen ravintolan valmistamiin vihiksiin ja lammastilan villalankoihin. Vain tuoretta kalaa olemme jääneet uudesta asuinpaikasta kaipaamaan, sillä ainakaan vielä kalaonni ei ole ollut mökkijärvellä satunnaisia saaliita lukuunottamatta myötä.

Kaikki mökillä tarvittavat rakennusmateriaalit tilattiin tontille paikallisilta toimijoilta. Palvelu on lämminhenkistä ja asiantuntevaa. Polttopuita kyselimme lähikaupalta. Eipä aikaakaan, kun kauppias kärräsi meille pari mottia suoraan mökkipihaan. Lähellä on useita taimitarhoja ja torilta löytyy kaikki tarpeellinen tavara tuoreista kasviksista leikkuulaudoitoihin ja amppeleihin. Myös kirpputoritarjonta on meidän mieleemme. Mökkiastiasto kasattiin kokonaan kirpputorien kipoista ja kupeista, vain muutama leivontakulho ja pakastusrasia ostettiin uutena. Kyliltä löytyi käytettynä niin kesäkeittiön tiskipöytä kuin kasvihuoneen ikkunatkin.

monipaikkainen mökkeilijä laiturilla

Kylän kirjasto on varsinainen lukutoukan aarreaitta. Helsingissä suosittuja kirjoja joutuu jonottelemaan joskus vuodenkin päivät, mökkipaikkakunnalla uutuudenkin saattaa löytää suoraan hyllystä odottamasta. Kahlasimme läpi kokonaisia kirjasarjoja ja kävimme hakemassa uutta luettavaa parin viikon välein. On ollut ihana huomata, ettei kauemmas tarvitse lähteä edes käsityötarvikkeiden, kalastusvermeiden, maalipurkkien tai urheiluvälineiden perässä. Ekstra-avaimetkin sai teetettyä lukkoliikkeessä torin laidalla.

Erikoisliikkeiden lisäksi olemme hyödyntäneet tietysti myös apteekkia ja postia. Pystytimme mökkitien varteen postilaatikonkin, johon tipahtaa päivittäin Hesari. Postinjakajan palvelualttiuteen emme ole vieläkään tottuneet, hän nimittäin kantaa kotiin kuljetettavat paketit reippaasti mökin rappusille saakka. Terveyskeskuksen palveluitakin pääsimme testaamaan, kun reiteeni ilmaantui punkinpureman seurauksena borrelioosista viestivä punainen rengas. Ja entäs sitten jätehuolto! Missään en ole nähnyt niin toimivaa jäteasemaa kuin täällä. Materiaalien keräys on viety ihan uudelle tasolle ja ilmaisten tavaroiden katoksesta löytyy niin arabiaa kuin iittalaakin. Ei voisi mökkihöperö olla tyytyväisempi olla!

Laiturilla on mökkiläisen asialla

Kun minua kesällä kysyttiin Etelä-Savon mökkiläisten äänitorveksi, en epäröinyt hetkeäkään. Tartuin tarjoukseen ja lupauduin kirjoittamaan kuulumisiani monipaikkaisen mökkiläisen näkökulmasta tulevan vuoden aikana. Tämä artikkeli on projektin ensimmäinen ja toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Laiturilla-hankkeen kanssa, kuten kaikki tulevatkin. Ai mikä ihmeen Laiturilla? Maltahan hetki, niin kerron.

Etelä-Savo on Suomen toiseksi suurin mökkikunta, kun vertaillaan vapaa-ajan asuntojen määriä. Me mökkiläiset asutamme Savon sydämessä yli 50 000:ta huvilaa, punaista tupaa ja järvenrantamökkiä. Laiturilla on hanke, joka auttaa kaikkia nykyisiä ja tulevia mökkiläisiä ja vapaa-ajan asukkaita nauttimaan elämästä Etelä-Savossa ympäri vuoden. Tavoitteena on, että meidän kaltaisemme mökkeilijät viihtyisivät maakunnassa entistäkin paremmin. EU:n rahoittama hanke rakentaa Etelä-Savosta monipaikkaisen asumisen maakuntaa, josta muuallakin Suomessa voitaisiin ottaa mallia.

monipaikkainen mökkeilijä laiturilla

Laiturilla kannustaa kestävään mökkeilyyn, kehittää ja kokoaa tietoa vapaa-ajan asumisen palveluista ja antaa inspiraatiota lupsakan letkeään mökkielämään. Verkkosivuilta löytyy valtavasti vinkkejä mm. sujuvaan etätyöhön, energian säästämiseen, kompostointiin sekä lähimatkailuun Etelä-Savossa. Hyödyllisen informaation joukosta löytyy myös kalenteri, johon on listattu mökkipaikkakunnilla järjestettäviä tapahtumia.

Tiesitkö, että mökkeilijälläkin on mahdollisuus vaikuttaa?

Vaikka mökkipaikkakunnalla ei ainakaan vielä pääse vaikuttamaan paikalliseen päätöksentekoon kuntavaaleissa äänestämällä, muita vaikutusmahdollisuuksia on monia. Mökkiläiset ovat tervetulleita mukaan paikalliseen toimintaan, harrastuksiin, kursseille ja paikkakunnalla järjestettäviin tapahtumiin. Käyttämällä mökkipaikkakunnan palveluja tuemme yrityksiä ja varmistamme, että palvelut ovat käytössä tulevaisuudessakin.

Useilla mökkipaikkakunnilla on kyläyhdistyksiä, joihin mökkiläisetkin voivat liittyä. Vapaa-ajan asukkaiden liiton alla pyörii kymmeniä paikallisia yhdistyksiä, jotka edistävät omalta osaltaan mökkeilijöiden asemaa kunnissa. Myös Laiturilla-hanke tarjoaa meille mökkiläisille mahdollisuuden vaikuttaa. Kaksi kertaa vuodessa järjestettävä maksuton ja kaikille avoin Laiturilla-foorumi kokoaa yritykset, päättäjät, järjestöt ja mökkiläiset keskustelemaan vapaa-ajan asumiseen liittyvistä ajankohtaisista teemoista. Seuraava foorumi kokoontuu keskiviikkona 17.11. klo 13–15. Teemaksi on valikoitunut monipaikkainen työ ja sen vaikutukset mökkeilyyn. Aihetta käsitellään niin mökkiläisen, mökkiseudulla toimivan yrittäjän kuin kunnanjohtajankin näkökulmasta.

monipaikkainen mökkeilijä laiturilla

Ja lopuksi pieni salaisuus, jonka sain luvan kertoa vain teille, sillä foorumin ohjelma ei vielä ole julkinen. Virtuaaliseen puhujanpönttöön astun myös minä, monipaikkainen mökkeilijä! Jos siis haluat kuulla enemmän meidän kokemuksistamme, mökkeilet Etelä-Savossa tai vapaa-ajan asuminen kiinnostaa muuten vain, tulehan kuuntelemaan! Ilmoittautua voi vaikka saman tien klikkaamalla tätä linkkiä. Toivottavasti nähdään!