Pastakoneen yhteishuoltajuus

Viikonloppuna tehtailimme tuorepastaa. Ravioleja, tortellineja ja tagliatelleä. Jauho pöllysi ja pastakone lauloi. Veivi natisi ja sileä pastataikina taipui koneen telojen välissä. Kurpitsat paahtuivat uunissa ja veitsi silppusi parvekepuutarhan viimeisiä basilikapuskia.

munat ja jauhot

Edellisen kerran väänsin pastakoneen kampea ehkä kuusi tai seitsemän vuotta sitten. Joulupukille kirjoittaminen oli tuottanut tulosta ja valkoparran paketista paljastui uutuuttaan kiiltävä kapine. Seuraavina kuukausina Laivanvarustajankadun pikkukeittiössä kokattiin pastaruokia antaumuksella ja olan takaa.

prosciuttoraviolit

Kun parisuhde päättyy 11 yhteisen vuoden jälkeen, lusikoita riittää jaettavaksi. Kaappeihin on kerääntynyt patoja ja pannuja, viinilaseja ja lautaspinoja. Lihamyllykin lymyää ylähyllyllä, leivänpaahdin patsastelee pöydällä, sauvasekoitin ja sähkövatkain lojuvat laatikossa. Ja sitten on pastakone. Kaikki lahjaksi saatuja, yhteiseen keittiöön, yhdessä käytettäviksi.

valmiit raviolit salviavoissa

Vaikka ero olisi kuinka draamaton ja sopuisa, ei tavaroiden tasajako käy helposti, olan kohautuksella. Maalliseen mammonaan liittyy muistoja, eikä kiintymykseltäkään voi välttyä. Muistatko, kun tein työpaikalle lounaaksi haukipullia? Niin hyviä, että kehuit niitä estoitta kaikille kollegoillesi. Tai kun pesin lihamyllyä hammasharjalla ja rasvaton hauki takertui myllyn pintaan kuin paraskin pikaliima? Miten tässä padassa haudutettu liha sulikaan suuhun, onkohan tuohon kohtaan pinttynyt pieni tippa sitä maailman parasta punaviinikastiketta?

kurpitsatortellinien täyte

Jos sinä saat lihamyllyn, minä otan pastakoneen. En minä lihamyllyllä mitään tee, pastakoneella on enemmän käyttöä. No ota sitten tuo pata. Ei se ole sama asia. Haluan pastakoneen. Kompromissia ei saatu aikaan, joten päätimme pitää sitä vuorovuosin. Pastakoneen yhteishuoltajuus, ei kai se niin kummallista ole?

tortellinit

Ensimmäinen vuosi venähti kolmeksi, mutta vihdoin viimein pari kuukautta sitten oli minun vuoroni huolehtia metallinhohtoisesta kaunottaresta. Se pääsi samantien Jamie Oliverin oppiin. Reilut 4 desiä durumvehnää ja toinen samanmoinen erikoisvehnäjauhoja, luomuna tietenkin. Sekaan 7 pientä luomumunaa. Vaivataan silkkiseksi ja tasaiseksi taikinaksi. Annetaan levätä kylmässä vähintään tunti. Sitten veivataan niin maan perusteellisesti.

nauhapasta koneessa

Tasapuolisuuden vuoksi tämä pastakone pysyy tässä keittiössä seuraavat kolme vuotta. Sitten tarkastetaan yhteishuoltajuussopimus uudemman kerran.

valmis tagliatelle

Elämäni tapoja

Kun sinkkuuntuu, moni asia muuttuu. Sängyssä on tuplasti tilaa eikä kukaan vie peittoa. Jääkaapissa on vain niitä asioita, joista itse pitää. Kenenkään muun mielihaluja ei tarvitse täyttää, eikä ottaa huomioon. Voi elää ja olla miten tahtoo. Jättää likaiset sukat lattialle ja juoda appelsiinimehua purkin suusta. Syödä kaikki herkut itse. Imuroida vaikka joka päivä tai olla imuroimatta. Lopettaa turhan television tuijottamisen ja harrastaa liikuntaa niin paljon kuin kroppa ja sielu sietää.

Onhan niitä negatiivisiakin puolia, totta kai. Mutta keskitytään nyt kerrankin hyvään, yksinäisissä illoissa ja kalliiden asumiskustannusten suossa voidaan velloa joku toinen kerta.

Minulle ero pitkästä suhteesta oli monella tavalla kasvun paikka, henkisesti, mutta etenkin fyysisesti. Aloitin säännöllisen liikunnan ja pidin itsestäni muutenkin parempaa huolta. Työmatkapyöräilyn, joogan, salitreenin ja tanssituntien myötä kulutus kasvoi ja viimeistään, kun huomasin olevani töissä jatkuvasti väsynyt, tajusin, että syön liian vähän ja kevyesti. Olen perinyt isäni hyvän aineenvaihdunnan geenit, joten minun ei ole tarvinnut miettiä syömisiäni juuri koskaan. Olen aina syönyt mitä mieli tekee. Sipseistä tai limppareista en perusta, suklaassa ja karkeissakin tulee ällötysraja hyvin äkkiä vastaan. Jostain lisäkaloreita piti kuitenkin saada, etten kuihtuisi olemattomiin.

Järkeilin, että proteiini on avain kylläisempään oloon. En ole koskaan noudattanut mitään dieettiä, karpannut tai vegeillyt enkä myöskään ymmärtänyt teollisia ravintolisiä. Haluan syödä oikeaa ruokaa, en jotain outoa superjauhetta liuotettuna veteen. Niinpä liityin luomumunapiiriin, juuri siihen bodareitten mainostamaan, josta on ollut juttua medioissakin. Kerran kuussa täytän jääkaappini alahyllyn kahdella 30 luomumunan kennolla. Lyhyellä matikalla laskettuna syön siis kaksi munaa päivässä, yleensä keitettynä sellaisenaan tai leivän päällä. Kolesterolipeikko kummitteli kyllä mielessäni, mutta mitä vielä, vuoden päästä munapiiriin liittymisestä arvot olivat paremmin kohdillaan kuin koskaan ennen ja olo muutenkin mitä mainioin. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan ja salilla puurtamisestakin oli tullut enemmän nautinto kuin pakko.

munia

Myös aamupalarutiinit muuttuivat. Arkiaamuisin parisuhdeminäni tapasi mikrottaa lautasellisen puuroa. Sinkkuminä tahtoi kuitenkin kunnon kehonrakentajan lailla rahkaa höystettynä marjoilla, manteleillä, pähkinöillä, pellavansiemenillä ja myslillä. Proteiinia sisältävä aamupala pitää muuten myös nälkää ihan eri tavalla kuin puuro! Sunnuntaisin aloin hemmotella itseäni rahkaletuilla ja jäätelöllä, varsinaista terveysruokaa – etenkin mielelle, sillä päivästä ei voi tulla huono, kun sen aloittaa letunpaistolla! Muutokset ruuan laadussa tai määrässä eivät siis olleet suuria, mutta sitäkin merkittävämpiä. Ravintotieteilijät olisivat varmaan toista mieltä, mutta heiltäpä ei kysytä!

Joskus voi käydä myös niin, että terveelliset elämäntavat tarttuvat. Tiedän eräänkin Jussin, joka syö nykyään aamuisin ruikkareiden sijaan rahkaa ja marjoja. Ja pitää aina jääkaapissaan keitettyjä kananmunia. Saas nähdä onko keittiössäni viihtyvä mystinen prätkämies yhtä oppivaista sorttia. 😉